Helemi - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Lapuan murteen sanasto – A

2021-12-28T20:28:47Z

Mikko admin: /* A E F H I J K L M N O P R S T U V Y Ä Ö */

Sanaston pohjana on käytetty erillisen luvan perusteella teosta ''Johannytoki Lapuan murteella. Lapuan murteen sanakirja''. Toim. Kaarina Toijanniemi. Lapua-Seura ry 1998.

== [[Lapuan murteen sanasto – A|A]] [[Lapuan murteen sanasto – E|E]] [[Lapuan murteen sanasto – F|F]] [[Lapuan murteen sanasto – H|H]] [[Lapuan murteen sanasto – I|I]] [[Lapuan murteen sanasto – J|J]] [[Lapuan murteen sanasto – K|K]] [[Lapuan murteen sanasto – L|L]] [[Lapuan murteen sanasto – M|M]] [[Lapuan murteen sanasto – N|N]] [[Lapuan murteen sanasto – O|O]] [[Lapuan murteen sanasto – P|P]] [[Lapuan murteen sanasto – R|R]] [[Lapuan murteen sanasto – S|S]] [[Lapuan murteen sanasto – T|T]] [[Lapuan murteen sanasto – U|U]] [[Lapuan murteen sanasto – V|V]] [[Lapuan murteen sanasto – Y|Y]] [[Lapuan murteen sanasto – Ä|Ä]] [[Lapuan murteen sanasto – Ö|Ö]]==
{| class="wikitable"
|AAKKUNA
|ikkunalauta

''Tämän kylän ämmät ne flikkojansa pelekää ja pitää vaharin alla; kaiket pitkät pimiät yät leuat on aakkunalla.''
|-
|AAMUKAMUUS
|päivän sarastaessa
|-
|AARA
|aatra, sahra, puuaura
|-
|AAVEHET
|aavistukset, enteet

''Aavehet erellä kulukoo.''
|-
|AIJATTARI
|Ajatar?

''Hyppää kun Aijattari.''
|-
|AINAALLA, AINATA
|valmistella
|-
|AIJOOTOON AIKA
|sopimaton, väärä aika.

''Aijoottomilla aijoolla.''
|-
|AIRAKSENKARVAANEN
|harmaantunut puuaines
|-
|AIRAKSENRANSILOOMET
|aidakset, aidasten jätteet
|-
|AIRANVITTOOS
|aidan vitsas, vitsaksesta väännetty vinoaidan side, jonka varassa aidas lepää.

''Sen aijan on vaikka airanvittooksena.''
|-
|ASEJJAUHEESTA, ASIAJJAUHEESTA
|varta vasten
|-
|AISAHANSA POTKAASSU
|avioton äiti
|-
|AITOOVIÄRI
|aidan vierus
|-
|AJAANTUA
|ajautua
|-
| AJALEHTAA
|ajelehtia, kuluttaa aikaansa
|-
|AJEERATA
| ajaa asioita (ruotsin agera)
|-
|AJETTUA
|turvota, paisua

''Poski ajetuksis.''
|-
|AKKA
|kunniallinen nainen, vaimo

Sana nainen on halventava, tarkoittaa lutkaa.
|-
|AKOOTTUA
|mennä naimisiin
|-
|ALAHAANEN, ALAHAASEN OLOONEN
|reilu, vaatimaton

''Alahaanen puhuteltava:'' helppopuhuteltava.
|-
|ALAHAPPÄIN
|joen juoksun suuntaan
|-
|ANKKASTUKKI
|pullapitko (vrt. ruotsin ankarstock: ankkuriköysi)
|-
|AREELLANSA
|pelokas, ujo
|-
|ARENTTI
|vuokra(maa) (ruots.)

''Panna arentille:'' vuokrata pois
|-
|ARKITUUNEN
|arkinen
|-
|ARMOOTUULLA
|armopaloilla
|-
|ASEET
|kangaspuut

''Asees kurottu.''
|-
|ASETELLA
|päätellä, ehdotella, esittää leikkimielisiä suunnitelmia
|-
|ASETTAA, PANNA ASEEHIN
|valjastaa hevonen
|-
|ASIALTAANEN
|asiallinen
|-
|ASIAMALLU
|suulas ja pikkuvanha lapsi
|-
|ASKAREHET
|navettatyöt

''Teherä askarehia, askaresaika, aamuaskarehet, ilta-askarehet.''
|-
|ASKAREHTAA
|puuhailla, askarrella
|-
|ASUMUKSET
|leikit
|-
|ASUULLA
|leikkiä

''Niinkun asuulemista:'' leväperäistä työntekoa.
|-
|AUSEERATA
|ajaa asioita, hääriä
|-
|AUTTUULLA
|enteillä, vihjailla
|-
|AVENTO
|avanto
|-
|AVIISI
|sanomalehti (ruots. avis)
|-
|AVISSOONI
|huutokauppa (ruots. avission)
|}

==== Julkaisuhistoria:====
{| class="wikitable"
|3.6.2013
|
|Versio 1
|
|AdminMuseo
|-
|14.6.2013
|
|Versio 2
|
|AdminMuseo
|-
|19.6.2013
|
|Versio 3
|
|AdminMuseo
|-
|19.6.2013
|
|Versio 4
|
|AdminMuseo
|-
|30.6.2013
|
|Nykyinen versio
|
|AdminMuseo
|}
[[Luokka:Murre ja tapakulttuuri]]

Väinö Setälä

2020-10-23T10:07:35Z

Mikko admin: /* Väinö Setälä (1888–1972) */

= Väinö Setälä (1888–1972) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Väinö Vihtori Setälä
|-
| colspan="2" |Kihlakunnantuomari, asessori
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |17.8.1888 Kiikka
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |8.6.1972 Espoo
|}
''Väinö Vihtori Setälä (s. 17.8.1888 Kiikka – k. 8.6.1972 Espoo) oli asessori ja Lapuan ensimmäinen kihlakunnantuomari vuosina 1938–1958.''

== Maanviljelijän pojasta asessoriksi ==
Väinö Setälä syntyi maanviljelysperheeseen Kiikan pitäjässä Pirkanmaalla. Valistuneet vanhemmat laittoivat pojan Tyrvään suomalaiseen yhteiskouluun. Ylioppilaaksi Setälä valmistui 23-vuotiaana kesäkuussa 1912.[1]

Suurempaa harkintaa elämänurasta ei Setälän tarvinnut tehdä. Lukuhaluja oli, mutta ”papiksi eikä opettajaksi minusta ei olisi ollut”, hän muisteli.[2]

Opinnot jatkuivat Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa, jossa Setälä suoritti tuomarinvirkaan oikeuttavan oikeustutkinnon toukokuussa 1916. Vuoden kestävää tuomioistuinharjoittelua hän pääsi suorittamaan Turun hovioikeuteen jo samana kesänä. Sen johdosta hän sai varatuomarin arvon keväällä 1919.[3]

Kun Setälä suoritti vielä toukokuussa 1917 ylemmän hallintotutkinnon, hän oli valmis työelämään.[4]

Ensimmäisen lähes kahden vuosikymmenen uran Setälä teki Viipurin hovioikeudessa. Hän aloitti kanslistina lokakuussa 1920 ja eteni siitä vähitellen notaariksi huhtikuussa 1922, viskaaliksi lokakuussa 1929 ja viimein asessoriksi toukokuussa 1933.[5]

Viipurissa Setälä asui ainakin loppuaikanaan osoitteessa Kurjenkatu 2.[6] Kaupungin yhteisiin rientoihin hän ei suuremmin osallistunut, mutta kuului kaupungin maistraattiin.[7]

Setälän mieleen jäi Viipurin ajoilta tapaus, jossa hän oli istumassa käräjiä Hiitolassa. Siellä perintöjutun yhteydessä tuomari tehosti sanomistaan nyrkiniskulla pöytään. Sen johdosta asioitsija pyörtyi ja jouduttiin kantamaan ulos oikeussalista. Hetken kulutta asioitsija palasi, mutta kun Setälälle jälleen tuli aihetta lyödä nyrkillä pöytään, sama näytelmä toistui ja pyörtynyt asioitsija kannettiin jälleen ulos.[8]

== Lapuan arvostettu kihlakunnantuomari ==
Kun Lapualle perustettiin vuonna 1938 oma tuomiokunta, Setälä aloitti sen ensimmäisenä tuomarina 14.12.1938. Virallisesti kihlakunnantuomarin virka perustettiin vuoden 1939 alusta.[9]

Kihlakunnantuomarin saaminen oli lapualaisille tärkeää. Jo Alavuden tuomiokunnan kihlakunnantuomari Matts Viktor Björk oli asunut Lapualla hetken 1920-luvulla. Hänen muutettuaan pois ”joukko kuntalaisia” totesi, että oli tehty suuri virhe, kun tuomari oli päästetty paikkakunnalta pois. Kunnan viranomaisia vaadittiin huolehtimaan, että tuomari tulisi takaisin. Niinpä Setälä otettiin Lapualla avosylin vastaan.[10]

Lapuasta tuli Viipurin ohella Setälän elämän toinen päänäyttämö, sillä hän oli virassa lähes 20 vuotta. Eläkkeelle hän vasta vuonna 1958 70-vuotispäivänään, eli viimeisenä lain suomana ajankohtana.[11] Hän oli silloin toimessaolevista kihlakunnantuomareista pitkäaikaisin samassa tuomiokunnassa.[12]

Setälä nautti Lapualla ja laajemminkin kihlakunnanoikeuden vaikutuspiirissä suurta arvonantoa. Häntä pidettiin erinomaisen jämeränä ja työteliäänä tuomarina, joka hoiti virkaansa poikkeuksellisella tunnollisuudella.[13]

”Olen viihtynyt täällä erittäin hyvin. Kahden vuosikymmenen mittaisena aikana ehtii jo kotiutua paikkakunnalle ja siitä muodostuu todellinen kotipaikka. Esimerkiksi etelästä päin matkalta palattua alkaa jo Seinäjoelta lähtiessä olla tunne, että nyt lähestytään kotipitäjää. Mitä taas puhtaasti ammatin kannalta asiaa tarkastellen tulee, ovat nämä seudut esim. Itä-Suomeen verrattuna paljon edullisempia. Siellä saattaa pienissäkin pitäjissä olla puolta enemmän riita- ym. juttuja kuin täällä”, Setälä kokosi vuonna 1958.[14]

Lapualaisten yhteisissä toimissa hän ei viranhoitonsa vuoksi ollut mukana sen enempää julkisyhteisöjen kuin järjestöjenkään puitteissa.[15] Mieluisa toveripiiri löytyi kuitenkin Lapuan rotaryklubista, jota Setälä oli vuonna 1951 perustamassakin.[16]

== Huumorintajuinen kukkienkasvattaja ==
Väinö Setälän elämästä suuren osan täytti vaativa virkatyö. Henkireiän tarjosivat kuitenkin erityisesti kukat ja puutarhanhoito, joista Setälä oli kiinnostunut koko elämänsä. Lapualla ollessaan hän alkoi vaimonsa kanssa kasvattaa orkideoita, joita monet vieraat kävivät varta vasten katsomassakin.[17]

Jämerä tuomari tunnettiin yksityishenkilönä huumorintajuisena ja elämää syvästi ymmärtävänä persoonana.[18]

Syksyllä 1962 Setälät muuttivat Lapualta Espooseen. Kiitolliset lapualaiset järjestivät heille emäntäkoululla lähtiäisjuhlat, joihin osallistui kuutisenkymmentä henkilöä.[19]

Espoossa Setälät asuivat ensin Matinkylässä ja viimeiset ajat Lähderannassa. Väinö Setälä kuoli Espoossa 83-vuotiaana kesäkuussa 1972.[20]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|19.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

K. G. Holmberg: Suomen lakimiehet. Elämäkerrallisia tietoja. Holger Schildt, Helsinki 1926. s. 370; J. E. Wilskman: Lakimiesmatrikkeli. Elämäkerrallisia tietoja Suomen lakimiehistä. Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo 1939. s. 509.

2

Lapuan Sanomat 14.8.1958.

3

Holmberg 1926 s. 370; Wilskman 1939 s. 509.

4

Holmberg 1926 s. 370; Wilskman 1939 s. 509.

5

Holmberg 1926 s. 370; Wilskman 1939 s. 509.

6

Viipurin puhelinluettelo 1938.

7

Lapuan Sanomat 12.8.1948.

8

Lapuan Sanomat 14.8.1958.

9

Åke Backström: Suomen lakimiehet 1965. Suomen lakimiesliiton kirjasarja nro 24. Suomen lakimiesliiton kustannus oy, Helsinki 1965. s. 734; Suomen lakimiehet 1970. Toim. Lars Karlsson ja Pertti Vartiainen. Suomen lakimiesliiton kirjasarja nro 30. Suomen lakimiesliiton kustannus oy, Helsinki 1970. s. 874.

10

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 374-375.

11

Backström 1965 s. 734; Suomen lakimiehet 1970 s. 874.

12

Lapuan Sanomat 14.8.1958.

13

Lapuan Sanomat 12.8.1948, 14.8.1958.

14

Lapuan Sanomat 14.8.1958.

15

Lapuan Sanomat 12.8.1948.

16

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 412.

17

Lapuan Sanomat 12.8.1948, 14.8.1958, 16.11.1961.

18

Lapuan Sanomat 14.8.1958.

19

Vaasa 23.9.1962.

20

Backström 1965 s. 734; Suomen lakimiehet 1970 s. 874; Suomen lakimiehet 1975. Toim. Seija Posti ja Mikael Tiderman. Suomen lakimiesliiton kirjasarja nro 44. Suomen lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1975.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Setälä Väinö_}}

Väinö Setälä

2020-10-23T09:30:52Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Väinö Setälä (1888–1972) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Väinö Vihtori Setälä |- | colspan="2" |Kihlakunnantuomari, asessori |- |Syntynyt | |- | colspan="2" |17....

= Väinö Setälä (1888–1972) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Väinö Vihtori Setälä
|-
| colspan="2" |Kihlakunnantuomari, asessori
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |17.8.1888 Kiikka
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |8.6.1972 Espoo
|}
''Väinö Vihtori Setälä (s. 17.8.1888 Kiikka – k. 8.6.1972 Espoo) oli asessori ja Lapuan ensimmäinen kihlakunnantuomari vuosina 1938–1958.''

== Maanviljelijän pojasta asessoriksi ==
Väinö Setälä syntyi maanviljelysperheeseen Kiikan pitäjässä Pirkanmaalla. Valistuneet vanhemmat laittoivat pojan Tyrvään suomalaiseen yhteiskouluun. Ylioppilaaksi Setälä valmistui 23-vuotiaana kesäkuussa 1912.[1]

Suurempaa harkintaa elämänurasta ei Setälän tarvinnut tehdä. Lukuhaluja oli, mutta ”papiksi eikä opettajaksi minusta ei olisi ollut”, hän muisteli.[2]

Opinnot jatkuivat Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa, jossa Setälä suoritti tuomarinvirkaan oikeuttavan oikeustutkinnon toukokuussa 1916. Vuoden kestävää tuomioistuinharjoittelua hän pääsi suorittamaan Turun hovioikeuteen jo samana kesänä. Sen johdosta hän sai varatuomarin arvon keväällä 1919.[3]

Kun Setälä suoritti vielä toukokuussa 1917 ylemmän hallintotutkinnon, hän oli valmis työelämään.[4]

Ensimmäisen lähes kahden vuosikymmenen uran Setälä teki Viipurin hovioikeudessa. Hän aloitti kanslistina lokakuussa 1920 ja eteni siitä vähitellen notaariksi huhtikuussa 1922, viskaaliksi lokakuussa 1929 ja viimein asessoriksi toukokuussa 1933.[5]

Viipurissa Setälä asui ainakin loppuaikanaan osoitteessa Kurjenkatu 2.[6] Kaupungin yhteisiin rientoihin hän ei suuremmin osallistunut, mutta kuului kaupungin maistraattiin.[7]

Setälän mieleen jäi Viipurin ajoilta tapaus, jossa hän oli istumassa käräjiä Hiitolassa. Siellä perintöjutun yhteydessä tuomari tehosti sanomistaan nyrkiniskulla pöytään. Sen johdosta asioitsija pyörtyi ja jouduttiin kantamaan ulos oikeussalista. Hetken kulutta asioitsija palasi, mutta kun Setälälle jälleen tuli aihetta lyödä nyrkillä pöytään, sama näytelmä toistui ja pyörtynyt asioitsija kannettiin jälleen ulos.[8]

== Lapuan arvostettu kihlakunnantuomari ==
Kun Lapualle perustettiin vuonna 1938 oma tuomiokunta, Setälä aloitti sen ensimmäisenä tuomarina 14.12.1938. Virallisesti kihlakunnantuomarin virka perustettiin vuoden 1939 alusta.[9]

Kihlakunnantuomarin saaminen oli lapualaisille tärkeää. Jo Alavuden tuomiokunnan kihlakunnantuomari Matts Viktor Björk oli asunut Lapualla hetken 1920-luvulla. Hänen muutettuaan pois ”joukko kuntalaisia” totesi, että oli tehty suuri virhe, kun tuomari oli päästetty paikkakunnalta pois. Kunnan viranomaisia vaadittiin huolehtimaan, että tuomari tulisi takaisin. Niinpä Setälä otettiin Lapualla avosylin vastaan.[10]

Lapuasta tuli Viipurin ohella Setälän elämän toinen päänäyttämö, sillä hän oli virassa lähes 20 vuotta. Eläkkeelle hän vasta vuonna 1958 70-vuotispäivänään, eli viimeisenä lain suomana ajankohtana.[11] Hän oli silloin toimessaolevista kihlakunnantuomareista pitkäaikaisin samassa tuomiokunnassa.[12]

Setälä nautti Lapualla ja laajemminkin kihlakunnanoikeuden vaikutuspiirissä suurta arvonantoa. Häntä pidettiin erinomaisen jämeränä ja työteliäänä tuomarina, joka hoiti virkaansa poikkeuksellisella tunnollisuudella.[13]

”Olen viihtynyt täällä erittäin hyvin. Kahden vuosikymmenen mittaisena aikana ehtii jo kotiutua paikkakunnalle ja siitä muodostuu todellinen kotipaikka. Esimerkiksi etelästä päin matkalta palattua alkaa jo Seinäjoelta lähtiessä olla tunne, että nyt lähestytään kotipitäjää. Mitä taas puhtaasti ammatin kannalta asiaa tarkastellen tulee, ovat nämä seudut esim. Itä-Suomeen verrattuna paljon edullisempia. Siellä saattaa pienissäkin pitäjissä olla puolta enemmän riita- ym. juttuja kuin täällä”, Setälä kokosi vuonna 1958.[14]

Lapualaisten yhteisissä toimissa hän ei viranhoitonsa vuoksi ollut mukana sen enempää julkisyhteisöjen kuin järjestöjenkään puitteissa.[15] Mieluisa toveripiiri löytyi kuitenkin Lapuan rotaryklubista, jota Setälä oli vuonna 1951 perustamassakin.[16]

== Huumorintajuinen kukkienkasvattaja ==
Väinö Setälän elämästä suuren osan täytti vaativa virkatyö. Henkireiän tarjosivat kuitenkin erityisesti kukat ja puutarhanhoito, joista Setälä oli kiinnostunut koko elämänsä. Lapualla ollessaan hän alkoi vaimonsa kanssa kasvattaa orkideoita, joita monet vieraat kävivät varta vasten katsomassakin.[17]

Jämerä tuomari tunnettiin yksityishenkilönä huumorintajuisena ja elämää syvästi ymmärtävänä persoonana.[18]

Syksyllä 1962 Setälät muuttivat Lapualta Espooseen. Kiitolliset lapualaiset järjestivät heille emäntäkoululla lähtiäisjuhlat, joihin osallistui kuutisenkymmentä henkilöä.[19]

Espoossa Setälät asuivat ensin Matinkylässä ja viimeiset ajat Lähderannassa. Väinö Setälä kuoli Espoossa 83-vuotiaana kesäkuussa 1972.[20]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|19.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

K. G. Holmberg: Suomen lakimiehet. Elämäkerrallisia tietoja. Holger Schildt, Helsinki 1926. s. 370; J. E. Wilskman: Lakimiesmatrikkeli. Elämäkerrallisia tietoja Suomen lakimiehistä. Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo 1939. s. 509.

2

Lapuan Sanomat 14.8.1958.

3

Holmberg 1926 s. 370; Wilskman 1939 s. 509.

4

Holmberg 1926 s. 370; Wilskman 1939 s. 509.

5

Holmberg 1926 s. 370; Wilskman 1939 s. 509.

6

Viipurin puhelinluettelo 1938.

7

Lapuan Sanomat 12.8.1948.

8

Lapuan Sanomat 14.8.1958.

9

Åke Backström: Suomen lakimiehet 1965. Suomen lakimiesliiton kirjasarja nro 24. Suomen lakimiesliiton kustannus oy, Helsinki 1965. s. 734; Suomen lakimiehet 1970. Toim. Lars Karlsson ja Pertti Vartiainen. Suomen lakimiesliiton kirjasarja nro 30. Suomen lakimiesliiton kustannus oy, Helsinki 1970. s. 874.

10

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 374-375.

11

Backström 1965 s. 734; Suomen lakimiehet 1970 s. 874.

12

Lapuan Sanomat 14.8.1958.

13

Lapuan Sanomat 12.8.1948, 14.8.1958.

14

Lapuan Sanomat 14.8.1958.

15

Lapuan Sanomat 12.8.1948.

16

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 412.

17

Lapuan Sanomat 12.8.1948, 14.8.1958, 16.11.1961.

18

Lapuan Sanomat 14.8.1958.

19

Vaasa 23.9.1962.

20

Backström 1965 s. 734; Suomen lakimiehet 1970 s. 874; Suomen lakimiehet 1975. Toim. Seija Posti ja Mikael Tiderman. Suomen lakimiesliiton kirjasarja nro 44. Suomen lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1975.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Setälä Väinö_}}

Ida Kosonen

2020-10-23T09:29:30Z

Mikko admin: /* Ida Kosonen (1886–1958) */

= Ida Kosonen (1886–1958) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Ida Kosonen
|-
| colspan="2" |Kirjastonhoitaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |7.3.1886 Kortesjärvi
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |7.11.1958 Lapua
|}
''Ida Kosonen (s. 7.3.1886 Kortesjärvi – k. 7.11.1958 Lapua) oli Lapuan kantakirjaston ensimmäinen ja pitkäaikainen kirjastonhoitaja vuosina 1924–1958.''

== Kortesjärveltä Lapuan kirjastoon ==
Ida Kosonen syntyi Kortesjärvellä. Kotipitäjään hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan suuntasi Vaasaan kauppakouluun.[1]

Vuonna 1910 Kosonen tuli Lapualle Hissan kirja- ja paperikaupan hoitajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti koko liikkeen toiminta-ajan.[2]

Varsinaisen elämäntyönsä Kosonen teki kuitenkin Lapuan kirjaston palveluksessa. Kun Lapualle perustettiin vuonna 1922 kantakirjasto, Kosonen valittiin sen hoitajaksi. Virallisesti tehtävä täytettiin vasta vuonna 1924, mutta käytännössä hän lienee hoitanut siihen kuuluvia asioita jo aiemmin. Tässä tehtävässä hän oli yli 30 vuoden ajan elämänsä loppuun asti.[3]

Kirjastonhoitaja Kosonen oli Lapuan kantakirjaston sielu ja sen kehittämisen keskeishenkilö. Hän hoiti kirjastoa aluksi yksin ja 1920-luvun lopulta lähtien yhden apulaisen turvin.[4]

Työurakka paisui suureksi. Kosonen kuului toimi kirjaston johtokunnan sihteerinä ja pani toimeen sen päätökset, oli valitsemassa uusia kirjoja, laati kirjaluettelot, sidotutti ja järjesti kirjat, hoiti lainausta ja peri sakot. Kirjojen luetteloimisesta ja korjauksesta sekä aukioloaikojen ulkopuolisesta kirjastotyöstä maksettiin erillinen korvaus.[5]

Pitkäaikaisista ansioistaan Lapuan kantakirjaston kehittämisessä Kososelle myönnettiin vuonna 1956 Maalaiskuntien liiton kultainen ansiomerkki.[6]

== Laulava sihteeri ==
Kirjastonhoitajan tehtävän rinnalla Kosonen toimi pitkään Lapuan Vapaan huollon sihteerinä ja sotien aikana työvoimalautakunnan sihteerinä.[7]

Vapaussodan aikana vuonna 1918 hän oli toisena naisjäsenenä kenraali von Gerichin esikunnassa Lapualla.[8]

Kaikkein rakkainta Kososelle kirjojen jälkeen oli kuitenkin musiikki. Hän lauloi usean vuosikymmenen ajan Lapuan sekakuorossa.[9]

== Pidetyn kirjastonhoitajan äkillinen lähtö ==
Vielä 72-vuotiaanakin Ida Kosonen hoiti Lapuan kirjastoa. Siitä oli tullut paljon enemmän kuin vain työ, se oli suuri osa elämää. Niin kuin moni muukaan varhaisajan virkanainen, Kosonen ei koskaan mennyt naimisiin, eikä hänelle syntynyt lapsia.[10]

Marraskuussa 1958 hän sairastui äkillisesti ja joutui hoidettavaksi Lapuan kunnansairaallaan. Siellä hän kuoli vain joitakin päiviä sairastettuaan.[11]

Kosonen oli Lapualla pidetty henkilö ja hänellä oli laaja ystäväpiiri. Kuolemaa seuraavana päivänä ystäviä kokoontui saattamaan häntä hautausta varten Kortesjärvelle, jossa hänen sisarensa vielä asui. Rovasti Taito Lumme puhui, Lapuan sekakuoro lauloi ja osa saattoväestä seurasi ystävänsä viime matkaa Kauhavalle asti.[12]

Viimeisinä aikoina Lapuan kantakirjasto alkoi jo jäädä ajastaan jälkeen vanhenevan Kososen hoidossa, sillä hänen jälkeensä siellä tehtiin huomattavia uudistuksia. Silti hänen vuosikymmenien mittainen työsarkansa kirjaston hyväksi oli omana aikanaan ratkaisevan tärkeää.[13]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|17.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

2

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan Sanomat ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2012. s. 35; Lapuan Sanomat 13.11.1958.

3

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

4

Ylitalo 2012 s. 91.

5

Ylitalo 2012 s. 35-38.

6

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

7

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

8

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

9

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

10

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

11

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

12

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

13

Ylitalo 2012 passim.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Kosonen Ida_}}

Lapuan kaupunginkirjasto

2020-10-23T09:29:05Z

Mikko admin: /* Lapuan kirjastonhoitajat / kirjastonjohtajat / kirjastotoimenjohtajat[9] */

''Lapuan kaupunginkirjasto on Vanhan Paukun Kulttuurikeskuksessa toimiva kirjasto.''
{| class="wikitable" style="float:right;"
|Sijaintipaikka
|-
|Vanhan Paukun Kulttuurikeskus
|-
|Yhteystiedot
|-
|Vanhan Paukun tie 1, 62100 Lapua
|-
|kirjasto@lapua.fi
|-
|Linkit
|-
|Kotisivut: [https://www.lapua.fi/kirjasto lapua.fi/kirjasto]
|}

==Papinpojan aloitteesta==
Lapuan kirjaston isä oli kirkkoherran poika Frans Jakob Chydenius, joka tuli keväällä 1862 isänsä apulaiseksi. Lainakirjaston säännöt vahvistettiin pitäjänkokouksessa 7.9.1862. Ensimmäinen lainakirjasto jäi kuitenkin pian heitteille, kun sekä Chydenius että kirkkoherraisä kuolivat lavantaudin alkaessa riehua pitäjällä.[1]

Kirjasto perustettiin käytännössä uudelleen, kun ensimmäisen kokoelman rippeet siirrettiin Kirkonkylän kansakoululle viimeistään syksyllä 1871. Siellä se jäi kansakoulunopettajien huomaan. Aktiivisen alun jälkeen kirjasto alkoi kuitenkin jälleen hiipua ja vuonna 1902 sitä luonnehdittiin vanhanaikaiseksi ja huonoksi. Keskeinen syy oli, että erilaiset kylä- ja järjestökirjastot, erityisesti Lapuan nuorisoseuran kirjasto, olivat ajaneet siitä ohi.[2]

Kirjaston ryhtiliikettä yritettiin saada aikaan 1890-luvulta lähtien, mutta vasta joulukuussa 1921 saatiin viimein aikaan periaatepäätös kantakirjaston perustamisesta. Se aloitti toimintansa lokakuussa 1924 uudessa kunnantalossa. Kirjaston toimintaa ohjasi oma johtokunta. Ensimmäinen kirjastonhoitaja oli [[Ida Kosonen]], joka jatkoi toimessaan yli 70-vuotiaaksi.[3]

==Väliaikaistiloista Vanhaan Paukkuun==
Kirjasto pääsi muuttamaan kunnantalossa väljempiin tiloihin vuonna 1960, kun piispalle ja tuomiokapitulille valmistui oma talo. Tilat jäivät kuitenkin pian pieniksi, sillä kirjakokoelma ja kirjaston käyttö kasvoi koko ajan. Alkoi kolmenkymmenen vuoden suunnittelun aika, jonka alussa ja lopussa vahvimpana visiona oli uuden kirjaston tekeminen Kiviristin alueelle.[4]

Lokakuussa 1974 kirjasto pääsi muuttamaan nk. Tuomaalan kiinteistöön Alasaaren alueelle. Tilat oli alunperinkin ajateltu väliaikaisiksi, mutta väliaikaisuus venyi 23 vuoteen, kunnes kirjasto pääsi lopulta muuttamaan Vanhan Paukun Kulttuurikeskukseen, jossa se avasi ovensa 20.10.1997.[5]

Kaukolainaus aloitettiin 1940-luvun lopulla, vuonna 1964 otettiin käyttöön uusi detroit-lainausjärjestelmä. Samana vuonna kirjasto myös laajensi aukiolonsa kuuteen päivään viikossa. ATK otettiin käyttöön vuonna 1989 ja sähköinen lainaus alkoi osittaisena vuonna 1993. Kirjaston aineistotietokanta avautui käyttäjille 1999 ja e-kirjat tulivat kokoelmiin 2004.[6]

1960-luvulla kokoelmiin tulleet äänilevyt alkoit vuonna 1977 korvautua C-kaseteilla ja 1992 CD-levyillä. Vuonna 1991 alkanut VHS-videoiden lainaus vaihtui DVD-levyihin vuonna 2002. Konsolipelit tulivat kokoelmiin 2011.[7]

Lapuan kaupunginkirjastolla oli runsaasti lainausasemia eri kylissä 1940–1970-luvuilla, mutta ne korvasi 12.6.1972 aloittanut kirjastoauto. Ainoa sivukirjasto avattiin Paavolan koululla 3.10.1966, ja se muutti Tiistenjoen koululle vuonna 1999.[8]

== Lapuan kirjastonhoitajat / kirjastonjohtajat / kirjastotoimenjohtajat[9]==

*[[Ida Kosonen]] 1924–1958
*[[Aino Tenhunen]] 1958–1970
*[[Maija Nykänen]] 1972–1984
* [[Pirjo Luoma]] 1984–1998
*[[Esa Sivonen]] 1997–1998 (vt.)
*[[Marita Hakala]] vuodesta 1998

=Viittaukset =
1

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan Sanomat ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2012. s. 28-29.

2

Ylitalo 2012 s. 29-30.

3

Ylitalo 2012 s. 34-35, 88.

4

Ylitalo 2012 s. 90-92.

5

Ylitalo 2012 s. 163-164.

6

Ylitalo 2012 s. 99-100, 169.

7

Ylitalo 2012 s. 167.

8

Ylitalo 2012 s. 104-106, 174-177.

9

Ylitalo 2012 s. 91, 162.
[[Luokka:Järjestöt, yritykset ja yhteisöt]]

Lapuan kaupunginkirjasto

2020-10-23T09:27:29Z

Mikko admin:

''Lapuan kaupunginkirjasto on Vanhan Paukun Kulttuurikeskuksessa toimiva kirjasto.''
{| class="wikitable" style="float:right;"
|Sijaintipaikka
|-
|Vanhan Paukun Kulttuurikeskus
|-
|Yhteystiedot
|-
|Vanhan Paukun tie 1, 62100 Lapua
|-
|kirjasto@lapua.fi
|-
|Linkit
|-
|Kotisivut: [https://www.lapua.fi/kirjasto lapua.fi/kirjasto]
|}

==Papinpojan aloitteesta==
Lapuan kirjaston isä oli kirkkoherran poika Frans Jakob Chydenius, joka tuli keväällä 1862 isänsä apulaiseksi. Lainakirjaston säännöt vahvistettiin pitäjänkokouksessa 7.9.1862. Ensimmäinen lainakirjasto jäi kuitenkin pian heitteille, kun sekä Chydenius että kirkkoherraisä kuolivat lavantaudin alkaessa riehua pitäjällä.[1]

Kirjasto perustettiin käytännössä uudelleen, kun ensimmäisen kokoelman rippeet siirrettiin Kirkonkylän kansakoululle viimeistään syksyllä 1871. Siellä se jäi kansakoulunopettajien huomaan. Aktiivisen alun jälkeen kirjasto alkoi kuitenkin jälleen hiipua ja vuonna 1902 sitä luonnehdittiin vanhanaikaiseksi ja huonoksi. Keskeinen syy oli, että erilaiset kylä- ja järjestökirjastot, erityisesti Lapuan nuorisoseuran kirjasto, olivat ajaneet siitä ohi.[2]

Kirjaston ryhtiliikettä yritettiin saada aikaan 1890-luvulta lähtien, mutta vasta joulukuussa 1921 saatiin viimein aikaan periaatepäätös kantakirjaston perustamisesta. Se aloitti toimintansa lokakuussa 1924 uudessa kunnantalossa. Kirjaston toimintaa ohjasi oma johtokunta. Ensimmäinen kirjastonhoitaja oli [[Ida Kosonen]], joka jatkoi toimessaan yli 70-vuotiaaksi.[3]

==Väliaikaistiloista Vanhaan Paukkuun==
Kirjasto pääsi muuttamaan kunnantalossa väljempiin tiloihin vuonna 1960, kun piispalle ja tuomiokapitulille valmistui oma talo. Tilat jäivät kuitenkin pian pieniksi, sillä kirjakokoelma ja kirjaston käyttö kasvoi koko ajan. Alkoi kolmenkymmenen vuoden suunnittelun aika, jonka alussa ja lopussa vahvimpana visiona oli uuden kirjaston tekeminen Kiviristin alueelle.[4]

Lokakuussa 1974 kirjasto pääsi muuttamaan nk. Tuomaalan kiinteistöön Alasaaren alueelle. Tilat oli alunperinkin ajateltu väliaikaisiksi, mutta väliaikaisuus venyi 23 vuoteen, kunnes kirjasto pääsi lopulta muuttamaan Vanhan Paukun Kulttuurikeskukseen, jossa se avasi ovensa 20.10.1997.[5]

Kaukolainaus aloitettiin 1940-luvun lopulla, vuonna 1964 otettiin käyttöön uusi detroit-lainausjärjestelmä. Samana vuonna kirjasto myös laajensi aukiolonsa kuuteen päivään viikossa. ATK otettiin käyttöön vuonna 1989 ja sähköinen lainaus alkoi osittaisena vuonna 1993. Kirjaston aineistotietokanta avautui käyttäjille 1999 ja e-kirjat tulivat kokoelmiin 2004.[6]

1960-luvulla kokoelmiin tulleet äänilevyt alkoit vuonna 1977 korvautua C-kaseteilla ja 1992 CD-levyillä. Vuonna 1991 alkanut VHS-videoiden lainaus vaihtui DVD-levyihin vuonna 2002. Konsolipelit tulivat kokoelmiin 2011.[7]

Lapuan kaupunginkirjastolla oli runsaasti lainausasemia eri kylissä 1940–1970-luvuilla, mutta ne korvasi 12.6.1972 aloittanut kirjastoauto. Ainoa sivukirjasto avattiin Paavolan koululla 3.10.1966, ja se muutti Tiistenjoen koululle vuonna 1999.[8]

== Lapuan kirjastonhoitajat / kirjastonjohtajat / kirjastotoimenjohtajat[9]==

*Ida Kosonen 1924–1958
*Aino Tenhunen 1958–1970
*Maija Nykänen 1972–1984
* Pirjo Luoma 1984–1998
*Esa Sivonen 1997–1998 (vt.)
*Marita Hakala vuodesta 1998

=Viittaukset =
1

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan Sanomat ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2012. s. 28-29.

2

Ylitalo 2012 s. 29-30.

3

Ylitalo 2012 s. 34-35, 88.

4

Ylitalo 2012 s. 90-92.

5

Ylitalo 2012 s. 163-164.

6

Ylitalo 2012 s. 99-100, 169.

7

Ylitalo 2012 s. 167.

8

Ylitalo 2012 s. 104-106, 174-177.

9

Ylitalo 2012 s. 91, 162.
[[Luokka:Järjestöt, yritykset ja yhteisöt]]

Ida Kosonen

2020-10-23T09:26:43Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Ida Kosonen (1886–1958) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Ida Kosonen |- | colspan="2" |Kirjastonhoitaja |- |Syntynyt | |- | colspan="2" |7.3.1886 Kortesjärvi |- |Kuollut...

= Ida Kosonen (1886–1958) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Ida Kosonen
|-
| colspan="2" |Kirjastonhoitaja
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |7.3.1886 Kortesjärvi
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |7.11.1958 Lapua
|}
''Ida Kosonen (s. 7.3.1886 Kortesjärvi – k. 7.11.1958 Lapua) oli Lapuan kantakirjaston ensimmäinen ja pitkäaikainen kirjastonhoitaja vuosina 1924–1958.''

== Kortesjärveltä Lapuan kirjastoon ==
Ida Kosonen syntyi Kortesjärvellä. Kotipitäjään hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan suuntasi Vaasaan kauppakouluun.[1]

Vuonna 1910 Kosonen tuli Lapualle Hissan kirja- ja paperikaupan hoitajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti koko liikkeen toiminta-ajan.[2]

Varsinaisen elämäntyönsä Kosonen teki kuitenkin Lapuan kirjaston palveluksessa. Kun Lapualle perustettiin vuonna 1922 kantakirjasto, Kosonen valittiin sen hoitajaksi. Virallisesti tehtävä täytettiin vasta vuonna 1924, mutta käytännössä hän lienee hoitanut siihen kuuluvia asioita jo aiemmin. Tässä tehtävässä hän oli yli 30 vuoden ajan elämänsä loppuun asti.[3]

Kirjastonhoitaja Kosonen oli Lapuan kantakirjaston sielu ja sen kehittämisen keskeishenkilö. Hän hoiti kirjastoa aluksi yksin ja 1920-luvun lopulta lähtien yhden apulaisen turvin.[4]

Työurakka paisui suureksi. Kosonen kuului toimi kirjaston johtokunnan sihteerinä ja pani toimeen sen päätökset, oli valitsemassa uusia kirjoja, laati kirjaluettelot, sidotutti ja järjesti kirjat, hoiti lainausta ja peri sakot. Kirjojen luetteloimisesta ja korjauksesta sekä aukioloaikojen ulkopuolisesta kirjastotyöstä maksettiin erillinen korvaus.[5]

Pitkäaikaisista ansioistaan Lapuan kantakirjaston kehittämisessä Kososelle myönnettiin vuonna 1956 Maalaiskuntien liiton kultainen ansiomerkki.[6]

== Laulava sihteeri ==
Kirjastonhoitajan tehtävän rinnalla Kosonen toimi pitkään Lapuan Vapaan huollon sihteerinä ja sotien aikana työvoimalautakunnan sihteerinä.[7]

Vapaussodan aikana vuonna 1918 hän oli toisena naisjäsenenä kenraali von Gerichin esikunnassa Lapualla.[8]

Kaikkein rakkainta Kososelle kirjojen jälkeen oli kuitenkin musiikki. Hän lauloi usean vuosikymmenen ajan Lapuan sekakuorossa.[9]

== Pidetyn kirjastonhoitajan äkillinen lähtö ==
Vielä 72-vuotiaanakin Ida Kosonen hoiti Lapuan kirjastoa. Siitä oli tullut paljon enemmän kuin vain työ, se oli suuri osa elämää. Niin kuin moni muukaan varhaisajan virkanainen, Kosonen ei koskaan mennyt naimisiin, eikä hänelle syntynyt lapsia.[10]

Marraskuussa 1958 hän sairastui äkillisesti ja joutui hoidettavaksi Lapuan kunnansairaallaan. Siellä hän kuoli vain joitakin päiviä sairastettuaan.[11]

Kosonen oli Lapualla pidetty henkilö ja hänellä oli laaja ystäväpiiri. Kuolemaa seuraavana päivänä ystäviä kokoontui saattamaan häntä hautausta varten Kortesjärvelle, jossa hänen sisarensa vielä asui. Rovasti Taito Lumme puhui, Lapuan sekakuoro lauloi ja osa saattoväestä seurasi ystävänsä viime matkaa Kauhavalle asti.[12]

Viimeisinä aikoina Lapuan kantakirjasto alkoi jo jäädä ajastaan jälkeen vanhenevan Kososen hoidossa, sillä hänen jälkeensä siellä tehtiin huomattavia uudistuksia. Silti hänen vuosikymmenien mittainen työsarkansa kirjaston hyväksi oli omana aikanaan ratkaisevan tärkeää.[13]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|17.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

2

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan Sanomat ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2012. s. 35; Lapuan Sanomat 13.11.1958.

3

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

4

Ylitalo 2012 s. 91.

5

Ylitalo 2012 s. 35-38.

6

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

7

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

8

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

9

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

10

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

11

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

12

Lapuan Sanomat 13.11.1958.

13

Ylitalo 2012 passim.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Kosonen Ida_}}

K. V. Rinnankoski

2020-10-23T09:25:26Z

Mikko admin: /* K. V. Rinnankoski (1875–1918) */

= K. V. Rinnankoski (1875–1918) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Kustaa Vihtori Rinnankoski, ent. Toppari
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, järjestö- ja kuntamies
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |14.5.1875 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |30.4.1918 Lapua
|}
''Kustaa Vihtori Rinnankoski, ent. Toppari (s. 14.5.1875 Lapua – k. 30.4.1918 Lapua) oli tiisteläinen maanviljelijä, kyläkunnan asioiden hoitaja ja kunnanvaltuutettu. Hän johti mm. Tiistenjoen nuorisoseuraa, maamiesseuraa ja rukoushuoneyhdistystä. Vuosina 1907–1918 hän oli Tiistenjoen osuuskassan kassanhoitaja.''

== Kotitilan viljelijä ==
Kustaa Vihtori Rinnankoski syntyi talollisperheeseen Tiistenjoen Topparissa. Sittemmin suku omaksui suomalaisuusaatteen hengessä uuden nimen Rinnankoski.

Maamiehen ura oli K. V.:lle – kuten häntä yleisesti kutsuttiin – jonkinlainen itsestäänselvyys. Hänen ainoaksi koulusivistyksekseen jäi kansakoulun päästötodistus.[1]

Kotitila jaossa K. V. sai 90 hehtaarin osan, josta viljeltävää peltomaata oli noin 30 hehtaaria. Tila oli ennestäänkin hyvin hoidettu, mutta uusi isäntä uudisti viljelyä ja karjanhoitoa uudenaikaisin opein.[2]

== Kotikylän aktiivinen uudistaja ==
Uudenaikaisuus oli K. V. Rinnankosken elämää kuvaava ilmiö laajemminkin. Hän oli vahvan tulevaisuususkon, nousevan kansallisuusaatteen ja uudenlaisen osuustoiminnan sukupolven edustaja. Ajassa olleisiin uusiin tuuliin hän otti kiinni kaksin käsin.

Jo 1890-luvulla Rinnankoski oli mukana seuranäytelmissä, joita pidettiin Tiistenjoen kansakoulun lainakirjaston perustamiseksi. Kun kylään alettiin puuhata nuorisoseuraa 1898, Rinnankoski oli innolla mukana. Hänestä tuli ensin seuran varapuheenjohtaja ja vuodenvaihteesta 1898–1899 sen reipasotteinen puheenjohtaja.[3]

Vuonna 1906 perustetun Tiistenjoen osuusmeijerin hallitukseen Rinnankoski valittiin heti sääntöjen vahvistamisen jälkeen. Osuusmeijerin kiinteistössä toimi myös Tiistenjoen osuuskassa. Rinnankoskesta tuli vuonna 1907 sen kirjanpitäjäksi eli kassanhoitajaksi, mitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa saakka.[4]

Erityisen edistyksellinen Rinnankoski oli maamiesseuran asiassa. Hän teki aloitteen oman maamiesseuran perustamisesta 1908 ja naisosaston perustamisesta 1912. Naisosasto oli vasta toinen koko maakunnassa. Rinnankosken johdolla Tiistenjoen maamiesseurasta tuli koko piirin toimeliain seura, joka sai myös julkista tunnustusta.[5]

Vielä Rinnankoski oli mukana myös tarkastusyhdistyksen synnyttämisessä ja siitossonnien hankkimisessa näkyvällä tavalla.[6]

Ajatus Tiistenjoen kyläkirkosta oli syntynyt jo ennen Rinnankoskea, mutta siitä tuli totta vasta hänen elinaikanaan. Rinnankoski johti Tiistenjoen rukoushuoneyhdistystä sen perustamisesta tammikuusta 1912 lähtien parin vuoden ajan ja oli mukana myös oman syksyllä 1915 valmistuneen kirkon hankkimisessa.[7]

Kun Lapualle perustettiin vuonna 1916 kunnanvaltuusto, Rinnankoski äänestettiin ensimmäisen valtuuston jäseneksi. Toukokuussa 1916 hänet valittiin venäläisten sotilaiden järjestelyjä hoitaneeseen majoituslautakuntaan. Hän toimi myös Tiistenjoen järjestelyjen esimiehenä.[8]

Rinnankoski toimi myös tie- ja ojalautakunnassa, maanviljelysrahaston johtokunnassa, tilattoman väestön rahaston johtokunnassa, kansakoulun johtokunnassa ja vaalilautakunnassa.[9]

== Innostajan lyhyt elämä ==
Rinnankoskella oli poikkeuksellinen kyky innostaa ihmisiä uusien hankkeiden ja kylän yhteisten asioiden taakse. Hän oli rohkea esiintyjä, selväsanainen ja paljon käytetty puhuja.[10] Myös kynä pysyi hänen kädessään, mitä osoitti Tiistenjoen nuorisoseuran seuralehden Taimen ensimmäisen toimittajan tehtävä vuonna 1903.[11]

K. V. Rinnankosken kaatoi keuhkokuume sotakeväänä 1918. Hän kuoli Lapuan sairaalassa vain 42-vuotiaana.[12] Hänen kuoltuaan Tiistejoella oli yhteisenä huolena, mistä löydettäisiin sellainen mies, joka pystyisi täyttämään ”KooVeen” paikan. Sellaista ei kuitenkaan löydetty, ja Rinnankosken moninaiset tehtävät jakaantuivat useampien henkilöiden kesken.[13]

Rinnankoski säilyi tiisteläisten mielissä vuosikymmenien ajan aikalaisiaan päätänsä pidempänä toimen miehenä.[14]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|3.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Matti Suvanto: Rinnankoski Kustaa Vihtori. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto 1965. s. 645.

2

Suvanto 1965 s. 645.

3

Suvanto 1965 s. 645; Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 520.

4

Lehtinen 1984 s. 262, 336; Suvanto 1965 s. 645.

5

Suvanto 1965 s. 645; Lehtinen 1984 s. 188; Tuomo Paavola: Komia kyläksi � piäni pitäjäksi. Tiistenjoen seudun historia. 2001. s. 69.

6

Suvanto 1965 s. 645.

7

Lehtinen 1984 s. 824, 826; Suvanto 1965 s. 645.

8

Lehtinen 1984 s. 411, 581.

9

Suvanto 1965 s. 645.

10

Suvanto 1965 s. 645.

11

Lehtinen 1984 s. 521.

12

Vaasa 4.5.1918.

13

Suvanto 1965 s. 645.

14

Suvanto 1965 s. 645.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Rinnankoski K._V._}}

K. V. Rinnankoski

2020-10-23T09:25:16Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = K. V. Rinnankoski (1875–1918) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Kustaa Vihtori Rinnankoski, ent. Toppari |- | colspan="2" |Maanviljelijä, järjestö- ja kuntamies |- |Synt...

= K. V. Rinnankoski (1875–1918) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Kustaa Vihtori Rinnankoski, ent. Toppari
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, järjestö- ja kuntamies
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |14.5.1875 Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |30.4.1918 Lapua
|}
''Kustaa Vihtori Rinnankoski, ent. Toppari (s. 14.5.1875 Lapua – k. 30.4.1918 Lapua) oli tiisteläinen maanviljelijä, kyläkunnan asioiden hoitaja ja kunnanvaltuutettu. Hän johti mm. Tiistenjoen nuorisoseuraa, maamiesseuraa ja rukoushuoneyhdistystä. Vuosina 1907–1918 hän oli Tiistenjoen osuuskassan kassanhoitaja.''

== Kotitilan viljelijä ==
Kustaa Vihtori Rinnankoski syntyi talollisperheeseen Tiistenjoen Topparissa. Sittemmin suku omaksui suomalaisuusaatteen hengessä uuden nimen Rinnankoski.

Maamiehen ura oli K. V.:lle – kuten häntä yleisesti kutsuttiin – jonkinlainen itsestäänselvyys. Hänen ainoaksi koulusivistyksekseen jäi kansakoulun päästötodistus.[1]

Kotitila jaossa K. V. sai 90 hehtaarin osan, josta viljeltävää peltomaata oli noin 30 hehtaaria. Tila oli ennestäänkin hyvin hoidettu, mutta uusi isäntä uudisti viljelyä ja karjanhoitoa uudenaikaisin opein.[2]

== Kotikylän aktiivinen uudistaja ==
Uudenaikaisuus oli K. V. Rinnankosken elämää kuvaava ilmiö laajemminkin. Hän oli vahvan tulevaisuususkon, nousevan kansallisuusaatteen ja uudenlaisen osuustoiminnan sukupolven edustaja. Ajassa olleisiin uusiin tuuliin hän otti kiinni kaksin käsin.

Jo 1890-luvulla Rinnankoski oli mukana seuranäytelmissä, joita pidettiin Tiistenjoen kansakoulun lainakirjaston perustamiseksi. Kun kylään alettiin puuhata nuorisoseuraa 1898, Rinnankoski oli innolla mukana. Hänestä tuli ensin seuran varapuheenjohtaja ja vuodenvaihteesta 1898–1899 sen reipasotteinen puheenjohtaja.[3]

Vuonna 1906 perustetun Tiistenjoen osuusmeijerin hallitukseen Rinnankoski valittiin heti sääntöjen vahvistamisen jälkeen. Osuusmeijerin kiinteistössä toimi myös Tiistenjoen osuuskassa. Rinnankoskesta tuli vuonna 1907 sen kirjanpitäjäksi eli kassanhoitajaksi, mitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa saakka.[4]

Erityisen edistyksellinen Rinnankoski oli maamiesseuran asiassa. Hän teki aloitteen oman maamiesseuran perustamisesta 1908 ja naisosaston perustamisesta 1912. Naisosasto oli vasta toinen koko maakunnassa. Rinnankosken johdolla Tiistenjoen maamiesseurasta tuli koko piirin toimeliain seura, joka sai myös julkista tunnustusta.[5]

Vielä Rinnankoski oli mukana myös tarkastusyhdistyksen synnyttämisessä ja siitossonnien hankkimisessa näkyvällä tavalla.[6]

Ajatus Tiistenjoen kyläkirkosta oli syntynyt jo ennen Rinnankoskea, mutta siitä tuli totta vasta hänen elinaikanaan. Rinnankoski johti Tiistenjoen rukoushuoneyhdistystä sen perustamisesta tammikuusta 1912 lähtien parin vuoden ajan ja oli mukana myös oman syksyllä 1915 valmistuneen kirkon hankkimisessa.[7]

Kun Lapualle perustettiin vuonna 1916 kunnanvaltuusto, Rinnankoski äänestettiin ensimmäisen valtuuston jäseneksi. Toukokuussa 1916 hänet valittiin venäläisten sotilaiden järjestelyjä hoitaneeseen majoituslautakuntaan. Hän toimi myös Tiistenjoen järjestelyjen esimiehenä.[8]

Rinnankoski toimi myös tie- ja ojalautakunnassa, maanviljelysrahaston johtokunnassa, tilattoman väestön rahaston johtokunnassa, kansakoulun johtokunnassa ja vaalilautakunnassa.[9]

== Innostajan lyhyt elämä ==
Rinnankoskella oli poikkeuksellinen kyky innostaa ihmisiä uusien hankkeiden ja kylän yhteisten asioiden taakse. Hän oli rohkea esiintyjä, selväsanainen ja paljon käytetty puhuja.[10] Myös kynä pysyi hänen kädessään, mitä osoitti Tiistenjoen nuorisoseuran seuralehden Taimen ensimmäisen toimittajan tehtävä vuonna 1903.[11]

K. V. Rinnankosken kaatoi keuhkokuume sotakeväänä 1918. Hän kuoli Lapuan sairaalassa vain 42-vuotiaana.[12] Hänen kuoltuaan Tiistejoella oli yhteisenä huolena, mistä löydettäisiin sellainen mies, joka pystyisi täyttämään ”KooVeen” paikan. Sellaista ei kuitenkaan löydetty, ja Rinnankosken moninaiset tehtävät jakaantuivat useampien henkilöiden kesken.[13]

Rinnankoski säilyi tiisteläisten mielissä vuosikymmenien ajan aikalaisiaan päätänsä pidempänä toimen miehenä.[14]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|3.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Matti Suvanto: Rinnankoski Kustaa Vihtori. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto 1965. s. 645.

2

Suvanto 1965 s. 645.

3

Suvanto 1965 s. 645; Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 520.

4

Lehtinen 1984 s. 262, 336; Suvanto 1965 s. 645.

5

Suvanto 1965 s. 645; Lehtinen 1984 s. 188; Tuomo Paavola: Komia kyläksi � piäni pitäjäksi. Tiistenjoen seudun historia. 2001. s. 69.

6

Suvanto 1965 s. 645.

7

Lehtinen 1984 s. 824, 826; Suvanto 1965 s. 645.

8

Lehtinen 1984 s. 411, 581.

9

Suvanto 1965 s. 645.

10

Suvanto 1965 s. 645.

11

Lehtinen 1984 s. 521.

12

Vaasa 4.5.1918.

13

Suvanto 1965 s. 645.

14

Suvanto 1965 s. 645.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Rinnankoski K._V._}}

Elias Kahra

2020-10-23T09:22:27Z

Mikko admin: /* Elias Kahra (1823–1907) */

= Elias Kahra (1823–1907) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Elias Kahra
|-
| colspan="2" |Lukkari, kuntakokouksen esimies
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |27.10.1823 Kuortane
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |17.6.1907 Lapua
|}
''Elias Kahra (s. 27.10.1823 Kuortane – k. 17.6.1907 Lapua) oli Lapuan pitkäaikainen lukkari. Hän oli kolme vuotta kuntakokouksen esimiehenä sekä johti parikymmentä vuotta kunnallista paloyhtiötä.''

== Yli 60 vuotta lukkarina ==
Elias Kahra syntyi Kahran taloon Kuortaneen Ylijoella. Hän lähti ilmeisesti hyvän laulunäänensä vuoksi lukkarinoppiin, ja pääsi huhtikuussa 1846 Alavuden yli 80-vuotiaan lukkarin Jeremias Ahlbäckin sijaiseksi. Tämän kuoltua lokakuussa 1847 Kahrasta tuli pitäjän vakinainen lukkari.[1]

Alavudelta Kahra siirtyi vuonna 1861 Lapualle, jossa hän oli lukkarina kuolemaansa asti. Kahra hoiti seurakunnan esiveisaajan tehtäviä, opetti lukkarinkoulussa ja oli kinkereillä luettajana. Lapualla suuri lisätyö oli toimia kirkkoherran postinkuljettajana emäseurakunnan ja eri kappeliseurakuntien välillä.[2]

Valpurinpäivänä 1896 Kahra vietti 50-vuotista virkajuhlaansa. Oli poikkeuksellista, että lukkari pystyi hoitamaan virkaansa näin pitkään itse ilman apulaista. Kuitenkin vielä samana vuonna lukkarintehtäviä otettiin hoitamaan Aaret Maunula.[3]

Vanhuuden vuoksi tehtävistä vetäytynyt Kahra oli lukkarintoimen muodollinen haltija kuolemaansa 1907 saakka. Kaikkiaan hän tuli siten toimineeksi lukkarina yli 60 vuotta.[4]

== Yksityisten ja yhteisön luottomiehenä ==
Kyvykkäänä miehenä Kahra sai lukkarintyönsä lisäksi hoidettavakseen runsaasti myös muita tehtäviä. Häntä käytettiin sekä Alavudella että Lapualla esimerkiksi testamenttien tekijänä ja todistajana.[5] Hän oli Lapualla tilintarkastajana ainakin Saaren meijeriyhtiössä.[6]

Pian Lapualle tultuaan Kahra oli mahdollisesti mukana perustamassa Lapualle kirjastoa, jollaisia hän oli nähnyt Alavudella toiminnassa. Ainakin hän osallistui syyskuussa 1862 kirkonkokoukseen, jossa Lapuan kirjastolle hyväksyttiin säännöt.[7]

Vuonna 1862 Kahra valittiin puheenjohtajaksi uuteen Lapuan ja Nurmon paloapukomiteaan. Hänen johdollaan alueelle luotiin kymmenen piiriä, jossa kussakin oli kaksi paloruotumestaria. Paloapukomiteaa seurasi paloyhtiö, joka perustettiin lukkarilassa tammikuussa 1869. Kahra jatkoi sen esimiehenä vuoteen 1883 saakka.[8]

Kun Lapualle luotiin kunnallishallinto vuonna 1868, tuli kunnan keskeiseksi hallintoelimeksi kuntakokous. Elias Kahra toimi kuntakokouksen esimiehenä kolmivuotiskauden 1874–1876. Tehtävän merkittävyyttä kuvaa, että häntä edelsivät siinä kirkkoherra Hohenthal ja suurtalollinen F. W. Lagerstedt.[9]

Lukkari Kahra esiintyi monessa muussakin kohden yhtenä lapualaisena napamiehenä. Hän oli muun muassa onnittelemassa sähkeellä senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskista tämän 70-vuotispäivänä.[10] Samoin hän tuki maakunnan ensimmäisen suomalaisen oppikoulun, Vaasan suomalaisen lyseon, perustamista.[11]

== ”Mitä herttaisin ja wilpittömin” palvelija ==
Elias Kahra asui Alavudella vuonna 1850 keskeiselle paikalle siirrettyä uudistettua virkataloa. Samoin Lapualle saavuttuaan Kahra sai asuttavakseen juuri kunnostetun lukkarilan.[12]

Kahralla oli innostusta myös virkatalojen maanviljelykseen. Ainakin Lapualla hän raivautti runsaasti lisämaata, koskapa hänet mainitaan usein suonviljelysrahaston asiakkaana.[13]

Erityisen varakas Kahra ei ollut, vaikka maanviljelys tuottikin sievoisen palkanlisän. Vuoden 1852 taksoituksessa hänellä määrättiin 25 kopeekan vero, kun miespuoliset maksoivat yleensä 12, kirkkoherranapulainen tosin 50.[14] Vuonna 1880 lukkaria verotettiin 6 äyrillä, mikä vastasi keskisuuren torpparin verotusta.[15]

Luonteeltaan Kahran sanottiin hänen muistosanoissaan olleen ”mitä herttaisin ja wilpittömin ja sen tähden monet häntä hellästi kaiwaten musitelewat.” Tehtävänsä hänen kerrottiin hoitaneen ”olivat ne mitä laatua tahansa, erinomaisella huolella ja tarkkuudella”.[16]

Kahran nauttimaa arvostusta kuvaa, että Eliaksenpäivänä 1897 harmaantuneen lukkarin ystävät kirkkoherra A. O. Törnuddin johdolla ostivat hänelle ”suosion ja kunnian osotuksena” lahjaksi uushopeaisen kahvikannun, sokerikon ja kermakon.[17]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|2.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Eero Kojonen: Alavuden historia I. Alavuden vaiheita esihistoriallisesta ajasta vuoteen 1918. Alavuden historiatoimikunta 1963. s. 386-387.

2

Uusi Suometar 3.5.1896.

3

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 850-851; Uusi Suometar 20.6.1907.

4

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 850-851; Uusi Suometar 20.6.1907.

5

Suomen wirallinen lehti 10.2.1866, 21.2.1866 ja 26.11.1887; Kojonen 1963 s. 480.

6

Pohjalainen 27.1.1893.

7

Lehtinen 1984 s. 497; Kojonen 1963 s. 439.

8

Lehtinen 1984 s. 405-407.

9

Lehtinen 1984 s. 379.

10

Uusi Suometar 11.12.1900.

11

Vaasan Sanomat 14.6.1880.

12

Lehtinen 1984 s. 830-831; Kojonen 1963 s. 390.

13

Lehtinen 1984 s. 850.

14

Kojonen 1963 s. 390, 475.

15

Lehtinen 1984 s. 150.

16

Uusi Suometar 20.6.1907.

17

Pohjalainen 22.4.1897.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Kahra Elias_}}

Elias Kahra

2020-10-23T09:22:18Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Elias Kahra (1823–1907) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Elias Kahra |- | colspan="2" |Lukkari, kuntakokouksen esimies |- |Syntynyt | |- | colspan="2" |27.10.1823 Kuortane...

= Elias Kahra (1823–1907) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Elias Kahra
|-
| colspan="2" |Lukkari, kuntakokouksen esimies
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |27.10.1823 Kuortane
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |17.6.1907 Lapua
|}
''Elias Kahra (s. 27.10.1823 Kuortane – k. 17.6.1907 Lapua) oli Lapuan pitkäaikainen lukkari. Hän oli kolme vuotta kuntakokouksen esimiehenä sekä johti parikymmentä vuotta kunnallista paloyhtiötä.''

== Yli 60 vuotta lukkarina ==
Elias Kahra syntyi Kahran taloon Kuortaneen Ylijoella. Hän lähti ilmeisesti hyvän laulunäänensä vuoksi lukkarinoppiin, ja pääsi huhtikuussa 1846 Alavuden yli 80-vuotiaan lukkarin Jeremias Ahlbäckin sijaiseksi. Tämän kuoltua lokakuussa 1847 Kahrasta tuli pitäjän vakinainen lukkari.[1]

Alavudelta Kahra siirtyi vuonna 1861 Lapualle, jossa hän oli lukkarina kuolemaansa asti. Kahra hoiti seurakunnan esiveisaajan tehtäviä, opetti lukkarinkoulussa ja oli kinkereillä luettajana. Lapualla suuri lisätyö oli toimia kirkkoherran postinkuljettajana emäseurakunnan ja eri kappeliseurakuntien välillä.[2]

Valpurinpäivänä 1896 Kahra vietti 50-vuotista virkajuhlaansa. Oli poikkeuksellista, että lukkari pystyi hoitamaan virkaansa näin pitkään itse ilman apulaista. Kuitenkin vielä samana vuonna lukkarintehtäviä otettiin hoitamaan Aaret Maunula.[3]

Vanhuuden vuoksi tehtävistä vetäytynyt Kahra oli lukkarintoimen muodollinen haltija kuolemaansa 1907 saakka. Kaikkiaan hän tuli siten toimineeksi lukkarina yli 60 vuotta.[4]

== Yksityisten ja yhteisön luottomiehenä ==
Kyvykkäänä miehenä Kahra sai lukkarintyönsä lisäksi hoidettavakseen runsaasti myös muita tehtäviä. Häntä käytettiin sekä Alavudella että Lapualla esimerkiksi testamenttien tekijänä ja todistajana.[5] Hän oli Lapualla tilintarkastajana ainakin Saaren meijeriyhtiössä.[6]

Pian Lapualle tultuaan Kahra oli mahdollisesti mukana perustamassa Lapualle kirjastoa, jollaisia hän oli nähnyt Alavudella toiminnassa. Ainakin hän osallistui syyskuussa 1862 kirkonkokoukseen, jossa Lapuan kirjastolle hyväksyttiin säännöt.[7]

Vuonna 1862 Kahra valittiin puheenjohtajaksi uuteen Lapuan ja Nurmon paloapukomiteaan. Hänen johdollaan alueelle luotiin kymmenen piiriä, jossa kussakin oli kaksi paloruotumestaria. Paloapukomiteaa seurasi paloyhtiö, joka perustettiin lukkarilassa tammikuussa 1869. Kahra jatkoi sen esimiehenä vuoteen 1883 saakka.[8]

Kun Lapualle luotiin kunnallishallinto vuonna 1868, tuli kunnan keskeiseksi hallintoelimeksi kuntakokous. Elias Kahra toimi kuntakokouksen esimiehenä kolmivuotiskauden 1874–1876. Tehtävän merkittävyyttä kuvaa, että häntä edelsivät siinä kirkkoherra Hohenthal ja suurtalollinen F. W. Lagerstedt.[9]

Lukkari Kahra esiintyi monessa muussakin kohden yhtenä lapualaisena napamiehenä. Hän oli muun muassa onnittelemassa sähkeellä senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskista tämän 70-vuotispäivänä.[10] Samoin hän tuki maakunnan ensimmäisen suomalaisen oppikoulun, Vaasan suomalaisen lyseon, perustamista.[11]

== ”Mitä herttaisin ja wilpittömin” palvelija ==
Elias Kahra asui Alavudella vuonna 1850 keskeiselle paikalle siirrettyä uudistettua virkataloa. Samoin Lapualle saavuttuaan Kahra sai asuttavakseen juuri kunnostetun lukkarilan.[12]

Kahralla oli innostusta myös virkatalojen maanviljelykseen. Ainakin Lapualla hän raivautti runsaasti lisämaata, koskapa hänet mainitaan usein suonviljelysrahaston asiakkaana.[13]

Erityisen varakas Kahra ei ollut, vaikka maanviljelys tuottikin sievoisen palkanlisän. Vuoden 1852 taksoituksessa hänellä määrättiin 25 kopeekan vero, kun miespuoliset maksoivat yleensä 12, kirkkoherranapulainen tosin 50.[14] Vuonna 1880 lukkaria verotettiin 6 äyrillä, mikä vastasi keskisuuren torpparin verotusta.[15]

Luonteeltaan Kahran sanottiin hänen muistosanoissaan olleen ”mitä herttaisin ja wilpittömin ja sen tähden monet häntä hellästi kaiwaten musitelewat.” Tehtävänsä hänen kerrottiin hoitaneen ”olivat ne mitä laatua tahansa, erinomaisella huolella ja tarkkuudella”.[16]

Kahran nauttimaa arvostusta kuvaa, että Eliaksenpäivänä 1897 harmaantuneen lukkarin ystävät kirkkoherra A. O. Törnuddin johdolla ostivat hänelle ”suosion ja kunnian osotuksena” lahjaksi uushopeaisen kahvikannun, sokerikon ja kermakon.[17]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|2.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Eero Kojonen: Alavuden historia I. Alavuden vaiheita esihistoriallisesta ajasta vuoteen 1918. Alavuden historiatoimikunta 1963. s. 386-387.

2

Uusi Suometar 3.5.1896.

3

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 850-851; Uusi Suometar 20.6.1907.

4

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 850-851; Uusi Suometar 20.6.1907.

5

Suomen wirallinen lehti 10.2.1866, 21.2.1866 ja 26.11.1887; Kojonen 1963 s. 480.

6

Pohjalainen 27.1.1893.

7

Lehtinen 1984 s. 497; Kojonen 1963 s. 439.

8

Lehtinen 1984 s. 405-407.

9

Lehtinen 1984 s. 379.

10

Uusi Suometar 11.12.1900.

11

Vaasan Sanomat 14.6.1880.

12

Lehtinen 1984 s. 830-831; Kojonen 1963 s. 390.

13

Lehtinen 1984 s. 850.

14

Kojonen 1963 s. 390, 475.

15

Lehtinen 1984 s. 150.

16

Uusi Suometar 20.6.1907.

17

Pohjalainen 22.4.1897.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Kahra Elias_}}

Lapua-Säätiö

2020-10-23T09:20:59Z

Mikko admin: /* Lapua-Säätiön aiemmat hallituksen jäsenet[16, 18] */

''Lapua-Säätiö on vuonna 1961 perustettu säätiö, joka julkaisee Lapuan Sanomia ja Lapuan Linkkiä.''
{| class="wikitable" style="float:right;"
|Sijaintipaikka
|-
|Lapuan Sanomat
|-
|Yhteystiedot
|-
|Sanomatie 1, 62100 Lapua
|-
|puh. (06) 438 7352 (vaihde)
|}
== Lapua-Seurasta omaksi säätiöksi ==
[[Toivo Rantanen|Toivo Rantasen]] vuonna 1932 perustama yksityisomisteinen sanomalehti Lapuan Sanomat siirtyi vuonna 1942 [[Lapuan Aseveljet|Lapuan Aseveljille]] ja sen tultua lakkautetuksi vuonna 1944 kotiseutuyhdistys [[Lapua-Seura|Lapua-Seuralle]]. Lehteä hoiti täysin valtuuksin yhdistyksestä erillinen julkaisutoimikunta.[1]

Vuonna 1961 Lapuan Sanomat toiminta säätiöitettiin. Sääntöjen mukaan Lapua-Säätiön tarkoitukseksi tuli:

* antaa tukea sodista ja sodan seurauksista kärsimään joutuneille lapualaissyntyisille tai Lapualla pysyvästi asuville henkilöille, sekä sen jälkeen kun tämä tarve on oleellisesti vähentynyt

* tukea niitä lapualaisia henkilöitä ja yhteisöjä, joiden toiminta kohdistuu läheisesti kotiseutuun, edistää sen olojen kehittämistä tai muulla tavalla koituu Lapuan parhaaksi.[2]

Tarkoitustaan säätiö toteuttaa jakamalla apurahoja, stipendejä tai palkintoja tahi muita avustuksi rahastojensa ja muun omaisuutensa tuotosta sekä harjoittamansa julkaisutoiminnan voitosta.[3]

== Sodasta kärsineiden avustaja ja kotiseututyön tukija ==
Lapua-Säätiö avusti 1960–1990-luvuilla huomattavalla tavalla aseveljiä ja muiden sodasta kärsineitä. Monelle alkuaikojen hallituksen jäsenelle nimenomaan avustustoiminta merkitsi koko lehden päätehtävää.[4]

Lapuan Sanomat meni sotien jälkeen hyvin. Kaikessa hiljaisuudessa Lapua-Säätiö jakoi sääntöjen mukaisia toimeentuloavustuksia ja esimerkiksi yksittäisiä rakennusavustuksia sodista kärsineille. Vuonna 1957 alettiin jakaa julkisesti haettavia avustuksia sodasta kärsineiden lapsille. Vuonna 1965 Lapua-Säätiö päätti [[Johannes Hippolin|Johannes Hippolinin]] ehdotuksesta kutsua koolle [[Lapuan Sotaveteraanit|Lapuan Sotaveteraanien]] perustavan kokouksen. Samalla veteraanijärjestöille myönnettiin oikeus ilmaisiin ilmoituksiin Lapuan Sanomissa.[5]

Kun veteraanit alkoivat vanhentua, avustukset alettiin jakaa vuodesta 1969 lähtien suoraan veteraanijärjestöille. 1990-luvulla ne muuttuivat yksittäisiksi projektiavustuksiksi. Kotiseututyötä tuettiin erityisesti Lapua-Seuran kautta, mutta myös esimerkiksi Lapuan murteen sanakirjan tai Helemi-tietokannan kautta.[6]

Vuodesta 1963 lähtien Lapua-Säätiön on kustantanut jokaisen lapualaisen sotaveteraanin hautajaisseppeleen.[7]

== Hallituksen pitkä linja ==
Lapua-Säätiölle luotiin kaksiportainen hallinto, jossa Lapua-Seuran johtokunta muodostaa sen valtuuskunnan. Sen tehtävänä on ollut lähinnä toimintakertomusten ja tilinpäätöksten hyväksyminen. Käytännön hallintoa on hoitanut hallitus, joka jatkoi suoraan entisen julkaisutoimikunnan tehtäviä ja kantoi puheissa vielä pitkään sen nimeäkin.[8]

Lapua-Säätiön hallituksen valitsee Lapua-Seuran johtokunta. Ensimmäisen hallituksen muodostivat samat miehet, jotka toimivat jo aseveliyhdistyksen julkaisutoimikunnassa. Aseveljien aika kesti 1980-luvun alkupuolelle saakka, jolloin hallituksen kokouksiakin käytiin monesti sotamuistojen äärellä.[9]

Uusia jäseniä valittaessa pantiin painoa eri kyläkuntien, ammattiryhmien ja puolueiden tasapuoliselle edustukselle. Hallituksen valitseminen kuului periaatteessa valtuuskunnalle, mutta kun se ei kokoontunut asian tiimoilta, hallitus täydensi sääntöjen mukaan itseään itsenäisesti vuosikaudet.[10]

Hallitus toimi perinteisesti täysin erillään toimituksesta. Yhteydenpitoa varten perustettiin vuonna 1967 kolmihenkinen toimitusvaltuuskunta, jota vuodesta 1977 alettiin nimittää työvaliokunnaksi. Sen tehtävä oli tehdä ehdotuksia julkaisutoiminnasta. Lisäksi päätoimittaja ja taloudenhoitaja alettiin kutsua hallituksen kokouksiin vuodesta 1970. Päätoimittajasta tuli hallituksen sihteeri; vuonna 1991 tehtävä siirtyi toimitusjohtajalle. Valtuuskunnan puheenjohtaja alettiin kutsua hallituksen kokouksiin puhe- ja läsnäolo-oikeudella vuonna 1986.[11]

Puheenjohtajan rooli oli perinteisesti vahva. [[Ville Kuoppala|Ville Kuoppalan]] kuolema päätti aseveljien pitkän aikakauden. Hänen jälkeensä hallitusta johti neljännesvuosisadan ajan [[Pentti Vaahtoniemi]]: "Hallituksen sisäinen työskentely on ollut luontevaa ja asiallista. Koskaan ei ole tarvinnut äänestää, mutta kaikkia päätöksiä on edeltänyt tarkka asioiden valmistelu. Toivottomuus ei koskaan tullut mieleenkään. Voimavaramme oli paikallisuus ja vahva kotiseutu. Tänään voimme hymyillä. Rohkenen sanoa, että olemme voittajia ja valmiina kohtaamaan uudet haasteet", hän kokosi vuonna 2011.[12]

2010-luvulla Lapua-Säätiön hallitus on vaihtunut lähes kokonaisuudessaan.[13]

== Lapua-Säätiön hallitus 2018[18] ==

* Hilkka Maija Antila, puheenjohtaja
* Kari Nirha, varapuheenjohtaja
* Seppo J. Ojala
* Matti Salomäki
* Minna Taimi
* Jussi Vaahtoniemi
* Jouko Vuolle
* Leena Äystö

== Lapua-Säätiön työvaliokunta 2018[18] ==

* Hilkka Maija Antila
* Kari Nirha
* Jouko Vuolle

== Lapua-Säätiön aiemmat hallituksen jäsenet[16, 18] ==

* Leevi Mäki, johtaja pj. 1962–1970
* Ville Kuoppala, rovasti pj. 1970–1985, vpj. 1962–1970
* Pentti Vaahtoniemi, toimitusjohtaja pj. 1985–2011, vpj. 1983–1985, jäsen 1980–2011
* Jaakko Vaahtoniemi, yrittäjä pj. 2012, vpj. 2013, jäsen 2011–2014, 2017
* Hilkka-Maija Antila, toimitusjohtaja pj. 2013–, jäsen 2012–
* [[Esko Annala]], tehtailija 1984–1995, vpj. 1985–1995
* Matti Kupari, pääkirjoitustoimittaja eläk. vpj. 2014–2016
* Kari Nirha, toimitusjohtaja vpj. 2017-, jäsen 2015-
* Iivo Antila, agronomi 1962–1983
* Johannes Hippolin, terveystarkastaja 1962–1983, vpj. 1970–1983
* Jaana Hjelt, markkinointijohtaja 2012–2015
* Juha Ikola, tuomiorovasti 1998–2012, vpj. 2006–2012
* Paavo Ikola, opettaja 1962–1980
* Toivo Isosalo, asentaja 1983–2008
* Anneli Jäätteenmäki, europarlamentaarikko 2009–2016
* Kirsti Kallio, toimistopäällikkö 2011–2014
* Seppo Kangas, maanviljelijä 1990–2005, vpj. 1996–2005
* Pentti Kankaanpää, tehtailija 1971–1989
* Arvi Kivirinta, maanviljelijä 1962
* Antti Lassila, pankinjohtaja 1981–2010
* Väinö Maunumaa, rovasti 1985–1997
* Heikki Nyrhilä, maanviljelijä 1962–2006
* Seppo J. Ojala, aluejohtaja eläk. 2006–
* Uuno Peltola, johtaja 1974–1982
* Anssi Perälä, 2013–2016
* Matti Salomäki, tuomiorovasti, 2015-
* Hermanni Sippola 1996–2011
* Minna Taimi, vastaava sosiaalityöntekijä 2017-
* Ilmari Talosela, maanviljelijä 1964–1981
* Martti Talvitie, maanviljelijä 1982–2013
* Jussi Vaahtoniemi, ylikonstaapeli 2018-
* Kalle Vaahtoniemi, maanviljelijä 1962–1974, siht. 1962–1971
* Jouko Vuolle, elinkeinotoimenjohtaja 2017-
* Teppo Ylitalo, intendentti 2007–2010
* Leena Äystö, apteekkari 2016-

== Toimitusvaltuuskunnan / työvaliokunnan aiemmat jäsenet[17,18] ==

* Hilkka-Maija Antila 2012–
* Esko Annala 1985–1995
* Johannes Hippolin 1980–1983
* Jaana Hjelt varajäsen 2013-2015
* Juha Ikola 2007–2012
* Paavo Ikola 1967–1980
* Pentti Kankaanpää 1983–1989, varajäsen 1982–1983
* Ville Kuoppala 1967–1985
* Matti Kupari 2014–16
* Antti Lassila 1996–2010
* Kari Nirha 2017-
* Heikki Nyrhilä 1990–2006
* Seppo J. Ojala 2016-2017
* Uuno Peltola 1967–1982
* Anssi Perälä 2013–2015
* Jaakko Vaahtoniemi 2012–2014
* Kalle Vaahtoniemi 1974–1982
* Pentti Vaahtoniemi 1982–2011, varajäsen 1981–1982
* Jouko Vuolle 2018-

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|10.12.2012
|
|Versio 1
|
|AdminMuseo
|-
|9.7.2013
|
|Versio 2
|
|AdminMuseo
|-
|14.1.2014
|
|Versio 3
|
|AdminMuseo
|-
|14.1.2014
|
|Versio 4
|
|AdminMuseo
|-
|14.1.2014
|
|Versio 5
|
|AdminMuseo
|-
|17.1.2015
|
|Versio 6
|
|Hilkka Maija Antila
|-
|4.2.2018
|
|Nykyinen versio
|
|Hilkka Maija Antila
|}

= Viittaukset =
1

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan Sanomat, Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2012. s. 68, 124.

2

Lapua-Säätiön säännöt. AD 657/117 Oik.min. 1961.

3

Lapua-Säätiön säännöt. AD 657/117 Oik.min. 1961.

4

Ylitalo 2012 s. 128.

5

Ylitalo 2012 s. 127-128.

6

Ylitalo 2012 s. 128, 198.

7

Ylitalo 2012 s. 128.

8

Ylitalo 2012 s. 126.

9

Ylitalo 2012 s. 126-127.

10

Ylitalo 2012 s. 127.

11

Ylitalo 2012 s. 127, 196.

12

Ylitalo 2012 s. 196.

13

Ylitalo 2012 s. 199.

14

Ylitalo 2012 s. 199; Hilkka-Maija Antila 14.1.2014.

15

Hilkka-Maija Antila 14.1.2014.

16

Ylitalo 2012 s. 129, 199; Hilkka-Maija Antila 14.1.2014.

17

Ylitalo 2012 s. 129, 199; Hilkka-Maija Antila 14.1.2014.
[[Luokka:Järjestöt, yritykset ja yhteisöt]]

Esko Annala

2020-10-23T09:20:05Z

Mikko admin: /* Esko Annala (1920–2001) */

= Esko Annala (1920–2001) =

{| class="wikitable"
| colspan="2" |Esko Johannes Annala
|-
| colspan="2" |Tekstiilitehtailija, talousvaikuttaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |17.11.1920 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |22.2.2001 Lapua
|}
''Esko Johannes Annala (s. 17.11.1920 Lapua – k. 22.2.2001 Lapua) oli lapualainen tehtailija ja talousvaikuttaja. Palveltuaan II maailmansodassa [https://fi.wikipedia.org/wiki/Schutzstaffel SS-miehenä] hän oli vuosina 1945–1986 kahden tekstiiliyrityksen toimitusjohtajana. Hänellä oli lukuisia talouselämän luottamustehtäviä mm. Lapuan sähköyhtiön puheenjohtajana. Lapuan kauppalanhallitukseen hän kuului 1968–1970.''

== Tehtaan poika koulussa ==
Esko Annala syntyi tehtailijaperheeseen. Isä [[Juho Annala]] pyöritti Lankilankoskella huopatehdasta, jonka oli perustanut yhdessä kauhavalaisen Jaakko Kujanpään kanssa.[1]

Yrittäjän arki tuli tutuksi jo koulupoikana, sillä koulunkäynnin loma-aikoina täytyi käydä auttamassa huopatehtaalla.[2]

Kansakoulun jälkeen Esko aloitti Lapuan yhteiskoulussa 1931 ja kirjoitti ylioppilaaksi välirauhan aikana 1941.[3]

== SS-miehenä ja Suomen sissinä ==
Talvisodan syttyessä Annala oli vielä koululainen. Sodan aikana hän kuului Lapuan suojeluskunnan desanttitorjuntajoukkueeseen.[4]

Kesällä 1941 innokas uunituore ylioppilas otti pestin Saksan armeijaan kahdeksi vuodeksi. Hän taisteli SS-divisioona Wikingin joukoissa Saksan itärintamalla [https://fi.wikipedia.org/wiki/SS-arvot gefreiterina] ja haavoittui 30.7.1941 Ukrainassa. Vuonna 1942 hänet komennettiin 11 muun suomalaisvapaaehtoisen kanssa Suomeen, jossa tehtävänä oli kaukopartiotoiminta suomalaisten ja saksalaisten muodostaman yhteisosaston puitteissa Itä-Karjalassa, Pääjärvellä, Kantalahdella ja Muurmanskin suunnalla.[5]

Alkuvuonna 1943 Annala kävi Itävallassa kahden kuukauden mittaisen saksalaisen aliupseerikoulun ja ylennettiin [https://fi.wikipedia.org/wiki/Rottenf%C3%BChrer rottenführeriksi].[6]

Kahden vuoden komennuksen jälkeen hän palasi Suomeen, mutta saikin yllättäen uuden määräyksen Saksan armeijan upseerikouluun. Kun halu paloi kuitenkin Suomen armeijaan, hän haki vapautusta hakeutumalla Suomen reserviupseerikouluun Niinisaloon. Hän kävi heinäkuun alussa 1943 alkaneen kurssin nro 57.[7]

Valmistuttuaan upseeriksi jouluun 1943 mennessä Annala komennettiin joukkueenjohtajaksi sissitoimintaan Tuoppajärven ja Röhöjärven välikannakselle Vienan Karjalaan. Erämaasota muuttui venäläisten suurhyökkäyksen myötä 9.6.1944 viivytystaisteluiksi ja asemasodaksi.[8]

Syksyllä 1944 alkoi vielä sota entistä kotiarmeijaa Saksaa vastaan. ”Kummalliselta tuntui ainakin allekirjoittaneesta ryhtyä taisteluihin saksalaisia vastaan, joiden rinnalla oli 2 vuotta sotaa käyty yhteistä vihollista vastaan ja joiden kanssa muutenkin oli tottunut aseveljenä olemaan. Monta erityisen hyvää ystävääkin oli saksalaisten joukosta löytynyt. Omaa lippua oli kuitenkin seurattava äkkinäisten käännösten ja mullistuksienkin aikana”, hän muisteli.[9]

Sota-ajan ansioista Annalalle myönnettiin VR 4 mk sekä kolme saksalaista kunniamerkkiä. Hänet ylennettiin yliluutnantiksi vuonna 1968.[10]

== Tekstiilitehtailija ja toimitusjohtaja ==
Tehtailija Juho Annala oli kuollut jo ennen sotia. Lankilankosken huopatehtaan johtoon tuli sen jälkeen Eskon setä Köpi Annala.[11]

Köpi Annalankin kuoltua 1947 johtajantehtävät sai Esko Annala vain 26-vuotiaana. Hän johti vuonna 1960 Lankilankoski oy:ksi muutettua yhtiötä aina vuoteen 1977. Yritys keskittyi lähinnä karstalankakehruuseen.[12]

Juho Annala jätti jälkeensä myös toisen yrityksen: värjäämön ja pesulan. Esko Annala muodosti Erkki-veljensä kanssa tästä Värikutomo oy:n vuonna 1944. Hän toimi yrityksen toimitusjohtajana 1945–1986.[13]

Värikutomon päätuotteita olivat mm. Suomen armeijalle ja Suomen punaiselle ristille toimitetut peitehuovat. Yrityksen palveluksessa oli laajimmillaan noin 120 henkilöä.[14]

== Talouselämän vaikuttaja ==
Oman yrityksen lisäksi Annalan taloudellisia ja yhteiskunnallisia taitoja hyödynnettiin myös muualla. Hän toimi KOP:n Lapuan konttorin valvojana vuodesta 1951 kolmen vuosikymmenen ajan. Vakuutusyhtiö Pohjolan Seinäjoen konttorin valvojana hän oli vuodesta 1962.[15]

Lapuan sähkö oy:n hallituksen jäsenenä Annala oli vuodesta 1965 neljännesvuosisadan ajan, näistä kahdeksan vuotta puheenjohtajana. Menestyksellisestä toiminnasta kiitollisena sähköyhtiö maalautti hänestä vuonna 1993 Ritva Oksasella muotokuvan.[16]

Vuonna 1964 oli perustamassa Simpsiö oy:tä, joka osti Hotelli Lapuan talon, kirjapainotalon ja Kivikuppilan ja kunnosti ne uutta toimintaa varten. Hän oli myös yhtiön hallituksen jäsen.[17]

Annala kuului vuodesta 1964 Etelä-Pohjanmaan kauppakamarin talousvaliokuntaan ja osallistui myös Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahaston toimintaan.[18]

Kuntapolitiikkaan Annala ei lähtenyt enemmälti mukaan. Hän oli kuitenkin Lapuan kauppalanhallituksen jäsenenä 1968–1970. Lisäksi hän osallistui useiden lautakuntien toimintaan, pisimpään työvoimalautakunnan ja nimistötoimikunnan työhön. Hän oli myös vero- ja kirjastolautakuntien jäsen.[19]

== Laaja-alainen kulttuurin ja musiikin ystävä ==
Esko Annala oli laaja-alainen persoona, jolla riitti mielenkiintoa moniin harrastuksiin. Hän oli Lapuan rotaryklubin perustajajäsen vuodesta 1951 ja järjesti vuosikymmenestä toiseen aikaa sen viikoittaisille kokoontumisille.[20]

Toinen sydämenasia oli reserviupseeri- ja sotainvaliditoiminta. Annala kuului Lapuan reserviupseerikerhoon vuodesta 1945 ja toimi sen hallituksessa 1980–1985.[21]

Annala oli innokas matkustaja. Monesti reissut olivat yhdistettyjä liike- ja virkistysmatkoja. Toisaalta hän arvosti kotiseututyötä ja kuului pitkään Lapua-Säätiön ja Lapuan paikallisradio oy:n hallituksiin. Sekä kotipitäjässä että laajemmaltikin hän oli ahkera valokuvaaja ja kaitafilmaaja.[22]

Keskeisiä itseilmaisun keinoja olivat haitarinsoitto ja kirjoittaminen. Annala kirjoitti erityisesti sota-aiheista sotakirjoihin sekä veteraanien ja reserviläisten julkaisuihin. Hän oli lukumies ja luki paljon vieraskielistä kirjallisuutta kehittääkseen kielitaitoaan. Annala oli myös innokas penkkiurheilija.[23]

Esko Annala kuoli Lapuan terveyskeskuksessa 80-vuotiaana.[24]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|2.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Vaasa 16.11.1965.

2

Lapuan Sanomat 13.11.1980.

3

Lapuan oppikoulut. Lapuan yhteiskoulu�yhteislyseo 1904�1974, Lapuan maanviljelyslyseo 1915�1926, Lapuan keskikoulu 1959�1964, Kiviristin yhteiskoulu 1964�1974, Tiistenjoen yhteiskoulu 1962�1974, Lapuan lukio 1974�1979. Lapuan kaupunki 1984. s. 188.

4

Puolesta kansan ja maan. Sotien 1939-1945 lapualaiset rintamanaiset ja sotaveteraanit. Toim. Johannes Hippolin, Eino Autio, Jaakko Ikola ja Paavo Maunula. Lapuan sotaveteraanit ry 1987. s. 41.

5

Yliluutnantti Esko Annala: Armeijan vaihto-operaatio kesällä 1943. Teoksessa Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 15-16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

6

Annala 1991 s. 17.

7

Annala 1991 s. 16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

8

Annala 1991 s. 16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

9

Annala 1991 s. 16.

10

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Puolesta kansan ja maan 1987 s. 41; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

11

Esko Annala: Annala Kustaa Albert. Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1963. s. 34; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

12

Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

13

Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188.

14

Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188.

15

Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapuan Sanomat 5.4.1962, 27.2.2001.

16

Lapuan Sanomat 18.3.1993, 27.2.2001.

17

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 158; Vaasa 17.11.1970.

18

Vaasa 17.11.1970.

19

Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

20

Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

21

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

22

Lapuan Sanomat 13.11.1980, 27.2.2001; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

23

Lapuan Sanomat 13.11.1980, 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

24

Lapuan Sanomat 27.2.2001.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Annala Esko_}}

Esko Annala

2020-10-23T09:15:41Z

Mikko admin: /* Esko Annala (1920–2001) */

= Esko Annala (1920–2001) =

{| class="wikitable"
| colspan="2" |Esko Johannes Annala
|-
| colspan="2" |Tekstiilitehtailija, talousvaikuttaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |17.11.1920 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |22.2.2001 Lapua
|}
''Esko Johannes Annala (s. 17.11.1920 Lapua – k. 22.2.2001 Lapua) oli lapualainen tehtailija ja talousvaikuttaja. Palveltuaan II maailmansodassa SS-miehenä hän oli vuosina 1945–1986 kahden tekstiiliyrityksen toimitusjohtajana. Hänellä oli lukuisia talouselämän luottamustehtäviä mm. Lapuan sähköyhtiön puheenjohtajana. Lapuan kauppalanhallitukseen hän kuului 1968–1970.''

== Tehtaan poika koulussa ==
Esko Annala syntyi tehtailijaperheeseen. Isä Juho Annala pyöritti Lankilankoskella huopatehdasta, jonka oli perustanut yhdessä kauhavalaisen Jaakko Kujanpään kanssa.[1]

Yrittäjän arki tuli tutuksi jo koulupoikana, sillä koulunkäynnin loma-aikoina täytyi käydä auttamassa huopatehtaalla.[2]

Kansakoulun jälkeen Esko aloitti Lapuan yhteiskoulussa 1931 ja kirjoitti ylioppilaaksi välirauhan aikana 1941.[3]

== SS-miehenä ja Suomen sissinä ==
Talvisodan syttyessä Annala oli vielä koululainen. Sodan aikana hän kuului Lapuan suojeluskunnan desanttitorjuntajoukkueeseen.[4]

Kesällä 1941 innokas uunituore ylioppilas otti pestin Saksan armeijaan kahdeksi vuodeksi. Hän taisteli SS-divisioona Wikingin joukoissa Saksan itärintamalla gefreiterina ja haavoittui 30.7.1941 Ukrainassa. Vuonna 1942 hänet komennettiin 11 muun suomalaisvapaaehtoisen kanssa Suomeen, jossa tehtävänä oli kaukopartiotoiminta suomalaisten ja saksalaisten muodostaman yhteisosaston puitteissa Itä-Karjalassa, Pääjärvellä, Kantalahdella ja Muurmanskin suunnalla.[5]

Alkuvuonna 1943 Annala kävi Itävallassa kahden kuukauden mittaisen saksalaisen aliupseerikoulun ja ylennettiin rottenführeriksi.[6]

Kahden vuoden komennuksen jälkeen hän palasi Suomeen, mutta saikin yllättäen uuden määräyksen Saksan armeijan upseerikouluun. Kun halu paloi kuitenkin Suomen armeijaan, hän haki vapautusta hakeutumalla Suomen reserviupseerikouluun Niinisaloon. Hän kävi heinäkuun alussa 1943 alkaneen kurssin nro 57.[7]

Valmistuttuaan upseeriksi jouluun 1943 mennessä Annala komennettiin joukkueenjohtajaksi sissitoimintaan Tuoppajärven ja Röhöjärven välikannakselle Vienan Karjalaan. Erämaasota muuttui venäläisten suurhyökkäyksen myötä 9.6.1944 viivytystaisteluiksi ja asemasodaksi.[8]

Syksyllä 1944 alkoi vielä sota entistä kotiarmeijaa Saksaa vastaan. ”Kummalliselta tuntui ainakin allekirjoittaneesta ryhtyä taisteluihin saksalaisia vastaan, joiden rinnalla oli 2 vuotta sotaa käyty yhteistä vihollista vastaan ja joiden kanssa muutenkin oli tottunut aseveljenä olemaan. Monta erityisen hyvää ystävääkin oli saksalaisten joukosta löytynyt. Omaa lippua oli kuitenkin seurattava äkkinäisten käännösten ja mullistuksienkin aikana”, hän muisteli.[9]

Sota-ajan ansioista Annalalle myönnettiin VR 4 mk sekä kolme saksalaista kunniamerkkiä. Hänet ylennettiin yliluutnantiksi vuonna 1968.[10]

== Tekstiilitehtailija ja toimitusjohtaja ==
Tehtailija Juho Annala oli kuollut jo ennen sotia. Lankilankosken huopatehtaan johtoon tuli sen jälkeen Eskon setä Köpi Annala.[11]

Köpi Annalankin kuoltua 1947 johtajantehtävät sai Esko Annala vain 26-vuotiaana. Hän johti vuonna 1960 Lankilankoski oy:ksi muutettua yhtiötä aina vuoteen 1977. Yritys keskittyi lähinnä karstalankakehruuseen.[12]

Juho Annala jätti jälkeensä myös toisen yrityksen: värjäämön ja pesulan. Esko Annala muodosti Erkki-veljensä kanssa tästä Värikutomo oy:n vuonna 1944. Hän toimi yrityksen toimitusjohtajana 1945–1986.[13]

Värikutomon päätuotteita olivat mm. Suomen armeijalle ja Suomen punaiselle ristille toimitetut peitehuovat. Yrityksen palveluksessa oli laajimmillaan noin 120 henkilöä.[14]

== Talouselämän vaikuttaja ==
Oman yrityksen lisäksi Annalan taloudellisia ja yhteiskunnallisia taitoja hyödynnettiin myös muualla. Hän toimi KOP:n Lapuan konttorin valvojana vuodesta 1951 kolmen vuosikymmenen ajan. Vakuutusyhtiö Pohjolan Seinäjoen konttorin valvojana hän oli vuodesta 1962.[15]

Lapuan sähkö oy:n hallituksen jäsenenä Annala oli vuodesta 1965 neljännesvuosisadan ajan, näistä kahdeksan vuotta puheenjohtajana. Menestyksellisestä toiminnasta kiitollisena sähköyhtiö maalautti hänestä vuonna 1993 Ritva Oksasella muotokuvan.[16]

Vuonna 1964 oli perustamassa Simpsiö oy:tä, joka osti Hotelli Lapuan talon, kirjapainotalon ja Kivikuppilan ja kunnosti ne uutta toimintaa varten. Hän oli myös yhtiön hallituksen jäsen.[17]

Annala kuului vuodesta 1964 Etelä-Pohjanmaan kauppakamarin talousvaliokuntaan ja osallistui myös Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahaston toimintaan.[18]

Kuntapolitiikkaan Annala ei lähtenyt enemmälti mukaan. Hän oli kuitenkin Lapuan kauppalanhallituksen jäsenenä 1968–1970. Lisäksi hän osallistui useiden lautakuntien toimintaan, pisimpään työvoimalautakunnan ja nimistötoimikunnan työhön. Hän oli myös vero- ja kirjastolautakuntien jäsen.[19]

== Laaja-alainen kulttuurin ja musiikin ystävä ==
Esko Annala oli laaja-alainen persoona, jolla riitti mielenkiintoa moniin harrastuksiin. Hän oli Lapuan rotaryklubin perustajajäsen vuodesta 1951 ja järjesti vuosikymmenestä toiseen aikaa sen viikoittaisille kokoontumisille.[20]

Toinen sydämenasia oli reserviupseeri- ja sotainvaliditoiminta. Annala kuului Lapuan reserviupseerikerhoon vuodesta 1945 ja toimi sen hallituksessa 1980–1985.[21]

Annala oli innokas matkustaja. Monesti reissut olivat yhdistettyjä liike- ja virkistysmatkoja. Toisaalta hän arvosti kotiseututyötä ja kuului pitkään Lapua-Säätiön ja Lapuan paikallisradio oy:n hallituksiin. Sekä kotipitäjässä että laajemmaltikin hän oli ahkera valokuvaaja ja kaitafilmaaja.[22]

Keskeisiä itseilmaisun keinoja olivat haitarinsoitto ja kirjoittaminen. Annala kirjoitti erityisesti sota-aiheista sotakirjoihin sekä veteraanien ja reserviläisten julkaisuihin. Hän oli lukumies ja luki paljon vieraskielistä kirjallisuutta kehittääkseen kielitaitoaan. Annala oli myös innokas penkkiurheilija.[23]

Esko Annala kuoli Lapuan terveyskeskuksessa 80-vuotiaana.[24]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|2.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Vaasa 16.11.1965.

2

Lapuan Sanomat 13.11.1980.

3

Lapuan oppikoulut. Lapuan yhteiskoulu�yhteislyseo 1904�1974, Lapuan maanviljelyslyseo 1915�1926, Lapuan keskikoulu 1959�1964, Kiviristin yhteiskoulu 1964�1974, Tiistenjoen yhteiskoulu 1962�1974, Lapuan lukio 1974�1979. Lapuan kaupunki 1984. s. 188.

4

Puolesta kansan ja maan. Sotien 1939-1945 lapualaiset rintamanaiset ja sotaveteraanit. Toim. Johannes Hippolin, Eino Autio, Jaakko Ikola ja Paavo Maunula. Lapuan sotaveteraanit ry 1987. s. 41.

5

Yliluutnantti Esko Annala: Armeijan vaihto-operaatio kesällä 1943. Teoksessa Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 15-16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

6

Annala 1991 s. 17.

7

Annala 1991 s. 16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

8

Annala 1991 s. 16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

9

Annala 1991 s. 16.

10

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Puolesta kansan ja maan 1987 s. 41; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

11

Esko Annala: Annala Kustaa Albert. Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1963. s. 34; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

12

Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

13

Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188.

14

Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188.

15

Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapuan Sanomat 5.4.1962, 27.2.2001.

16

Lapuan Sanomat 18.3.1993, 27.2.2001.

17

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 158; Vaasa 17.11.1970.

18

Vaasa 17.11.1970.

19

Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

20

Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

21

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

22

Lapuan Sanomat 13.11.1980, 27.2.2001; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

23

Lapuan Sanomat 13.11.1980, 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

24

Lapuan Sanomat 27.2.2001.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Annala Esko_}}

Esko Annala

2020-10-23T09:15:27Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Esko Annala (1920–2001) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Esko Johannes Annala |- | colspan="2" |Tekstiilitehtailija, talousvaikuttaj...

= Esko Annala (1920–2001) =

{| class="wikitable"
| colspan="2" |Esko Johannes Annala
|-
| colspan="2" |Tekstiilitehtailija, talousvaikuttaja
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |17.11.1920 Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |22.2.2001 Lapua
|}
''Esko Johannes Annala (s. 17.11.1920 Lapua – k. 22.2.2001 Lapua) oli lapualainen tehtailija ja talousvaikuttaja. Palveltuaan II maailmansodassa SS-miehenä hän oli vuosina 1945–1986 kahden tekstiiliyrityksen toimitusjohtajana. Hänellä oli lukuisia talouselämän luottamustehtäviä mm. Lapuan sähköyhtiön puheenjohtajana. Lapuan kauppalanhallitukseen hän kuului 1968–1970.''

== Tehtaan poika koulussa ==
Esko Annala syntyi tehtailijaperheeseen. Isä Juho Annala pyöritti Lankilankoskella huopatehdasta, jonka oli perustanut yhdessä kauhavalaisen Jaakko Kujanpään kanssa.[1]

Yrittäjän arki tuli tutuksi jo koulupoikana, sillä koulunkäynnin loma-aikoina täytyi käydä auttamassa huopatehtaalla.[2]

Kansakoulun jälkeen Esko aloitti Lapuan yhteiskoulussa 1931 ja kirjoitti ylioppilaaksi välirauhan aikana 1941.[3]

== SS-miehenä ja Suomen sissinä ==
Talvisodan syttyessä Annala oli vielä koululainen. Sodan aikana hän kuului Lapuan suojeluskunnan desanttitorjuntajoukkueeseen.[4]

Kesällä 1941 innokas uunituore ylioppilas otti pestin Saksan armeijaan kahdeksi vuodeksi. Hän taisteli SS-divisioona Wikingin joukoissa Saksan itärintamalla gefreiterina ja haavoittui 30.7.1941 Ukrainassa. Vuonna 1942 hänet komennettiin 11 muun suomalaisvapaaehtoisen kanssa Suomeen, jossa tehtävänä oli kaukopartiotoiminta suomalaisten ja saksalaisten muodostaman yhteisosaston puitteissa Itä-Karjalassa, Pääjärvellä, Kantalahdella ja Muurmanskin suunnalla.[5]

Alkuvuonna 1943 Annala kävi Itävallassa kahden kuukauden mittaisen saksalaisen aliupseerikoulun ja ylennettiin rottenführeriksi.[6]

Kahden vuoden komennuksen jälkeen hän palasi Suomeen, mutta saikin yllättäen uuden määräyksen Saksan armeijan upseerikouluun. Kun halu paloi kuitenkin Suomen armeijaan, hän haki vapautusta hakeutumalla Suomen reserviupseerikouluun Niinisaloon. Hän kävi heinäkuun alussa 1943 alkaneen kurssin nro 57.[7]

Valmistuttuaan upseeriksi jouluun 1943 mennessä Annala komennettiin joukkueenjohtajaksi sissitoimintaan Tuoppajärven ja Röhöjärven välikannakselle Vienan Karjalaan. Erämaasota muuttui venäläisten suurhyökkäyksen myötä 9.6.1944 viivytystaisteluiksi ja asemasodaksi.[8]

Syksyllä 1944 alkoi vielä sota entistä kotiarmeijaa Saksaa vastaan. ”Kummalliselta tuntui ainakin allekirjoittaneesta ryhtyä taisteluihin saksalaisia vastaan, joiden rinnalla oli 2 vuotta sotaa käyty yhteistä vihollista vastaan ja joiden kanssa muutenkin oli tottunut aseveljenä olemaan. Monta erityisen hyvää ystävääkin oli saksalaisten joukosta löytynyt. Omaa lippua oli kuitenkin seurattava äkkinäisten käännösten ja mullistuksienkin aikana”, hän muisteli.[9]

Sota-ajan ansioista Annalalle myönnettiin VR 4 mk sekä kolme saksalaista kunniamerkkiä. Hänet ylennettiin yliluutnantiksi vuonna 1968.[10]

== Tekstiilitehtailija ja toimitusjohtaja ==
Tehtailija Juho Annala oli kuollut jo ennen sotia. Lankilankosken huopatehtaan johtoon tuli sen jälkeen Eskon setä Köpi Annala.[11]

Köpi Annalankin kuoltua 1947 johtajantehtävät sai Esko Annala vain 26-vuotiaana. Hän johti vuonna 1960 Lankilankoski oy:ksi muutettua yhtiötä aina vuoteen 1977. Yritys keskittyi lähinnä karstalankakehruuseen.[12]

Juho Annala jätti jälkeensä myös toisen yrityksen: värjäämön ja pesulan. Esko Annala muodosti Erkki-veljensä kanssa tästä Värikutomo oy:n vuonna 1944. Hän toimi yrityksen toimitusjohtajana 1945–1986.[13]

Värikutomon päätuotteita olivat mm. Suomen armeijalle ja Suomen punaiselle ristille toimitetut peitehuovat. Yrityksen palveluksessa oli laajimmillaan noin 120 henkilöä.[14]

== Talouselämän vaikuttaja ==
Oman yrityksen lisäksi Annalan taloudellisia ja yhteiskunnallisia taitoja hyödynnettiin myös muualla. Hän toimi KOP:n Lapuan konttorin valvojana vuodesta 1951 kolmen vuosikymmenen ajan. Vakuutusyhtiö Pohjolan Seinäjoen konttorin valvojana hän oli vuodesta 1962.[15]

Lapuan sähkö oy:n hallituksen jäsenenä Annala oli vuodesta 1965 neljännesvuosisadan ajan, näistä kahdeksan vuotta puheenjohtajana. Menestyksellisestä toiminnasta kiitollisena sähköyhtiö maalautti hänestä vuonna 1993 Ritva Oksasella muotokuvan.[16]

Vuonna 1964 oli perustamassa Simpsiö oy:tä, joka osti Hotelli Lapuan talon, kirjapainotalon ja Kivikuppilan ja kunnosti ne uutta toimintaa varten. Hän oli myös yhtiön hallituksen jäsen.[17]

Annala kuului vuodesta 1964 Etelä-Pohjanmaan kauppakamarin talousvaliokuntaan ja osallistui myös Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahaston toimintaan.[18]

Kuntapolitiikkaan Annala ei lähtenyt enemmälti mukaan. Hän oli kuitenkin Lapuan kauppalanhallituksen jäsenenä 1968–1970. Lisäksi hän osallistui useiden lautakuntien toimintaan, pisimpään työvoimalautakunnan ja nimistötoimikunnan työhön. Hän oli myös vero- ja kirjastolautakuntien jäsen.[19]

== Laaja-alainen kulttuurin ja musiikin ystävä ==
Esko Annala oli laaja-alainen persoona, jolla riitti mielenkiintoa moniin harrastuksiin. Hän oli Lapuan rotaryklubin perustajajäsen vuodesta 1951 ja järjesti vuosikymmenestä toiseen aikaa sen viikoittaisille kokoontumisille.[20]

Toinen sydämenasia oli reserviupseeri- ja sotainvaliditoiminta. Annala kuului Lapuan reserviupseerikerhoon vuodesta 1945 ja toimi sen hallituksessa 1980–1985.[21]

Annala oli innokas matkustaja. Monesti reissut olivat yhdistettyjä liike- ja virkistysmatkoja. Toisaalta hän arvosti kotiseututyötä ja kuului pitkään Lapua-Säätiön ja Lapuan paikallisradio oy:n hallituksiin. Sekä kotipitäjässä että laajemmaltikin hän oli ahkera valokuvaaja ja kaitafilmaaja.[22]

Keskeisiä itseilmaisun keinoja olivat haitarinsoitto ja kirjoittaminen. Annala kirjoitti erityisesti sota-aiheista sotakirjoihin sekä veteraanien ja reserviläisten julkaisuihin. Hän oli lukumies ja luki paljon vieraskielistä kirjallisuutta kehittääkseen kielitaitoaan. Annala oli myös innokas penkkiurheilija.[23]

Esko Annala kuoli Lapuan terveyskeskuksessa 80-vuotiaana.[24]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|2.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Vaasa 16.11.1965.

2

Lapuan Sanomat 13.11.1980.

3

Lapuan oppikoulut. Lapuan yhteiskoulu�yhteislyseo 1904�1974, Lapuan maanviljelyslyseo 1915�1926, Lapuan keskikoulu 1959�1964, Kiviristin yhteiskoulu 1964�1974, Tiistenjoen yhteiskoulu 1962�1974, Lapuan lukio 1974�1979. Lapuan kaupunki 1984. s. 188.

4

Puolesta kansan ja maan. Sotien 1939-1945 lapualaiset rintamanaiset ja sotaveteraanit. Toim. Johannes Hippolin, Eino Autio, Jaakko Ikola ja Paavo Maunula. Lapuan sotaveteraanit ry 1987. s. 41.

5

Yliluutnantti Esko Annala: Armeijan vaihto-operaatio kesällä 1943. Teoksessa Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 15-16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

6

Annala 1991 s. 17.

7

Annala 1991 s. 16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

8

Annala 1991 s. 16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

9

Annala 1991 s. 16.

10

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Puolesta kansan ja maan 1987 s. 41; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

11

Esko Annala: Annala Kustaa Albert. Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1963. s. 34; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

12

Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

13

Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188.

14

Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188.

15

Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapuan Sanomat 5.4.1962, 27.2.2001.

16

Lapuan Sanomat 18.3.1993, 27.2.2001.

17

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 158; Vaasa 17.11.1970.

18

Vaasa 17.11.1970.

19

Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

20

Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapuan Sanomat 27.2.2001.

21

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

22

Lapuan Sanomat 13.11.1980, 27.2.2001; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

23

Lapuan Sanomat 13.11.1980, 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.

24

Lapuan Sanomat 27.2.2001.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Annala Esko_}}

Iivo Antila

2020-10-23T08:57:03Z

Mikko admin: /* Suuren kotitalon isäntänä 60 vuotta */

= Iivo Antila (1905–1994) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Niilo Iivo Antila
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, maanviljelysneuvos
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |6.11.1905 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |13.7.1994 Lapua
|-
|Vanhemmat
|-
| colspan="2" |Aukusti Antila (1875–1924)
|-
|Sisarukset
|-
| colspan="2" |Elo Antila (1911–2004)
|}
''Niilo'' Iivo ''Antila (s. 6.11.1905 Lapua – k. 13.7.1994 Lapua) oli lapualainen maanviljelijä, maanviljelysneuvos ja osuustoimintamies. Hän oli maa- ja metsätalouden järjestötoiminnan keskeisimpiä miehiä Etelä-Pohjanmaalla. Hän kuului Lapualla myös kunnan ja seurakunnan hallintoelimiin.''

== Suuren kotitalon isäntänä 60 vuotta ==
Iivo Antila syntyi yhteen pitäjän keskeisimmistä taloista Lapuan Alapäähän. Suuri, pinta-alaltaan usean sadan hehtaarin kotitila Ala-Antila jäi lasten hoitoon, kun isä kuoli jo vuonna 1924. Yhteiskoulun seitsemännellä luokalla ollut Iivo joutui esikoisena kantamaan kotitilasta suurimman vastuun leskiäidin ohella.[1] Hän hoiti kotitilaa kuuden vuosikymmenen ajan aina vuoteen 1978 saakka.[2]

”Käykää pojat kouluja, oppia tarvitaan aina”, [[Aukusti Antila]] oli opastanut poikiaan vain vuosi ennen kuolemaansa. Opintielle lähtikin koko veljessarja.[3]

Iivo kirjoitti ylioppilaaksi Lapuan maanviljelyslyseosta syksyllä 1926. Tilanhoito vei nuorukaisen aikaa niin, että jatko-opintoihin ei ainakaan heti tuntunut ehtivän. Agronomi Eljas Ojanperän innostamana hän suuntasi kuitenkin jatkamaan lukujaan, ja valmistui Helsingin yliopistosta agronomiksi vuonna 1933 pääaineenaan kotieläinoppi.[4]

Lisäksi hän suoritti maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon 1933 pääaineenaan kotieläintiede ja vielä maisterin tutkinnon 55-vuotiaana vuonna 1961.[5]

Antilan isännöinnin lisäksi hän toimi sivutoimisesti Suomen ayrshireyhdistyksen Pohjanmaan piirikonsulenttina vuosina 1939–1952.[6] Rinnakkaistyön syy oli poikkeuksellinen: kun agronomi oli maakunnassa vielä harvinaisuus, nuorta Antilaa alettiin pyytää luottamustehtäviin siinä mitassa, että niistä oli vaikea irrottautua ilman sopivaa syytä. Se syy löytyi piirikonsulentin tehtävästä, mutta ainoastaan väliaikaisesti.[7]

== Sotarintamalla ja asutustoiminnassa ==
Sota oli tullut Antilaa lähelle jo pikkupoikana. Ensimmäisen maailmansodan aikana kotitaloon oli majoitettuna venäläistä sotaväkeä. Pikkupojat seurasivat näiden harjoituksia, ja pian komensi pikku-Iivo omia leikkitovereitaan sotilasjohtajan tavoin venäjänkielisin komennoin. Komentosanat ja venäläiset sotilaslaulut jäivät mieleen vuosikymmenten ajaksi.[8]

Vartuttuaan Antilasta tuli aktiivinen suojeluskuntalainen. Hän kuului sekä Lapuan suojeluskunnan esikuntaan 1936–1944 että Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin piiriesikuntaan 1937–1944.[9]

Talvisodassa Antila oli JR 24 komppanian päällikkönä ja pataljoonan adjutanttina. Välirauhan aikana 1940–1941 hän osallistui asutustehtäviin pika-asutustoimikunnan agronomijäsenenä Nurmon, Ylistaro, Ilmajoen ja kunnissa.[10]

Jatkosodassa hän oli useiden yksiköiden komppanian päällikkönä sekä pataljoonan komentajan adjutanttina ja sijaisena. Sotatapahtumat kuljettivat Kiteeltä Laatokalle ja Karjalan Kannakselle. Sota-ajan ansioista Antila ylennettiin kapteeniksi vuonna 1942.[11]

Sodan jälkeen Antila oli pitkään Kuortaneen invalidikodin hoitokunnan jäsenenä vuodesta 1944 lähtien.[12] Hän oli myös kahden kuukauden ajan pidätettynä asekätkennästä epäiltynä, mutta vapautettiin sitten. Antila oli kuitenkin vahvasti mukana Lapuan asekätkennässä [[Elo Antila|veljensä Elon]] apuna ja tukena.[13]

== Isän jalanjäljissä yhteisiin tehtäviin ==
Isän antaman esimerkin mukaisesti Antilan talossa oli huomattavat perinteet yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Nuori ja aktiivinen agronomi vedettiin nopeasti mukaan erityisesti maa- ja metsätalouden yhteistoimiin. Hänestä tuli nopeasti yksi pitäjän vahvoista mielipidevaikuttajista ja vahva osuustoimintamies, Elo-veljestä puolestaan enemmän kuntavaikuttaja.

Kuten niin moni muu merkittävä vaikuttaja, Iivo Antilakin otti ensimmäiset yhteistoiminnan askeleen nuorisoseurassa. Hän oli useita vuosia Lapuan nuorisoseuran johtokunnassa ja toimi sen rahastonhoitajana.[14]

Jo Aukusti Antila oli toiminut aktiivisesti Lapuan maanviljelysyhdistyksessä. Isän jälkeen myös pojasta tuli sen puheenjohtaja vuosiksi 1937–1943.[15]

Alapään osuuskassalla oli erittäin keskeinen asema kylän aineellisissa ja henkisissäkin riennoissa. Isä-Aukusti oli ollut sen pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja. Kun kassa päätti laajentaa toimintaa, muutti nimensä Lapuan osuuskassaksi ja uusi hallintoelimiä, Iivo Antilasta tuli sen hallintoneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja 1939–1946. Vuodesta 1947 hän toimi hallituksen puheenjohtajana.[16]

Isän jäljissä tie kulki myös Lapuan sähkö osakeyhtiön toimintaan. Antilasta tuli yhtiön johtokunnan jäsen vuonna 1948. Vuonna 1959 hänet valittiin sen puheenjohtajaksi.[17]

== Maatalouden yritystoiminnan luottomies ==
Osuusmeijerit olivat yksi lapualaisenkin maatalouden keskeisiä näyttämöitä. Niihin valittiin yleensä seudun arvovaltaisimpia isäntiä. Iivo Antila tuli Lapuan osuusmeijerin hallitukseen vuonna 1938. Vuodesta 1947 hän toimi sen varapuheenjohtajana. Vuonna 1962 osuusmeijerissä kinasteltiin näkyvästi liittymisestä Osuuskunta Maitojalosteeseen. Antila tuki liittymistä, mutta hävisi niukasti puheenjohtaja Kustaa Tiitun kannattamalle itsenäisyydelle. Liitos toteutui vasta kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.[18]

Erittäin pitkän uran Antila teki myös Osuusteurastamo Itikan johtokunnassa 37 vuoden ajan, ensin jäsenenä vuodesta 1937 ja sitten varapuheenjohtajana vuodesta 1951. Kun Itikalla suunniteltiin 1960-luvulla uuden teurastamon rakentamista Seinäjoelle, Nurmoon tai Ilmajoelle, Antila ehdotti sijaintipaikaksi Lapuaa. Hän ei kuitenkaan saanut ajatukselleen tarpeeksi tukea.[19]

Pohjanmaan Liha oy:ssä Antila oli hallintoneuvoston jäsenenä ja Tuottajien lihakeskuskunnassa vuodesta 1964 johtokunnan jäsenenä ja sittemmin varapuheenjohtajana.[20]

Perunatehdasta oli Lapualle ideoinut jo O. K. Hautamäki vuonna 1944. Korkeista kuljetuskustannuksista kummunnut asia lähti kuitenkin edistymään vasta kun Antila otti asian puheeksi eräillä syntymäpäivillä. Hän oli sittemmin mukana Lapuan peruna oy:n perustamisessa vuonna 1952 ja toimi alusta lähtien sen johtokunnan jäsenenä.[21]

Lapuan osuuskaupan hallitukseen Antila kuului vuosina 1948–1953.[22]

== Vuosikymmeniä maa- ja metsätalousjärjestöjen palveluksessa ==
Ennen kaikkea Iivo Antila oli maatalousjärjestöjen mies. Niissä hän oli aktiivisesti mukana paikallisella, maakunnallisella ja valtakunnallisella tasolla useita kymmeniä vuosia.

Lapuan maamiesseuran johtokunnassa Antila oli useita vuosia sekä paikallisten maamiesseurojen yhdyssiteeksi muodostetun Lapuan maamiesseuraliiton johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana 1940–1960. Hänen aikanaan liitto järjesti mm. suuret maatalousnäyttelyt.[23] Lapuan maatalouskerhoyhdistyksessä hän oli puheenjohtajana 1937–1943 ja Lapuan manttaalikunnassa varapuheenjohtajana.[24]

Vuonna 1947 Antila valittiin Maataloustuottajien keskusliiton valtuuskunnan jäseneksi. Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liiton johtokunnassa hän oli 1948–1956 ja Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran johtokunnassa vuodesta 1954, vuodesta 1959 varapuheenjohtajana. Vielä hän oli Etelä-Pohjanmaan agronomikerhon johtokunnan puheenjohtajana 1947–1949.[25]

Etelä-Pohjanmaan ayrshireyhdistyksessä hän oli johtokunnan jäsen vuosikymmenien ajan vuodesta 1939. Suomen ayrshireyhdistyksen hallintoneuvostoon hänet valittiin vuonna 1956. Sen johtokunnan jäsenenä hän oli lisäksi 1958–1962.[26]

Vuonna 1949 Antilasta tuli pitkäaikainen Etelä-Pohjanmaan keinosiemennysyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja sekä Lapuan karjantarkkailuyhdistyksen johtokunnan jäsen.[27]

Metsänhoidon osalta Antila oli Lapuan metsänhoitoyhdistyksen johtokunnan jäsen vuodesta 1931 ja puheenjohtaja 1940–1950. Jo tällöin metsänhoitoyhdistyksessä varustauduttiin yhteismetsien perustamiseen, joita piirimetsälautakunnat alkoivat vasta myöhemmin ajaa.[28]

Maakunnassa Antila valittiin Etelä-Pohjanmaan metsänhoitolautakunnan johtokuntaan varajäseneksi 1938, varsinaiseksi 1947 ja vuonna 1960 sen puheenjohtajaksi. Siinä roolissa Antila oli puuhaamassa Lapuan Virpimäkeen metsäkoulua, joka kuitenkin perustettiin sitten Kurikkaan. Kun MTK:n piiristä syntyneen Metsäliitto oy:n tilalle perustettiin Osuuskunta Metsäliitto, Antilasta tuli sen ensimmäisen hallintoneuvoston jäsen 1948–1974 sekä Metsäliiton selloluusa oy:n hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1952.[29]

Vuodesta 1961 Antila oli vielä Orismalan maatalouskoulun johtokunnan jäsen.[30]

== Melkein kunnanjohtaja ==
Jo Iivo Antilan isä oli ollut aktiivinen kuntamies. Hänen jäljissään Iivokin valittiin maalaisliiton listalta kunnanvaltuustoon 1946–1953. Saman ajan hän oli asutuslautakunnan jäsenenä sekä yhteiskoulun johtokunnassa 1946–1952 ja kansakoululautakunnassa 1946–1960.[31]

Vaikka Antilan ura kunnallispolitiikassa jäi melko lyhyeksi, hänet valittiin kunnallislautakunnan ja sitä seuranneen kunnanhallituksen varapuheenjohtajaksi 1949–1954.[32]

Kun Lapualla siirryttiin kunnanjohtajajärjestelmään vuonna 1953, Antila olisi arvelujen mukaan saanut kaikkien kannatuksen ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi. Kuntaura ei kuitenkaan kiinnostanut, sillä käytännössä se olisi tarkoittanut maanviljelijän toimen lopettamista. Niinpä hän päätti jäädä Antilan isännäksi ja kieltäytyi tehtävästä.[33]

Seurakunnassa Antila oli pitkään kirkkohallintokunnan jäsenenä 1945–1963.[34]

== Täysinäinen pitkä elämä ==
Iivo Antila oli monipuolinen maatalouden edistäjä ja yhteistoiminnan väsymätön puurtaja. Hänen toimensa ponnistivat kodin perinteistä, suuren talon isäntänä kokemasta yhteistoiminnan velvoitteesta sekä omasta laajasta innostuksesta.

Maatalous ja sen kaikinpuolinen kehittäminen oli Antilan sydämessä ensimmäisellä sijalla. Oma tilanhoito laajeni maatalouden huikean moninaiseksi järjestötoiminnaksi, mutta myös kotiseuturakkaudeksi. Hän oli kotiseutuyhdistys Lapua-Seuran johtokunnassa Antila vuodesta 1949. Kautta leimasi paljon työllistävä Ränkimäen museon rakennuskausi.[35]

Vuosina 1957–1983 hän toimi paikallislehti Lapuan Sanomien toimituskunnassa ja sitä seuranneessa Lapua-Säätiön johtokunnassa.[36] Yhden paikallisen seurustelufoorumin tarjosi myös jonkinlaisena herrojenkerhona toiminut Lapuan Kerho, jonne Antila lunasti osakkeen.[37]

Luottamustehtävät veivät Antilan ajasta valtaosan. ”On selvää, että vapaaehtoinen toiminta eri yhteisöissä riistää paljon aikaa. Tuntuu siltä, etten ole pystynyt aina omalle työlleni, maanviljelykselle, antamaan sitä panosta, jonka olisi täytynyt antaa. Eräässä vaiheessa oli jo pakko ruveta väkisin irroittautumaan useista tehtävistä, muutoin niihin olisi kulunut liian paljon aikaa”, Antila kuvasi tuoreena maanviljelysneuvoksena vuonna 1964.[38]

Tietojaan ja taitojaan lisätäkseen Antila teki useita opintomatkoja ulkomaille, useita kertoja Pohjoismaihin, mutta Hollantiin ja Saksaankin 1952. Hän kirjoitti runsaasti päivä- ja ammattilehtiin erityisesti karjatalouden aiheista.[39] Rentoutumista tiiviiseen elämäntapaan tarjosivat ennen muuta valokuvaus ja liikunta.[40]

Antila säilytti vireytensä pitkälle vanhuusikään. Hän jätti kotitilan poikansa hoitoon vuonna 1978, mutta osallistui senkin jälkeen vielä tilan töihin.[41]

”Yhteiskunnan vastuu yksityisestä kansalaisesta on laajentunut ja monipuolistunut erilaisen sosiaalisen lainsäädännön ansiosta. Ovat tulleet eläkkeet ja vakuutukset, pitkälle ulottuva muu sosiaaliturva, viisipäiväinen työviikko vuosilomineen. Mutta kaiken tämän keskellä tosiaan tuntuu siltä, että asioita on viety tällä linjalla liian malttamattomasti eteenpäin ja siten rasitettu ylettömästi kansantalouttamme. Olemme ehkä turhan herkästi seuranneet naapurissamme sijaitsevan hyvinvointivaltion, Ruotsin esimerkkiä. Maatalous- ja muu yrittäjäväki on tähän mennessä jäänyt selvästi alakynteen”, Antila pohti elettyjä vuosikymmeniään vuonna 1975.[42]

Vielä 1980-luvulla hän puhui voimallisesti turvetuotannon suunnitelmallisen tutkimisen puolesta.[43]

Iivo Antila kuoli liikenneonnettomuudessa kotiportillaan 88-vuotiaana kesällä 1994. Hän jäi aikalaisten mieliin teeskentelemättömänä ja aitona, reiluna työn ja toimen miehenä, jota kunnioitettiin idearikkaana ja sovittelevana henkilönä.[44]

== Laajasti palkittu maanviljelysneuvos ==
Antilan poikkeuksellisen laaja aktiivisuus palkittiin moninaisilla tunnustuksilla. Sota-ajan ansiosta hänelle myönnettiin useita ansiomerkkejä.[45]

Pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta hänelle myönnettiin ainakin Keinosiemennysyhdistysten liiton, Maatalousseurojen keskusliiton, Maataloustuottajien keskusliiton, Osuuskassojen keskusliiton, Keskusmetsäseura Tapion ja Keskuskauppakamarin kultaiset ansiomerkit, Suomen kirkon seurakuntatyön ja Suomen ayrshireyhdistyksen ansiomerkit sekä Pellervo-Seuran kultainen Gebhard-mitali.[46]

Hänet valittiin Lapuan osuusmeijerin kunniapuheenjohtajaksi 1973, Suomen ayrshireyhdistyksen kunniajäseneksi 1971, Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran kunniajäseneksi 1974, Etelä-Pohjanmaan keinosiemennysyhdistyksen kunniajäseneksi 1977 sekä Lapuan reserviupseerikerhon kunniajäseneksi 1985.[47]

Useiden yhteisöjen hakemuksesta hänelle myönnettiin toukokuussa 1964 maanviljelysneuvoksen arvonimi.[48] Hänelle myönnettiin myös Suomen Leijonan komentajamerkki.[49]

ProAgria Etelä-Pohjanmaa maalautti hänestä muotokuvan vuonna 1974. Sen maalasi taiteilija Veikko Vionoja.[50]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|23.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Elo Antila: Antila Niilo Iivo. Eteläpohjalaisia elämäkertoja 3. Täydennnysosa A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto 1994. s. 710; Lapuan Sanomat 30.10.1975.

2

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991. Lapuan reserviupseerikerho 50-vuotisjulkaisu 1991. s. 25.

3

Lapuan Sanomat 16.8.2001.

4

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. Valtioneuvoston kanslian arkisto (VNK); Lapuan Sanomat 30.10.1975; Suomen agronomit 1853-1941. Toim. S. Mattsson. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 38. Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo 1942. s. 21; Agronomit 1853-1954. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 54. s. 36; Agronomit 1965. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 68. s. 22; Agronomit 1972. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 78. s. 24; Agronomit sekä elintarvike-, kotitalous- ja maatalousalojen maatalous- ja metsätieteiden kandidaatit 1980. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 90. s. 27.

5

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

6

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25; Antila 1994 s. 710.

7

Lapuan Sanomat 30.10.1975.

8

Lapuan Sanomat 30.10.1975.

9

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 626, 635; Ilkka Nummela: Iivo Antila. Suomen talouselämän vaikuttajat-verkkojulkaisu. SKS. www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=947

10

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

11

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

12

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

13

Lapuan Sanomat 19.7.1994, 27.2.1997.

14

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapuan Sanomat 14.5.1964.

15

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 183; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

16

Lehtinen 1984 s. 339-340; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 181; Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

17

Lehtinen 1984 s. 330; Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

18

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 105-107.

19

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 338; Lapuan Sanomat 19.7.1994.

20

Nummela s.a.; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

21

Lehtinen 1984 s. 328; Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

22

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

23

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 810; Lapuan Sanomat 14.5.1964.

24

Lehtinen 1984 s. 440; Nummela s.a.

25

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

26

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

27

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Nummela s.a.; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

28

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 276-77; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

29

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 276-77; Vaasa 3.3.1964; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 293; Nummela s.a.

30

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

31

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

32

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

33

Lehtinen 1984 s. 415; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 213.

34

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 836; Nummela s.a.

35

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 769.

36

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan Sanomat ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2012. s. 127, 129.

37

Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 467.

38

Lapuan Sanomat 14.5.1964.

39

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

40

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

41

Lapuan Sanomat 19.7.1994.

42

Lapuan Sanomat 30.10.1975.

43

Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 142.

44

Lapuan Sanomat 3.11.1955, 19.7.1994.

45

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

46

Nummela s.a.; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

47

Nummela s.a.; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

48

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

49

Nummela s.a.

50

Nummela s.a.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Antila Iivo_}}

Iivo Antila

2020-10-23T08:51:10Z

Mikko admin: /* Iivo Antila (1905–1994) */

= Iivo Antila (1905–1994) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Niilo Iivo Antila
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, maanviljelysneuvos
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |6.11.1905 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |13.7.1994 Lapua
|-
|Vanhemmat
|-
| colspan="2" |Aukusti Antila (1875–1924)
|-
|Sisarukset
|-
| colspan="2" |Elo Antila (1911–2004)
|}
''Niilo Iivo Antila (s. 6.11.1905 Lapua – k. 13.7.1994 Lapua) oli lapualainen maanviljelijä, maanviljelysneuvos ja osuustoimintamies. Hän oli maa- ja metsätalouden järjestötoiminnan keskeisimpiä miehiä Etelä-Pohjanmaalla. Hän kuului Lapualla myös kunnan ja seurakunnan hallintoelimiin.''

== Suuren kotitalon isäntänä 60 vuotta ==
Iivo Antila syntyi yhteen pitäjän keskeisimmistä taloista Lapuan Alapäähän. Suuri, pinta-alaltaan usean sadan hehtaarin kotitila Ala-Antila jäi lasten hoitoon, kun isä kuoli jo vuonna 1924. Yhteiskoulun seitsemännellä luokalla ollut Iivo joutui esikoisena kantamaan kotitilasta suurimman vastuun leskiäidin ohella.[1] Hän hoiti kotitilaa kuuden vuosikymmenen ajan aina vuoteen 1978 saakka.[2]

”Käykää pojat kouluja, oppia tarvitaan aina”, Aukusti Antila oli opastanut poikiaan vain vuosi ennen kuolemaansa. Opintielle lähtikin koko veljessarja.[3]

Iivo kirjoitti ylioppilaaksi Lapuan maanviljelyslyseosta syksyllä 1926. Tilanhoito vei nuorukaisen aikaa niin, että jatko-opintoihin ei ainakaan heti tuntunut ehtivän. Agronomi Eljas Ojanperän innostamana hän suuntasi kuitenkin jatkamaan lukujaan, ja valmistui Helsingin yliopistosta agronomiksi vuonna 1933 pääaineenaan kotieläinoppi.[4]

Lisäksi hän suoritti maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon 1933 pääaineenaan kotieläintiede ja vielä maisterin tutkinnon 55-vuotiaana vuonna 1961.[5]

Antilan isännöinnin lisäksi hän toimi sivutoimisesti Suomen ayrshireyhdistyksen Pohjanmaan piirikonsulenttina vuosina 1939–1952.[6] Rinnakkaistyön syy oli poikkeuksellinen: kun agronomi oli maakunnassa vielä harvinaisuus, nuorta Antilaa alettiin pyytää luottamustehtäviin siinä mitassa, että niistä oli vaikea irrottautua ilman sopivaa syytä. Se syy löytyi piirikonsulentin tehtävästä, mutta ainoastaan väliaikaisesti.[7]

== Sotarintamalla ja asutustoiminnassa ==
Sota oli tullut Antilaa lähelle jo pikkupoikana. Ensimmäisen maailmansodan aikana kotitaloon oli majoitettuna venäläistä sotaväkeä. Pikkupojat seurasivat näiden harjoituksia, ja pian komensi pikku-Iivo omia leikkitovereitaan sotilasjohtajan tavoin venäjänkielisin komennoin. Komentosanat ja venäläiset sotilaslaulut jäivät mieleen vuosikymmenten ajaksi.[8]

Vartuttuaan Antilasta tuli aktiivinen suojeluskuntalainen. Hän kuului sekä Lapuan suojeluskunnan esikuntaan 1936–1944 että Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin piiriesikuntaan 1937–1944.[9]

Talvisodassa Antila oli JR 24 komppanian päällikkönä ja pataljoonan adjutanttina. Välirauhan aikana 1940–1941 hän osallistui asutustehtäviin pika-asutustoimikunnan agronomijäsenenä Nurmon, Ylistaro, Ilmajoen ja kunnissa.[10]

Jatkosodassa hän oli useiden yksiköiden komppanian päällikkönä sekä pataljoonan komentajan adjutanttina ja sijaisena. Sotatapahtumat kuljettivat Kiteeltä Laatokalle ja Karjalan Kannakselle. Sota-ajan ansioista Antila ylennettiin kapteeniksi vuonna 1942.[11]

Sodan jälkeen Antila oli pitkään Kuortaneen invalidikodin hoitokunnan jäsenenä vuodesta 1944 lähtien.[12] Hän oli myös kahden kuukauden ajan pidätettynä asekätkennästä epäiltynä, mutta vapautettiin sitten. Antila oli kuitenkin vahvasti mukana Lapuan asekätkennässä veljensä Elon apuna ja tukena.[13]

== Isän jalanjäljissä yhteisiin tehtäviin ==
Isän antaman esimerkin mukaisesti Antilan talossa oli huomattavat perinteet yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Nuori ja aktiivinen agronomi vedettiin nopeasti mukaan erityisesti maa- ja metsätalouden yhteistoimiin. Hänestä tuli nopeasti yksi pitäjän vahvoista mielipidevaikuttajista ja vahva osuustoimintamies, Elo-veljestä puolestaan enemmän kuntavaikuttaja.

Kuten niin moni muu merkittävä vaikuttaja, Iivo Antilakin otti ensimmäiset yhteistoiminnan askeleen nuorisoseurassa. Hän oli useita vuosia Lapuan nuorisoseuran johtokunnassa ja toimi sen rahastonhoitajana.[14]

Jo Aukusti Antila oli toiminut aktiivisesti Lapuan maanviljelysyhdistyksessä. Isän jälkeen myös pojasta tuli sen puheenjohtaja vuosiksi 1937–1943.[15]

Alapään osuuskassalla oli erittäin keskeinen asema kylän aineellisissa ja henkisissäkin riennoissa. Isä-Aukusti oli ollut sen pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja. Kun kassa päätti laajentaa toimintaa, muutti nimensä Lapuan osuuskassaksi ja uusi hallintoelimiä, Iivo Antilasta tuli sen hallintoneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja 1939–1946. Vuodesta 1947 hän toimi hallituksen puheenjohtajana.[16]

Isän jäljissä tie kulki myös Lapuan sähkö osakeyhtiön toimintaan. Antilasta tuli yhtiön johtokunnan jäsen vuonna 1948. Vuonna 1959 hänet valittiin sen puheenjohtajaksi.[17]

== Maatalouden yritystoiminnan luottomies ==
Osuusmeijerit olivat yksi lapualaisenkin maatalouden keskeisiä näyttämöitä. Niihin valittiin yleensä seudun arvovaltaisimpia isäntiä. Iivo Antila tuli Lapuan osuusmeijerin hallitukseen vuonna 1938. Vuodesta 1947 hän toimi sen varapuheenjohtajana. Vuonna 1962 osuusmeijerissä kinasteltiin näkyvästi liittymisestä Osuuskunta Maitojalosteeseen. Antila tuki liittymistä, mutta hävisi niukasti puheenjohtaja Kustaa Tiitun kannattamalle itsenäisyydelle. Liitos toteutui vasta kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.[18]

Erittäin pitkän uran Antila teki myös Osuusteurastamo Itikan johtokunnassa 37 vuoden ajan, ensin jäsenenä vuodesta 1937 ja sitten varapuheenjohtajana vuodesta 1951. Kun Itikalla suunniteltiin 1960-luvulla uuden teurastamon rakentamista Seinäjoelle, Nurmoon tai Ilmajoelle, Antila ehdotti sijaintipaikaksi Lapuaa. Hän ei kuitenkaan saanut ajatukselleen tarpeeksi tukea.[19]

Pohjanmaan Liha oy:ssä Antila oli hallintoneuvoston jäsenenä ja Tuottajien lihakeskuskunnassa vuodesta 1964 johtokunnan jäsenenä ja sittemmin varapuheenjohtajana.[20]

Perunatehdasta oli Lapualle ideoinut jo O. K. Hautamäki vuonna 1944. Korkeista kuljetuskustannuksista kummunnut asia lähti kuitenkin edistymään vasta kun Antila otti asian puheeksi eräillä syntymäpäivillä. Hän oli sittemmin mukana Lapuan peruna oy:n perustamisessa vuonna 1952 ja toimi alusta lähtien sen johtokunnan jäsenenä.[21]

Lapuan osuuskaupan hallitukseen Antila kuului vuosina 1948–1953.[22]

== Vuosikymmeniä maa- ja metsätalousjärjestöjen palveluksessa ==
Ennen kaikkea Iivo Antila oli maatalousjärjestöjen mies. Niissä hän oli aktiivisesti mukana paikallisella, maakunnallisella ja valtakunnallisella tasolla useita kymmeniä vuosia.

Lapuan maamiesseuran johtokunnassa Antila oli useita vuosia sekä paikallisten maamiesseurojen yhdyssiteeksi muodostetun Lapuan maamiesseuraliiton johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana 1940–1960. Hänen aikanaan liitto järjesti mm. suuret maatalousnäyttelyt.[23] Lapuan maatalouskerhoyhdistyksessä hän oli puheenjohtajana 1937–1943 ja Lapuan manttaalikunnassa varapuheenjohtajana.[24]

Vuonna 1947 Antila valittiin Maataloustuottajien keskusliiton valtuuskunnan jäseneksi. Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liiton johtokunnassa hän oli 1948–1956 ja Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran johtokunnassa vuodesta 1954, vuodesta 1959 varapuheenjohtajana. Vielä hän oli Etelä-Pohjanmaan agronomikerhon johtokunnan puheenjohtajana 1947–1949.[25]

Etelä-Pohjanmaan ayrshireyhdistyksessä hän oli johtokunnan jäsen vuosikymmenien ajan vuodesta 1939. Suomen ayrshireyhdistyksen hallintoneuvostoon hänet valittiin vuonna 1956. Sen johtokunnan jäsenenä hän oli lisäksi 1958–1962.[26]

Vuonna 1949 Antilasta tuli pitkäaikainen Etelä-Pohjanmaan keinosiemennysyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja sekä Lapuan karjantarkkailuyhdistyksen johtokunnan jäsen.[27]

Metsänhoidon osalta Antila oli Lapuan metsänhoitoyhdistyksen johtokunnan jäsen vuodesta 1931 ja puheenjohtaja 1940–1950. Jo tällöin metsänhoitoyhdistyksessä varustauduttiin yhteismetsien perustamiseen, joita piirimetsälautakunnat alkoivat vasta myöhemmin ajaa.[28]

Maakunnassa Antila valittiin Etelä-Pohjanmaan metsänhoitolautakunnan johtokuntaan varajäseneksi 1938, varsinaiseksi 1947 ja vuonna 1960 sen puheenjohtajaksi. Siinä roolissa Antila oli puuhaamassa Lapuan Virpimäkeen metsäkoulua, joka kuitenkin perustettiin sitten Kurikkaan. Kun MTK:n piiristä syntyneen Metsäliitto oy:n tilalle perustettiin Osuuskunta Metsäliitto, Antilasta tuli sen ensimmäisen hallintoneuvoston jäsen 1948–1974 sekä Metsäliiton selloluusa oy:n hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1952.[29]

Vuodesta 1961 Antila oli vielä Orismalan maatalouskoulun johtokunnan jäsen.[30]

== Melkein kunnanjohtaja ==
Jo Iivo Antilan isä oli ollut aktiivinen kuntamies. Hänen jäljissään Iivokin valittiin maalaisliiton listalta kunnanvaltuustoon 1946–1953. Saman ajan hän oli asutuslautakunnan jäsenenä sekä yhteiskoulun johtokunnassa 1946–1952 ja kansakoululautakunnassa 1946–1960.[31]

Vaikka Antilan ura kunnallispolitiikassa jäi melko lyhyeksi, hänet valittiin kunnallislautakunnan ja sitä seuranneen kunnanhallituksen varapuheenjohtajaksi 1949–1954.[32]

Kun Lapualla siirryttiin kunnanjohtajajärjestelmään vuonna 1953, Antila olisi arvelujen mukaan saanut kaikkien kannatuksen ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi. Kuntaura ei kuitenkaan kiinnostanut, sillä käytännössä se olisi tarkoittanut maanviljelijän toimen lopettamista. Niinpä hän päätti jäädä Antilan isännäksi ja kieltäytyi tehtävästä.[33]

Seurakunnassa Antila oli pitkään kirkkohallintokunnan jäsenenä 1945–1963.[34]

== Täysinäinen pitkä elämä ==
Iivo Antila oli monipuolinen maatalouden edistäjä ja yhteistoiminnan väsymätön puurtaja. Hänen toimensa ponnistivat kodin perinteistä, suuren talon isäntänä kokemasta yhteistoiminnan velvoitteesta sekä omasta laajasta innostuksesta.

Maatalous ja sen kaikinpuolinen kehittäminen oli Antilan sydämessä ensimmäisellä sijalla. Oma tilanhoito laajeni maatalouden huikean moninaiseksi järjestötoiminnaksi, mutta myös kotiseuturakkaudeksi. Hän oli kotiseutuyhdistys Lapua-Seuran johtokunnassa Antila vuodesta 1949. Kautta leimasi paljon työllistävä Ränkimäen museon rakennuskausi.[35]

Vuosina 1957–1983 hän toimi paikallislehti Lapuan Sanomien toimituskunnassa ja sitä seuranneessa Lapua-Säätiön johtokunnassa.[36] Yhden paikallisen seurustelufoorumin tarjosi myös jonkinlaisena herrojenkerhona toiminut Lapuan Kerho, jonne Antila lunasti osakkeen.[37]

Luottamustehtävät veivät Antilan ajasta valtaosan. ”On selvää, että vapaaehtoinen toiminta eri yhteisöissä riistää paljon aikaa. Tuntuu siltä, etten ole pystynyt aina omalle työlleni, maanviljelykselle, antamaan sitä panosta, jonka olisi täytynyt antaa. Eräässä vaiheessa oli jo pakko ruveta väkisin irroittautumaan useista tehtävistä, muutoin niihin olisi kulunut liian paljon aikaa”, Antila kuvasi tuoreena maanviljelysneuvoksena vuonna 1964.[38]

Tietojaan ja taitojaan lisätäkseen Antila teki useita opintomatkoja ulkomaille, useita kertoja Pohjoismaihin, mutta Hollantiin ja Saksaankin 1952. Hän kirjoitti runsaasti päivä- ja ammattilehtiin erityisesti karjatalouden aiheista.[39] Rentoutumista tiiviiseen elämäntapaan tarjosivat ennen muuta valokuvaus ja liikunta.[40]

Antila säilytti vireytensä pitkälle vanhuusikään. Hän jätti kotitilan poikansa hoitoon vuonna 1978, mutta osallistui senkin jälkeen vielä tilan töihin.[41]

”Yhteiskunnan vastuu yksityisestä kansalaisesta on laajentunut ja monipuolistunut erilaisen sosiaalisen lainsäädännön ansiosta. Ovat tulleet eläkkeet ja vakuutukset, pitkälle ulottuva muu sosiaaliturva, viisipäiväinen työviikko vuosilomineen. Mutta kaiken tämän keskellä tosiaan tuntuu siltä, että asioita on viety tällä linjalla liian malttamattomasti eteenpäin ja siten rasitettu ylettömästi kansantalouttamme. Olemme ehkä turhan herkästi seuranneet naapurissamme sijaitsevan hyvinvointivaltion, Ruotsin esimerkkiä. Maatalous- ja muu yrittäjäväki on tähän mennessä jäänyt selvästi alakynteen”, Antila pohti elettyjä vuosikymmeniään vuonna 1975.[42]

Vielä 1980-luvulla hän puhui voimallisesti turvetuotannon suunnitelmallisen tutkimisen puolesta.[43]

Iivo Antila kuoli liikenneonnettomuudessa kotiportillaan 88-vuotiaana kesällä 1994. Hän jäi aikalaisten mieliin teeskentelemättömänä ja aitona, reiluna työn ja toimen miehenä, jota kunnioitettiin idearikkaana ja sovittelevana henkilönä.[44]

== Laajasti palkittu maanviljelysneuvos ==
Antilan poikkeuksellisen laaja aktiivisuus palkittiin moninaisilla tunnustuksilla. Sota-ajan ansiosta hänelle myönnettiin useita ansiomerkkejä.[45]

Pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta hänelle myönnettiin ainakin Keinosiemennysyhdistysten liiton, Maatalousseurojen keskusliiton, Maataloustuottajien keskusliiton, Osuuskassojen keskusliiton, Keskusmetsäseura Tapion ja Keskuskauppakamarin kultaiset ansiomerkit, Suomen kirkon seurakuntatyön ja Suomen ayrshireyhdistyksen ansiomerkit sekä Pellervo-Seuran kultainen Gebhard-mitali.[46]

Hänet valittiin Lapuan osuusmeijerin kunniapuheenjohtajaksi 1973, Suomen ayrshireyhdistyksen kunniajäseneksi 1971, Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran kunniajäseneksi 1974, Etelä-Pohjanmaan keinosiemennysyhdistyksen kunniajäseneksi 1977 sekä Lapuan reserviupseerikerhon kunniajäseneksi 1985.[47]

Useiden yhteisöjen hakemuksesta hänelle myönnettiin toukokuussa 1964 maanviljelysneuvoksen arvonimi.[48] Hänelle myönnettiin myös Suomen Leijonan komentajamerkki.[49]

ProAgria Etelä-Pohjanmaa maalautti hänestä muotokuvan vuonna 1974. Sen maalasi taiteilija Veikko Vionoja.[50]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|23.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Elo Antila: Antila Niilo Iivo. Eteläpohjalaisia elämäkertoja 3. Täydennnysosa A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto 1994. s. 710; Lapuan Sanomat 30.10.1975.

2

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991. Lapuan reserviupseerikerho 50-vuotisjulkaisu 1991. s. 25.

3

Lapuan Sanomat 16.8.2001.

4

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. Valtioneuvoston kanslian arkisto (VNK); Lapuan Sanomat 30.10.1975; Suomen agronomit 1853-1941. Toim. S. Mattsson. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 38. Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo 1942. s. 21; Agronomit 1853-1954. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 54. s. 36; Agronomit 1965. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 68. s. 22; Agronomit 1972. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 78. s. 24; Agronomit sekä elintarvike-, kotitalous- ja maatalousalojen maatalous- ja metsätieteiden kandidaatit 1980. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 90. s. 27.

5

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

6

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25; Antila 1994 s. 710.

7

Lapuan Sanomat 30.10.1975.

8

Lapuan Sanomat 30.10.1975.

9

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 626, 635; Ilkka Nummela: Iivo Antila. Suomen talouselämän vaikuttajat-verkkojulkaisu. SKS. www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=947

10

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

11

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

12

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

13

Lapuan Sanomat 19.7.1994, 27.2.1997.

14

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapuan Sanomat 14.5.1964.

15

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 183; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

16

Lehtinen 1984 s. 339-340; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 181; Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

17

Lehtinen 1984 s. 330; Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

18

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 105-107.

19

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 338; Lapuan Sanomat 19.7.1994.

20

Nummela s.a.; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

21

Lehtinen 1984 s. 328; Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

22

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

23

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 810; Lapuan Sanomat 14.5.1964.

24

Lehtinen 1984 s. 440; Nummela s.a.

25

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

26

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

27

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Nummela s.a.; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

28

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 276-77; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

29

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 276-77; Vaasa 3.3.1964; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 293; Nummela s.a.

30

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

31

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

32

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

33

Lehtinen 1984 s. 415; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 213.

34

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 836; Nummela s.a.

35

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 769.

36

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan Sanomat ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2012. s. 127, 129.

37

Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 467.

38

Lapuan Sanomat 14.5.1964.

39

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

40

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

41

Lapuan Sanomat 19.7.1994.

42

Lapuan Sanomat 30.10.1975.

43

Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 142.

44

Lapuan Sanomat 3.11.1955, 19.7.1994.

45

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

46

Nummela s.a.; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

47

Nummela s.a.; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

48

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

49

Nummela s.a.

50

Nummela s.a.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Antila Iivo_}}

Iivo Antila

2020-10-23T08:50:49Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Iivo Antila (1905–1994) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Niilo Iivo Antila |- | colspan="2" |Maanviljelijä, maanviljelysneuvos |- |Syntynyt | |- | colspan="2" |6.11.1905...

= Iivo Antila (1905–1994) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Niilo Iivo Antila
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, maanviljelysneuvos
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |6.11.1905 Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |13.7.1994 Lapua
|}
{| class="wikitable"
|-
|Vanhemmat
|
|-
| colspan="2" |Aukusti Antila (1875–1924)
|-
|Sisarukset
|
|-
| colspan="2" |Elo Antila (1911–2004)
|}
''Niilo Iivo Antila (s. 6.11.1905 Lapua – k. 13.7.1994 Lapua) oli lapualainen maanviljelijä, maanviljelysneuvos ja osuustoimintamies. Hän oli maa- ja metsätalouden järjestötoiminnan keskeisimpiä miehiä Etelä-Pohjanmaalla. Hän kuului Lapualla myös kunnan ja seurakunnan hallintoelimiin.''

== Suuren kotitalon isäntänä 60 vuotta ==
Iivo Antila syntyi yhteen pitäjän keskeisimmistä taloista Lapuan Alapäähän. Suuri, pinta-alaltaan usean sadan hehtaarin kotitila Ala-Antila jäi lasten hoitoon, kun isä kuoli jo vuonna 1924. Yhteiskoulun seitsemännellä luokalla ollut Iivo joutui esikoisena kantamaan kotitilasta suurimman vastuun leskiäidin ohella.[1] Hän hoiti kotitilaa kuuden vuosikymmenen ajan aina vuoteen 1978 saakka.[2]

”Käykää pojat kouluja, oppia tarvitaan aina”, Aukusti Antila oli opastanut poikiaan vain vuosi ennen kuolemaansa. Opintielle lähtikin koko veljessarja.[3]

Iivo kirjoitti ylioppilaaksi Lapuan maanviljelyslyseosta syksyllä 1926. Tilanhoito vei nuorukaisen aikaa niin, että jatko-opintoihin ei ainakaan heti tuntunut ehtivän. Agronomi Eljas Ojanperän innostamana hän suuntasi kuitenkin jatkamaan lukujaan, ja valmistui Helsingin yliopistosta agronomiksi vuonna 1933 pääaineenaan kotieläinoppi.[4]

Lisäksi hän suoritti maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon 1933 pääaineenaan kotieläintiede ja vielä maisterin tutkinnon 55-vuotiaana vuonna 1961.[5]

Antilan isännöinnin lisäksi hän toimi sivutoimisesti Suomen ayrshireyhdistyksen Pohjanmaan piirikonsulenttina vuosina 1939–1952.[6] Rinnakkaistyön syy oli poikkeuksellinen: kun agronomi oli maakunnassa vielä harvinaisuus, nuorta Antilaa alettiin pyytää luottamustehtäviin siinä mitassa, että niistä oli vaikea irrottautua ilman sopivaa syytä. Se syy löytyi piirikonsulentin tehtävästä, mutta ainoastaan väliaikaisesti.[7]

== Sotarintamalla ja asutustoiminnassa ==
Sota oli tullut Antilaa lähelle jo pikkupoikana. Ensimmäisen maailmansodan aikana kotitaloon oli majoitettuna venäläistä sotaväkeä. Pikkupojat seurasivat näiden harjoituksia, ja pian komensi pikku-Iivo omia leikkitovereitaan sotilasjohtajan tavoin venäjänkielisin komennoin. Komentosanat ja venäläiset sotilaslaulut jäivät mieleen vuosikymmenten ajaksi.[8]

Vartuttuaan Antilasta tuli aktiivinen suojeluskuntalainen. Hän kuului sekä Lapuan suojeluskunnan esikuntaan 1936–1944 että Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin piiriesikuntaan 1937–1944.[9]

Talvisodassa Antila oli JR 24 komppanian päällikkönä ja pataljoonan adjutanttina. Välirauhan aikana 1940–1941 hän osallistui asutustehtäviin pika-asutustoimikunnan agronomijäsenenä Nurmon, Ylistaro, Ilmajoen ja kunnissa.[10]

Jatkosodassa hän oli useiden yksiköiden komppanian päällikkönä sekä pataljoonan komentajan adjutanttina ja sijaisena. Sotatapahtumat kuljettivat Kiteeltä Laatokalle ja Karjalan Kannakselle. Sota-ajan ansioista Antila ylennettiin kapteeniksi vuonna 1942.[11]

Sodan jälkeen Antila oli pitkään Kuortaneen invalidikodin hoitokunnan jäsenenä vuodesta 1944 lähtien.[12] Hän oli myös kahden kuukauden ajan pidätettynä asekätkennästä epäiltynä, mutta vapautettiin sitten. Antila oli kuitenkin vahvasti mukana Lapuan asekätkennässä veljensä Elon apuna ja tukena.[13]

== Isän jalanjäljissä yhteisiin tehtäviin ==
Isän antaman esimerkin mukaisesti Antilan talossa oli huomattavat perinteet yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Nuori ja aktiivinen agronomi vedettiin nopeasti mukaan erityisesti maa- ja metsätalouden yhteistoimiin. Hänestä tuli nopeasti yksi pitäjän vahvoista mielipidevaikuttajista ja vahva osuustoimintamies, Elo-veljestä puolestaan enemmän kuntavaikuttaja.

Kuten niin moni muu merkittävä vaikuttaja, Iivo Antilakin otti ensimmäiset yhteistoiminnan askeleen nuorisoseurassa. Hän oli useita vuosia Lapuan nuorisoseuran johtokunnassa ja toimi sen rahastonhoitajana.[14]

Jo Aukusti Antila oli toiminut aktiivisesti Lapuan maanviljelysyhdistyksessä. Isän jälkeen myös pojasta tuli sen puheenjohtaja vuosiksi 1937–1943.[15]

Alapään osuuskassalla oli erittäin keskeinen asema kylän aineellisissa ja henkisissäkin riennoissa. Isä-Aukusti oli ollut sen pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja. Kun kassa päätti laajentaa toimintaa, muutti nimensä Lapuan osuuskassaksi ja uusi hallintoelimiä, Iivo Antilasta tuli sen hallintoneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja 1939–1946. Vuodesta 1947 hän toimi hallituksen puheenjohtajana.[16]

Isän jäljissä tie kulki myös Lapuan sähkö osakeyhtiön toimintaan. Antilasta tuli yhtiön johtokunnan jäsen vuonna 1948. Vuonna 1959 hänet valittiin sen puheenjohtajaksi.[17]

== Maatalouden yritystoiminnan luottomies ==
Osuusmeijerit olivat yksi lapualaisenkin maatalouden keskeisiä näyttämöitä. Niihin valittiin yleensä seudun arvovaltaisimpia isäntiä. Iivo Antila tuli Lapuan osuusmeijerin hallitukseen vuonna 1938. Vuodesta 1947 hän toimi sen varapuheenjohtajana. Vuonna 1962 osuusmeijerissä kinasteltiin näkyvästi liittymisestä Osuuskunta Maitojalosteeseen. Antila tuki liittymistä, mutta hävisi niukasti puheenjohtaja Kustaa Tiitun kannattamalle itsenäisyydelle. Liitos toteutui vasta kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.[18]

Erittäin pitkän uran Antila teki myös Osuusteurastamo Itikan johtokunnassa 37 vuoden ajan, ensin jäsenenä vuodesta 1937 ja sitten varapuheenjohtajana vuodesta 1951. Kun Itikalla suunniteltiin 1960-luvulla uuden teurastamon rakentamista Seinäjoelle, Nurmoon tai Ilmajoelle, Antila ehdotti sijaintipaikaksi Lapuaa. Hän ei kuitenkaan saanut ajatukselleen tarpeeksi tukea.[19]

Pohjanmaan Liha oy:ssä Antila oli hallintoneuvoston jäsenenä ja Tuottajien lihakeskuskunnassa vuodesta 1964 johtokunnan jäsenenä ja sittemmin varapuheenjohtajana.[20]

Perunatehdasta oli Lapualle ideoinut jo O. K. Hautamäki vuonna 1944. Korkeista kuljetuskustannuksista kummunnut asia lähti kuitenkin edistymään vasta kun Antila otti asian puheeksi eräillä syntymäpäivillä. Hän oli sittemmin mukana Lapuan peruna oy:n perustamisessa vuonna 1952 ja toimi alusta lähtien sen johtokunnan jäsenenä.[21]

Lapuan osuuskaupan hallitukseen Antila kuului vuosina 1948–1953.[22]

== Vuosikymmeniä maa- ja metsätalousjärjestöjen palveluksessa ==
Ennen kaikkea Iivo Antila oli maatalousjärjestöjen mies. Niissä hän oli aktiivisesti mukana paikallisella, maakunnallisella ja valtakunnallisella tasolla useita kymmeniä vuosia.

Lapuan maamiesseuran johtokunnassa Antila oli useita vuosia sekä paikallisten maamiesseurojen yhdyssiteeksi muodostetun Lapuan maamiesseuraliiton johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana 1940–1960. Hänen aikanaan liitto järjesti mm. suuret maatalousnäyttelyt.[23] Lapuan maatalouskerhoyhdistyksessä hän oli puheenjohtajana 1937–1943 ja Lapuan manttaalikunnassa varapuheenjohtajana.[24]

Vuonna 1947 Antila valittiin Maataloustuottajien keskusliiton valtuuskunnan jäseneksi. Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liiton johtokunnassa hän oli 1948–1956 ja Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran johtokunnassa vuodesta 1954, vuodesta 1959 varapuheenjohtajana. Vielä hän oli Etelä-Pohjanmaan agronomikerhon johtokunnan puheenjohtajana 1947–1949.[25]

Etelä-Pohjanmaan ayrshireyhdistyksessä hän oli johtokunnan jäsen vuosikymmenien ajan vuodesta 1939. Suomen ayrshireyhdistyksen hallintoneuvostoon hänet valittiin vuonna 1956. Sen johtokunnan jäsenenä hän oli lisäksi 1958–1962.[26]

Vuonna 1949 Antilasta tuli pitkäaikainen Etelä-Pohjanmaan keinosiemennysyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja sekä Lapuan karjantarkkailuyhdistyksen johtokunnan jäsen.[27]

Metsänhoidon osalta Antila oli Lapuan metsänhoitoyhdistyksen johtokunnan jäsen vuodesta 1931 ja puheenjohtaja 1940–1950. Jo tällöin metsänhoitoyhdistyksessä varustauduttiin yhteismetsien perustamiseen, joita piirimetsälautakunnat alkoivat vasta myöhemmin ajaa.[28]

Maakunnassa Antila valittiin Etelä-Pohjanmaan metsänhoitolautakunnan johtokuntaan varajäseneksi 1938, varsinaiseksi 1947 ja vuonna 1960 sen puheenjohtajaksi. Siinä roolissa Antila oli puuhaamassa Lapuan Virpimäkeen metsäkoulua, joka kuitenkin perustettiin sitten Kurikkaan. Kun MTK:n piiristä syntyneen Metsäliitto oy:n tilalle perustettiin Osuuskunta Metsäliitto, Antilasta tuli sen ensimmäisen hallintoneuvoston jäsen 1948–1974 sekä Metsäliiton selloluusa oy:n hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1952.[29]

Vuodesta 1961 Antila oli vielä Orismalan maatalouskoulun johtokunnan jäsen.[30]

== Melkein kunnanjohtaja ==
Jo Iivo Antilan isä oli ollut aktiivinen kuntamies. Hänen jäljissään Iivokin valittiin maalaisliiton listalta kunnanvaltuustoon 1946–1953. Saman ajan hän oli asutuslautakunnan jäsenenä sekä yhteiskoulun johtokunnassa 1946–1952 ja kansakoululautakunnassa 1946–1960.[31]

Vaikka Antilan ura kunnallispolitiikassa jäi melko lyhyeksi, hänet valittiin kunnallislautakunnan ja sitä seuranneen kunnanhallituksen varapuheenjohtajaksi 1949–1954.[32]

Kun Lapualla siirryttiin kunnanjohtajajärjestelmään vuonna 1953, Antila olisi arvelujen mukaan saanut kaikkien kannatuksen ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi. Kuntaura ei kuitenkaan kiinnostanut, sillä käytännössä se olisi tarkoittanut maanviljelijän toimen lopettamista. Niinpä hän päätti jäädä Antilan isännäksi ja kieltäytyi tehtävästä.[33]

Seurakunnassa Antila oli pitkään kirkkohallintokunnan jäsenenä 1945–1963.[34]

== Täysinäinen pitkä elämä ==
Iivo Antila oli monipuolinen maatalouden edistäjä ja yhteistoiminnan väsymätön puurtaja. Hänen toimensa ponnistivat kodin perinteistä, suuren talon isäntänä kokemasta yhteistoiminnan velvoitteesta sekä omasta laajasta innostuksesta.

Maatalous ja sen kaikinpuolinen kehittäminen oli Antilan sydämessä ensimmäisellä sijalla. Oma tilanhoito laajeni maatalouden huikean moninaiseksi järjestötoiminnaksi, mutta myös kotiseuturakkaudeksi. Hän oli kotiseutuyhdistys Lapua-Seuran johtokunnassa Antila vuodesta 1949. Kautta leimasi paljon työllistävä Ränkimäen museon rakennuskausi.[35]

Vuosina 1957–1983 hän toimi paikallislehti Lapuan Sanomien toimituskunnassa ja sitä seuranneessa Lapua-Säätiön johtokunnassa.[36] Yhden paikallisen seurustelufoorumin tarjosi myös jonkinlaisena herrojenkerhona toiminut Lapuan Kerho, jonne Antila lunasti osakkeen.[37]

Luottamustehtävät veivät Antilan ajasta valtaosan. ”On selvää, että vapaaehtoinen toiminta eri yhteisöissä riistää paljon aikaa. Tuntuu siltä, etten ole pystynyt aina omalle työlleni, maanviljelykselle, antamaan sitä panosta, jonka olisi täytynyt antaa. Eräässä vaiheessa oli jo pakko ruveta väkisin irroittautumaan useista tehtävistä, muutoin niihin olisi kulunut liian paljon aikaa”, Antila kuvasi tuoreena maanviljelysneuvoksena vuonna 1964.[38]

Tietojaan ja taitojaan lisätäkseen Antila teki useita opintomatkoja ulkomaille, useita kertoja Pohjoismaihin, mutta Hollantiin ja Saksaankin 1952. Hän kirjoitti runsaasti päivä- ja ammattilehtiin erityisesti karjatalouden aiheista.[39] Rentoutumista tiiviiseen elämäntapaan tarjosivat ennen muuta valokuvaus ja liikunta.[40]

Antila säilytti vireytensä pitkälle vanhuusikään. Hän jätti kotitilan poikansa hoitoon vuonna 1978, mutta osallistui senkin jälkeen vielä tilan töihin.[41]

”Yhteiskunnan vastuu yksityisestä kansalaisesta on laajentunut ja monipuolistunut erilaisen sosiaalisen lainsäädännön ansiosta. Ovat tulleet eläkkeet ja vakuutukset, pitkälle ulottuva muu sosiaaliturva, viisipäiväinen työviikko vuosilomineen. Mutta kaiken tämän keskellä tosiaan tuntuu siltä, että asioita on viety tällä linjalla liian malttamattomasti eteenpäin ja siten rasitettu ylettömästi kansantalouttamme. Olemme ehkä turhan herkästi seuranneet naapurissamme sijaitsevan hyvinvointivaltion, Ruotsin esimerkkiä. Maatalous- ja muu yrittäjäväki on tähän mennessä jäänyt selvästi alakynteen”, Antila pohti elettyjä vuosikymmeniään vuonna 1975.[42]

Vielä 1980-luvulla hän puhui voimallisesti turvetuotannon suunnitelmallisen tutkimisen puolesta.[43]

Iivo Antila kuoli liikenneonnettomuudessa kotiportillaan 88-vuotiaana kesällä 1994. Hän jäi aikalaisten mieliin teeskentelemättömänä ja aitona, reiluna työn ja toimen miehenä, jota kunnioitettiin idearikkaana ja sovittelevana henkilönä.[44]

== Laajasti palkittu maanviljelysneuvos ==
Antilan poikkeuksellisen laaja aktiivisuus palkittiin moninaisilla tunnustuksilla. Sota-ajan ansiosta hänelle myönnettiin useita ansiomerkkejä.[45]

Pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta hänelle myönnettiin ainakin Keinosiemennysyhdistysten liiton, Maatalousseurojen keskusliiton, Maataloustuottajien keskusliiton, Osuuskassojen keskusliiton, Keskusmetsäseura Tapion ja Keskuskauppakamarin kultaiset ansiomerkit, Suomen kirkon seurakuntatyön ja Suomen ayrshireyhdistyksen ansiomerkit sekä Pellervo-Seuran kultainen Gebhard-mitali.[46]

Hänet valittiin Lapuan osuusmeijerin kunniapuheenjohtajaksi 1973, Suomen ayrshireyhdistyksen kunniajäseneksi 1971, Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran kunniajäseneksi 1974, Etelä-Pohjanmaan keinosiemennysyhdistyksen kunniajäseneksi 1977 sekä Lapuan reserviupseerikerhon kunniajäseneksi 1985.[47]

Useiden yhteisöjen hakemuksesta hänelle myönnettiin toukokuussa 1964 maanviljelysneuvoksen arvonimi.[48] Hänelle myönnettiin myös Suomen Leijonan komentajamerkki.[49]

ProAgria Etelä-Pohjanmaa maalautti hänestä muotokuvan vuonna 1974. Sen maalasi taiteilija Veikko Vionoja.[50]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|23.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Elo Antila: Antila Niilo Iivo. Eteläpohjalaisia elämäkertoja 3. Täydennnysosa A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto 1994. s. 710; Lapuan Sanomat 30.10.1975.

2

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991. Lapuan reserviupseerikerho 50-vuotisjulkaisu 1991. s. 25.

3

Lapuan Sanomat 16.8.2001.

4

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. Valtioneuvoston kanslian arkisto (VNK); Lapuan Sanomat 30.10.1975; Suomen agronomit 1853-1941. Toim. S. Mattsson. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 38. Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo 1942. s. 21; Agronomit 1853-1954. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 54. s. 36; Agronomit 1965. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 68. s. 22; Agronomit 1972. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 78. s. 24; Agronomit sekä elintarvike-, kotitalous- ja maatalousalojen maatalous- ja metsätieteiden kandidaatit 1980. Agronomien yhdistyksen julkaisuja nro 90. s. 27.

5

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

6

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25; Antila 1994 s. 710.

7

Lapuan Sanomat 30.10.1975.

8

Lapuan Sanomat 30.10.1975.

9

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 626, 635; Ilkka Nummela: Iivo Antila. Suomen talouselämän vaikuttajat-verkkojulkaisu. SKS. www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=947

10

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

11

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

12

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

13

Lapuan Sanomat 19.7.1994, 27.2.1997.

14

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lapuan Sanomat 14.5.1964.

15

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 183; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

16

Lehtinen 1984 s. 339-340; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 181; Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

17

Lehtinen 1984 s. 330; Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

18

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 105-107.

19

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 338; Lapuan Sanomat 19.7.1994.

20

Nummela s.a.; Suomen agronomit 1853-1941 s. 21; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

21

Lehtinen 1984 s. 328; Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

22

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

23

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 810; Lapuan Sanomat 14.5.1964.

24

Lehtinen 1984 s. 440; Nummela s.a.

25

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

26

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

27

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Nummela s.a.; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

28

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 276-77; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

29

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 276-77; Vaasa 3.3.1964; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 293; Nummela s.a.

30

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

31

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

32

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Agronomit 1853-1954 s. 36; Agronomit 1965 s. 22; Agronomit 1972 s. 24; Agronomit 1980 s. 27.

33

Lehtinen 1984 s. 415; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 213.

34

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 836; Nummela s.a.

35

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK; Lehtinen 1984 s. 769.

36

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan Sanomat ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2012. s. 127, 129.

37

Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 467.

38

Lapuan Sanomat 14.5.1964.

39

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

40

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

41

Lapuan Sanomat 19.7.1994.

42

Lapuan Sanomat 30.10.1975.

43

Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 142.

44

Lapuan Sanomat 3.11.1955, 19.7.1994.

45

Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

46

Nummela s.a.; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

47

Nummela s.a.; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 25.

48

Hakemus maanviljelysneuvoksen arvonimestä Iivo Antilalle 11.1.1964. VNK.

49

Nummela s.a.

50

Nummela s.a.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Antila Iivo_}}

E. A. Turja

2020-10-23T08:11:53Z

Mikko admin:

= E. A. Turja (1882–1960) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Ernst Aleksanteri Turja
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, kunnallisneuvos, kansanedustaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |2.1.1882 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |19.11.1960 Lapua
|-
|Puoliso(t)
|-
| colspan="2" |[[Lempi Justiina Elisa (Lissu) Turja]] (1885–1974)
|}
''Ernst Aleksanteri Turja (s. 2.1.1882 Lapua – k. 19.11.1960 Lapua) oli lapualainen maanviljelijä, kunnallisneuvos ja kansanedustaja. Hän oli Lapuan keskeisimpiä kuntamiehiä neljän vuosikymmenen ajan mm. kunnallislautakunnan puheenjohtajana 1913–1930 ja kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1931–1953. Kansanedustajana hän oli kahteen otteeseen 1924–1933 sekä 1939–1951 ja presidentin valitsijamiehenä kolmesti. Hän myös johti mm. Seinäjoen piirisairaalan ja Etelä-Pohjanmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton liittovaltuustoja.''

== Ala-Poutun hevosmies ==
Ernst Aleksanteri Turja syntyi vankkaan maalaistaloon Lapuan Liuhtarinkylässä. Hänen isänsä oli Erkkilän talon poika, mutta omaksui Turjan isännäksi tultuaan talon nimen. Sillä nimellä tulivat tunnetuiksi myös hänen jälkeläisensä, kuulu kymmenpäinen Turjan sisarussarja.[1]

Nuori Ernst laitettiin kansakouluun, mutta oppikoulua hän ei koskaan käynyt. Haaveissa oli maanviljelijän ammatti ja kotitilan jatkaminen. Siihen valmisti parhaiten Orisbergin kaksivuotinen maanviljelyskoulu.[2]

Henkisiä virikkeitä ja kansansivistyksellistä innostusta tarjosi ennen muuta Lapuan nuorisoseura. Siellä Turja oli johtokunnassa, esitti ohjelmaa ja esiintyi ”Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming” kaltaisissa näytelmissä ja otti osaa urheilukilpailuihin.[3]

E. A. Turjan isä oli hankkinut kahdessa osassa omistukseensa Ala-Poutun tilan, ensimmäisen puoliskon E. A.:n syntymäpäivänä. Vuonna 1904 avioitunut E. A. ja Kustaa-veli alkoivat asua tilaa yhdessä, aluksi samassa talossa. Vuonna 1910 valmistui kuitenkin oma uusi päärakennus parin kivenheiton päähän.[4]

Turja viljeli Ala-Pouttua toimeliaasti ja edistyksellisesti. Hän rakensi tilalle uudet rakennukset, paransi viljelyksiä ja kehitti karjaansa. Ala-Poutusta tehtiin myös maatalouskoulujen harjoittelutila.[5]

Turjan mieli paloi erityisesti hevosille. Omassa tallissa kasvoi monia kantakirjahevosia. Lapuan oriyhdistyksessä hän oli puheenjohtaja, ja Hevosjalostusliitossa valtuuston jäsen ja pitkäaikainen varapuheenjohtaja. Sotien jälkeisessä hevosviennissä Turjalla oli huomattava osuus. Palkintotuomarinakin hän toimi. Vuonna 1952 hänelle myönnettiin Hevosjalostusliiton kultainen ansiomerkki.[6]

Muutenkin Turja oli aktiivisesti mukana maatalouden kehittämishankkeissa. 1910-luvun alussa hän oli puuhaamassa Alapään tarkastustoiminnan aloittamista. Vuonna 1912 Turjan navettaan sijoitettiin Lapuan maamiesseuran maatiaisvasikoita. Hän oli yksi varhaisia sianhoitoon perehtyineitä ja toimi jo 1913 sianhoitokilpailun tuomarina. Vuonna 1915 hän oli perustamassa metsänhoitotoimikuntaa.[7]

Hän oli myös maatalouden koetoiminnan kotieläinvaliokunnan jäsen.[8]

Maanviljelijän työn rinnalla Turja oli vuosina 1932–1936 Suomen maatalous-osake-pankin Lapuan konttorin johtaja. Sittemmin hän toimi Pohjoismaiden yhdyspankin Lapuan konttorin valvojana.[9]

== Kunnan ykkösmies ==
E. A. Turja oli Lapuan keskeisimpiä kuntamiehiä neljän vuosikymmenen ajan 1910–1950-luvuilla. Ura alkoi tie- ja ojalautakunnan puheenjohtajana.[10]

Vuonna 1916 Turja valittiin jäseneksi [[Lapuan ensimmäinen kunnanvaltuusto 1916–1918|Lapuan ensimmäiseen kunnanvaltuustoon]]. Yhdessä [[T. E. Sipilä|T. E. Sipilän]] kanssa jaettu ennätyspituinen kausi kesti vuoteen 1953 saakka. Pitempään valtuustossa on istunut Lapualla ainoastaan [[Kustaa Tiitu]].[11]

Kunnallislautakunnan puheenjohtajana Turja teki lähes kaksikymmentävuotisen urakan 1913–1930. Tästä hän siirtyi vuonna 1931 [[Lapuan kaupunginvaltuusto|kunnanvaltuuston]] puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän oli peräti vuoteen 1953.[12]

Kunnallislautakunnan ja valtuuston puheenjohtajuudet toivat mukanaan runsaasti muitakin kunnallisia tehtäviä. Turja oli verotus-, tutkija-, majoitus-, tie-, elintarvike- sekä vaalilautakunnissa, kunnantalon rakennustoimikunnassa sekä monessa muussa. Useimmissa hän oli vieläpä puheenjohtaja. Lisäksi tulivat monenlaiset selvitykset, joita Turja kunnan puolesta antoi.[13]

Jääkäriliikkeen aikana asioiden järjestelemisessä mukana ollut Turja pidätettiin kuulusteluja varten, mutta vapautettiin sitten. Hän kuului ensimmäisen maailmansodan aikana venäläisten sotilaiden majoitusta järjestelevään majoituslautakuntaan ja maaliskuun vallankumouksen 1917 jälkeen perustettuun järjestysasiain toimikuntaan. Suojeluskunnan perustamisessakin hän oli mukana.[14]

Vapaussodan jälkeen Turja oli punaisten toimia tutkineen tuomioistuimen jäsenenä. Hän osallistui myös lakonmurtajatoimintaa ja oli Vientirauhan palkkalistoilla ainakin 1938–1943. Lapuanliikkeeseen hän suhtautumisensa oli kahtalainen. Toisaalta hän tuki sen kommunisminvastaisia pyrkimyksiä ja puhui Työn Äänen kirjapainon särkijöille näiden tunnustusta seuranneessa kansanjuhlassa. Myöhemmin hän asetteui selväsanaisesti tihutöitä vastaan.[15]

Omalla kotikylällä hän oli Poutun kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana alusta vuodesta 1920 lähtien ikämieheksi saakka. Yhteiskoululla hän oli ensin vanhempainneuvoston jäsen ja sitten 25 vuotta johtokunnan puheenjohtaja.[16]

Hän oli perustamassa Lapuan Osuuskassaa ja Lapuan Sähköyhtiötä. Sähköyhtiössä hän oli johtokunnan puheenjohtajana yli 30 vuotta 1924–1959.[17] Lapuan osuuskaupan hallituksessakin hän oli yli 30 vuotta.

== Terveydenhuollon maakuntamies ==
Pystyvää ja arvostettua kuntamiestä alettiin pian käyttää myös maakunnallisissa tehtävissä. Huomattavimmiksi muodostuivat terveydenhuollon tehtävät.

Turja oli Seinäjoen piirisairaalain liittohallituksen puheenjohtaja 1933–1958. Hän oli myös perustamassa Etelä-Pohjanmaan tuberkuloosipiirin kuntainliittoa ja johti sen liittohallitusta vuoden 1957 loppuun saakka. Lisäksi hän oli Piirisairaaloitten keskusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja.[18]

Hän oli Lapuan kihlakunnan edustajana Vaasan läänin apurahastossa ja johti sekä sen hallintokuntaa että johtokuntaa.[19]

== Kahteen otteeseen kansanedustajana ==
Kun lapualainen kansanedustaja [[Ernst Saari]] surmattiin vuonna 1918, moni alkoi toivoa Turjasta hänen seuraajaansa. Turja itse ei ollut asiasta kovin innostunut, mutta antautui mukaan. Hänet valittiin eduskuntaan kokoomuksen listalta vuonna 1924. Edustajaura jatkui vuoteen 1933.[20]

Tauon jälkeen Turja valittiin uudelleen vuoden 1939 vaaleissa. Toinen rupeama kansanedustaja kesti vuoteen 1951 saakka.[21]

Turjalla ei ollut vakiovaliokuntaa, vaan hän pääsi tutustumaan eduskunnan toimialaan laajasti monissa eri valiokunnassa. Hän oli jäsenenä suuressa valiokunnassa, pankkivaliokunnassa, maatalousvaliokunnassa, valtionvarainvaliokunnassa, perustuslakivaliokunnassa ja puolustusasiainvaliokunnassa sekä toimi valtiontilintarkastajana.[22]

Kokoomuksen eduskuntaryhmässä Turja saavutti arvostusta. Hän oli pitkään ryhmän varapuheenjohtaja ja kuului sen hallitukseen. Häntä pidettiin erityisesti maatalouden asiantuntijana.[23]

Turja oli kokoomuksen piiritoimikunnan puheenjohtaja, kuului vuosikymmeniä puoluevaltuustoon ja oli 1951–1954 sen varapuheenjohtaja.[24] Hän oli puheenjohtajana myös Lapuan kansallisseurassa, Vaasan läänin pohjoisessa kansallisliitossa sekä sen kannatusyhdistyksessä.[25] Kokoomuksen äänenkannattajan Vaasa-lehden johtokunnassa Turja oli lähes 30 vuotta 1929–1958, tästä suuren osan varapuheenjohtajana.[26]

Vielä lähes 70-vuotiaana hän harkitsi kansanedustajaehdokkuutta vuonna 1951, mutta joutui kieltäytymään siitä sairauden vuoksi.[27]

Presidentin valitsijamieheksi Turja valittiin kolme kertaa: vuosina 1937, 1940 ja 1943. Hän oli myös maalaiskuntien kuntainliittoasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja sekä maalaiskuntien liiton tilintarkastaja.[28]

== Harkitseva herrastyyppi ==
E. A. Turja oli vakaa periaatteen mies, jonka mielipiteisiin oli totuttu luottamaan sekä paikallisesti että laajemminkin. Hän oli maltillinen ja rauhallinen luonne, kokoava persoonallisuus ja hienovarainen sovittelija. Korkean koulusivistyksen korvasi vankka kokemus ja vakaa harkinta.[29]

Tyyliltään Turjan oli Oiva Jäätteenmäen luonnehdinnan mukaan ”herrastyyppi, jonka kultaiset kellonvitjat näkyivät hienosti liivin taskusta”.[30]

Turjan ansiot olivat omana aikanaan vertaansa vailla Lapuan mittakaavassa. Erityisesti kunnan talouden vakauttajana ja kehittäjänä hänen ansionsa olivat huomattavan suuret. Niiden johdosta hän sai kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 1931.[31]

Lapuan kunta luovutti Turjalle muistolahjana hopeisen puheenjohtajan nuijan ja maalautti vuonna 1950 hänen muotokuvansa taiteilija [https://fi.wikipedia.org/wiki/Tauno_Miesmaa Tauno Miesmaalla].[32] Taulu on sijoitettu kaupungintalon valtuustosaliin.

E. A. Turja kuoli pitkällisen sairauden murtamana 78-vuotiaana.[33] Hänen ruumiinsiunauksensa toimitti tuomiokirkossa tuomiorovasti Eino Sares rovasti Taito Lumpeen ja pastori Ville Kuoppalan avustamana. Arkkua saattoi Poutun koululaisten muodostaman kunniakuja.[34]

”Kunnallisneuvos E. A. Turja oli lakeuksien voimakkaita talonpoikaisjohtajia. Hänen elämänsä kirjan merkinnät ovat niin täynnä mittavia tekoja, että täytyy ihmetellä, miten yksi mies on kaikkeen ehtinyt. Turja oli suuri kansansa palvelija. Valoisana ja velvoittavana jää hänen muistonsa meille”, puhui kotiseudun puolesta arkun ääressä kouluneuvos Hilja Riipinen.[35]

”Kunnallisneuvos Turja oli yhteiskunnallinen voimahenkilö. 41 vuotta hän oli aktiivisesti mukana Lapuan kunnalliselämässä. Suurimman työn hän on tehnyt Lapuan ja kaikkien lapualaisten hyväksi. Turja on Lapuan tähänastiseen historiaan piirtänyt syvimmän ja merkittävimmän vaon. Turja on ollut meidän kaikkien hyväksymä johtaja. Näin siksi, että hän oli esimerkillisen suora ja rehellinen, sanalla sanoen suuri persoonallisuus. Lisäksi hän oli tarmokas ja työteliäs, mies joka ei lannistunut vastoinkäymisistä. – Me kaikki lapualaiset siunaamme hänen muistoaan”, puhui kunnan seppelettä laskenut kunnallisneuvos Kustaa Tiitu.[36]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|29.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Eino Kontsas: Turja Ernst Aleksanteri. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto 1965. s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958.

2

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958, 24.11.1960.

3

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958, 24.11.1960.

4

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951.

5

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.12.1958, 24.11.1960.

6

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958, 24.11.1960.

7

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 243, 245, 252, 275.

8

Lapuan Sanomat 24.11.1960.

9

Lapuan Sanomat 20.1.1951; Lehtinen 1984 s. 342; Kansanedustajat 1907-tietokanta.

10

Lapuan Sanomat 20.1.1951.

11

Lehtinen 1984 s. 410, 418,Lapuan Sanomat 20.1.1951.

12

Lehtinen 1984 s. 414; Kontsas 1965 s. 803.

13

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951; Lehtinen 1984 s. 414, 422, 436, 468, 574, 578.

14

Lehtinen 1984 s. 581, 586-587, 598.

15

Lehtinen 1984 s. 631, 667, 683, 710.

16

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951.

17

Lehtinen 1984 s. 330; Kontsas 1965 s. 803.

18

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 24.11.1960.

19

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Lapuan Sanomat 24.11.1960; Kontsas 1965 s. 803.

20

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

21

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

22

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

23

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

24

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

25

Lehtinen 1984 s. 639.

26

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan tuomiokirkkoseurakunta ja Lapuan Sanomat 2012. s. 59; Kontsas 1965 s. 803.

27

Kontsas 1965 s. 803.

28

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Lehtinen 1984 s. 663.

29

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 24.11.1960.

30

Lehtinen 1984 s. 417.

31

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Lapuan Sanomat 24.11.1960.

32

Lehtinen 1984 s. 417; Lapuan Sanomat 20.1.1951.

33

Lapuan Sanomat 24.11.1960.

34

Lapuan Sanomat 1.12.1960.

35

Lapuan Sanomat 1.12.1960.

36

Lapuan Sanomat 1.12.1960.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Turja E._A._}}

E. A. Turja

2020-10-23T07:34:54Z

Mikko admin:

= E. A. Turja (1882–1960) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Ernst Aleksanteri Turja
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, kunnallisneuvos, kansanedustaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |2.1.1882 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |19.11.1960 Lapua
|-
|Puoliso(t)
|-
| colspan="2" |Lempi Justiina Elisa (Lissu) Turja (1885–1974)
|}
''Ernst Aleksanteri Turja (s. 2.1.1882 Lapua – k. 19.11.1960 Lapua) oli lapualainen maanviljelijä, kunnallisneuvos ja kansanedustaja. Hän oli Lapuan keskeisimpiä kuntamiehiä neljän vuosikymmenen ajan mm. kunnallislautakunnan puheenjohtajana 1913–1930 ja kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1931–1953. Kansanedustajana hän oli kahteen otteeseen 1924–1933 sekä 1939–1951 ja presidentin valitsijamiehenä kolmesti. Hän myös johti mm. Seinäjoen piirisairaalan ja Etelä-Pohjanmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton liittovaltuustoja.''

== Ala-Poutun hevosmies ==
Ernst Aleksanteri Turja syntyi vankkaan maalaistaloon Lapuan Liuhtarinkylässä. Hänen isänsä oli Erkkilän talon poika, mutta omaksui Turjan isännäksi tultuaan talon nimen. Sillä nimellä tulivat tunnetuiksi myös hänen jälkeläisensä, kuulu kymmenpäinen Turjan sisarussarja.[1]

Nuori Ernst laitettiin kansakouluun, mutta oppikoulua hän ei koskaan käynyt. Haaveissa oli maanviljelijän ammatti ja kotitilan jatkaminen. Siihen valmisti parhaiten Orisbergin kaksivuotinen maanviljelyskoulu.[2]

Henkisiä virikkeitä ja kansansivistyksellistä innostusta tarjosi ennen muuta Lapuan nuorisoseura. Siellä Turja oli johtokunnassa, esitti ohjelmaa ja esiintyi ”Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming” kaltaisissa näytelmissä ja otti osaa urheilukilpailuihin.[3]

E. A. Turjan isä oli hankkinut kahdessa osassa omistukseensa Ala-Poutun tilan, ensimmäisen puoliskon E. A.:n syntymäpäivänä. Vuonna 1904 avioitunut E. A. ja Kustaa-veli alkoivat asua tilaa yhdessä, aluksi samassa talossa. Vuonna 1910 valmistui kuitenkin oma uusi päärakennus parin kivenheiton päähän.[4]

Turja viljeli Ala-Pouttua toimeliaasti ja edistyksellisesti. Hän rakensi tilalle uudet rakennukset, paransi viljelyksiä ja kehitti karjaansa. Ala-Poutusta tehtiin myös maatalouskoulujen harjoittelutila.[5]

Turjan mieli paloi erityisesti hevosille. Omassa tallissa kasvoi monia kantakirjahevosia. Lapuan oriyhdistyksessä hän oli puheenjohtaja, ja Hevosjalostusliitossa valtuuston jäsen ja pitkäaikainen varapuheenjohtaja. Sotien jälkeisessä hevosviennissä Turjalla oli huomattava osuus. Palkintotuomarinakin hän toimi. Vuonna 1952 hänelle myönnettiin Hevosjalostusliiton kultainen ansiomerkki.[6]

Muutenkin Turja oli aktiivisesti mukana maatalouden kehittämishankkeissa. 1910-luvun alussa hän oli puuhaamassa Alapään tarkastustoiminnan aloittamista. Vuonna 1912 Turjan navettaan sijoitettiin Lapuan maamiesseuran maatiaisvasikoita. Hän oli yksi varhaisia sianhoitoon perehtyineitä ja toimi jo 1913 sianhoitokilpailun tuomarina. Vuonna 1915 hän oli perustamassa metsänhoitotoimikuntaa.[7]

Hän oli myös maatalouden koetoiminnan kotieläinvaliokunnan jäsen.[8]

Maanviljelijän työn rinnalla Turja oli vuosina 1932–1936 Suomen maatalous-osake-pankin Lapuan konttorin johtaja. Sittemmin hän toimi Pohjoismaiden yhdyspankin Lapuan konttorin valvojana.[9]

== Kunnan ykkösmies ==
E. A. Turja oli Lapuan keskeisimpiä kuntamiehiä neljän vuosikymmenen ajan 1910–1950-luvuilla. Ura alkoi tie- ja ojalautakunnan puheenjohtajana.[10]

Vuonna 1916 Turja valittiin jäseneksi Lapuan ensimmäiseen kunnanvaltuustoon. Yhdessä T. E. Sipilän kanssa jaettu ennätyspituinen kausi kesti vuoteen 1953 saakka. Pitempään valtuustossa on istunut Lapualla ainoastaan Kustaa Tiitu.[11]

Kunnallislautakunnan puheenjohtajana Turja teki lähes kaksikymmentävuotisen urakan 1913–1930. Tästä hän siirtyi vuonna 1931 kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän oli peräti vuoteen 1953.[12]

Kunnallislautakunnan ja valtuuston puheenjohtajuudet toivat mukanaan runsaasti muitakin kunnallisia tehtäviä. Turja oli verotus-, tutkija-, majoitus-, tie-, elintarvike- sekä vaalilautakunnissa, kunnantalon rakennustoimikunnassa sekä monessa muussa. Useimmissa hän oli vieläpä puheenjohtaja. Lisäksi tulivat monenlaiset selvitykset, joita Turja kunnan puolesta antoi.[13]

Jääkäriliikkeen aikana asioiden järjestelemisessä mukana ollut Turja pidätettiin kuulusteluja varten, mutta vapautettiin sitten. Hän kuului ensimmäisen maailmansodan aikana venäläisten sotilaiden majoitusta järjestelevään majoituslautakuntaan ja maaliskuun vallankumouksen 1917 jälkeen perustettuun järjestysasiain toimikuntaan. Suojeluskunnan perustamisessakin hän oli mukana.[14]

Vapaussodan jälkeen Turja oli punaisten toimia tutkineen tuomioistuimen jäsenenä. Hän osallistui myös lakonmurtajatoimintaa ja oli Vientirauhan palkkalistoilla ainakin 1938–1943. Lapuanliikkeeseen hän suhtautumisensa oli kahtalainen. Toisaalta hän tuki sen kommunisminvastaisia pyrkimyksiä ja puhui Työn Äänen kirjapainon särkijöille näiden tunnustusta seuranneessa kansanjuhlassa. Myöhemmin hän asetteui selväsanaisesti tihutöitä vastaan.[15]

Omalla kotikylällä hän oli Poutun kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana alusta vuodesta 1920 lähtien ikämieheksi saakka. Yhteiskoululla hän oli ensin vanhempainneuvoston jäsen ja sitten 25 vuotta johtokunnan puheenjohtaja.[16]

Hän oli perustamassa Lapuan Osuuskassaa ja Lapuan Sähköyhtiötä. Sähköyhtiössä hän oli johtokunnan puheenjohtajana yli 30 vuotta 1924–1959.[17] Lapuan osuuskaupan hallituksessakin hän oli yli 30 vuotta.

== Terveydenhuollon maakuntamies ==
Pystyvää ja arvostettua kuntamiestä alettiin pian käyttää myös maakunnallisissa tehtävissä. Huomattavimmiksi muodostuivat terveydenhuollon tehtävät.

Turja oli Seinäjoen piirisairaalain liittohallituksen puheenjohtaja 1933–1958. Hän oli myös perustamassa Etelä-Pohjanmaan tuberkuloosipiirin kuntainliittoa ja johti sen liittohallitusta vuoden 1957 loppuun saakka. Lisäksi hän oli Piirisairaaloitten keskusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja.[18]

Hän oli Lapuan kihlakunnan edustajana Vaasan läänin apurahastossa ja johti sekä sen hallintokuntaa että johtokuntaa.[19]

== Kahteen otteeseen kansanedustajana ==
Kun lapualainen kansanedustaja Ernst Saari surmattiin vuonna 1918, moni alkoi toivoa Turjasta hänen seuraajaansa. Turja itse ei ollut asiasta kovin innostunut, mutta antautui mukaan. Hänet valittiin eduskuntaan kokoomuksen listalta vuonna 1924. Edustajaura jatkui vuoteen 1933.[20]

Tauon jälkeen Turja valittiin uudelleen vuoden 1939 vaaleissa. Toinen rupeama kansanedustaja kesti vuoteen 1951 saakka.[21]

Turjalla ei ollut vakiovaliokuntaa, vaan hän pääsi tutustumaan eduskunnan toimialaan laajasti monissa eri valiokunnassa. Hän oli jäsenenä suuressa valiokunnassa, pankkivaliokunnassa, maatalousvaliokunnassa, valtionvarainvaliokunnassa, perustuslakivaliokunnassa ja puolustusasiainvaliokunnassa sekä toimi valtiontilintarkastajana.[22]

Kokoomuksen eduskuntaryhmässä Turja saavutti arvostusta. Hän oli pitkään ryhmän varapuheenjohtaja ja kuului sen hallitukseen. Häntä pidettiin erityisesti maatalouden asiantuntijana.[23]

Turja oli kokoomuksen piiritoimikunnan puheenjohtaja, kuului vuosikymmeniä puoluevaltuustoon ja oli 1951–1954 sen varapuheenjohtaja.[24] Hän oli puheenjohtajana myös Lapuan kansallisseurassa, Vaasan läänin pohjoisessa kansallisliitossa sekä sen kannatusyhdistyksessä.[25] Kokoomuksen äänenkannattajan Vaasa-lehden johtokunnassa Turja oli lähes 30 vuotta 1929–1958, tästä suuren osan varapuheenjohtajana.[26]

Vielä lähes 70-vuotiaana hän harkitsi kansanedustajaehdokkuutta vuonna 1951, mutta joutui kieltäytymään siitä sairauden vuoksi.[27]

Presidentin valitsijamieheksi Turja valittiin kolme kertaa: vuosina 1937, 1940 ja 1943. Hän oli myös maalaiskuntien kuntainliittoasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja sekä maalaiskuntien liiton tilintarkastaja.[28]

== Harkitseva herrastyyppi ==
E. A. Turja oli vakaa periaatteen mies, jonka mielipiteisiin oli totuttu luottamaan sekä paikallisesti että laajemminkin. Hän oli maltillinen ja rauhallinen luonne, kokoava persoonallisuus ja hienovarainen sovittelija. Korkean koulusivistyksen korvasi vankka kokemus ja vakaa harkinta.[29]

Tyyliltään Turjan oli Oiva Jäätteenmäen luonnehdinnan mukaan ”herrastyyppi, jonka kultaiset kellonvitjat näkyivät hienosti liivin taskusta”.[30]

Turjan ansiot olivat omana aikanaan vertaansa vailla Lapuan mittakaavassa. Erityisesti kunnan talouden vakauttajana ja kehittäjänä hänen ansionsa olivat huomattavan suuret. Niiden johdosta hän sai kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 1931.[31]

Lapuan kunta luovutti Turjalle muistolahjana hopeisen puheenjohtajan nuijan ja maalautti vuonna 1950 hänen muotokuvansa taiteilija Tauno Miesmaalla.[32] Taulu on sijoitettu kaupungintalon valtuustosaliin.

E. A. Turja kuoli pitkällisen sairauden murtamana 78-vuotiaana.[33] Hänen ruumiinsiunauksensa toimitti tuomiokirkossa tuomiorovasti Eino Sares rovasti Taito Lumpeen ja pastori Ville Kuoppalan avustamana. Arkkua saattoi Poutun koululaisten muodostaman kunniakuja.[34]

”Kunnallisneuvos E. A. Turja oli lakeuksien voimakkaita talonpoikaisjohtajia. Hänen elämänsä kirjan merkinnät ovat niin täynnä mittavia tekoja, että täytyy ihmetellä, miten yksi mies on kaikkeen ehtinyt. Turja oli suuri kansansa palvelija. Valoisana ja velvoittavana jää hänen muistonsa meille”, puhui kotiseudun puolesta arkun ääressä kouluneuvos Hilja Riipinen.[35]

”Kunnallisneuvos Turja oli yhteiskunnallinen voimahenkilö. 41 vuotta hän oli aktiivisesti mukana Lapuan kunnalliselämässä. Suurimman työn hän on tehnyt Lapuan ja kaikkien lapualaisten hyväksi. Turja on Lapuan tähänastiseen historiaan piirtänyt syvimmän ja merkittävimmän vaon. Turja on ollut meidän kaikkien hyväksymä johtaja. Näin siksi, että hän oli esimerkillisen suora ja rehellinen, sanalla sanoen suuri persoonallisuus. Lisäksi hän oli tarmokas ja työteliäs, mies joka ei lannistunut vastoinkäymisistä. – Me kaikki lapualaiset siunaamme hänen muistoaan”, puhui kunnan seppelettä laskenut kunnallisneuvos Kustaa Tiitu.[36]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|29.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Eino Kontsas: Turja Ernst Aleksanteri. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto 1965. s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958.

2

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958, 24.11.1960.

3

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958, 24.11.1960.

4

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951.

5

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.12.1958, 24.11.1960.

6

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958, 24.11.1960.

7

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 243, 245, 252, 275.

8

Lapuan Sanomat 24.11.1960.

9

Lapuan Sanomat 20.1.1951; Lehtinen 1984 s. 342; Kansanedustajat 1907-tietokanta.

10

Lapuan Sanomat 20.1.1951.

11

Lehtinen 1984 s. 410, 418,Lapuan Sanomat 20.1.1951.

12

Lehtinen 1984 s. 414; Kontsas 1965 s. 803.

13

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951; Lehtinen 1984 s. 414, 422, 436, 468, 574, 578.

14

Lehtinen 1984 s. 581, 586-587, 598.

15

Lehtinen 1984 s. 631, 667, 683, 710.

16

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951.

17

Lehtinen 1984 s. 330; Kontsas 1965 s. 803.

18

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 24.11.1960.

19

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Lapuan Sanomat 24.11.1960; Kontsas 1965 s. 803.

20

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

21

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

22

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

23

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

24

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

25

Lehtinen 1984 s. 639.

26

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan tuomiokirkkoseurakunta ja Lapuan Sanomat 2012. s. 59; Kontsas 1965 s. 803.

27

Kontsas 1965 s. 803.

28

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Lehtinen 1984 s. 663.

29

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 24.11.1960.

30

Lehtinen 1984 s. 417.

31

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Lapuan Sanomat 24.11.1960.

32

Lehtinen 1984 s. 417; Lapuan Sanomat 20.1.1951.

33

Lapuan Sanomat 24.11.1960.

34

Lapuan Sanomat 1.12.1960.

35

Lapuan Sanomat 1.12.1960.

36

Lapuan Sanomat 1.12.1960.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Turja E._A._}}

E. A. Turja

2020-10-23T07:34:33Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = E. A. Turja (1882–1960) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Ernst Aleksanteri Turja |- | colspan="2" |Maanviljelijä, kunnallisneuvos, kansanedustaja |- |Syntynyt | |- | col...

= E. A. Turja (1882–1960) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Ernst Aleksanteri Turja
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, kunnallisneuvos, kansanedustaja
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |2.1.1882 Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |19.11.1960 Lapua
|}
{| class="wikitable"
|-
|Puoliso(t)
|
|-
| colspan="2" |Lempi Justiina Elisa (Lissu) Turja (1885–1974)
|}
''Ernst Aleksanteri Turja (s. 2.1.1882 Lapua – k. 19.11.1960 Lapua) oli lapualainen maanviljelijä, kunnallisneuvos ja kansanedustaja. Hän oli Lapuan keskeisimpiä kuntamiehiä neljän vuosikymmenen ajan mm. kunnallislautakunnan puheenjohtajana 1913–1930 ja kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1931–1953. Kansanedustajana hän oli kahteen otteeseen 1924–1933 sekä 1939–1951 ja presidentin valitsijamiehenä kolmesti. Hän myös johti mm. Seinäjoen piirisairaalan ja Etelä-Pohjanmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton liittovaltuustoja.''

== Ala-Poutun hevosmies ==
Ernst Aleksanteri Turja syntyi vankkaan maalaistaloon Lapuan Liuhtarinkylässä. Hänen isänsä oli Erkkilän talon poika, mutta omaksui Turjan isännäksi tultuaan talon nimen. Sillä nimellä tulivat tunnetuiksi myös hänen jälkeläisensä, kuulu kymmenpäinen Turjan sisarussarja.[1]

Nuori Ernst laitettiin kansakouluun, mutta oppikoulua hän ei koskaan käynyt. Haaveissa oli maanviljelijän ammatti ja kotitilan jatkaminen. Siihen valmisti parhaiten Orisbergin kaksivuotinen maanviljelyskoulu.[2]

Henkisiä virikkeitä ja kansansivistyksellistä innostusta tarjosi ennen muuta Lapuan nuorisoseura. Siellä Turja oli johtokunnassa, esitti ohjelmaa ja esiintyi ”Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming” kaltaisissa näytelmissä ja otti osaa urheilukilpailuihin.[3]

E. A. Turjan isä oli hankkinut kahdessa osassa omistukseensa Ala-Poutun tilan, ensimmäisen puoliskon E. A.:n syntymäpäivänä. Vuonna 1904 avioitunut E. A. ja Kustaa-veli alkoivat asua tilaa yhdessä, aluksi samassa talossa. Vuonna 1910 valmistui kuitenkin oma uusi päärakennus parin kivenheiton päähän.[4]

Turja viljeli Ala-Pouttua toimeliaasti ja edistyksellisesti. Hän rakensi tilalle uudet rakennukset, paransi viljelyksiä ja kehitti karjaansa. Ala-Poutusta tehtiin myös maatalouskoulujen harjoittelutila.[5]

Turjan mieli paloi erityisesti hevosille. Omassa tallissa kasvoi monia kantakirjahevosia. Lapuan oriyhdistyksessä hän oli puheenjohtaja, ja Hevosjalostusliitossa valtuuston jäsen ja pitkäaikainen varapuheenjohtaja. Sotien jälkeisessä hevosviennissä Turjalla oli huomattava osuus. Palkintotuomarinakin hän toimi. Vuonna 1952 hänelle myönnettiin Hevosjalostusliiton kultainen ansiomerkki.[6]

Muutenkin Turja oli aktiivisesti mukana maatalouden kehittämishankkeissa. 1910-luvun alussa hän oli puuhaamassa Alapään tarkastustoiminnan aloittamista. Vuonna 1912 Turjan navettaan sijoitettiin Lapuan maamiesseuran maatiaisvasikoita. Hän oli yksi varhaisia sianhoitoon perehtyineitä ja toimi jo 1913 sianhoitokilpailun tuomarina. Vuonna 1915 hän oli perustamassa metsänhoitotoimikuntaa.[7]

Hän oli myös maatalouden koetoiminnan kotieläinvaliokunnan jäsen.[8]

Maanviljelijän työn rinnalla Turja oli vuosina 1932–1936 Suomen maatalous-osake-pankin Lapuan konttorin johtaja. Sittemmin hän toimi Pohjoismaiden yhdyspankin Lapuan konttorin valvojana.[9]

== Kunnan ykkösmies ==
E. A. Turja oli Lapuan keskeisimpiä kuntamiehiä neljän vuosikymmenen ajan 1910–1950-luvuilla. Ura alkoi tie- ja ojalautakunnan puheenjohtajana.[10]

Vuonna 1916 Turja valittiin jäseneksi Lapuan ensimmäiseen kunnanvaltuustoon. Yhdessä T. E. Sipilän kanssa jaettu ennätyspituinen kausi kesti vuoteen 1953 saakka. Pitempään valtuustossa on istunut Lapualla ainoastaan Kustaa Tiitu.[11]

Kunnallislautakunnan puheenjohtajana Turja teki lähes kaksikymmentävuotisen urakan 1913–1930. Tästä hän siirtyi vuonna 1931 kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän oli peräti vuoteen 1953.[12]

Kunnallislautakunnan ja valtuuston puheenjohtajuudet toivat mukanaan runsaasti muitakin kunnallisia tehtäviä. Turja oli verotus-, tutkija-, majoitus-, tie-, elintarvike- sekä vaalilautakunnissa, kunnantalon rakennustoimikunnassa sekä monessa muussa. Useimmissa hän oli vieläpä puheenjohtaja. Lisäksi tulivat monenlaiset selvitykset, joita Turja kunnan puolesta antoi.[13]

Jääkäriliikkeen aikana asioiden järjestelemisessä mukana ollut Turja pidätettiin kuulusteluja varten, mutta vapautettiin sitten. Hän kuului ensimmäisen maailmansodan aikana venäläisten sotilaiden majoitusta järjestelevään majoituslautakuntaan ja maaliskuun vallankumouksen 1917 jälkeen perustettuun järjestysasiain toimikuntaan. Suojeluskunnan perustamisessakin hän oli mukana.[14]

Vapaussodan jälkeen Turja oli punaisten toimia tutkineen tuomioistuimen jäsenenä. Hän osallistui myös lakonmurtajatoimintaa ja oli Vientirauhan palkkalistoilla ainakin 1938–1943. Lapuanliikkeeseen hän suhtautumisensa oli kahtalainen. Toisaalta hän tuki sen kommunisminvastaisia pyrkimyksiä ja puhui Työn Äänen kirjapainon särkijöille näiden tunnustusta seuranneessa kansanjuhlassa. Myöhemmin hän asetteui selväsanaisesti tihutöitä vastaan.[15]

Omalla kotikylällä hän oli Poutun kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana alusta vuodesta 1920 lähtien ikämieheksi saakka. Yhteiskoululla hän oli ensin vanhempainneuvoston jäsen ja sitten 25 vuotta johtokunnan puheenjohtaja.[16]

Hän oli perustamassa Lapuan Osuuskassaa ja Lapuan Sähköyhtiötä. Sähköyhtiössä hän oli johtokunnan puheenjohtajana yli 30 vuotta 1924–1959.[17] Lapuan osuuskaupan hallituksessakin hän oli yli 30 vuotta.

== Terveydenhuollon maakuntamies ==
Pystyvää ja arvostettua kuntamiestä alettiin pian käyttää myös maakunnallisissa tehtävissä. Huomattavimmiksi muodostuivat terveydenhuollon tehtävät.

Turja oli Seinäjoen piirisairaalain liittohallituksen puheenjohtaja 1933–1958. Hän oli myös perustamassa Etelä-Pohjanmaan tuberkuloosipiirin kuntainliittoa ja johti sen liittohallitusta vuoden 1957 loppuun saakka. Lisäksi hän oli Piirisairaaloitten keskusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja.[18]

Hän oli Lapuan kihlakunnan edustajana Vaasan läänin apurahastossa ja johti sekä sen hallintokuntaa että johtokuntaa.[19]

== Kahteen otteeseen kansanedustajana ==
Kun lapualainen kansanedustaja Ernst Saari surmattiin vuonna 1918, moni alkoi toivoa Turjasta hänen seuraajaansa. Turja itse ei ollut asiasta kovin innostunut, mutta antautui mukaan. Hänet valittiin eduskuntaan kokoomuksen listalta vuonna 1924. Edustajaura jatkui vuoteen 1933.[20]

Tauon jälkeen Turja valittiin uudelleen vuoden 1939 vaaleissa. Toinen rupeama kansanedustaja kesti vuoteen 1951 saakka.[21]

Turjalla ei ollut vakiovaliokuntaa, vaan hän pääsi tutustumaan eduskunnan toimialaan laajasti monissa eri valiokunnassa. Hän oli jäsenenä suuressa valiokunnassa, pankkivaliokunnassa, maatalousvaliokunnassa, valtionvarainvaliokunnassa, perustuslakivaliokunnassa ja puolustusasiainvaliokunnassa sekä toimi valtiontilintarkastajana.[22]

Kokoomuksen eduskuntaryhmässä Turja saavutti arvostusta. Hän oli pitkään ryhmän varapuheenjohtaja ja kuului sen hallitukseen. Häntä pidettiin erityisesti maatalouden asiantuntijana.[23]

Turja oli kokoomuksen piiritoimikunnan puheenjohtaja, kuului vuosikymmeniä puoluevaltuustoon ja oli 1951–1954 sen varapuheenjohtaja.[24] Hän oli puheenjohtajana myös Lapuan kansallisseurassa, Vaasan läänin pohjoisessa kansallisliitossa sekä sen kannatusyhdistyksessä.[25] Kokoomuksen äänenkannattajan Vaasa-lehden johtokunnassa Turja oli lähes 30 vuotta 1929–1958, tästä suuren osan varapuheenjohtajana.[26]

Vielä lähes 70-vuotiaana hän harkitsi kansanedustajaehdokkuutta vuonna 1951, mutta joutui kieltäytymään siitä sairauden vuoksi.[27]

Presidentin valitsijamieheksi Turja valittiin kolme kertaa: vuosina 1937, 1940 ja 1943. Hän oli myös maalaiskuntien kuntainliittoasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja sekä maalaiskuntien liiton tilintarkastaja.[28]

== Harkitseva herrastyyppi ==
E. A. Turja oli vakaa periaatteen mies, jonka mielipiteisiin oli totuttu luottamaan sekä paikallisesti että laajemminkin. Hän oli maltillinen ja rauhallinen luonne, kokoava persoonallisuus ja hienovarainen sovittelija. Korkean koulusivistyksen korvasi vankka kokemus ja vakaa harkinta.[29]

Tyyliltään Turjan oli Oiva Jäätteenmäen luonnehdinnan mukaan ”herrastyyppi, jonka kultaiset kellonvitjat näkyivät hienosti liivin taskusta”.[30]

Turjan ansiot olivat omana aikanaan vertaansa vailla Lapuan mittakaavassa. Erityisesti kunnan talouden vakauttajana ja kehittäjänä hänen ansionsa olivat huomattavan suuret. Niiden johdosta hän sai kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 1931.[31]

Lapuan kunta luovutti Turjalle muistolahjana hopeisen puheenjohtajan nuijan ja maalautti vuonna 1950 hänen muotokuvansa taiteilija Tauno Miesmaalla.[32] Taulu on sijoitettu kaupungintalon valtuustosaliin.

E. A. Turja kuoli pitkällisen sairauden murtamana 78-vuotiaana.[33] Hänen ruumiinsiunauksensa toimitti tuomiokirkossa tuomiorovasti Eino Sares rovasti Taito Lumpeen ja pastori Ville Kuoppalan avustamana. Arkkua saattoi Poutun koululaisten muodostaman kunniakuja.[34]

”Kunnallisneuvos E. A. Turja oli lakeuksien voimakkaita talonpoikaisjohtajia. Hänen elämänsä kirjan merkinnät ovat niin täynnä mittavia tekoja, että täytyy ihmetellä, miten yksi mies on kaikkeen ehtinyt. Turja oli suuri kansansa palvelija. Valoisana ja velvoittavana jää hänen muistonsa meille”, puhui kotiseudun puolesta arkun ääressä kouluneuvos Hilja Riipinen.[35]

”Kunnallisneuvos Turja oli yhteiskunnallinen voimahenkilö. 41 vuotta hän oli aktiivisesti mukana Lapuan kunnalliselämässä. Suurimman työn hän on tehnyt Lapuan ja kaikkien lapualaisten hyväksi. Turja on Lapuan tähänastiseen historiaan piirtänyt syvimmän ja merkittävimmän vaon. Turja on ollut meidän kaikkien hyväksymä johtaja. Näin siksi, että hän oli esimerkillisen suora ja rehellinen, sanalla sanoen suuri persoonallisuus. Lisäksi hän oli tarmokas ja työteliäs, mies joka ei lannistunut vastoinkäymisistä. – Me kaikki lapualaiset siunaamme hänen muistoaan”, puhui kunnan seppelettä laskenut kunnallisneuvos Kustaa Tiitu.[36]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|29.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Eino Kontsas: Turja Ernst Aleksanteri. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto 1965. s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958.

2

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958, 24.11.1960.

3

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958, 24.11.1960.

4

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951.

5

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.12.1958, 24.11.1960.

6

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 20.12.1958, 24.11.1960.

7

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 243, 245, 252, 275.

8

Lapuan Sanomat 24.11.1960.

9

Lapuan Sanomat 20.1.1951; Lehtinen 1984 s. 342; Kansanedustajat 1907-tietokanta.

10

Lapuan Sanomat 20.1.1951.

11

Lehtinen 1984 s. 410, 418,Lapuan Sanomat 20.1.1951.

12

Lehtinen 1984 s. 414; Kontsas 1965 s. 803.

13

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951; Lehtinen 1984 s. 414, 422, 436, 468, 574, 578.

14

Lehtinen 1984 s. 581, 586-587, 598.

15

Lehtinen 1984 s. 631, 667, 683, 710.

16

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951.

17

Lehtinen 1984 s. 330; Kontsas 1965 s. 803.

18

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 24.11.1960.

19

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Lapuan Sanomat 24.11.1960; Kontsas 1965 s. 803.

20

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

21

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

22

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

23

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

24

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Kontsas 1965 s. 803.

25

Lehtinen 1984 s. 639.

26

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan tuomiokirkkoseurakunta ja Lapuan Sanomat 2012. s. 59; Kontsas 1965 s. 803.

27

Kontsas 1965 s. 803.

28

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Lehtinen 1984 s. 663.

29

Kontsas 1965 s. 803; Lapuan Sanomat 20.1.1951, 24.11.1960.

30

Lehtinen 1984 s. 417.

31

Kansanedustajat 1907-tietokanta; Lapuan Sanomat 24.11.1960.

32

Lehtinen 1984 s. 417; Lapuan Sanomat 20.1.1951.

33

Lapuan Sanomat 24.11.1960.

34

Lapuan Sanomat 1.12.1960.

35

Lapuan Sanomat 1.12.1960.

36

Lapuan Sanomat 1.12.1960.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Turja E._A._}}

K. R. Kares

2020-10-23T07:33:24Z

Mikko admin: /* Lapuan uudistava kirkkoherra */

''Kaarlo Rietrikki Kares (1873–1942) oli Lapuan kirkkoherra ja kansanedustaja. Hän oli Lapuan kirkkoherrana 1924–1942 ja lääninrovastina 1932–1942. Hän oli kolmeen otteeseen kansanedustajana ja yksi ''lapuanliikkeen ja IKL:n'' näkyvimmistä vaikuttajista. Hän oli myös ahkera kirjoittaja ja pidetty puhuja.''

== Rukoilevaisuus johdattaa papiksi ==
Karl Fredrik Präski syntyi maataloon Nakkilassa Satakunnassa. Kun perhe muutti Leistilän kylän Kareksen rutsholliin vuonna 1876, se omaksui tilan nimen myös sukunimekseen.[1]

Lapsuusvuodet jäivät Kareksen muistoihin hieman ankeina. Äidin kuoltua leski-isä asui taloa yksin kahdeksan poikansa kanssa. Ainoana naisena talossa oli vanha palvelija.[2]

Kotikylä oli rukoilevaisuuden keskuspaikkoja, ja rukoilevaisten seurat tekivät nuoreen Kaarloon lähtemättömän vaikutuksen. Ehkä nimenomaan ne vaikuttivat siihen, että kirjoitettuaan perheen ainoana poikana ylioppilaaksi vuonna 1892 hän valitsi alakseen teologian ja vihittiin papiksi tammikuussa 1897.[3]

Opiskeluaikana Kares osallistui muiden ylioppilaiden tapaan vahvasti suomalaisuusliikkeeseen ja osakuntatoimintaan. Hän kannatti vahvasti myös raittiusliikettä. Ajalle ominainen idealismi tapasi Kareksessa otollisen maaperän, jossa se vuosien myötä kasvatti myös huomattavaa satoa.[4]

Kares aloitti työuransa lyhyillä piipahduksilla Raumalla ja Raippaluodossa ja sitten 11 vuoden ajan Keski-Savon kansanopiston johtajana 1897–1908. Opisto toimi ajan tavan mukaan vakavassa kristillis-isänmaallisessa hengessä. Kansanopistovuosina Kares toimi samalla papiston apulaisena ja viransijaisena Joroisilla ja Mikkelissä sekä suoritti latinan ja saksan kielikokeet ja pastoraalitutkinnon.[5]

Syksyllä 1908 Kares siirtyi Turun Lähetysyhdistyksen saarnaajaksi. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli sen johtaja 1910–1917. Hän myös opetti uskontoa Turun suomalaisessa yhteiskoulussa syksystä 1908 lähtien.[6]

Vuonna 1917 Kareksesta tuli Asikkalan kirkkoherra. Hän alkoi saada myös huomattavampaa kirkollista asemaa, kun hänet valittiin 1918 Hollolan rovastikunnan lääninrovastiksi ja sitten Porvoon (sittemmin Tampereen) hiippakunnan tuomiokapitulin asessoriksi 1922–1924. Rovastin arvon hän sai 1923.[7]

== Terävä tarmonpesä saa luottamusta ==
Voimakkaasti ulospäin suuntautuneena, terävänä tarmonpesänä Kares lähti jo nuorena miehenä mukaan myös maallisiin luottamustehtäviin. Hän ei halunnut jäädä sivustaseuraajaksi.[8][9]

Joroisilla ollessaan hän oli näkyvä kuntamies ja toimi peräti kuntakokouksen esimiehenä. Hän kuului kahden vuoden ajan myös Mikkelin läänin maanviljelysseuran johtokuntaan. Turussa hän oli sekä kaupunginvaltuuston että kirkkovaltuuston jäsen.[10]

Vuosina 1907–1909 oli Suomalaisen Puolueen kansanedustajana.[11] Toisen kerran hän tuli valituksi Kokoomuksen ehdokkaana 1922–1926.[12]

Turkuun muutettuaan Kares sai myös näkyviä kirkollisia tehtäviä. Jo vuonna 1908 hän oli kirkolliskokouksen komitean jäsenenä, vuonna 1912 synodaalikokouksen sihteerinä, ja vuonna 1913 kirkolliskokouksen evankeliumi- ja rukouskirjavaliokunnan sihteerinä. Vuonna 1915 hänet valittiin Suomen Lähetysseuran johtokuntaan.[13]

== Lapuan uudistava kirkkoherra ==
Vuonna 1924 Kares valittiin Lapuan kirkkoherraksi kuulun Wilhelmi Malmivaaran jälkeen. Hän voitti vaalissa selvästi evankelisten suosikin Johannes Bäckin; Väinö Malmivaara ei saanut tarpeeksi ääniä neljännelle vaalisijalle.[14]

Vaikka Kares tulikin muualta, hänestä oli Lapualla jo kuultu.[15] Kustaa Tiitun mukaan Karesta oli pyytänyt Lapualle hakemaan [[E. A. Turja]].[16]

Alku Lapualla oli tunnusteleva, sillä rukoilevaisuuden parissa kasvaneen rovastin puhetapa oli erilainen kuin Wilhelmi Malmivaaralla. Hänen puheensa sisälsivät monesti vaikeitakin ajatuskulkuja, niissä oli paljon Raamatun ajatuksia ja sanoja ja yhteiskunnallista sisältöä. Ajan tullen sekä Kares että hänen saarnansa otettiin Lapualla omiksi, eikä kirkko jäänyt Kareksen saarnatessa tyhjäksi.[17]

Kares lähti myös tarmokkaasti kohentamaan seurakunnan oloja. Kirkko remontoitiin laajasti satavuotisjuhlia 1927 varten. Sitten Simpsiön hautausmaalle rakennettiin siunauskappeli ja kirkkoon hankittiin Suomen suurimmat urut.[18]

Toiminnallisesti uudistuksen kokivat ensin kinkerit, jotka alkoivatkin vetää aiempaa enemmän väkeä. Uutuuksia olivat myös kiirastorstai-illan ehtoolliskirkko ja uudenvuodenyön jumalanpalvelus sekä jokakesäinen hautausmaajuhla. Ehtoollisenvietossa alettiin käyttää erillisiä pikareita, jotka seurakuntalaiset lahjoittivat. Uudistukset olivat kaikinpuolinen piristysruiske, joita seurattiin myös muissa seurakunnissa.[19]

Kareksen seurakunnallinen työ sai huomattavaa arvostusta, kun hänet valittiin 1927–1933 Turun tuomiokapitulin asessoriksi ja Lapuan rovastikunnan lääninrovastiksi 1932–1942.[20]

Laajalle ulottunut hengellinen työ vei paljon voimavaroja, mutta silti kotiseurakunta säilyi Kareksen mielessä erityisenä paikkana. Hän pyrki aina hoitamaan omat saarnavuoronsa kotikirkossa: ”Lapuan kirkossa saarnaaminen on aina juhlaa”, hän tapasi sanoa.[21]

== Herännyt lapuanliikkeen mies ==
Lapualle Kareksen kotiutti ennen muuta kaksi asiaa: herännäisyys ja vahva valkoisen Suomen isänmaallinen henki.

Vaikka Kares oli kasvanut rukoilevaisuuden piirissä, kertoi löytäneensä heränneitten seuratuvasta hengellisen kotinsa, jota oli läpi elämänsä etsinyt.[22]

Hän isännöi mielellään heränneitä vieraita pappilassaan ja oli pahoillaan jos kauempaa tulleet heränneet vaikuttajat menivät pappilan ohi. ”Lapualla tunnettiin, että rovasti Kares yhä välittömämmin halusi kuulua heränneeseen kansaan”, Hengellisen Kuukauslehden päätoimittaja Matti Pesonen luonnehti.[23]

Eteläpohjalainen herännäisyys oli vahvasti sidoksissa valkoisen Suomen aatemaailmaan. Kun kommunismin vastainen lapuanliike puhkesi loppuvuonna 1929, monet heränneet menivät siihen innolla mukaan. Karekselle liike merkitsi eteläpohjalaisen isänmaallisen hengen ilmausta, ja hän osallistui täydestä sydämestään sen toimintaan.[24]

Kareksesta tuli yksi lapuanliikkeen näkyvimmistä hahmoista. Talonpoikaismarssilla heinäkuussa 1930 hän piti juhlapuheen Pallokentällä ja oli marssirivistössä Kosolan rinnalla eturivissä. Hän edusti liikkeen jyrkintä ja kiihkeintä siipeä, joka paitsi tuki Vihtori Kosolaa, myös edellytti häneltä radikaalia linjaa. Kares oli myös vahvasti luomassa Kosolan johtajakulttia julistamalla tämän peräti Jumalan valitsemaksi johtajaksi Suomen kansalle.[25]

Lapuanliikkeen tultua lakkautetuksi sen perilliset järjestäytyivät Isänmaallinen Kansanliike -nimiseksi puolueeksi. Kares kulki sen puhujana eri puolilla maata ja tuli valituksi sen kansanedustajaksi 1933–1942.[26] Hän oli myös toistakymmentä vuotta Lapuan kunnanvaltuustossa.[27]

Vaikka Kareksen toiminta sekä hengellisellä että maallisella saralla muistutti Wilhelmi Malmivaaraa, hän ei onnistunut kokoamaan lapualaisia taakseen Malmivaaran tavoin. Päinvastoin, varsinkin lapuanliikkeen ja IKL:n aikainen toiminta nostatti huomattavaa vastustusta.[28]

Kun Kares ei malttanut olla julistamalla lapuanliikkeen aatetta saarnastuolistakin, joukko lapualaisia Kustaa Tiitun johdolla kävi esittämässä hänelle paheksuntansa.Kuvaavaa on, että Kares oli eduskuntavaaliehdokkaana aina muualta kuin omasta vaalipiiristä, sillä siellä läpimeno arvioitiin epävarmaksi.[29]

Sanomalehti Ilkan maalaisliittolainen päätoimittaja Veikko Pirilä nimitti Karesta ”kansanliikkeen terävä- ja myös samalla ilkeäkielisimmäksi sanankäyttäjäksi”.[30]

== Kynämies ja kirjojen ystävä ==
Kirjallisuudella oli merkittävä rooli Kareksen elämässä. Hän julkaisi ensimmäisen esitelmänsä jo 22-vuotiaana. Kansanopistovuosina Mikkelissä syntyi toimintakertomuksia, mutta myös pohdintaa itsekasvatuksesta ja siveellisyydestä. Teoksessa ''Mietteitä savolaisesta loiselämästä'' hän vetosi tilanomistajiin tilattomia koskevien epäkohtien korjaamiseksi.[31]

Turussa Kares oli vastaavana toimittajana kahdessa julkaisussa: Länsi-Suomen Kansanlehdessä kolme vuotta sekä Opiksi ja Huviksi -aikakauslehdessä vuoden. Myös Suomen Lähetysseuran Elämän kevät-lehti oli hänen vastuullaan. Turussa alkoi myös omien hengellisten julkaisujen tekeminen, joita kertyi kaikkiaan puolentoistakymmentä.[32] Vuonna 1941 Kares julkaisi oman ehdotuksensa kristinopin uudeksi oppikirjaksi.[33]

Erityisen pitkän päivätyön Kares teki Herättäjä-lehdessä 1908–1942. Jo ikämiehenä hän lähti vielä IKL:n julkaisutyöhön: Lakeus-lehden päätoimittajaksi 1935–1936, Isänmaallisen Kansanliikkeen Sanomalehdistön tukiyhdistyksen varapuheenjohtajaksi sen Kytösavu-lehden päätoimittajaksi 1935–1937.[34]

Kun Kares kirjoitti vielä ahkerasti muihin lehtiin ja julkaisuihin, hänen kirjallinen tuotantonsa kasvoi poikkeuksellisen laajaksi.[35] Hänen kirjastonsa Lapuan kirkkoherranpappilassa oli aikansa pappiskirjastoista suurimpia ja hän piti pahana, jos joku virkaveljistä ei innostunut kirjallisuudesta.[36]

Erityisen rakas tehtävä oli työ uutta virsikirjaa suunnittelevassa virsikirjakomiteassa. Läheiset saivat kuulla Kareksen puhuvan siitä melkein joka käänteessä. Hänen osuutensa uuteen vuoden 1938 virsikirjaan on arvioitu olleen huomattava.[37]

== Sytyttävä ja leikkisä kirkkoruhtinas ==
K. R. Kares oli voimakkaasti ulospäin suuntautuva, nopeaälyinen ja toimintatarmoinen mies. Moninaisten tehtäviensä vuoksi hän oli jatkuvasti menossa, mutta samalla jatkuva liike kuvasti hänen luonnettaan.[38]

Nuoruudestaan saakka Kares oli suoran kurssin mies, joka eteni määrätietoisesti ja jääräpäisestikin kohti sitä, mitä piti oikeana. ”Kristillisyydessä ei ole mitään puolimatkan krouvia, ei minkäänlaista keskitietä, jota olisi mukava kulkea. Olla tai ei olla, muuta vaihtoehtoa ei ole”, hän kuvasi muillekin elämänaloille ulottunutta asennettaan.[39]

Itse Kares uskoi vilpittömästi asiansa ja toimintansa oikeellisuuteen. Hän uhrasi omastaan työtunteja ja vaivoja laskematta tai omaa etuaan kysymättä vakaumuksensa mukaan.[40]

Kares sytytti kanssaihmisiään hyvässä ja pahassa. Seuraajilleen hän oli innostava johtohahmo, vastustajilleen taas kiihkeän jyrkkäpäätyinen periaatteen mies. Häntä on luonnehdittu eräänlaiseksi kirkkoruhtinastyypiksi.”Hän oli mies, joka ei pannut kynttiläänsä vakan alle, ei vaiennut eikä jäänyt sivustakatsojaksi siellä, missä yhteisiä asioita käsiteltiin”, Kustaa Huhta on kuvannut.[41]

Karesta pidettiin loistavana puhuja. ”K. R. Kares oli näet sanan korkeimmassa merkityksessä julistaja”, rovasti K. E. Rinne kirjoitti Turun Betelin 50-vuotisjulkaisussa.[42] Maallinen ja hengellinen elämä sekoittuivat puheissa monesti. Pappina hän käsitteli myös yhteiskunnallisia aiheita ja poliittisissa puheissa oli runsaasti uskonnollista kuvakieltä.[43] Saarnansa Lapuan kirkossa hän aloitti usein tervehdyksellä ”Kokoontunut Jumalan perheväki”.[44]

Vaikka Kareksen persoonassa oli paljon ehdottomuutta ja suoruutta, siinä oli myös paljon leikillisyyttä, sydämellisyyttä, jopa herttaisuutta.[45] Huumorinlahjaakin hänellä oli. Hän esitti puheidensa lomassa monesti vitsejä itsestään ja IKL:stä.[46]

Lapset olivat monen herännäisvaikuttajan tapaan hänelle erityisen tärkeitä. ”Kodeissa seurojen edellä ja jälkeen tuli usein hänen ympärilleen pieniä lapsia, joita hän jalkansa päällä kiikutteli ja ystävyyssiteiden varmistamiseksi jaettiin markkoja ’pinstikun’ ostoa varten, joka luovutus usein tapahtui tielläkin vastaan tuleville lapsille”, herännäisvaikuttaja Jaakko Ranta kuvaili. Kirkossa oli ensimmäinen penkki kuorin edessä lapsia varten.[47]

Talvi- ja jatkosodan vuosina Kares alkoi olla jo ikämies, mutta silti hyvässä ruumiillisessa kunnossa. Sota-ajan raskaat koettelemukset ja pienenevät korttiannokset – Kares piti kunnia-asianaan että salakaupasta ei ostettu – mursivat kuitenkin terveyden ja ankara sairaus kaatoi hänet sänkyyn. Kuolema 68-vuotiaana maaliskuussa 1942 tuli monelle yllätyksenä.[48]

Hänet haudattiin edeltäjiensä tavoin Simpsiön multiin.[49]

Julkaisut[50]

* 1895: ''Matti Paavola. Esitelmäksi muodosteltu.'' S.l. 38 s.
* 1902 toimitus:''Kymmenen vuotta Keski-Savon kansanopistossa.'' Keski-Savon kansanopisto, Mikkeli. 147 s.
* 1903:''Nuorisoseurat maalaisnuorison itsekasvatusseuroina.'' Suur-Savon N.s:n kirjasia 1. Valo, Mikkeli. 38 s.
* 1904:''Varjele sydämesi. Mietelmiä sukupuolisiveydestä kansan luettavaksi.'' Mikkelin kirjapaino, Mikkeli. 64 s.
* 1905: ''Mietteitä savolaisesta loiselämästä.'' Mikkelin sanomain kirjapaino, Mikkeli. 23 s.
* 1905 suomennos:''J. Ziegler: Vanhempien, opettajien ja pappien vaikutus nuorison siveellisyyteen.''Raittiuden ystävien kirjasia II sarja n:o 37.Raittiuden ystävät, Helsinki. 29 s. Eripainos Ylioppilaiden raittiusyhdistyksen julkaisuja 2.
* 1906:''Keski-Savon kansanopistolaitos. Kertomus toimintavuodesta 1905–1906.'' Mikkeli. 42 s.
* 1907–1908 toimitus:''Toivon mäeltä. Keski-Savon kansanopistolaisten toveriliiton julkaisu 1–2.'' Keski-Savon kansanopisto, Mikkeli.
* 1911:''Esikartanoissa. Hiljaisien hetkien harjoituksia.'' WSOY, Porvoo. 118 s.
* 1913:''Kristukselle ja seurakunnalle. Seurakunnallisesta nuorisotyöstä kansankirkossamme.'' Betelin seurakunnallinen nuorisopiiri Turussa, Turku. 39 s.
* 1913:''Mestarin käskystä. Hetkiä Betelissä. WSOY, Porvoo. 248 s.''
* 1914:''Vanhan testamentin opetuksia ihmisen suhteesta lähimmäiseen.'' Tekijä,Turku. 64 s.
* 1915: ''Niin kuin Kristuskin … Ef. 5:2. Raamatun tutkiskeluja 13 kristillisessä ylioppilaskokouksessa Jyväskylässä v. 1915.'' Suomen lähetysseura, Helsinki. 63 s.
* 1915:''Päivä on lähellä. Sunnuntaihetkiä kirkkovuoden juhlattoman osan viikkoina.'' WSOY, Porvoo. 264 s.
* 1916:''Kymmenen vuotta Betelissä.'' Turun lähetysyhdistyksen juhlajulkaisu 1.VII.1916. Turku. 128 s.
* 1917:''Herran salatut tiet. Kolme puhetta.'' Turun lähetysyhdistys, Turku. 26 s.
* 1917: ''Pyhimmän ympärillä. Kolme hiljaisen viikon tutkiskelua.'' Loimaan lähetysyhdistys, Turku. 29 s.
* 1922: ''Viimeiset menot. Muutamia piirteitä kristillisyyden toivosta. Synodaalikirjoitus Turun arkkihiippakunnan synodaalikokoukseen v. 1922.'' Tekijä, Turku. 106 s.
* 1922 suomennos:''Robert Hermanson: Kansan oikeustajunta ja kristillisyys. Esitelmiä.'' WSOY, Porvoo 1922. 48 s.
* 1923: ''Pyhäinpäivänä. Vapauteen!'' Tekijä, Helsinki. 8 s.
* 1923: ''Herran tuleminen koska ja kuinka? Raamatullinen tutkielma.'' Suomen lähetysseura, Helsinki. 120 s.
* 1938: ''Kuluneesta vuodesta kiittäen toivottaa siunattua uutta vuotta.''Raamattutalo. 7 s.
* 1938 toimitus:''Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja. Hyväksytty kahdennessatoista yleisessä kirkolliskokouksessa v. 1938.'' Toim. Aleksi Lehtonen & K. R. Kares. Useita julkaisijoita.
* 1940:''Jumalan salaisuus (Kol. 2:2). Lapuan kirkossa pidettyjä saarnoja.'' Otava, Helsinki. 448 s.
* 1941: ''Kristinoppi. Ehdotus kirkkomme kristinopin oppikirjan korjaustyön pohjaksi.'' Tekijä, Turku. 53 s.
* 1942 toimitus: ''Kolmisatavuotias suomalainen raamattu. Verraton aarre.'' Toimituskunta Aleksi Lehtonen, K. R. Kares ja Yrjö Karilas. WSOY, Porvoo. 78 s.
* 1959: ''Salatut tiet.'' Herättäjä, Lapua. 194 s.
* ''1971: Nyt. Pakinoita Herättäjä-lehdessä vuosina 1918–1942. Kirkollinen kustannus-oy, Turku.''

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|2.7.2013
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Rippikirjat ja historiakirjat. Nakkilan kirkonarkisto.

2

Kaarle Sulamaa: Kares Kaarlo Rietrikki. Kansallisbiografia 4. Studia biographica 3:4. SKS, Helsinki 2004. s. 798.

3

Sulamaa 2004 s. 798; Hugo Godenhjelm: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja papiston matrikkeli. Omakustanne 1916. s. 49; Hugo Godenhjelm: Suomen evankelis-luterilaisen papiston matrikkeli. Omakustanne 1927. s. 218.

4

Sulamaa 2004 s. 798.

5

Godenhjelm 1916 s. 49; Godenhjelm 1927 s. 218; Sulamaa 2004 s. 798.

6

Godenhjelm 1916 s. 49; Godenhjelm 1927 s. 218; Sulamaa 2004 s. 798.

7

Godenhjelm 1927 s. 218; Huhta 1963 s. 268.

8

Kustaa Huhta: Kares Kaarlo Rietrikki. Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-L. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1963. s. 268.

9

Huhta 1963 s. 268.

10

Godenhjelm 1916 s. 49.

11

Sulamaa 2004 s. 798.

12

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 661.

13

Godenhjelm 1916 s. 49.

14

Lehtinen 1984 s. 842; Huhta 1963 s. 268.

15

Huhta 1963 s. 268.

16

Lapuan Sanomat 23.5.1974.

17

Huhta 1963 s. 268.

18

Lehtinen 1984 s. 822, 831; Huhta 1963 s. 268.

19

Huhta 1963 s. 268; Lehtinen 1984 s. 867.

20

Huhta 1963 s. 268; Lehtinen 1984 s. 843.

21

Huhta 1963 s. 268.

22

Huhta 1963 s. 268; Sulamaa 2004 s. 799.

23

Hengellinen Kuukauslehti 1942 s. 78.

24

Huhta 1963 s. 268.

25

Sulamaa 2004 s. 799; Lehtinen 1984 s. 674, 677, 679, 689-703.

26

Huhta 1963 s. 268.

27

Lehtinen 1984 s. 419.

28

Huhta 1963 s. 268; Sulamaa 2004 s. 799.

29

Lehtinen 1984 s. 661-662; Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 566.

30

Veikko Pirilä: Taisteleva sanomalehti 2. Ilkka vuosina 1930-1980. Sanomalehti Ilkka, Seinäjoki 1981. s. 72.

31

Fennica, Suomen Kansallisbibliografia. fennica.linneanet.fi ; Neovius 1898 s. 49; Godenhjelm 1916 s. 49; Godenhjelm 1927 s. 218; Sulamaa 2004 s. 798.

32

Fennica; Neovius 1898 s. 49; Godenhjelm 1916 s. 49; Godenhjelm 1927 s. 218.

33

Huhta 1963 s. 268.

34

Fennica; Godenhjelm 1916 s. 49; Godenhjelm 1927 s. 218; Suomen kansanedustajat 1907; Erkki Teikari: Suomen oikeistoradikaalinen lehdistö vuosina 1930-1944. Tampereen yliopiston tiedotustutkimuksen laitoksen monistesarja 16 v. 1973. s. 35.

35

Neovius 1898 s. 49; Godenhjelm 1916 s. 49; Godenhjelm 1927 s. 218.

36

Lapuan Sanomat 13.6.1957.

37

Huhta 1963 s. 268.

38

Huhta 1963 s. 268.

39

Sulamaa 2004 s. 798.

40

Huhta 1963 s. 268.

41

Huhta 1963 s. 268.

42

Lapuan Sanomat 13.6.1957.

43

Sulamaa 2004 s. 799.

44

Jaakko Ranta Hengellisessä Kuukauslehdessä 1942 s. 104.

45

Lapuan Sanomat 13.6.1957.

46

Sulamaa 2004 s. 799.

47

Jaakko Ranta Hengellisessä Kuukaulehdessä 1942 s. 103.

48

Hengellinen Kuukauslehti 1942 s. 77.

49

Huhta 1963 s. 268; Sulamaa 2004 s. 799.

50

Fennica, Suomen kansallisbibliografia. fennica.linneanet.fi ; Godenhjelm 1917 s. 49; Godenhjelm 1927 s. 218; Suomen kirjailijat 1809-1916 s. 334�335.
[[Luokka:Henkilöt]]
[[Luokka:Hengellinen elämä]]
[[Luokka:Kirkkojen ja seurakuntien työntekijät]]
[[Luokka:Kirkolliskokousedustajat]]
[[Luokka:Kirkon ja seurakuntien luottamushenkilöt]]
[[Luokka:Ev.lut. kirkon valtakunnalliset vaikuttajat]]

Jaakko Syväoja

2020-10-23T07:31:08Z

Mikko admin:

= Jaakko Syväoja (1887–1965) =

{| class="wikitable"
| colspan="2" |Jaakko Syväoja
|-
| colspan="2" |Kauppias, metsätyönjohtaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" | 27.1.1887 Kurikka
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |14.12.1965 Lapua
|}
''Jaakko Syväoja (s. 27.1.1887 Kurikka – k. 14.12.1965 Lapua) oli lapualainen metsätyönjohtaja, liikemies ja kirjakauppias. Hän saarnasi ahkerasti hyvän metsänhoidon puolesta. Kirjallisuuden edistämisestä hänet palkittiin Agricola-mitalilla.''

==Nuori metsämies==
Jaakko Syväoja syntyi maanviljelijäkotiin Kurikan Mietaankylässä. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli aluksi kotitilan töissä. Oma suunta elämälle alkoi löytyä Ilmajoelta Etelä-Pohjanmaan kansanopistosta 1906–1907 ja sitten Pieksämäeltä Nikkarilan metsäkoulusta 1907–1909.[1]

Nuoren metsämiehen työura alkoi A. Ahlström Oy:n piirityönjohtajana ja tilanhoitajana Iisalmessa. Yksitoista Itä-Suomen vuotta kasvatti kuitenkin lakeuksien kasvatin kaipuuta kotiseudulle. Vuonna 1918 Syväoja siirtyi Laihian kirkollisvirkatalojen metsätyönjohtajaksi ja edelleen 1920 samaan virkaan Lapuan kunnalle ja seurakunnalle.[2]

Kymmenen vuoden ajan Syväojan työsarka laajeni koko maakunnan kokoiseksi. Vuonna 1923 hänet valittiin Vaasan läänin lääninmetsänvartijaksi. Viran tultua lakkautetuksi hän siirtyi 1929 Etelä-Pohjanmaan metsänhoitolautakunnan metsätalousneuvojaksi Lapuan piiriin. Luovuttuaan tästä tehtävästä 1933 Syväojan neljännesvuosisadan virkaura metsätyön parissa oli ohi.[3]

Metsäaiheet innoittivat Syväojaa myös kirjoittamaan niistä sanoma- ja aikakauslehtiin. Erilaisia metsäalan neuvontatilaisuuksia ja esitelmiä hän piti sadoittain.[4]

==Palkittu kirjakauppias==
Metsämies Jaakko Syväoja oli 40-vuotias ja etsi uutta elämänuraa. Mieli alkoi lämmetä kaupanpidolle Iisalmen muistojen myötä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Syväoja oli joutunut piirityönjohtajana järjestämään työmiehille ruokailun kauas savottamaille, ja piti sen vuoksi pientä kauppaa.[5]

Vuonna 1927 Syväoja osti [[Lapuan tuomiokirkko|Lapuan kirkon]] ja [[Lapuan Yhteiskoulu - Yhteislyseo|yhteiskoulun]] vierestä puutalon ja perusti siihen pienen paperikaupan. Vähän ajan kuluttua siinä alettiin myydä myös tikkukaramelleja ja possumunkkeja, joita yhteiskoululaiset mieluusti ostivat. Jaakko Syväojan kulkiessa edelleen metsätöissä kauppaa hoiti päivisin hänen vaimonsa.[6]

Paikalle rakennettiin pian uusi liiketalo, joka sai pian laajennuksiakin. Vuonna 1931 Syväoja sai kirjakauppaoikeudet ja aloitti myynnin Lapuan kirjakaupan nimellä. Kauppaliike laajeni sekatavaraosastolla 1932 ja Syväojan jätettyä metsätyönsä se laajeni nopeasti yhdeksi Lapuan keskusta-alueen suurimmaksi vähittäiskaupaksi.[7]

==Metsäalan luottamusta, kirjallista kiitosta==
Nuori Jaakko Syväoja meni innokkaasti mukaan kunnallisiin luottamustoimiin. Iisalmessa hänet valittiin mm. taksoituslautakuntaan, kansakoulun johtokuntaan ja vaalilautakuntaan.[8]

Lapuan aikana Syväoja toimi kunnanmetsälautakunnassa ja oli perustamassa niin Lapuan metsänhoitoyhdistystä 1927 kuin Etelä-Pohjanmaan Metsäteknikkojen yhdistystä. Myös Lapuan yrittäjäyhdistyksen pystyttämisessä hän oli mukana ja toimi alkuaikoina sen rahastonhoitajana.[9]

Kirjallisuuden edistämisestä Agricola-seura palkitsi Syväojan Agricola-mitalilla.[10]

==Harkitsevan hyväntahtoinen persoona==
Kauppias Jaakko Syväoja oli Lapualla hyvin tunnettu henkilö. Kaupan jatkuvaa laajentumista ja uudisrakentamista seurattiin mielenkiinnolla. Syväojan pojat Jorma ja Mauri tulivat mukaan yrityksen toimintaan 1944. Vanha kauppias oli yrityksessä mukana vielä sairastumiseensa asti vuonna 1955, mutta vasta syksyllä 1961 iskenyt reumatismi alkoi pitää hänet pois kaupasta.[11]

Pojat laajensivat yritystä edelleen vauhdilla. Hidastahtisempi Jaakko Syväoja – aikanaan itsekin suuri laajentaja ja remontoija – ihmetteli ja vähän paheksuikin poikiensa jatkuvaa saneerausintoa. Remonttiaikoina hän lähti usein sukuloimaan.[12]

Jaakko Syväoja tunnettiin vaatimattomana persoonana sekä maltillisena ja hienotunteisena liikemiehenä. Tehtävänsä hän hoiti harkitun täsmällisesti.[13]

====Julkaisuhistoria:====
{| class="wikitable"
|29.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

=Viittaukset=
1

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

2

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

3

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

4

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1957.

5

Lapuan Sanomat 25.1.1962.

6

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1.1957, 25.1.1962.

7

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1957.

8

Lapuan Sanomat 21.1.1947.

9

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 25.1.1962; Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 276.

10

Lapuan Sanomat 23.1957, 25.1.1962.

11

Lapuan Sanomat 23.1.1957, 25.1.1962, 16.12.1965, 3.8.1972.

12

Lapuan sanomat 3.8.1972.

13

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 23.1.1957, 25.1.1962.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Syväoja Jaakko_}}

Jaakko Syväoja

2020-10-23T07:28:37Z

Mikko admin:

= Jaakko Syväoja (1887–1965) =

{| class="wikitable"
| colspan="2" |Jaakko Syväoja
|-
| colspan="2" |Kauppias, metsätyönjohtaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" | 27.1.1887 Kurikka
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |14.12.1965 Lapua
|}
''Jaakko Syväoja (s. 27.1.1887 Kurikka – k. 14.12.1965 Lapua) oli lapualainen metsätyönjohtaja, liikemies ja kirjakauppias. Hän saarnasi ahkerasti hyvän metsänhoidon puolesta. Kirjallisuuden edistämisestä hänet palkittiin Agricola-mitalilla.''

==Nuori metsämies==
Jaakko Syväoja syntyi maanviljelijäkotiin Kurikan Mietaankylässä. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli aluksi kotitilan töissä. Oma suunta elämälle alkoi löytyä Ilmajoelta Etelä-Pohjanmaan kansanopistosta 1906–1907 ja sitten Pieksämäeltä Nikkarilan metsäkoulusta 1907–1909.[1]

Nuoren metsämiehen työura alkoi A. Ahlström Oy:n piirityönjohtajana ja tilanhoitajana Iisalmessa. Yksitoista Itä-Suomen vuotta kasvatti kuitenkin lakeuksien kasvatin kaipuuta kotiseudulle. Vuonna 1918 Syväoja siirtyi Laihian kirkollisvirkatalojen metsätyönjohtajaksi ja edelleen 1920 samaan virkaan Lapuan kunnalle ja seurakunnalle.[2]

Kymmenen vuoden ajan Syväojan työsarka laajeni koko maakunnan kokoiseksi. Vuonna 1923 hänet valittiin Vaasan läänin lääninmetsänvartijaksi. Viran tultua lakkautetuksi hän siirtyi 1929 Etelä-Pohjanmaan metsänhoitolautakunnan metsätalousneuvojaksi Lapuan piiriin. Luovuttuaan tästä tehtävästä 1933 Syväojan neljännesvuosisadan virkaura metsätyön parissa oli ohi.[3]

Metsäaiheet innoittivat Syväojaa myös kirjoittamaan niistä sanoma- ja aikakauslehtiin. Erilaisia metsäalan neuvontatilaisuuksia ja esitelmiä hän piti sadoittain.[4]

==Palkittu kirjakauppias==
Metsämies Jaakko Syväoja oli 40-vuotias ja etsi uutta elämänuraa. Mieli alkoi lämmetä kaupanpidolle Iisalmen muistojen myötä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Syväoja oli joutunut piirityönjohtajana järjestämään työmiehille ruokailun kauas savottamaille, ja piti sen vuoksi pientä kauppaa.[5]

Vuonna 1927 Syväoja osti Lapuan kirkon ja yhteiskoulun vierestä puutalon ja perusti siihen pienen paperikaupan. Vähän ajan kuluttua siinä alettiin myydä myös tikkukaramelleja ja possumunkkeja, joita yhteiskoululaiset mieluusti ostivat. Jaakko Syväojan kulkiessa edelleen metsätöissä kauppaa hoiti päivisin hänen vaimonsa.[6]

Paikalle rakennettiin pian uusi liiketalo, joka sai pian laajennuksiakin. Vuonna 1931 Syväoja sai kirjakauppaoikeudet ja aloitti myynnin Lapuan kirjakaupan nimellä. Kauppaliike laajeni sekatavaraosastolla 1932 ja Syväojan jätettyä metsätyönsä se laajeni nopeasti yhdeksi Lapuan keskusta-alueen suurimmaksi vähittäiskaupaksi.[7]

==Metsäalan luottamusta, kirjallista kiitosta==
Nuori Jaakko Syväoja meni innokkaasti mukaan kunnallisiin luottamustoimiin. Iisalmessa hänet valittiin mm. taksoituslautakuntaan, kansakoulun johtokuntaan ja vaalilautakuntaan.[8]

Lapuan aikana Syväoja toimi kunnanmetsälautakunnassa ja oli perustamassa niin Lapuan metsänhoitoyhdistystä 1927 kuin Etelä-Pohjanmaan Metsäteknikkojen yhdistystä. Myös Lapuan yrittäjäyhdistyksen pystyttämisessä hän oli mukana ja toimi alkuaikoina sen rahastonhoitajana.[9]

Kirjallisuuden edistämisestä Agricola-seura palkitsi Syväojan Agricola-mitalilla.[10]

==Harkitsevan hyväntahtoinen persoona==
Kauppias Jaakko Syväoja oli Lapualla hyvin tunnettu henkilö. Kaupan jatkuvaa laajentumista ja uudisrakentamista seurattiin mielenkiinnolla. Syväojan pojat Jorma ja Mauri tulivat mukaan yrityksen toimintaan 1944. Vanha kauppias oli yrityksessä mukana vielä sairastumiseensa asti vuonna 1955, mutta vasta syksyllä 1961 iskenyt reumatismi alkoi pitää hänet pois kaupasta.[11]

Pojat laajensivat yritystä edelleen vauhdilla. Hidastahtisempi Jaakko Syväoja – aikanaan itsekin suuri laajentaja ja remontoija – ihmetteli ja vähän paheksuikin poikiensa jatkuvaa saneerausintoa. Remonttiaikoina hän lähti usein sukuloimaan.[12]

Jaakko Syväoja tunnettiin vaatimattomana persoonana sekä maltillisena ja hienotunteisena liikemiehenä. Tehtävänsä hän hoiti harkitun täsmällisesti.[13]

====Julkaisuhistoria:====
{| class="wikitable"
|29.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

=Viittaukset=
1

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

2

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

3

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

4

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1957.

5

Lapuan Sanomat 25.1.1962.

6

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1.1957, 25.1.1962.

7

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1957.

8

Lapuan Sanomat 21.1.1947.

9

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 25.1.1962; Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 276.

10

Lapuan Sanomat 23.1957, 25.1.1962.

11

Lapuan Sanomat 23.1.1957, 25.1.1962, 16.12.1965, 3.8.1972.

12

Lapuan sanomat 3.8.1972.

13

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 23.1.1957, 25.1.1962.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Syväoja Jaakko_}}

Jaakko Syväoja

2020-10-23T07:28:15Z

Mikko admin:

= Jaakko Syväoja (1887–1965) =

{| class="wikitable"
| colspan="2" |Jaakko Syväoja
|-
| colspan="2" |Kauppias, metsätyönjohtaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" | 27.1.1887 Kurikka
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |14.12.1965 Lapua
|}
{| class="wikitable"
|
|}
''Jaakko Syväoja (s. 27.1.1887 Kurikka – k. 14.12.1965 Lapua) oli lapualainen metsätyönjohtaja, liikemies ja kirjakauppias. Hän saarnasi ahkerasti hyvän metsänhoidon puolesta. Kirjallisuuden edistämisestä hänet palkittiin Agricola-mitalilla.''

==Nuori metsämies==
Jaakko Syväoja syntyi maanviljelijäkotiin Kurikan Mietaankylässä. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli aluksi kotitilan töissä. Oma suunta elämälle alkoi löytyä Ilmajoelta Etelä-Pohjanmaan kansanopistosta 1906–1907 ja sitten Pieksämäeltä Nikkarilan metsäkoulusta 1907–1909.[1]

Nuoren metsämiehen työura alkoi A. Ahlström Oy:n piirityönjohtajana ja tilanhoitajana Iisalmessa. Yksitoista Itä-Suomen vuotta kasvatti kuitenkin lakeuksien kasvatin kaipuuta kotiseudulle. Vuonna 1918 Syväoja siirtyi Laihian kirkollisvirkatalojen metsätyönjohtajaksi ja edelleen 1920 samaan virkaan Lapuan kunnalle ja seurakunnalle.[2]

Kymmenen vuoden ajan Syväojan työsarka laajeni koko maakunnan kokoiseksi. Vuonna 1923 hänet valittiin Vaasan läänin lääninmetsänvartijaksi. Viran tultua lakkautetuksi hän siirtyi 1929 Etelä-Pohjanmaan metsänhoitolautakunnan metsätalousneuvojaksi Lapuan piiriin. Luovuttuaan tästä tehtävästä 1933 Syväojan neljännesvuosisadan virkaura metsätyön parissa oli ohi.[3]

Metsäaiheet innoittivat Syväojaa myös kirjoittamaan niistä sanoma- ja aikakauslehtiin. Erilaisia metsäalan neuvontatilaisuuksia ja esitelmiä hän piti sadoittain.[4]

==Palkittu kirjakauppias==
Metsämies Jaakko Syväoja oli 40-vuotias ja etsi uutta elämänuraa. Mieli alkoi lämmetä kaupanpidolle Iisalmen muistojen myötä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Syväoja oli joutunut piirityönjohtajana järjestämään työmiehille ruokailun kauas savottamaille, ja piti sen vuoksi pientä kauppaa.[5]

Vuonna 1927 Syväoja osti Lapuan kirkon ja yhteiskoulun vierestä puutalon ja perusti siihen pienen paperikaupan. Vähän ajan kuluttua siinä alettiin myydä myös tikkukaramelleja ja possumunkkeja, joita yhteiskoululaiset mieluusti ostivat. Jaakko Syväojan kulkiessa edelleen metsätöissä kauppaa hoiti päivisin hänen vaimonsa.[6]

Paikalle rakennettiin pian uusi liiketalo, joka sai pian laajennuksiakin. Vuonna 1931 Syväoja sai kirjakauppaoikeudet ja aloitti myynnin Lapuan kirjakaupan nimellä. Kauppaliike laajeni sekatavaraosastolla 1932 ja Syväojan jätettyä metsätyönsä se laajeni nopeasti yhdeksi Lapuan keskusta-alueen suurimmaksi vähittäiskaupaksi.[7]

==Metsäalan luottamusta, kirjallista kiitosta==
Nuori Jaakko Syväoja meni innokkaasti mukaan kunnallisiin luottamustoimiin. Iisalmessa hänet valittiin mm. taksoituslautakuntaan, kansakoulun johtokuntaan ja vaalilautakuntaan.[8]

Lapuan aikana Syväoja toimi kunnanmetsälautakunnassa ja oli perustamassa niin Lapuan metsänhoitoyhdistystä 1927 kuin Etelä-Pohjanmaan Metsäteknikkojen yhdistystä. Myös Lapuan yrittäjäyhdistyksen pystyttämisessä hän oli mukana ja toimi alkuaikoina sen rahastonhoitajana.[9]

Kirjallisuuden edistämisestä Agricola-seura palkitsi Syväojan Agricola-mitalilla.[10]

==Harkitsevan hyväntahtoinen persoona==
Kauppias Jaakko Syväoja oli Lapualla hyvin tunnettu henkilö. Kaupan jatkuvaa laajentumista ja uudisrakentamista seurattiin mielenkiinnolla. Syväojan pojat Jorma ja Mauri tulivat mukaan yrityksen toimintaan 1944. Vanha kauppias oli yrityksessä mukana vielä sairastumiseensa asti vuonna 1955, mutta vasta syksyllä 1961 iskenyt reumatismi alkoi pitää hänet pois kaupasta.[11]

Pojat laajensivat yritystä edelleen vauhdilla. Hidastahtisempi Jaakko Syväoja – aikanaan itsekin suuri laajentaja ja remontoija – ihmetteli ja vähän paheksuikin poikiensa jatkuvaa saneerausintoa. Remonttiaikoina hän lähti usein sukuloimaan.[12]

Jaakko Syväoja tunnettiin vaatimattomana persoonana sekä maltillisena ja hienotunteisena liikemiehenä. Tehtävänsä hän hoiti harkitun täsmällisesti.[13]

====Julkaisuhistoria:====
{| class="wikitable"
|29.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

=Viittaukset=
1

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

2

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

3

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

4

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1957.

5

Lapuan Sanomat 25.1.1962.

6

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1.1957, 25.1.1962.

7

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1957.

8

Lapuan Sanomat 21.1.1947.

9

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 25.1.1962; Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 276.

10

Lapuan Sanomat 23.1957, 25.1.1962.

11

Lapuan Sanomat 23.1.1957, 25.1.1962, 16.12.1965, 3.8.1972.

12

Lapuan sanomat 3.8.1972.

13

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 23.1.1957, 25.1.1962.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Syväoja Jaakko_}}

Jaakko Syväoja

2020-10-23T07:25:15Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Jaakko Syväoja (1887–1965) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Jaakko Syväoja |- | colspan="2" |Kauppias, metsätyönjohtaja |- |Synty...

= Jaakko Syväoja (1887–1965) =

{| class="wikitable"
| colspan="2" |Jaakko Syväoja
|-
| colspan="2" |Kauppias, metsätyönjohtaja
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |27.1.1887 Kurikka
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |14.12.1965 Lapua
|}

= Aiheeseen liittyvät otsikot =
{| class="wikitable"
|Kuva: Jaakko Syväoja
|}
''Jaakko Syväoja (s. 27.1.1887 Kurikka – k. 14.12.1965 Lapua) oli lapualainen metsätyönjohtaja, liikemies ja kirjakauppias. Hän saarnasi ahkerasti hyvän metsänhoidon puolesta. Kirjallisuuden edistämisestä hänet palkittiin Agricola-mitalilla.''

== Nuori metsämies ==
Jaakko Syväoja syntyi maanviljelijäkotiin Kurikan Mietaankylässä. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli aluksi kotitilan töissä. Oma suunta elämälle alkoi löytyä Ilmajoelta Etelä-Pohjanmaan kansanopistosta 1906–1907 ja sitten Pieksämäeltä Nikkarilan metsäkoulusta 1907–1909.[1]

Nuoren metsämiehen työura alkoi A. Ahlström Oy:n piirityönjohtajana ja tilanhoitajana Iisalmessa. Yksitoista Itä-Suomen vuotta kasvatti kuitenkin lakeuksien kasvatin kaipuuta kotiseudulle. Vuonna 1918 Syväoja siirtyi Laihian kirkollisvirkatalojen metsätyönjohtajaksi ja edelleen 1920 samaan virkaan Lapuan kunnalle ja seurakunnalle.[2]

Kymmenen vuoden ajan Syväojan työsarka laajeni koko maakunnan kokoiseksi. Vuonna 1923 hänet valittiin Vaasan läänin lääninmetsänvartijaksi. Viran tultua lakkautetuksi hän siirtyi 1929 Etelä-Pohjanmaan metsänhoitolautakunnan metsätalousneuvojaksi Lapuan piiriin. Luovuttuaan tästä tehtävästä 1933 Syväojan neljännesvuosisadan virkaura metsätyön parissa oli ohi.[3]

Metsäaiheet innoittivat Syväojaa myös kirjoittamaan niistä sanoma- ja aikakauslehtiin. Erilaisia metsäalan neuvontatilaisuuksia ja esitelmiä hän piti sadoittain.[4]

== Palkittu kirjakauppias ==
Metsämies Jaakko Syväoja oli 40-vuotias ja etsi uutta elämänuraa. Mieli alkoi lämmetä kaupanpidolle Iisalmen muistojen myötä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Syväoja oli joutunut piirityönjohtajana järjestämään työmiehille ruokailun kauas savottamaille, ja piti sen vuoksi pientä kauppaa.[5]

Vuonna 1927 Syväoja osti Lapuan kirkon ja yhteiskoulun vierestä puutalon ja perusti siihen pienen paperikaupan. Vähän ajan kuluttua siinä alettiin myydä myös tikkukaramelleja ja possumunkkeja, joita yhteiskoululaiset mieluusti ostivat. Jaakko Syväojan kulkiessa edelleen metsätöissä kauppaa hoiti päivisin hänen vaimonsa.[6]

Paikalle rakennettiin pian uusi liiketalo, joka sai pian laajennuksiakin. Vuonna 1931 Syväoja sai kirjakauppaoikeudet ja aloitti myynnin Lapuan kirjakaupan nimellä. Kauppaliike laajeni sekatavaraosastolla 1932 ja Syväojan jätettyä metsätyönsä se laajeni nopeasti yhdeksi Lapuan keskusta-alueen suurimmaksi vähittäiskaupaksi.[7]

== Metsäalan luottamusta, kirjallista kiitosta ==
Nuori Jaakko Syväoja meni innokkaasti mukaan kunnallisiin luottamustoimiin. Iisalmessa hänet valittiin mm. taksoituslautakuntaan, kansakoulun johtokuntaan ja vaalilautakuntaan.[8]

Lapuan aikana Syväoja toimi kunnanmetsälautakunnassa ja oli perustamassa niin Lapuan metsänhoitoyhdistystä 1927 kuin Etelä-Pohjanmaan Metsäteknikkojen yhdistystä. Myös Lapuan yrittäjäyhdistyksen pystyttämisessä hän oli mukana ja toimi alkuaikoina sen rahastonhoitajana.[9]

Kirjallisuuden edistämisestä Agricola-seura palkitsi Syväojan Agricola-mitalilla.[10]

== Harkitsevan hyväntahtoinen persoona ==
Kauppias Jaakko Syväoja oli Lapualla hyvin tunnettu henkilö. Kaupan jatkuvaa laajentumista ja uudisrakentamista seurattiin mielenkiinnolla. Syväojan pojat Jorma ja Mauri tulivat mukaan yrityksen toimintaan 1944. Vanha kauppias oli yrityksessä mukana vielä sairastumiseensa asti vuonna 1955, mutta vasta syksyllä 1961 iskenyt reumatismi alkoi pitää hänet pois kaupasta.[11]

Pojat laajensivat yritystä edelleen vauhdilla. Hidastahtisempi Jaakko Syväoja – aikanaan itsekin suuri laajentaja ja remontoija – ihmetteli ja vähän paheksuikin poikiensa jatkuvaa saneerausintoa. Remonttiaikoina hän lähti usein sukuloimaan.[12]

Jaakko Syväoja tunnettiin vaatimattomana persoonana sekä maltillisena ja hienotunteisena liikemiehenä. Tehtävänsä hän hoiti harkitun täsmällisesti.[13]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|29.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

2

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

3

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 21.1.1947, 23.1957, 25.1.1962.

4

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1957.

5

Lapuan Sanomat 25.1.1962.

6

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1.1957, 25.1.1962.

7

Lapuan Sanomat 21.1.1947, 23.1957.

8

Lapuan Sanomat 21.1.1947.

9

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 25.1.1962; Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 276.

10

Lapuan Sanomat 23.1957, 25.1.1962.

11

Lapuan Sanomat 23.1.1957, 25.1.1962, 16.12.1965, 3.8.1972.

12

Lapuan sanomat 3.8.1972.

13

Lapuan Sanomat 29.1.1937, 23.1.1957, 25.1.1962.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Syväoja Jaakko_}}

Aliina Annala

2020-10-23T07:23:11Z

Mikko admin:

= Aliina Annala (1887–1971) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Aliina Kreeta Annala
|-
| colspan="2" |Pitokokki, harrastajanäyttelijä
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |11.1.1887 Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |26.8.1971 Lapua
|}
''Aliina Kreeta Annala (s. 11.1.1887 Lapua – k. 26.8.1971 Lapua) oli lapualainen pitokokki ja harrastajanäyttelijä. Hän tuli erityisen tunnetuksi Kaisan roolista Artturi Järviluoman näytelmässä Pohjalaisia.''

== Taloudenhoitaja ja pitokokki ==
Aliina Annala syntyi maanviljelysperheeseen Lapuan Ala-Annalassa. Maatalon tyttärenä hän oppi jo varhain monet kodin ja maatilan työt. Vartuttuaan hän toimi taloudenhoitajana veljensä Jussi Annalan taloudessa vuoteen 1911.[1]

Sittemmin Annala piti täysihoitolaa lähipitäjistä ja kauempaakin Lapuan yhteiskouluun ja Lapuan maanviljelyslyseoon tulleille oppilaille.[2]

Lisäksi Annala oli arvostettu pitokokki, jonka apuun turvauduttiin paikkakunnalla erittäin paljon.[3]

Vanhemmiten hän muutti omaan taloonsa Ritamäelle. Hän ei koskaan mennyt naimisiin eikä saanut lapsia.[4]

== Pohjalaisten kiitetty Kaisa ==
Tunnetuimmaksi Annala tuli kuitenkin harrastajanäyttelijänä. Hän innostui jo nuorukaisena seuraamaan Lapuan nuorisoseuran näytelmäharjoituksia ja esityksiä.[5]

Oma näytteleminen alkoi Ruhassa 17-vuotiaana [https://fi.wikipedia.org/wiki/Roinilan_talossa Roinilan Ellin] roolissa. ”Tämä rooli oli minulle varsin mieluisa ja näyttelinkin sitä monta kertaa. Osassa piti myös laulaa ja sekin sujui minulta kohtalaisesti, sillä laulu on läheistä Annalan suvulle. Äidilläni oli myös hyvä laulunääni, joten ei omena ole pudonnut kauas puusta”, Annala itse muisteli.[6][8]

Muutettuaan Kirkonkylälle hän astui ensimmäistä kertaa Lapuan nuorisoseuran näyttämölle 22-vuotiaana marraskuussa 1909.[9]”[[Ernest Leskelä]] paiskasi roolivihkon pöydälleni ja sanoi, jotta siinä on sulle ja Ketoolalle kivat roolit. Tällöinkin jouduin näyttelemään Roinilan Elliä. Siihen aikaan ei näytelmiä paljonkaan ohjattu, vaan kukin koetti parhaansa. Tietysti Leskelän Ernest koetti katsoa kokonaisuutta ja antoi ohjeita.”[10]

Annalan keskeisin roolityö oli Pohjalaisten Kaisa [https://fi.wikipedia.org/wiki/Artturi_J%C3%A4rviluoma Artturi Järviluoman] kuulussa näytelmässä. Ensimmäisenä kerran hän esiintyi Kaisana vuonna 1914. Sitä seurasi useita kymmeniä esityksiä.[11]

Tähtihetki oli [https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjalaisia_%28n%C3%A4ytelm%C3%A4%29 Pohjalaisten] esitys Kansallisteatterissa maaliskuussa 1938. ”Teatterin näyttelijät olivat ennustaneet, että kun eteläpohjalaiset saapuvat näyttämön lavalle, niin he nyykähtävät polvilleen jännityksestä. Mutta kissan häntiä! Mehän olimme siellä kuin kotonamme. Minun mielestäni ei ole missään ollut niin mukava näytellä kuin siellä, jossa oli avarat tilat ja näyttämötarpeita yllin kyllin. Fiilikaapin ovetkin sai oikein aukaista ja laittaa sinne punkit”, Annala muisteli.[12]

Annalan persoonallinen tulkinta Kaisasta sai laajaa tunnustusta.[13] Vuoden 1938 Kansallisteatteri-vierailun muistoalbumiin näytelmä kirjoittaja Artturi Järviluoma kirjoitti hänestä: ”Sellainen on minun sydämeni Kaisa ja sellaista olen aina rakastanut.”[14]

Kaikkiaan Aliina Annala teki elämänsä aikana eri näytelmissä yli 150 eri roolia.[15]

Näyttelemisen lisäksi myös laulaminen oli lähellä Annalan sydäntä. Hän oli Lapuan sekakuoron perustajajäsen vuodelta 1918 ja lauloi siinä 30 vuoden ajan vuoteen 1948.[16]

== Vilkas ja temperamenttinen itsensä toteuttaja ==
Aliina Anna oli vilkas ja temperamenttinen luonne. Hänessä oli paljon luovuutta, jota hän toteutti erityisesti näyttämö- ja lauluharrastuksensa kautta.[17]

Veri veti näyttämölle vielä vanhalla iälläkin. Viimeistä kertaa hän esiintyi alkuvuonna 1960 Lapuan nuorisoseuralla [http://fi.wikipedia.org/wiki/Hella_Wuolijoki Hella Wuolijoen] näytelmässä [http://fi.wikipedia.org/wiki/Niskavuori Niskavuoren nuori emäntä]. Moni vanhempi lapualainen tuli katsomaan nimenomaan häntä. Katsomossa itkettiin ja ilosta kertoi itkeneensä Annala itsekin. Peräkamarin pöytä täyttyi kukkasista.[18]

Viimeisessä näytelmässä ”minun piti lopulta kuolla ja tähän rooliin olikin hyvä lopettaa. Näytteleminen on ollut minulle jonkinlainen luonnonlahja ja olen saanut siitä sisäistä tyydytystä ja nautintoa”, Annala kertoi.[19] Tämän jälkeenkin häntä saattoi vielä nähdä [[Ränkimäen talomuseo|Ränkimäen museon]] lyhyissä vieraille järjestetyissä rooliesityksissä – tietysti Saltun Kaisana Harrista.[20]

Aliina Annala kuoli kymmenpäisen sisarussarjan viimeisenä Lapuan paikallissairaalassa elokuussa 1971. Hän oli kuollessaan 84-vuotias. Hänet haudattiin hiljaisesti lähimpien, erityisesti sisarusten lasten, läsnä ollessa.[21]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|25.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Liisa Hjelt: Annala Aliina. Eteläpohjalaisia elämäkertoja 3. Täydennysosa A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto 1994. s. 29.

2

Hjelt 1994 s. 29.

3

Lapuan Sanomat 2.9.1971; Hjelt 1994 s. 29.

4

Lapuan Sanomat 28.1.1960, 2.9.1971; Vaasa 16.11.1965.

5

Hjelt 1994 s. 29.

6

Vaasa 16.11.1965. Vrt. Hjelt 1994 s. 29.

7

Vaasa 16.11.1965. Vrt. Hjelt 1994 s. 29.

8

Lapuan Sanomat 8.11.1934.

9

Lapuan Sanomat 8.11.1934.

10

Vaasa 16.11.1965.

11

Hjelt 1994 s. 29; Vaasa 16.11.1965.

12

Vaasa 16.11.1965.

13

Lapuan Sanomat 2.9.1971.

14

Hjelt 1994 s. 29.

15

Hjelt 1994 s. 29. Vrt. Lapuan Sanomat 2.9.1971.

16

Lapuan Sanomat 2.9.1971; Hjelt 1994 s. 29.

17

Hjelt 1994 s. 29.

18

Lapuan Sanomat 28.1.1960.

19

Vaasa 16.11.1965.

20

Vaasa 10.6.1962.

21

Vaasa 16.11.1965, 27.8.1971; Lapuan Sanomat 2.9.1971.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Annala Aliina_}}

Aliina Annala

2020-10-23T07:17:29Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Aliina Annala (1887–1971) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Aliina Kreeta Annala |- | colspan="2" |Pitokokki, harrastajanäyttelijä |- |Syntynyt | |- | colspan="2" |11.1.1...

= Aliina Annala (1887–1971) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Aliina Kreeta Annala
|-
| colspan="2" |Pitokokki, harrastajanäyttelijä
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |11.1.1887 Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |26.8.1971 Lapua
|}
''Aliina Kreeta Annala (s. 11.1.1887 Lapua – k. 26.8.1971 Lapua) oli lapualainen pitokokki ja harrastajanäyttelijä. Hän tuli erityisen tunnetuksi Kaisan roolista Artturi Järviluoman näytelmässä Pohjalaisia.''

== Taloudenhoitaja ja pitokokki ==
Aliina Annala syntyi maanviljelysperheeseen Lapuan Ala-Annalassa. Maatalon tyttärenä hän oppi jo varhain monet kodin ja maatilan työt. Vartuttuaan hän toimi taloudenhoitajana veljensä Jussi Annalan taloudessa vuoteen 1911.[1]

Sittemmin Annala piti täysihoitolaa lähipitäjistä ja kauempaakin Lapuan yhteiskouluun ja Lapuan maanviljelyslyseoon tulleille oppilaille.[2]

Lisäksi Annala oli arvostettu pitokokki, jonka apuun turvauduttiin paikkakunnalla erittäin paljon.[3]

Vanhemmiten hän muutti omaan taloonsa Ritamäelle. Hän ei koskaan mennyt naimisiin eikä saanut lapsia.[4]

== Pohjalaisten kiitetty Kaisa ==
Tunnetuimmaksi Annala tuli kuitenkin harrastajanäyttelijänä. Hän innostui jo nuorukaisena seuraamaan Lapuan nuorisoseuran näytelmäharjoituksia ja esityksiä.[5]

Oma näytteleminen alkoi Ruhassa 17-vuotiaana Roinilan Ellin roolissa. ”Tämä rooli oli minulle varsin mieluisa ja näyttelinkin sitä monta kertaa. Osassa piti myös laulaa ja sekin sujui minulta kohtalaisesti, sillä laulu on läheistä Annalan suvulle. Äidilläni oli myös hyvä laulunääni, joten ei omena ole pudonnut kauas puusta”, Annala itse muisteli.[6][8]

Muutettuaan Kirkonkylälle hän astui ensimmäistä kertaa Lapuan nuorisoseuran näyttämölle 22-vuotiaana marraskuussa 1909.[9]”Ernest Leskelä paiskasi roolivihkon pöydälleni ja sanoi, jotta siinä on sulle ja Ketoolalle kivat roolit. Tällöinkin jouduin näyttelemään Roinilan Elliä. Siihen aikaan ei näytelmiä paljonkaan ohjattu, vaan kukin koetti parhaansa. Tietysti Leskelän Ernest koetti katsoa kokonaisuutta ja antoi ohjeita.”[10]

Annalan keskeisin roolityö oli Pohjalaisten Kaisa Artturi Järviluoman kuulussa näytelmässä. Ensimmäisenä kerran hän esiintyi Kaisana vuonna 1914. Sitä seurasi useita kymmeniä esityksiä.[11]

Tähtihetki oli Pohjalaisten esitys Kansallisteatterissa maaliskuussa 1938. ”Teatterin näyttelijät olivat ennustaneet, että kun eteläpohjalaiset saapuvat näyttämön lavalle, niin he nyykähtävät polvilleen jännityksestä. Mutta kissan häntiä! Mehän olimme siellä kuin kotonamme. Minun mielestäni ei ole missään ollut niin mukava näytellä kuin siellä, jossa oli avarat tilat ja näyttämötarpeita yllin kyllin. Fiilikaapin ovetkin sai oikein aukaista ja laittaa sinne punkit”, Annala muisteli.[12]

Annalan persoonallinen tulkinta Kaisasta sai laajaa tunnustusta.[13] Vuoden 1938 Kansallisteatteri-vierailun muistoalbumiin näytelmä kirjoittaja Artturi Järviluoma kirjoitti hänestä: ”Sellainen on minun sydämeni Kaisa ja sellaista olen aina rakastanut.”[14]

Kaikkiaan Aliina Annala teki elämänsä aikana eri näytelmissä yli 150 eri roolia.[15]

Näyttelemisen lisäksi myös laulaminen oli lähellä Annalan sydäntä. Hän oli Lapuan sekakuoron perustajajäsen vuodelta 1918 ja lauloi siinä 30 vuoden ajan vuoteen 1948.[16]

== Vilkas ja temperamenttinen itsensä toteuttaja ==
Aliina Anna oli vilkas ja temperamenttinen luonne. Hänessä oli paljon luovuutta, jota hän toteutti erityisesti näyttämö- ja lauluharrastuksensa kautta.[17]

Veri veti näyttämölle vielä vanhalla iälläkin. Viimeistä kertaa hän esiintyi alkuvuonna 1960 Lapuan nuorisoseuralla Hella Wuolijoen näytelmässä Niskavuoren nuori emäntä. Moni vanhempi lapualainen tuli katsomaan nimenomaan häntä. Katsomossa itkettiin ja ilosta kertoi itkeneensä Annala itsekin. Peräkamarin pöytä täyttyi kukkasista.[18]

Viimeisessä näytelmässä ”minun piti lopulta kuolla ja tähän rooliin olikin hyvä lopettaa. Näytteleminen on ollut minulle jonkinlainen luonnonlahja ja olen saanut siitä sisäistä tyydytystä ja nautintoa”, Annala kertoi.[19] Tämän jälkeenkin häntä saattoi vielä nähdä Ränkimäen museon lyhyissä vieraille järjestetyissä rooliesityksissä – tietysti Saltun Kaisana Harrista.[20]

Aliina Annala kuoli kymmenpäisen sisarussarjan viimeisenä Lapuan paikallissairaalassa elokuussa 1971. Hän oli kuollessaan 84-vuotias. Hänet haudattiin hiljaisesti lähimpien, erityisesti sisarusten lasten, läsnä ollessa.[21]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|25.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Liisa Hjelt: Annala Aliina. Eteläpohjalaisia elämäkertoja 3. Täydennysosa A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto 1994. s. 29.

2

Hjelt 1994 s. 29.

3

Lapuan Sanomat 2.9.1971; Hjelt 1994 s. 29.

4

Lapuan Sanomat 28.1.1960, 2.9.1971; Vaasa 16.11.1965.

5

Hjelt 1994 s. 29.

6

Vaasa 16.11.1965. Vrt. Hjelt 1994 s. 29.

7

Vaasa 16.11.1965. Vrt. Hjelt 1994 s. 29.

8

Lapuan Sanomat 8.11.1934.

9

Lapuan Sanomat 8.11.1934.

10

Vaasa 16.11.1965.

11

Hjelt 1994 s. 29; Vaasa 16.11.1965.

12

Vaasa 16.11.1965.

13

Lapuan Sanomat 2.9.1971.

14

Hjelt 1994 s. 29.

15

Hjelt 1994 s. 29. Vrt. Lapuan Sanomat 2.9.1971.

16

Lapuan Sanomat 2.9.1971; Hjelt 1994 s. 29.

17

Hjelt 1994 s. 29.

18

Lapuan Sanomat 28.1.1960.

19

Vaasa 16.11.1965.

20

Vaasa 10.6.1962.

21

Vaasa 16.11.1965, 27.8.1971; Lapuan Sanomat 2.9.1971.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Annala Aliina_}}

Yrjö Ylitalo

2020-10-23T07:14:59Z

Mikko admin:

= Yrjö Ylitalo (1886–1952) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Yrjö Kustaa Ylitalo
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, kuntavaikuttaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |18.9.1886 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |14.6.1952 Lapua
|}
''Yrjö Kustaa Ylitalo, ent. Toppari (s. 18.9.1886 Lapua – k. 14.6.1952 Lapua) oli lakaluomalainen maanviljelijä, kyläkunnan keskeishenkilö ja kuntavaikuttaja. Hän kehitti monipuolisesti Lakaluoman oloja ja sai leikillisen liikanimen ”Lakaluoman keisari”. Hän oli kunnanvaltuuston jäsen 1923–1949, sen varapuheenjohtaja 1946–1948 sekä pitkäaikainen taksoituslautakunnan puheenjohtaja.''

== Keskeltä Tiistenjokea syrjäkylän viljelijäksi ==
Yrjö Ylitalo syntyi Tiistenjoen Topparinmäellä Keski-Topparin taloon.[1] Isä kuoli jo Yrjön ollessa 5-vuotias ja äidinkin kuoltua varhain hän jäi täysorvoksi 11-vuotiaana.[2]

Kotitalo laitettiin vuokralle, mutta lasten varttuessa vanhin veli Juho alkoi järjestellä talon ottamista veljesten omaan hallintaan. Kun Topparin numerossa toimitettiin 1900-luvun alussa jako, Keski-Topparin tilukset siirtyivät syrjäisempään Lakaluoman kylään. Sinne siirrettiin myös talon päärakennus entisen Räikän torpan paikalle. Tila sai uudeksi nimekseen Ylikoski.[3]

Veljekset suunnittelivat aluksi kotitalosta lohkottujen tilojensa asumista samassa suuressa talossa, mitä varten perustus ja kivijalka tehtiin valmiiksi laajennusta varten. Avioiduttuaan vuonna 1907 Yrjö aloitti kuitenkin oman talon rakentamisen. Se valmistui kaksi vuotta myöhemmin entisen Mikkilän torpan paikalle. Talo ja perhe saivat uudeksi nimekseen Ylitalon.[4]

Lakaluomalla talot olivat paljon pienempiä kuin Tiistenjoella, ja maatkin selvästi huonompia. Ylitalon alkoi kohentaa 27 hehtaarin tilaansa voimallisesti. Pinta-ala lisääntyi kolmanneksella ostojen, mutta ennen mutta raivauksen kautta. Peltoja alettiin myös tarmokkaasti salaojittaa.[5]

Jo ensivuosina alettiin kylällä puhua, että nyt sinne oli tullut sellainen asumamies, ettei ennen nähty. Naapurin isäntämiehet ihmettelivät, kun nuori isäntä oli syksyllä yksinänsä aurannut suitset kaulassa kahdella hevosella ja mennyt samaa vakoa aina kaksi kertaa, siis aurannut puolta syvemmältä kuin tavallisesti. Seuraavana kesänä vainiossa oli sato, jollaisia ei Lakaluomalla oltu totuttu näkemään.[6]

Metsänhoitoonkin Ylitalo kiinnitti huomiota varhaisessa vaiheessa. Vuonna 1911 Tiistenjoen maamiesseura antoi hänen tehtäväkseen käpyjen ostamisen läänin maanviljelysseuran karistamolta.[7]

Työn tuloksena olivat tuottoisat pellot ja jalostettu Suomen karja. Hyvät hevosetkin olivat lähelle isännän sydäntä. Myös talon päärakennus uudistettiin kokonaan.[8]

== Lakaluoman keisari ==
Oman talon lisäksi Ylitalon työmaaksi tuli pian koko kyläkunnan kehittäminen. Hän kasvoi kiinni uuteen kotikyläänsä, mutta samalla kyläkin tukeutui häneen monin sitein. Hänestä tuli kulmakunnan keskeishenkilö, jota alettiin leikillisesti kutsua ”Lakaluoman keisariksi”.[9]

Ensimmäinen suurempi työsarka oli jäsenyys torpparien itsenäistymistä järjestelevän vuokralautakunnan jäsenenä. Torppien täyttämällä Lakaluomalla tämä tarkoitti itsenäisen maanviljelyksen alkua laajemmassa mittakaavassa. Pienviljelijäväestö oli hänelle kiitollinen myös uudisraivauspalkkioista, joita hänen peräänantamattoman toimintansa ansioista saatiin Lakaluomalle vuoteen 1936 mennessä noin 100.000 mk.[10]

Kotikylässään Ylitalo toimi myös vakituisena kauppakirjain ja muiden sopimusten tekijänä.[11]

Ylitalo aloitteesta Lakaluomalle saatiin vuonna 1915 Lapuan osuuskaupan sivumyymälä, joka sijoitettiin Ylitalon ostamalle ja sitten Osuuskaupalle myymälle tontille. Tontille perustettiin samana vuonna myös hänen ja Juho Puukilan elokuussa 1914 anoma kansakoulu, jonka johtokuntaa hän johti alusta lähtien.[12]

Kun maidon kuljettaminen Tiistenjoelle alkoi tuntua liian pitkältä matkalta, Ylitalo oli keskeishenkilönä perustamassa Lakaluomalle omaa meijeriä 1923. Hänestä tuli myös sen ensimmäinen isännöitsijä vuoteen 1947 saakka. Samoihin aikoihin perustettiin vielä myllyosuuskunta, jonka senkin johtoon Ylitalo tuli.[13]

Nuoruudessaan Ylitalo toimi innokkaasti Tiistenjoen nuorisoseurassa. Lakaluomalla sellaista ei vielä ollut, joten perustettiin vuonna 1927. Ylitalo oli perustamispuuhissa aktiivisesti mukana ja ryhtyi ensimmäiseksi rahastonhoitajaksi.[14]

Vanhemman väen yhteistoimintaelimeksi perustettiin kylään 1924 maamiesseura, jota sitäkin Ylitalo ryhtyi puheenjohtajana ohjaamaan.[15]

Ylitalon ansioksi on luettu myös Lakaluoman–Haimarin sekä Lakaluoman–Hirvijoen teiden saaminen sekä puhelinkeskuksen perustaminen. Tiistenjoen kyläkirkkoyhdistyksessäkin hän vaikutti pitkän aikaa, puheenjohtajana 1945–1950 ja aktiivisena uuden kirkon ajajana.[16] Tiistenjoen säästöpankissa hän oli valvojana.[17]

”Rehtinä eteläpohjalaisena isäntämiehenä ja ystävällisen luonteensa mukaisesti antoi Ylitalo kylänsä henkiseen ja taloudelliseen elämään niin suuren panoksen, ettei se ole millään mitalla määriteltävissä”, eräs aikalainen luonnehti.[18]

Kuvaava on kasku, jonka mukaan lakaluomalaisten iltarukous tuohon aikaan kuului lyhyesti: ”Yrjöö!”[19]

== Neljännesvuosisata kunnan asialla ==
Kylän keskuudessa saavutetun luottamuksen jälkeen oli luontevaa, että Ylitalo valittiin hoitamaan kyläkuntansa asioita myös ulospäin. Vuokralautakuntaa seurasi monta muuta tehtävää.[20]

Kunnanvaltuustoon Ylitalo valittiin kokoomuksen vuonna 1923. Neljännesvuosisadan kausi päättyi vasta eronpyyntöön sairauden vuoksi vuonna 1949. Vuosina 1946–1948 hän oli valtuuston varaesimies.[21] Kunnallislautakunnassa ja tutkijalautakunnassakin hän oli yli 20 vuoden ajan.[22]

Yksi keskeisimmistä tehtävistä oli yli 30 vuoden rupeama taksoituslautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana. Lisäksi tulivat Lakaluoman kansakoulu, vaalilautakunnat ja monet muut. Esimerkiksi vuonna 1948 hänet valittiin viiteen eri kunnalliseen tehtävään.[23]

Ylitalo sai erityistä tunnustusta tunnollisuudestaan, sillä matkaa kunnantalolle oli yli 20 kilometriä ja liikenneyhteydet huonot.[24]

Jo palokunta-aikana Ylitalo kokosi varoja tulossa olevaa vapaussotaa varten, osallistui salaisiin harjoituksiin ja hankki Lakaluomalle kiväärejä. Sotataisteluissa hän oli mukana Vilppulaan saakka.[25] Suojeluskuntaan hän kuului ”yhtenä sen innokkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista”.[26]

== Kuolema ja luonne ==
Sotavuosina Yrjö Ylitalo alkoi luopua osasta moninaisista luottamustehtävistään. Hän oli jäänyt ennen talvisotaa leskeksi ja avioitui sotien jälkeen uudelleen. Talon isännöinnin hän jätti 1940-luvun lopulla.[27]

Muutaman vuoden sairastelun jälkeen Ylitalo kuoli kotonaan kesällä 1952. Hän oli kuollessaan 65-vuotias.[28]

H. E. Alarinnan ja Jalo Lahdensuon luonnehdinnan mukaan ”Ylitalon suonissa virtasi lämmin isänmaan ystävän veri ja hänellä oli kauniit kristillisen elämän ihanteet”.[29] Hän oli myös vakaumuksellinen raittiusmies.[30]

Useita vuosia Ylitalon kanssa yhteistyötä tehneen Paavo Raukon mukaan ”hän oli kansanmies, mutta hän olimies, jonka olemukseen sisältyi mitä rikkain kokonaisuus myös kulttuuriarvoja. Hän ymmärsi muutakin kuin msitä hän tahtoi puhua toiselle. Hänellä oli avoin silmä näkemään hyvää siinäkin, minkä monesti muut tuomitsivat. Hän oli sydämellinen kristitty myös teoissa.”[31]

Ylitalon kuusikymmenvuotispäivänä Lapuan Sanomat kirjoitti: ”Kysyttäneen, voiko olla mahdollista, että yksi henkilö täten todella muodostuu seutunsa keskukseksi, vai ampuuko esittelymme yli. Vastaamme että voi. Salaisuus on vain siinä, henkilö omaa määrätyt henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten luontasen sopeutumiskyvyn ja väsymättömän pyrkimyksen eteenpäin. Ylitalon kohdalla on tukijana lisäksi muuan kallisarvoinen ominaisuus: huumorintaju.”[32]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|25.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Lapuan Sanomat 10.9.1946.

2

Lapuan historiakirjat. Lapuan kirkonarkisto.

3

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952.

4

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952.

5

H. E. Alarinta & Jalo Lahdensuo: Ylitalo Yrjö Kustaa. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1965. s. 873; Lapuan Sanomat 17.9.1936, 10.9.1946, 19.6.1952.

6

Aili Venesoja Lapuan Sanomissa 6.2.1958.

7

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 274.

8

Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873; Lapuan Sanomat 17.9.1936, 10.9.1946, 19.6.1952.

9

Lapuan Sanomat 10.9.1946.

10

Lapuan Sanomat 17.9.1936, 10.9.1946.

11

Lapuan Sanomat 19.6.1952.

12

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.5.1971; Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873; Tuomo Paavola: Komia kyläksi � piäni pitäjäksi. Tiistenjoen seudun historia. 2001. s. 96-97.

13

Lapuan Sanomat 10.9.1946; Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873; Paavola 2001 s. 183.

14

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952; Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873; Paavola 2001 s. 264-265.

15

Paavola 2001 s. 203; Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952; Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873.

16

Lehtinen 1984 s. 826; Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952; Paavola 2001 s. 301-310.

17

Paavola 2001 s. 221.

18

Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873.

19

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 146.

20

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952.

21

Lehtinen 1984 s. 413-414, 418; Paavola 2001 s. 173.

22

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952.

23

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952; Lehtinen 1984 s. 422.

24

Lapuan Sanomat 10.9.1946.

25

Lapualaiset vapaussodassa. Muistojulkaisu. Lapuan rintamamiesyhdistys 1986 s. 147-148, 522.

26

Lapuan Sanomat 17.9.1936.

27

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952.

28

Lapuan Sanomat 19.6.1952.

29

Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873.

30

Lapuan Sanomat 10.9.1946.

31

Lapuan Sanomat 19.6.1952.

32

Lapuan Sanomat 10.9.1946.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Ylitalo Yrjö_}}

Yrjö Ylitalo

2020-10-23T07:14:47Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Yrjö Ylitalo (1886–1952) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Yrjö Kustaa Ylitalo |- | colspan="2" |Maanviljelijä, kuntavaikuttaja |- |Syntynyt | |- | colspan="2" |18.9.188...

= Yrjö Ylitalo (1886–1952) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Yrjö Kustaa Ylitalo
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, kuntavaikuttaja
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |18.9.1886 Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |14.6.1952 Lapua
|}
''Yrjö Kustaa Ylitalo, ent. Toppari (s. 18.9.1886 Lapua – k. 14.6.1952 Lapua) oli lakaluomalainen maanviljelijä, kyläkunnan keskeishenkilö ja kuntavaikuttaja. Hän kehitti monipuolisesti Lakaluoman oloja ja sai leikillisen liikanimen ”Lakaluoman keisari”. Hän oli kunnanvaltuuston jäsen 1923–1949, sen varapuheenjohtaja 1946–1948 sekä pitkäaikainen taksoituslautakunnan puheenjohtaja.''

== Keskeltä Tiistenjokea syrjäkylän viljelijäksi ==
Yrjö Ylitalo syntyi Tiistenjoen Topparinmäellä Keski-Topparin taloon.[1] Isä kuoli jo Yrjön ollessa 5-vuotias ja äidinkin kuoltua varhain hän jäi täysorvoksi 11-vuotiaana.[2]

Kotitalo laitettiin vuokralle, mutta lasten varttuessa vanhin veli Juho alkoi järjestellä talon ottamista veljesten omaan hallintaan. Kun Topparin numerossa toimitettiin 1900-luvun alussa jako, Keski-Topparin tilukset siirtyivät syrjäisempään Lakaluoman kylään. Sinne siirrettiin myös talon päärakennus entisen Räikän torpan paikalle. Tila sai uudeksi nimekseen Ylikoski.[3]

Veljekset suunnittelivat aluksi kotitalosta lohkottujen tilojensa asumista samassa suuressa talossa, mitä varten perustus ja kivijalka tehtiin valmiiksi laajennusta varten. Avioiduttuaan vuonna 1907 Yrjö aloitti kuitenkin oman talon rakentamisen. Se valmistui kaksi vuotta myöhemmin entisen Mikkilän torpan paikalle. Talo ja perhe saivat uudeksi nimekseen Ylitalon.[4]

Lakaluomalla talot olivat paljon pienempiä kuin Tiistenjoella, ja maatkin selvästi huonompia. Ylitalon alkoi kohentaa 27 hehtaarin tilaansa voimallisesti. Pinta-ala lisääntyi kolmanneksella ostojen, mutta ennen mutta raivauksen kautta. Peltoja alettiin myös tarmokkaasti salaojittaa.[5]

Jo ensivuosina alettiin kylällä puhua, että nyt sinne oli tullut sellainen asumamies, ettei ennen nähty. Naapurin isäntämiehet ihmettelivät, kun nuori isäntä oli syksyllä yksinänsä aurannut suitset kaulassa kahdella hevosella ja mennyt samaa vakoa aina kaksi kertaa, siis aurannut puolta syvemmältä kuin tavallisesti. Seuraavana kesänä vainiossa oli sato, jollaisia ei Lakaluomalla oltu totuttu näkemään.[6]

Metsänhoitoonkin Ylitalo kiinnitti huomiota varhaisessa vaiheessa. Vuonna 1911 Tiistenjoen maamiesseura antoi hänen tehtäväkseen käpyjen ostamisen läänin maanviljelysseuran karistamolta.[7]

Työn tuloksena olivat tuottoisat pellot ja jalostettu Suomen karja. Hyvät hevosetkin olivat lähelle isännän sydäntä. Myös talon päärakennus uudistettiin kokonaan.[8]

== Lakaluoman keisari ==
Oman talon lisäksi Ylitalon työmaaksi tuli pian koko kyläkunnan kehittäminen. Hän kasvoi kiinni uuteen kotikyläänsä, mutta samalla kyläkin tukeutui häneen monin sitein. Hänestä tuli kulmakunnan keskeishenkilö, jota alettiin leikillisesti kutsua ”Lakaluoman keisariksi”.[9]

Ensimmäinen suurempi työsarka oli jäsenyys torpparien itsenäistymistä järjestelevän vuokralautakunnan jäsenenä. Torppien täyttämällä Lakaluomalla tämä tarkoitti itsenäisen maanviljelyksen alkua laajemmassa mittakaavassa. Pienviljelijäväestö oli hänelle kiitollinen myös uudisraivauspalkkioista, joita hänen peräänantamattoman toimintansa ansioista saatiin Lakaluomalle vuoteen 1936 mennessä noin 100.000 mk.[10]

Kotikylässään Ylitalo toimi myös vakituisena kauppakirjain ja muiden sopimusten tekijänä.[11]

Ylitalo aloitteesta Lakaluomalle saatiin vuonna 1915 Lapuan osuuskaupan sivumyymälä, joka sijoitettiin Ylitalon ostamalle ja sitten Osuuskaupalle myymälle tontille. Tontille perustettiin samana vuonna myös hänen ja Juho Puukilan elokuussa 1914 anoma kansakoulu, jonka johtokuntaa hän johti alusta lähtien.[12]

Kun maidon kuljettaminen Tiistenjoelle alkoi tuntua liian pitkältä matkalta, Ylitalo oli keskeishenkilönä perustamassa Lakaluomalle omaa meijeriä 1923. Hänestä tuli myös sen ensimmäinen isännöitsijä vuoteen 1947 saakka. Samoihin aikoihin perustettiin vielä myllyosuuskunta, jonka senkin johtoon Ylitalo tuli.[13]

Nuoruudessaan Ylitalo toimi innokkaasti Tiistenjoen nuorisoseurassa. Lakaluomalla sellaista ei vielä ollut, joten perustettiin vuonna 1927. Ylitalo oli perustamispuuhissa aktiivisesti mukana ja ryhtyi ensimmäiseksi rahastonhoitajaksi.[14]

Vanhemman väen yhteistoimintaelimeksi perustettiin kylään 1924 maamiesseura, jota sitäkin Ylitalo ryhtyi puheenjohtajana ohjaamaan.[15]

Ylitalon ansioksi on luettu myös Lakaluoman–Haimarin sekä Lakaluoman–Hirvijoen teiden saaminen sekä puhelinkeskuksen perustaminen. Tiistenjoen kyläkirkkoyhdistyksessäkin hän vaikutti pitkän aikaa, puheenjohtajana 1945–1950 ja aktiivisena uuden kirkon ajajana.[16] Tiistenjoen säästöpankissa hän oli valvojana.[17]

”Rehtinä eteläpohjalaisena isäntämiehenä ja ystävällisen luonteensa mukaisesti antoi Ylitalo kylänsä henkiseen ja taloudelliseen elämään niin suuren panoksen, ettei se ole millään mitalla määriteltävissä”, eräs aikalainen luonnehti.[18]

Kuvaava on kasku, jonka mukaan lakaluomalaisten iltarukous tuohon aikaan kuului lyhyesti: ”Yrjöö!”[19]

== Neljännesvuosisata kunnan asialla ==
Kylän keskuudessa saavutetun luottamuksen jälkeen oli luontevaa, että Ylitalo valittiin hoitamaan kyläkuntansa asioita myös ulospäin. Vuokralautakuntaa seurasi monta muuta tehtävää.[20]

Kunnanvaltuustoon Ylitalo valittiin kokoomuksen vuonna 1923. Neljännesvuosisadan kausi päättyi vasta eronpyyntöön sairauden vuoksi vuonna 1949. Vuosina 1946–1948 hän oli valtuuston varaesimies.[21] Kunnallislautakunnassa ja tutkijalautakunnassakin hän oli yli 20 vuoden ajan.[22]

Yksi keskeisimmistä tehtävistä oli yli 30 vuoden rupeama taksoituslautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana. Lisäksi tulivat Lakaluoman kansakoulu, vaalilautakunnat ja monet muut. Esimerkiksi vuonna 1948 hänet valittiin viiteen eri kunnalliseen tehtävään.[23]

Ylitalo sai erityistä tunnustusta tunnollisuudestaan, sillä matkaa kunnantalolle oli yli 20 kilometriä ja liikenneyhteydet huonot.[24]

Jo palokunta-aikana Ylitalo kokosi varoja tulossa olevaa vapaussotaa varten, osallistui salaisiin harjoituksiin ja hankki Lakaluomalle kiväärejä. Sotataisteluissa hän oli mukana Vilppulaan saakka.[25] Suojeluskuntaan hän kuului ”yhtenä sen innokkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista”.[26]

== Kuolema ja luonne ==
Sotavuosina Yrjö Ylitalo alkoi luopua osasta moninaisista luottamustehtävistään. Hän oli jäänyt ennen talvisotaa leskeksi ja avioitui sotien jälkeen uudelleen. Talon isännöinnin hän jätti 1940-luvun lopulla.[27]

Muutaman vuoden sairastelun jälkeen Ylitalo kuoli kotonaan kesällä 1952. Hän oli kuollessaan 65-vuotias.[28]

H. E. Alarinnan ja Jalo Lahdensuon luonnehdinnan mukaan ”Ylitalon suonissa virtasi lämmin isänmaan ystävän veri ja hänellä oli kauniit kristillisen elämän ihanteet”.[29] Hän oli myös vakaumuksellinen raittiusmies.[30]

Useita vuosia Ylitalon kanssa yhteistyötä tehneen Paavo Raukon mukaan ”hän oli kansanmies, mutta hän olimies, jonka olemukseen sisältyi mitä rikkain kokonaisuus myös kulttuuriarvoja. Hän ymmärsi muutakin kuin msitä hän tahtoi puhua toiselle. Hänellä oli avoin silmä näkemään hyvää siinäkin, minkä monesti muut tuomitsivat. Hän oli sydämellinen kristitty myös teoissa.”[31]

Ylitalon kuusikymmenvuotispäivänä Lapuan Sanomat kirjoitti: ”Kysyttäneen, voiko olla mahdollista, että yksi henkilö täten todella muodostuu seutunsa keskukseksi, vai ampuuko esittelymme yli. Vastaamme että voi. Salaisuus on vain siinä, henkilö omaa määrätyt henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten luontasen sopeutumiskyvyn ja väsymättömän pyrkimyksen eteenpäin. Ylitalon kohdalla on tukijana lisäksi muuan kallisarvoinen ominaisuus: huumorintaju.”[32]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|25.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Lapuan Sanomat 10.9.1946.

2

Lapuan historiakirjat. Lapuan kirkonarkisto.

3

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952.

4

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952.

5

H. E. Alarinta & Jalo Lahdensuo: Ylitalo Yrjö Kustaa. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1965. s. 873; Lapuan Sanomat 17.9.1936, 10.9.1946, 19.6.1952.

6

Aili Venesoja Lapuan Sanomissa 6.2.1958.

7

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 274.

8

Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873; Lapuan Sanomat 17.9.1936, 10.9.1946, 19.6.1952.

9

Lapuan Sanomat 10.9.1946.

10

Lapuan Sanomat 17.9.1936, 10.9.1946.

11

Lapuan Sanomat 19.6.1952.

12

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.5.1971; Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873; Tuomo Paavola: Komia kyläksi � piäni pitäjäksi. Tiistenjoen seudun historia. 2001. s. 96-97.

13

Lapuan Sanomat 10.9.1946; Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873; Paavola 2001 s. 183.

14

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952; Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873; Paavola 2001 s. 264-265.

15

Paavola 2001 s. 203; Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952; Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873.

16

Lehtinen 1984 s. 826; Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952; Paavola 2001 s. 301-310.

17

Paavola 2001 s. 221.

18

Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873.

19

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 146.

20

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952.

21

Lehtinen 1984 s. 413-414, 418; Paavola 2001 s. 173.

22

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952.

23

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952; Lehtinen 1984 s. 422.

24

Lapuan Sanomat 10.9.1946.

25

Lapualaiset vapaussodassa. Muistojulkaisu. Lapuan rintamamiesyhdistys 1986 s. 147-148, 522.

26

Lapuan Sanomat 17.9.1936.

27

Lapuan Sanomat 10.9.1946, 19.6.1952.

28

Lapuan Sanomat 19.6.1952.

29

Alarinta & Lahdensuo 1965 s. 873.

30

Lapuan Sanomat 10.9.1946.

31

Lapuan Sanomat 19.6.1952.

32

Lapuan Sanomat 10.9.1946.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Ylitalo Yrjö_}}

Vihtori Sillanpää

2020-10-23T07:12:55Z

Mikko admin: /* Vihtori Sillanpää (1871–1928) */

= Vihtori Sillanpää (1871–1928) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Vihtori Sillanpää
|-
| colspan="2" |Harmonitehtailija, musiikkimies
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |16.6.1871 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |8.8.1928 Kauhava
|}
''Vihtori Sillanpää (s. 16.6.1871 Lapua – k. 8.8.1928 Kauhava) oli lapualainen harmonitehtailija ja musiikkimies. Hän toimi harmonimestarina sekä muilla että omassa tehtaassaan koko aikuisikänsä. Hän teki pitkän päivätyön myös musiikkielämän edistäjänä ja orkesterinjohtajana.''

== Harmonioppi kotiverstaasta ==
Vihtori Sillanpää oli käsityöläisperheen vanhin poika. Isä, torpparinpoika Elias Sillanpää oli taitava kello- ja puuseppä sekä vaskenvalaja. Kuortanelainen Juha Saarimaa pyysi häntä 1870-luvun alkupuolella valmistamaan rakenteilla olevaan harmoniinsa kielilevyt ja kielet. Tästä alkoi isä-Sillanpään innostus soittopeleihin, joita hän ei ollut edes koskaan nähnyt, ja oman harmonitehtaan pystytys Ylisaaren pihatupaan.[1]

Vihtorin elämän rakennuspuut muotoiltiin Ylisaaren harmonipajassa. Hän kertoi ensimmäisen lapsuusmuistonsa olleen isänsä ja äitinsä höyläämässä sarvihöylällä lautoja harmonia varten. Vihtori meni isänsä avuksi ja jopa rippikoulusta täytyi pyytää lomaa, että Viipurin näyttelyyn rakennettava harmoni ehtisi valmistua.[2]

Harmoneilla oli 1800-luvun lopulla paljon kysyntää, sillä niiden pieni koko, helppo soitettavuus, monipuoliset käyttömahdollisuudet ja edullinen tekivät niistä hyvin suosittuja sekä kokoontumistiloissa että monissa kodeissa ja pelimanniyhtyeissä.[3]

Harmonien valmistaminen vaati sekä puusepäntaitoa että musiikillista ymmärrystä. Valmistamisen ja kokoonpanon lisäksi soittopeli piti saada soimaan puhtaasti. Käytännön opin kautta nuoresta Sillanpäästä alkoi kasvaa musiikin monitaitaja.[4]

== Työnjohtajasta itsenäiseksi yrittäjäksi ==
Mentyään vuonna 1893 naimisiin Vihtori Sillanpää alkoi valmistaa harmoneita myös omiin nimiinsä, isänkin samalla valmistaen omia soittopelejään. Vuonna 1896 nuorempi Sillanpää ryhtyi yhteistyöhön kirjakauppias Jaakko Hissan kanssa, ja siirtyi tämän perustamaan harmonitehtaaseen työnjohtajaksi ja pääsuunnittelijaksi.[5]

Kun Jaakko Hissa ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, Vihtori Sillanpää osti tehtaan omakseen työkaluineen, koneineen ja varastoineen vuonna 1914. Kesällä 1917 tulipalo tuhosi kuitenkin soitintehtaan kokonaisuudessaan.[6]

Tehtaan toimintaa jatkettiin sittemmin Sillanpään kotona. Pienimuotoisesta uudesta alusta se kasvoi 1920-luvulla 10–15 hengen laitokseksi.[7] Harmonien lisäksi siellä valmistettiin myös kanteleita.[8]

Sillanpää oli tarkka ammattimies. Jo Hissan tehtailla harmonit saivat hyvän maineen erityisesti herkän ja täyteläisen virityksensä ja vankan tekotavan johdosta. Harmonien virittäjänä Sillanpää kehittyi erittäin osaavaksi, mutta hän kiinnitti huomiota myös soitinten ulkonäköön. Sillanpään harmoneista tulikin eräänlaisia ”soivia huonekaluja”. Ne saavuttivat mainetta laajalti, ja niitä ostettiin ympäri Suomen.[9]

== Elämän ja kuoleman musiikki ==
Vihtori Sillanpää oli musiikillisesti poikkeuksellisen lahjakas. Hän soitti lukuisia soittimia, vieläpä itseoppineeksi erittäin hyvin. Hän myös johti useita orkesterikokoonpanoja.[10]

Jo nuorukaisena 1880-luvulla Sillanpää meni mukaan Lapuan ensimmäiseen torvisoittokuntaan ja vuonna 1890 perustettuun Lapuan orkesteriin alusta alkaen. Jälkimmäisen tueksi perustetussa Lapuan soitannollisessa seurassa Sillanpää oli rahastonhoitajana ja muissakin tehtävissä. Lisäksi hän perusti nuoriso-orkesterin, jota hän johti itse.[11]

Sillanpään musiikillinen into oli lannistamaton. Kun sortovuosina Lapuan päivien vietto oli kielletty, Sillanpään kerrotaan sanoneen: ”Olen tottunut Lapuan Päivänä Kiviristillä soittamaan ja sen teen nytkin”.[12]

Aikalaisarvion mukaan Sillanpää ”on aina väsymättömistä väsymättömimpänä, innokkaista innokkaimpana ottanut osaa kaikkiin musiikkia koskeviin tai sitä lähellä oleviin harrastuksiin. Koskaan hän ei ole ollut niin väsynyt ettei hän olisi jaksanut saapua harjoituksiin tai soittotilaisuuksiin, koskaan ei hänellä ollut niin kiire, että hän olisi jäänyt pois näistä tilaisuuksista. Aina siis aikaa, jopa varojakin uhrata häntä suuresti innoittavan musiikin palvomiseen.”[13]

Elokuussa 1928 hän johti Lapuan orkesteria Kauhavan nuorisoseuralla. Ohjelman viimeisenä numerona esitettiin Sousan ”Tähtilipun alla”. Sen viimeisten tahtien aikana hän sai sydänkohtauksen ja kaatui yleisön syliin. Kun orkesteri jatkoi jäljellä olevat muutamat tahdit loppuun, täyttyi Sillanpään soittajatovereilleen monesti lausuma toivomus kuolemasta sävelien keskellä.[14]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|21.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Aino Poikela: Sillanpää Vihtori. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1965. s. 709; Lapua 24.8.1928.

2

Lapua 24.8.1928.

3

RK: Kansallismuseon kuukauden esine toukokuu 2006, urkuharmoni. www.nba.fi

4

Poikela 1965 s. 709; Lapua 24.8.1928.

5

Poikela 1965 s. 709; Lapua 24.8.1928.

6

Lapua 24.8.1928.

7

Lapua 24.8.1928.

8

Poikela 1965 s. 709.

9

Poikela 1965 s. 709; Lapua 24.8.1928.

10

Poikela 1965 s. 709; Lapua 24.8.1928.

11

Poikela 1965 s. 709; Lapua 24.8.1928.

12

Lapua 24.8.1928.

13

Lapua 24.8.1928.

14

Lapua 24.8.1928; Vaasa 6.6.1959; Lapuan Sanomat 17.10.1974.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Sillanpää Vihtori_}}

Vihtori Sillanpää

2020-10-23T07:12:34Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Vihtori Sillanpää (1871–1928) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Vihtori Sillanpää |- | colspan="2" |Harmonitehtailija, musiikkimies |- |Syntynyt | |- | colspan="2" |16....

= Vihtori Sillanpää (1871–1928) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Vihtori Sillanpää
|-
| colspan="2" |Harmonitehtailija, musiikkimies
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |16.6.1871 Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |8.8.1928 Kauhava
|}
''Vihtori Sillanpää (s. 16.6.1871 Lapua – k. 8.8.1928 Kauhava) oli lapualainen harmonitehtailija ja musiikkimies. Hän toimi harmonimestarina sekä muilla että omassa tehtaassaan koko aikuisikänsä. Hän teki pitkän päivätyön myös musiikkielämän edistäjänä ja orkesterinjohtajana.''

== Harmonioppi kotiverstaasta ==
Vihtori Sillanpää oli käsityöläisperheen vanhin poika. Isä, torpparinpoika Elias Sillanpää oli taitava kello- ja puuseppä sekä vaskenvalaja. Kuortanelainen Juha Saarimaa pyysi häntä 1870-luvun alkupuolella valmistamaan rakenteilla olevaan harmoniinsa kielilevyt ja kielet. Tästä alkoi isä-Sillanpään innostus soittopeleihin, joita hän ei ollut edes koskaan nähnyt, ja oman harmonitehtaan pystytys Ylisaaren pihatupaan.[1]

Vihtorin elämän rakennuspuut muotoiltiin Ylisaaren harmonipajassa. Hän kertoi ensimmäisen lapsuusmuistonsa olleen isänsä ja äitinsä höyläämässä sarvihöylällä lautoja harmonia varten. Vihtori meni isänsä avuksi ja jopa rippikoulusta täytyi pyytää lomaa, että Viipurin näyttelyyn rakennettava harmoni ehtisi valmistua.[2]

Harmoneilla oli 1800-luvun lopulla paljon kysyntää, sillä niiden pieni koko, helppo soitettavuus, monipuoliset käyttömahdollisuudet ja edullinen tekivät niistä hyvin suosittuja sekä kokoontumistiloissa että monissa kodeissa ja pelimanniyhtyeissä.[3]

Harmonien valmistaminen vaati sekä puusepäntaitoa että musiikillista ymmärrystä. Valmistamisen ja kokoonpanon lisäksi soittopeli piti saada soimaan puhtaasti. Käytännön opin kautta nuoresta Sillanpäästä alkoi kasvaa musiikin monitaitaja.[4]

== Työnjohtajasta itsenäiseksi yrittäjäksi ==
Mentyään vuonna 1893 naimisiin Vihtori Sillanpää alkoi valmistaa harmoneita myös omiin nimiinsä, isänkin samalla valmistaen omia soittopelejään. Vuonna 1896 nuorempi Sillanpää ryhtyi yhteistyöhön kirjakauppias Jaakko Hissan kanssa, ja siirtyi tämän perustamaan harmonitehtaaseen työnjohtajaksi ja pääsuunnittelijaksi.[5]

Kun Jaakko Hissa ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, Vihtori Sillanpää osti tehtaan omakseen työkaluineen, koneineen ja varastoineen vuonna 1914. Kesällä 1917 tulipalo tuhosi kuitenkin soitintehtaan kokonaisuudessaan.[6]

Tehtaan toimintaa jatkettiin sittemmin Sillanpään kotona. Pienimuotoisesta uudesta alusta se kasvoi 1920-luvulla 10–15 hengen laitokseksi.[7] Harmonien lisäksi siellä valmistettiin myös kanteleita.[8]

Sillanpää oli tarkka ammattimies. Jo Hissan tehtailla harmonit saivat hyvän maineen erityisesti herkän ja täyteläisen virityksensä ja vankan tekotavan johdosta. Harmonien virittäjänä Sillanpää kehittyi erittäin osaavaksi, mutta hän kiinnitti huomiota myös soitinten ulkonäköön. Sillanpään harmoneista tulikin eräänlaisia ”soivia huonekaluja”. Ne saavuttivat mainetta laajalti, ja niitä ostettiin ympäri Suomen.[9]

== Elämän ja kuoleman musiikki ==
Vihtori Sillanpää oli musiikillisesti poikkeuksellisen lahjakas. Hän soitti lukuisia soittimia, vieläpä itseoppineeksi erittäin hyvin. Hän myös johti useita orkesterikokoonpanoja.[10]

Jo nuorukaisena 1880-luvulla Sillanpää meni mukaan Lapuan ensimmäiseen torvisoittokuntaan ja vuonna 1890 perustettuun Lapuan orkesteriin alusta alkaen. Jälkimmäisen tueksi perustetussa Lapuan soitannollisessa seurassa Sillanpää oli rahastonhoitajana ja muissakin tehtävissä. Lisäksi hän perusti nuoriso-orkesterin, jota hän johti itse.[11]

Sillanpään musiikillinen into oli lannistamaton. Kun sortovuosina Lapuan päivien vietto oli kielletty, Sillanpään kerrotaan sanoneen: ”Olen tottunut Lapuan Päivänä Kiviristillä soittamaan ja sen teen nytkin”.[12]

Aikalaisarvion mukaan Sillanpää ”on aina väsymättömistä väsymättömimpänä, innokkaista innokkaimpana ottanut osaa kaikkiin musiikkia koskeviin tai sitä lähellä oleviin harrastuksiin. Koskaan hän ei ole ollut niin väsynyt ettei hän olisi jaksanut saapua harjoituksiin tai soittotilaisuuksiin, koskaan ei hänellä ollut niin kiire, että hän olisi jäänyt pois näistä tilaisuuksista. Aina siis aikaa, jopa varojakin uhrata häntä suuresti innoittavan musiikin palvomiseen.”[13]

Elokuussa 1928 hän johti Lapuan orkesteria Kauhavan nuorisoseuralla. Ohjelman viimeisenä numerona esitettiin Sousan ”Tähtilipun alla”. Sen viimeisten tahtien aikana hän sai sydänkohtauksen ja kaatui yleisön syliin. Kun orkesteri jatkoi jäljellä olevat muutamat tahdit loppuun, täyttyi Sillanpään soittajatovereilleen monesti lausuma toivomus kuolemasta sävelien keskellä.[14]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|21.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Aino Poikela: Sillanpää Vihtori. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1965. s. 709; Lapua 24.8.1928.

2

Lapua 24.8.1928.

3

RK: Kansallismuseon kuukauden esine toukokuu 2006, urkuharmoni. www.nba.fi

4

Poikela 1965 s. 709; Lapua 24.8.1928.

5

Poikela 1965 s. 709; Lapua 24.8.1928.

6

Lapua 24.8.1928.

7

Lapua 24.8.1928.

8

Poikela 1965 s. 709.

9

Poikela 1965 s. 709; Lapua 24.8.1928.

10

Poikela 1965 s. 709; Lapua 24.8.1928.

11

Poikela 1965 s. 709; Lapua 24.8.1928.

12

Lapua 24.8.1928.

13

Lapua 24.8.1928.

14

Lapua 24.8.1928; Vaasa 6.6.1959; Lapuan Sanomat 17.10.1974.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Sillanpää Vihtori_}}

Helvi Yli-Kuivila

2020-10-23T07:10:47Z

Mikko admin:

= Helvi Yli-Kuivila (1911–2010) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Helvi Matilda Yli-Kuivila, o.s. Kujanpää
|-
| colspan="2" |Emäntä, kuntavaikuttaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |13.2.1911 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |3.1.2010 Lapua
|-
|Vanhemmat
|-
| colspan="2" |[[Kustaa Kujanpää]] (1886–1940)
|}
''Helvi Matilda Yli-Kuivila, o.s. Kujanpää (s. 13.2.1911 Lapua – k. 3.1.2010 Lapua) oli hellanmaalainen emäntä ja varhaisia lapualaisia naispoliitikkoja. Hänet valittiin Lapuan kunnanvaltuustoon vuonna 1953. Hän toimi myös Kokoomuksen naisten piiriliiton puheenjohtajana ja liittovaltuuston varapuheenjohtajana.''

== Herännäistytön kouluvuodet ==
Helvi Kujanpää syntyi heränneeseen opettajaperheeseen Hellanmaan kansakoululla. Opettajaisä [[Kustaa Kujanpää]] piti perheessä säännöllisesti kotihartauksia, seuroissa kuljettiin ahkerasti ja päivät päätettiin yhteiseen iltavirteen. Jopa lasten ajanlasku määräytyi jokavuotisten Herättäjäjuhlien mukaan. Sivistyneessä kodissa myös musisoitiin paljon, ja käsillä oli laaja kirjasto.[1]

Vilkasluonteinen tyttö tympääntyi koulunkäyntiin ja varsinkin pitkä matematiikka tuntui hankalalta. Hän jätti Lapuan yhteiskoulun kesken ja pääsi sijaisopettajaksi Ylihärmän Vesiluoman ja Hellanmaan kouluille. Opettajaura ei kuitenkaan kiinnostanut, ja myöhemmin Yli-Kuivila kertoi kiittäneensä luojaansa, ettei seurannut opettajaisän jalanjälkiä pidemmälle.[2]

Kun sisar kirjoitti ylioppilaaksi, heräsi uusi mielenkiinto koulunkäyntiin. ”Lapualla en enää kehdannut jatkaa koulua”, Yli-Kuivila muisteli.[3] Ylioppilaaksi hän kirjoitti sitten vuonna 1932 Kauhavan keskikoulusta ja lukiosta.[4]

== Miniä, emäntä ja sotainvalidin puoliso ==
Kotitalouskoulun jälkeen solmittu avioliitto Jussi Yli-Kuivilan kanssa kuljetti nuorukaisen Ala-Hellaan Yli-Kuivilan talon miniäksi.[5] ”Se oli minun korkeakouluni. Talon emäntä oli kovettu rehtori”, hän muisteli.[6]

Omaa taloa ruvettiin rakentamaan vuonna 1939. Se jäi kuitenkin kesken, kun talvisota kutsui isännän rintamalle. Taloa viimeisteltiin sitten talkoovoimin. Ensimmäiset asukkaat sisustamattomassa kodissa olivat siirtolaisia, mistä jäi huono muisto. ”He polttivat surkeilematta esimerkiksi hyvää sisäkattopuuta. Mitään ei tietenkään korvattu meille, kun annoimme heidän asua taloa”.[7]

Omaan kotiin päästiin viimein talvisodan jälkeen. Jatkosota toi kuitenkin murheen. Jussi Yli-Kuivila haavoittui sodan alussa, kun luoti meni kasvoista läpi ja ohjautui oikeaan käsivarteen. Käsi saatiin kuntoon, mutta kasvojen lihaksiin jäi pysyvät vauriot.[8]

Elämä sotainvalidin puolisona ei ollut helppoa. ”Olen elänyt vammaisen kanssa ihan vapaaehtoisesti ja päivääkään en ole katunut. Taivaan Isä on meitä siunannut ja johdattanut. Olisihan Jussi saanut puhua enemmän. Sanat olivat häneltä lujassa. Kerran Jussi sanoi minulle, että sää Helvi et oo koskaan haaskannu. Minulle se tarkoitti, että rakastan sinua”, hän muisteli.[9]

”Olen kuullut mieheni valittavan tasan kaksi kertaa. kerran hän sanoi, että helppoa on niillä, jotka ovat nurmen alla. Kun perheellinen mies sanoo niin, niin kivut ovat olleet kovat.” Silti haavoittumispäivää 21.7. vietettiin perheessä kiitospäivänä, kun mies pääsi rintamalta elävänä kotiin.[10]

== Kunnanvaltuutettu ja puolueaktiivi ==
Valistunut ja aikaansa seuraava maatalon emäntä osallistui innokkaasti myös yhteisiin rientoihin. Jo koululaisena hän oli pikkulottana ja sittemmin Hellanmaan lottaosaston puheenjohtajana.[11]

Yli-Kuivila järjesti kotikylällä erilaisia kursseja, huolehti keräyksistä ja oli innolla mukana yhteistoiminnassa. Hän johti moniäänisiä virsiä laulanutta kylän sekakuoroa ja säesti sitä itse pianolla tai harmonilla. Nuorten keskustelukerho syntyi puolivahingossa, kun Yli-Kuivila alkoi pyytää nuoria kyläilemään muuten vain.[12]

Jatkosodan aikana 1943 hänet valittiin Hellanmaan maatalousnaisten puheenjohtajaksi.[13]

Yli-Kuivila kuului siihen sukupolveen, jossa naiset alkoivat ensimmäistä kertaa suuremmassa määrin osallistua myös kuntapolitiikkaan. Hänet valittiin kunnanvaltuuston jäseneksi kokoomuksen listalta vuonna 1953. Valtuustossa hän ajoi näkyvästi raittiusasiaa ja vastusti keskusta-alueen muuttamista kauppalaksi. Hän oli myös kansakoululautakunnan ja synnytyslaitoksen johtokunnan jäsen.[14]

Kokoomuksen järjestötoiminnassa Yli-Kuivila oli ensimmäisiä aktiivisia lapualaisnaisia. Hänet valittiin näkyville paikoille Kokoomuksen naisten Pohjanmaan piiriliiton puheenjohtajaksi sekä Kokoomuksen naisten liittovaltuuston varapuheenjohtajaksi.[15]

”Ennen ei juoniteltu. Itsensä kanssa on sovussa, kun ei tee väärää, tekee työnsä tunnollisesti eikä toivo kenellekään pahaa”, Yli-Kuivila kuvasi ajatusmaailmaansa. ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin. Se on elämänohje, jota olen pyrkinyt noudattamaan.”[16]

Yhteiskunnallisten luottamustehtävien rinnalla kulki vahva mieltymys hengellinen lapsi- ja nuorisotyöhön. Yli-Kuivila piti pyhäkoulua ja toimi seurakunnan nuoriso- ja kasvatustoimikunnassa.[17]

Yli-Kuivila oli perustamassa Lapuan sotaveteraanien naisosastoa ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän kuului myös sotainvalidien naisjaostoon.[18]

== Käsitöiden ja hengellisyyden täyttämä vanhuus ==
Helvi Yli-Kuivilan elämänasenne oli paljolti perua heränneestä lapsuudenkodista. Vahvaan hengellisyyteen yhdistyi entisajan kasvatusihanne, osallistuva mieli ja huumorin viljely.[19]

”Kymmenessä jkäskyssä on minun mielestäni hyvät elämänohjeet, joilla lapsiakin sopii kasvattaa. Ei siinä tarvita sen enempää fundeeraamista”, hän kokosi.[20]

Yli-Kuivila asui kotonaan Ala-Hellassa vielä 91-vuotiaaksi. Sitten pariskunta muutti Saarenpää-kotiin, jossa hän jäi leskeksi tammikuussa 2005. ”Täällä minä puhun yksinäni. Puhun itselleni, Taivaan Isälle ja Jussille”, hän kuvasi 94-vuotiaana. Isännän tuolille hän keräsi tavaraa, sillä siihen ei sopinut muiden istua.[21]

Hän oli viimeisiin vuosiin asti ahkera käsitöiden tekijä. ”Taivaan Isä on kummallinen, kun antoi minulle tällaisen lahjan, että sormeni vielä liikkuvat.” Torkkupeittoja syntyi lahjoiksi ja arpajaisiin peräti 179. Niiden jälkeen syntyi vielä monen monta paria sukkia ja lapasia.[22]

”Olen aina pyrkinyt olemaan monipuolinen. Olen seurannut asioita ja edelleen voimistelutan tietoisesti aivoja. Teen ristisanatehtäviä ja naureskelen television tietokilpailuille. Joskus tuntuu, että pärjäisin siellä hyvinkin. En varmaan osaisi edes kameroita jännittää”, hän hymyili 90-vuotiaana.[23]

Helvi Yli-Kuivila kuoli Lapuan terveyskeskuksessa vuoden 2010 kolmantena päivänä. Hän oli kuollessaan 98-vuotias. Hänet haudattiin Simpsiölle omasta toivomuksestaan vain läheisten läsnä ollessa.[24]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|21.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Mirjam Hietala: Lapsuudenkotina kansakoulu. Teoksessa Koulun kello soi. Opettajat muistelevat. Gummerus, Jyväskylä 1980. s. 130-137.

2

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

3

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

4

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

5

Lapuan Sanomat 9.2.1961, 13.2.2001; Vaasa 13.2.1961.

6

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

7

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

8

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

9

Lapuan Sanomat 15.9.2005.

10

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

11

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

12

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

13

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

14

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961; Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 176, 201-202.

15

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

16

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

17

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

18

Lapuan Sanomat 9.2.1961, 13.2.2001; Vaasa 13.2.1961.

19

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

20

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

21

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

22

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

23

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

24

Lapuan Sanomat 5.1.2010, 4.2.2010.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Yli-Kuivila Helvi_}}

Helvi Yli-Kuivila

2020-10-23T07:10:16Z

Mikko admin:

= Helvi Yli-Kuivila (1911–2010) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Helvi Matilda Yli-Kuivila, o.s. Kujanpää
|-
| colspan="2" |Emäntä, kuntavaikuttaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |13.2.1911 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |3.1.2010 Lapua
|-
|Vanhemmat
|-
| colspan="2" |Kustaa Kujanpää (1886–1940)
|}
''Helvi Matilda Yli-Kuivila, o.s. Kujanpää (s. 13.2.1911 Lapua – k. 3.1.2010 Lapua) oli hellanmaalainen emäntä ja varhaisia lapualaisia naispoliitikkoja. Hänet valittiin Lapuan kunnanvaltuustoon vuonna 1953. Hän toimi myös Kokoomuksen naisten piiriliiton puheenjohtajana ja liittovaltuuston varapuheenjohtajana.''

== Herännäistytön kouluvuodet ==
Helvi Kujanpää syntyi heränneeseen opettajaperheeseen Hellanmaan kansakoululla. Opettajaisä Kustaa Kujanpää piti perheessä säännöllisesti kotihartauksia, seuroissa kuljettiin ahkerasti ja päivät päätettiin yhteiseen iltavirteen. Jopa lasten ajanlasku määräytyi jokavuotisten Herättäjäjuhlien mukaan. Sivistyneessä kodissa myös musisoitiin paljon, ja käsillä oli laaja kirjasto.[1]

Vilkasluonteinen tyttö tympääntyi koulunkäyntiin ja varsinkin pitkä matematiikka tuntui hankalalta. Hän jätti Lapuan yhteiskoulun kesken ja pääsi sijaisopettajaksi Ylihärmän Vesiluoman ja Hellanmaan kouluille. Opettajaura ei kuitenkaan kiinnostanut, ja myöhemmin Yli-Kuivila kertoi kiittäneensä luojaansa, ettei seurannut opettajaisän jalanjälkiä pidemmälle.[2]

Kun sisar kirjoitti ylioppilaaksi, heräsi uusi mielenkiinto koulunkäyntiin. ”Lapualla en enää kehdannut jatkaa koulua”, Yli-Kuivila muisteli.[3] Ylioppilaaksi hän kirjoitti sitten vuonna 1932 Kauhavan keskikoulusta ja lukiosta.[4]

== Miniä, emäntä ja sotainvalidin puoliso ==
Kotitalouskoulun jälkeen solmittu avioliitto Jussi Yli-Kuivilan kanssa kuljetti nuorukaisen Ala-Hellaan Yli-Kuivilan talon miniäksi.[5] ”Se oli minun korkeakouluni. Talon emäntä oli kovettu rehtori”, hän muisteli.[6]

Omaa taloa ruvettiin rakentamaan vuonna 1939. Se jäi kuitenkin kesken, kun talvisota kutsui isännän rintamalle. Taloa viimeisteltiin sitten talkoovoimin. Ensimmäiset asukkaat sisustamattomassa kodissa olivat siirtolaisia, mistä jäi huono muisto. ”He polttivat surkeilematta esimerkiksi hyvää sisäkattopuuta. Mitään ei tietenkään korvattu meille, kun annoimme heidän asua taloa”.[7]

Omaan kotiin päästiin viimein talvisodan jälkeen. Jatkosota toi kuitenkin murheen. Jussi Yli-Kuivila haavoittui sodan alussa, kun luoti meni kasvoista läpi ja ohjautui oikeaan käsivarteen. Käsi saatiin kuntoon, mutta kasvojen lihaksiin jäi pysyvät vauriot.[8]

Elämä sotainvalidin puolisona ei ollut helppoa. ”Olen elänyt vammaisen kanssa ihan vapaaehtoisesti ja päivääkään en ole katunut. Taivaan Isä on meitä siunannut ja johdattanut. Olisihan Jussi saanut puhua enemmän. Sanat olivat häneltä lujassa. Kerran Jussi sanoi minulle, että sää Helvi et oo koskaan haaskannu. Minulle se tarkoitti, että rakastan sinua”, hän muisteli.[9]

”Olen kuullut mieheni valittavan tasan kaksi kertaa. kerran hän sanoi, että helppoa on niillä, jotka ovat nurmen alla. Kun perheellinen mies sanoo niin, niin kivut ovat olleet kovat.” Silti haavoittumispäivää 21.7. vietettiin perheessä kiitospäivänä, kun mies pääsi rintamalta elävänä kotiin.[10]

== Kunnanvaltuutettu ja puolueaktiivi ==
Valistunut ja aikaansa seuraava maatalon emäntä osallistui innokkaasti myös yhteisiin rientoihin. Jo koululaisena hän oli pikkulottana ja sittemmin Hellanmaan lottaosaston puheenjohtajana.[11]

Yli-Kuivila järjesti kotikylällä erilaisia kursseja, huolehti keräyksistä ja oli innolla mukana yhteistoiminnassa. Hän johti moniäänisiä virsiä laulanutta kylän sekakuoroa ja säesti sitä itse pianolla tai harmonilla. Nuorten keskustelukerho syntyi puolivahingossa, kun Yli-Kuivila alkoi pyytää nuoria kyläilemään muuten vain.[12]

Jatkosodan aikana 1943 hänet valittiin Hellanmaan maatalousnaisten puheenjohtajaksi.[13]

Yli-Kuivila kuului siihen sukupolveen, jossa naiset alkoivat ensimmäistä kertaa suuremmassa määrin osallistua myös kuntapolitiikkaan. Hänet valittiin kunnanvaltuuston jäseneksi kokoomuksen listalta vuonna 1953. Valtuustossa hän ajoi näkyvästi raittiusasiaa ja vastusti keskusta-alueen muuttamista kauppalaksi. Hän oli myös kansakoululautakunnan ja synnytyslaitoksen johtokunnan jäsen.[14]

Kokoomuksen järjestötoiminnassa Yli-Kuivila oli ensimmäisiä aktiivisia lapualaisnaisia. Hänet valittiin näkyville paikoille Kokoomuksen naisten Pohjanmaan piiriliiton puheenjohtajaksi sekä Kokoomuksen naisten liittovaltuuston varapuheenjohtajaksi.[15]

”Ennen ei juoniteltu. Itsensä kanssa on sovussa, kun ei tee väärää, tekee työnsä tunnollisesti eikä toivo kenellekään pahaa”, Yli-Kuivila kuvasi ajatusmaailmaansa. ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin. Se on elämänohje, jota olen pyrkinyt noudattamaan.”[16]

Yhteiskunnallisten luottamustehtävien rinnalla kulki vahva mieltymys hengellinen lapsi- ja nuorisotyöhön. Yli-Kuivila piti pyhäkoulua ja toimi seurakunnan nuoriso- ja kasvatustoimikunnassa.[17]

Yli-Kuivila oli perustamassa Lapuan sotaveteraanien naisosastoa ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän kuului myös sotainvalidien naisjaostoon.[18]

== Käsitöiden ja hengellisyyden täyttämä vanhuus ==
Helvi Yli-Kuivilan elämänasenne oli paljolti perua heränneestä lapsuudenkodista. Vahvaan hengellisyyteen yhdistyi entisajan kasvatusihanne, osallistuva mieli ja huumorin viljely.[19]

”Kymmenessä jkäskyssä on minun mielestäni hyvät elämänohjeet, joilla lapsiakin sopii kasvattaa. Ei siinä tarvita sen enempää fundeeraamista”, hän kokosi.[20]

Yli-Kuivila asui kotonaan Ala-Hellassa vielä 91-vuotiaaksi. Sitten pariskunta muutti Saarenpää-kotiin, jossa hän jäi leskeksi tammikuussa 2005. ”Täällä minä puhun yksinäni. Puhun itselleni, Taivaan Isälle ja Jussille”, hän kuvasi 94-vuotiaana. Isännän tuolille hän keräsi tavaraa, sillä siihen ei sopinut muiden istua.[21]

Hän oli viimeisiin vuosiin asti ahkera käsitöiden tekijä. ”Taivaan Isä on kummallinen, kun antoi minulle tällaisen lahjan, että sormeni vielä liikkuvat.” Torkkupeittoja syntyi lahjoiksi ja arpajaisiin peräti 179. Niiden jälkeen syntyi vielä monen monta paria sukkia ja lapasia.[22]

”Olen aina pyrkinyt olemaan monipuolinen. Olen seurannut asioita ja edelleen voimistelutan tietoisesti aivoja. Teen ristisanatehtäviä ja naureskelen television tietokilpailuille. Joskus tuntuu, että pärjäisin siellä hyvinkin. En varmaan osaisi edes kameroita jännittää”, hän hymyili 90-vuotiaana.[23]

Helvi Yli-Kuivila kuoli Lapuan terveyskeskuksessa vuoden 2010 kolmantena päivänä. Hän oli kuollessaan 98-vuotias. Hänet haudattiin Simpsiölle omasta toivomuksestaan vain läheisten läsnä ollessa.[24]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|21.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Mirjam Hietala: Lapsuudenkotina kansakoulu. Teoksessa Koulun kello soi. Opettajat muistelevat. Gummerus, Jyväskylä 1980. s. 130-137.

2

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

3

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

4

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

5

Lapuan Sanomat 9.2.1961, 13.2.2001; Vaasa 13.2.1961.

6

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

7

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

8

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

9

Lapuan Sanomat 15.9.2005.

10

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

11

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

12

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

13

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

14

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961; Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 176, 201-202.

15

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

16

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

17

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

18

Lapuan Sanomat 9.2.1961, 13.2.2001; Vaasa 13.2.1961.

19

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

20

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

21

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

22

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

23

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

24

Lapuan Sanomat 5.1.2010, 4.2.2010.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Yli-Kuivila Helvi_}}

Helvi Yli-Kuivila

2020-10-23T07:09:39Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Helvi Yli-Kuivila (1911–2010) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Helvi Matilda Yli-Kuivila, o.s. Kujanpää |- | colspan="2" |Emäntä, kuntavaikuttaja |- |Syntynyt | |- | c...

= Helvi Yli-Kuivila (1911–2010) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Helvi Matilda Yli-Kuivila, o.s. Kujanpää
|-
| colspan="2" |Emäntä, kuntavaikuttaja
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |13.2.1911 Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |3.1.2010 Lapua
|}
{| class="wikitable"
|-
|Vanhemmat
|
|-
| colspan="2" |Kustaa Kujanpää (1886–1940)
|}
''Helvi Matilda Yli-Kuivila, o.s. Kujanpää (s. 13.2.1911 Lapua – k. 3.1.2010 Lapua) oli hellanmaalainen emäntä ja varhaisia lapualaisia naispoliitikkoja. Hänet valittiin Lapuan kunnanvaltuustoon vuonna 1953. Hän toimi myös Kokoomuksen naisten piiriliiton puheenjohtajana ja liittovaltuuston varapuheenjohtajana.''

== Herännäistytön kouluvuodet ==
Helvi Kujanpää syntyi heränneeseen opettajaperheeseen Hellanmaan kansakoululla. Opettajaisä Kustaa Kujanpää piti perheessä säännöllisesti kotihartauksia, seuroissa kuljettiin ahkerasti ja päivät päätettiin yhteiseen iltavirteen. Jopa lasten ajanlasku määräytyi jokavuotisten Herättäjäjuhlien mukaan. Sivistyneessä kodissa myös musisoitiin paljon, ja käsillä oli laaja kirjasto.[1]

Vilkasluonteinen tyttö tympääntyi koulunkäyntiin ja varsinkin pitkä matematiikka tuntui hankalalta. Hän jätti Lapuan yhteiskoulun kesken ja pääsi sijaisopettajaksi Ylihärmän Vesiluoman ja Hellanmaan kouluille. Opettajaura ei kuitenkaan kiinnostanut, ja myöhemmin Yli-Kuivila kertoi kiittäneensä luojaansa, ettei seurannut opettajaisän jalanjälkiä pidemmälle.[2]

Kun sisar kirjoitti ylioppilaaksi, heräsi uusi mielenkiinto koulunkäyntiin. ”Lapualla en enää kehdannut jatkaa koulua”, Yli-Kuivila muisteli.[3] Ylioppilaaksi hän kirjoitti sitten vuonna 1932 Kauhavan keskikoulusta ja lukiosta.[4]

== Miniä, emäntä ja sotainvalidin puoliso ==
Kotitalouskoulun jälkeen solmittu avioliitto Jussi Yli-Kuivilan kanssa kuljetti nuorukaisen Ala-Hellaan Yli-Kuivilan talon miniäksi.[5] ”Se oli minun korkeakouluni. Talon emäntä oli kovettu rehtori”, hän muisteli.[6]

Omaa taloa ruvettiin rakentamaan vuonna 1939. Se jäi kuitenkin kesken, kun talvisota kutsui isännän rintamalle. Taloa viimeisteltiin sitten talkoovoimin. Ensimmäiset asukkaat sisustamattomassa kodissa olivat siirtolaisia, mistä jäi huono muisto. ”He polttivat surkeilematta esimerkiksi hyvää sisäkattopuuta. Mitään ei tietenkään korvattu meille, kun annoimme heidän asua taloa”.[7]

Omaan kotiin päästiin viimein talvisodan jälkeen. Jatkosota toi kuitenkin murheen. Jussi Yli-Kuivila haavoittui sodan alussa, kun luoti meni kasvoista läpi ja ohjautui oikeaan käsivarteen. Käsi saatiin kuntoon, mutta kasvojen lihaksiin jäi pysyvät vauriot.[8]

Elämä sotainvalidin puolisona ei ollut helppoa. ”Olen elänyt vammaisen kanssa ihan vapaaehtoisesti ja päivääkään en ole katunut. Taivaan Isä on meitä siunannut ja johdattanut. Olisihan Jussi saanut puhua enemmän. Sanat olivat häneltä lujassa. Kerran Jussi sanoi minulle, että sää Helvi et oo koskaan haaskannu. Minulle se tarkoitti, että rakastan sinua”, hän muisteli.[9]

”Olen kuullut mieheni valittavan tasan kaksi kertaa. kerran hän sanoi, että helppoa on niillä, jotka ovat nurmen alla. Kun perheellinen mies sanoo niin, niin kivut ovat olleet kovat.” Silti haavoittumispäivää 21.7. vietettiin perheessä kiitospäivänä, kun mies pääsi rintamalta elävänä kotiin.[10]

== Kunnanvaltuutettu ja puolueaktiivi ==
Valistunut ja aikaansa seuraava maatalon emäntä osallistui innokkaasti myös yhteisiin rientoihin. Jo koululaisena hän oli pikkulottana ja sittemmin Hellanmaan lottaosaston puheenjohtajana.[11]

Yli-Kuivila järjesti kotikylällä erilaisia kursseja, huolehti keräyksistä ja oli innolla mukana yhteistoiminnassa. Hän johti moniäänisiä virsiä laulanutta kylän sekakuoroa ja säesti sitä itse pianolla tai harmonilla. Nuorten keskustelukerho syntyi puolivahingossa, kun Yli-Kuivila alkoi pyytää nuoria kyläilemään muuten vain.[12]

Jatkosodan aikana 1943 hänet valittiin Hellanmaan maatalousnaisten puheenjohtajaksi.[13]

Yli-Kuivila kuului siihen sukupolveen, jossa naiset alkoivat ensimmäistä kertaa suuremmassa määrin osallistua myös kuntapolitiikkaan. Hänet valittiin kunnanvaltuuston jäseneksi kokoomuksen listalta vuonna 1953. Valtuustossa hän ajoi näkyvästi raittiusasiaa ja vastusti keskusta-alueen muuttamista kauppalaksi. Hän oli myös kansakoululautakunnan ja synnytyslaitoksen johtokunnan jäsen.[14]

Kokoomuksen järjestötoiminnassa Yli-Kuivila oli ensimmäisiä aktiivisia lapualaisnaisia. Hänet valittiin näkyville paikoille Kokoomuksen naisten Pohjanmaan piiriliiton puheenjohtajaksi sekä Kokoomuksen naisten liittovaltuuston varapuheenjohtajaksi.[15]

”Ennen ei juoniteltu. Itsensä kanssa on sovussa, kun ei tee väärää, tekee työnsä tunnollisesti eikä toivo kenellekään pahaa”, Yli-Kuivila kuvasi ajatusmaailmaansa. ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin. Se on elämänohje, jota olen pyrkinyt noudattamaan.”[16]

Yhteiskunnallisten luottamustehtävien rinnalla kulki vahva mieltymys hengellinen lapsi- ja nuorisotyöhön. Yli-Kuivila piti pyhäkoulua ja toimi seurakunnan nuoriso- ja kasvatustoimikunnassa.[17]

Yli-Kuivila oli perustamassa Lapuan sotaveteraanien naisosastoa ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän kuului myös sotainvalidien naisjaostoon.[18]

== Käsitöiden ja hengellisyyden täyttämä vanhuus ==
Helvi Yli-Kuivilan elämänasenne oli paljolti perua heränneestä lapsuudenkodista. Vahvaan hengellisyyteen yhdistyi entisajan kasvatusihanne, osallistuva mieli ja huumorin viljely.[19]

”Kymmenessä jkäskyssä on minun mielestäni hyvät elämänohjeet, joilla lapsiakin sopii kasvattaa. Ei siinä tarvita sen enempää fundeeraamista”, hän kokosi.[20]

Yli-Kuivila asui kotonaan Ala-Hellassa vielä 91-vuotiaaksi. Sitten pariskunta muutti Saarenpää-kotiin, jossa hän jäi leskeksi tammikuussa 2005. ”Täällä minä puhun yksinäni. Puhun itselleni, Taivaan Isälle ja Jussille”, hän kuvasi 94-vuotiaana. Isännän tuolille hän keräsi tavaraa, sillä siihen ei sopinut muiden istua.[21]

Hän oli viimeisiin vuosiin asti ahkera käsitöiden tekijä. ”Taivaan Isä on kummallinen, kun antoi minulle tällaisen lahjan, että sormeni vielä liikkuvat.” Torkkupeittoja syntyi lahjoiksi ja arpajaisiin peräti 179. Niiden jälkeen syntyi vielä monen monta paria sukkia ja lapasia.[22]

”Olen aina pyrkinyt olemaan monipuolinen. Olen seurannut asioita ja edelleen voimistelutan tietoisesti aivoja. Teen ristisanatehtäviä ja naureskelen television tietokilpailuille. Joskus tuntuu, että pärjäisin siellä hyvinkin. En varmaan osaisi edes kameroita jännittää”, hän hymyili 90-vuotiaana.[23]

Helvi Yli-Kuivila kuoli Lapuan terveyskeskuksessa vuoden 2010 kolmantena päivänä. Hän oli kuollessaan 98-vuotias. Hänet haudattiin Simpsiölle omasta toivomuksestaan vain läheisten läsnä ollessa.[24]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|21.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Mirjam Hietala: Lapsuudenkotina kansakoulu. Teoksessa Koulun kello soi. Opettajat muistelevat. Gummerus, Jyväskylä 1980. s. 130-137.

2

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

3

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

4

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

5

Lapuan Sanomat 9.2.1961, 13.2.2001; Vaasa 13.2.1961.

6

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

7

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

8

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

9

Lapuan Sanomat 15.9.2005.

10

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

11

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

12

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

13

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

14

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961; Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 176, 201-202.

15

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

16

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

17

Lapuan Sanomat 9.2.1961; Vaasa 13.2.1961.

18

Lapuan Sanomat 9.2.1961, 13.2.2001; Vaasa 13.2.1961.

19

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

20

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

21

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

22

Lapuan Sanomat 13.2.2001, 15.9.2005.

23

Lapuan Sanomat 13.2.2001.

24

Lapuan Sanomat 5.1.2010, 4.2.2010.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Yli-Kuivila Helvi_}}

Kustaa Ojala

2020-10-22T12:10:53Z

Mikko admin: /* Kuustaantuvan Kuustaa, kotitilan viljelijä */

= Kustaa Ojala (1874–1957) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Kustaa Ojala
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, kuntavaikuttaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |17.10.1874 Lappajärven Kauhajärvi
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |1.7.1957 Lapuan Kauhajärvi
|}
''Kustaa Ojala (s. 17.10.1874 Lappajärven Kauhajärvi – k. 1.7.1957 Lapuan Kauhajärvellä) oli kauhajärveläinen maanviljelijä, kuntamies ja evankelinen vaikuttaja. Hän oli kotikylänsä keskeinen vaikuttaja aikanaan, kuului Lappajärven kunnallislautakuntaan ja hoiti useita muita luottamustoimia. Vuosina 1939–1949 hän kuului Lapuan kirkkoneuvostoon.''

== Kuustaantuvan Kuustaa, kotitilan viljelijä ==
Kustaa Ojala syntyi yhteen Lappajärven suurimmista taloista. [[Jaakko Ojala|Isä, Ketolan Paksun lempinimen saanut]], oli yksi kyläkunnan napamiehistä.[1]

Kodinperinnön isä tiivisti pojalleen eräänä pyhäpäivänä: ”Älä koskaan tee pyhänä työtä, älä koskaan erkane kirkost niin kauvan, kuin kirkossa uskontunnustus ja Isämeidän-rukous luetaan. Älä koskaan pidä huonoja hevosia, huonon hevosen kanssa menee hyvänkin miehen aika hukkaan. Kätke nämä mieleesi ja noudata niitä elinaikasi niin Jumala siunaa työsi. Tulet toimeen ilman pyhätyötäkin ja kirkkoonkin joudat menemään.”[2]

Alle kaksikymmenvuotiaana Kustaa työskenteli Miina-sisaren luona Alajärvellä. Tämä alkoi yllyttää veljeään ”ottamaan Paavolan Hanna-Tillasta vaimon, koska tämä oli komea ja työtä pelkäämätön tyttö”. Kustaa rukoili, että orastava tunne köyhään Paavolan tyttäreen kuihtuisi, olihan hän kihloissa suuren kauhavalaistalon tyttären Kaisa Jaskarin kanssa. Rakkaus kuitenkin kasvoi, ja Paavolasta tuli Ojalaan miniä.[3]

Kotitalon isännöinti oli elämänurana jonkinlainen itsestään selvyys, sillä suuresta talosta riitti jaettavaksi useammallekin lapselle.[4] Hän sai vuonna 1893 vaihteessa tehdyssä jaossa viljeltäväkseen kuudenneksen talosta.[5]

Oman talon, Kuustaantuvan, rakentamisesta jäi melkoisesti velkoja, ja niitä tienaamaan Kuustaantuvan Kuustaana tunnettu isäntä lähti Johannes-veljensä perässä keväällä 1905. Kotiin hän palasi parin vuoden jälkeen heti kun talorahat oli tienattu.[6]

Maanviljelijänä Ojala jatkoi isänsä suurisuuntaista uudisraivausta ja suoviljelyä. Hän otti käyttöön uuden ajan menetelmiä harkiten ja kokeillen.[7] Karjanhoidostakin hän oli kiinnostunut, ja vuonna 1908 sanomalehti Vaasan mukaan ”hänen navettaansa, vaikkei se vielä aivan kaikkia vaatimuksia täytäkään, täytyy sentään pitää uudenaikaisimpana paikkakunnallaan”.[8]

Ojala omisti myös kylän ensimmäisen kantakirjatamman, joka hyväksyttiin kirjoihin vuonna 1900.[9]

1920-luvun alussa Kuustantuvalla harkittiin vakavasti koko tilan myymistä ja muuttamista monen muun eteläpohjalaisen tavoin Keski- tai Pohjois-Pohjanmaalle. Huutokauppailmoitus oli jo valmiina ja lehti-ilmoituksista etsittiin sopivaa tilaa ostettavaksi. Syystä tai toisesta myynti jäi kuitenkin sikseen.[10]

Vuodesta 1921 Ojalassa alettiin pitää myös majataloa.[11]

== Kotikylän kärkimies ==
Isänsä esimerkin mukaisesti Kustaa Ojala kohosi vuorostaan yhdeksi kyläkunnan voimahahmoksi.

Vuonna 1908 hän oli perustamassa Kauhajärvelle nuorisoseuraa ja toimi sen ensimmäisen johtokunnan jäsenenä.[12] Hän oli jäsenenä Lappajärven kunnallislautakunnassa, verotuslautakunnassa ja holhouslautakunnassa sekä ahkerasti mukana kotikylän maamiesseurassa, osuusmeijerissä ja lainajyvästössä.[13]

Lappajärven säästöpankin perustamisessa Ojala oli yksi innokkaimmista ja valittiin sen isännistöönkin.[14] Kauhajärven kansakoulun johtokuntaa hän johti peräti 35 vuotta.[15]

Kauhajärven viljelyskelpoisten maiden kanavoimishankkeissa Ojala oli kärkimiehenä. Vuosina 1901–1903 Kauhajärvellä kaivettiin valtion varoin viemäreitä noin 25 kilometriä.[16] 1910-luvulla Ojala oli vielä ajamassa Kokkonevan kanavan rakentamista.[17]

Ojalan kokemaa paikallista luottamusta kuvaavat hyvin ensimmäisen maailmansodan vuodet. Hän toimi majatalonpitäjänä oivallisena jääkärien etappimiehenä. Vuosina 1917–1918 hän toimi vuoden ajan Lappajärven nimismiespiirissä poliisina tehtävänään ainakin viinanpolttimoiden etsiminen ja hävittäminen.[18]

Useita kertoja Ojala ajoi kauhajärveläisten asiaa senaatissa asti. Hänen uskottunsa oli Lappajärven kirkkoherran poika, senaattori Isak Fellman, jolle sai esittää asiansa häkeltelemättä suomeksi. Sittemmin Ojala oli itsekin ehdokkaana eduskuntavaaleissakin, mutta ei tullut valituksi.[19]

Majatalonisäntä Ojala teki ison urakan vuonna 1912 valmistuneen Lapuan–Kurejoen maantien valmistumisessa. Lappajärven kunnan taholta tuli suuri vastustus, sillä kuntamiehet päättelivät, ettei ”lappajärvisten velvollisuus ole tehdä Ketoolan Kuustaalle kestitietä Alijärvelle”. Sittemmin Ojala oli ajamassa vahvasti Kauhajärven liittämistä Lapuaan, mikä tapahtuikin vuonna 1938.[20]

== Evankelinen pyhäkoulunopettaja ==
Lapsuudenkotoaan Ojala oli imenyt vahvan evankelisen vakaumuksen. Henkilökohtaisen herätyksen hän koki rippikoulun jälkeen. ”Kyrönojalla ollessani Jumalan armo kirkastui minulle. Tuli mieleeni Raamatunlause: ”Jeesus on syntisten edestä kuollut ja verellään syntivelan maksanut, autuus on armosta!”. Tuli hyvä olla ja omantunnon rauha. Pyhähenki vaikutti uskon niin vahvan, että olin rohkea uskoni tunnustamaan jokaiselle.”[21]

Vuonna 1895 tuli karkasi Ojalalta kydönpoltossa tuulen mukana metsään ja uhkasi polttaa sen. Kun muut olivat jo lähteneet töistä, hän makasi maassa voimattomana ja rukoili apua Jumalalta. ”Silloin tuli tuuliaispää tuoden kovan sateen ja valkia sammui. Kuljin ympäri, eikä ollut satanut kuin noin ¼ kilometrin leveydeltä. Minä uskon, että Jumala kuuli rukoukseni kohta. Hymyilköön kuka tahansa tälle, minä uskon vahvasti, että Jumala se oli joka sateen lähetti. On minulla kokemuksia ettei ole ruousta jäänyt kuulematta koskaan.”[22]

Pyhäkoulua Kustaa Ojala piti kotikylässään peräti 64 vuoden ajan.[23] ”Isoisä istui Kuustaantuvan ison pöydän päässä majesteetillisen ja pelottavankin arvokkaana. Päivän teksti ja muistolause käytiin asiallisesti läpi. Hän oli mahtavaääninen veisaaja, mutta nuottikorvaa oli suotu niukalti. Se ei kuitenkaan haitannut opettaa itseään ollenkaan, mutta oppilaiden laita oli pääsääntöisesti toisin”, tyttärenpoika Antti Uotila on muistellut.[24]

Evankeliumijuhlia Ojala järjesti innokkaasti, ja toimi Evankeliumiyhdistyksessä vuosikymmenien ajan keskeisenä toimihenkilönä ja ohjelmansuorittajana. Kauhajärven ensimmäisiä raamattupäiviä vietettiin 1935 Kustaa Ojalan talossa. Hän oli myös käytetty puhuja uskonnollisissa tilaisuuksissa.[25]

Yksi Ojalan pitkäaikaisia toiveita oli saada toinen Lappajärven papeista asumaan Kauhajärvelle. Tuomiokapituliin lähetettiin kirje, jossa uhattiin kielteisen päätöksen jälkeen perustaa oma kunnallisseurakunta. Lappajärven pappi ei kuitenkaan koskaan muuttanut Kauhajärvelle.[26]

Seurakuntavaihdoksen yhteydessä Ojala valittiin Lapuan kirkkoneuvostoon, jossa hän vaikutti yli kymmenen vuotta 1939–1949.[27]

== Älykäs ja kunnioitettu auktoriteetti ==
Kustaa Ojala oli vuoden 1943 henkilötodistuksen mukaan 167 cm pitkä ja tummahiuksinen. Silmät olivat siniharmaat ja olemus tanakka.[28] Kutsunnoissa vuonna 1895 Kustaa vapautettiin asevelvollisuudesta ”sotapalvelukseen kykenemättömänä”. Vapautuksen syynä oli ilmeisesti tapaturma.[29]

Lapuan Sanomien luonnehdinnan mukaan ”hän oli suora ja rehellinen ahertaja, jonka elämää kaunisti syvä ja vakava uskonnollinen mieli. Sellaisena häntä kunnioitettiin kaikissa piireissä.”[30]

Pelkän kansakoulusivistyksen pohjalta Ojala luki ja opiskeli itsenäisesti saavuttaen laajan tietopohjan sekä kehittyen sanavalmiiksi, hyväksi puhujaksi ja kirjoittajaksi. Puolen vuosisadan ajan hän teki jatkuvia muistiinpanoja paikkakunnan talouden kehityksestä ja sukunsa vaiheista.[31]

Ojalan majatalossa vieraili konsulentteja, tuomareita, insinöörejä, pappeja ja muitakin arvovieraita, joille isäntä lähti monesti itse kyytimieheksi. Näillä matkoilla hän lisäsi omaa tietomääräänsä, mutta antoi myös monelle vieraalle kuvan suuritietoisesta ja älykkäästä talonpojasta.[32]

Kotikylässään Ojalalla oli huomattava auktoriteetti, mutta joskus yleisessä kokouksessa päätettiin vastoin hänen tahtoaankin. Silloin hän sanoutui irti koko suunnitelmasta, mutta hyväksyi sitten enemmistön kannan ja palasi ruotuun.[33]

Näin kävi esimerkiksi Kauhajärven koulun myynnistä saatujen rahojen suhteen, joilla Ojala olisi vähemmistön kanssa halunnut remontoida kirkon, mutta enemmistö päätti jakaa varat pääluvun mukaan. Osuusmeijeriä perustettaessa Ojala puolestaan oli mukana innolla, kunnes enemmistä päätti sijoittaa sen Koukkarin sijasta Ranttilaan. Aikanaan Ojalankin maito kuitenkin vietiin Ranttilan meijeriin.[34]

Ojalan ajoittain itsepäisestäkin auktoriteettiasemasta antaa hyvän kuvan hänen 1910-luvun lopulla antama ilmoitus Ojalan väen- nimenmuutoksista. Keneltäkään kysymättä hän ilmoitti kinkereillä oman nimensä jäämisestä Ojalaksi, mutta muiden nimien muuttumisesta Alasiksi, Ylisiksi, Ahonpäiksi jne. Muuttamatta nimet kuitenkin lopulta jäivät.[35]

Kustaa Ojala kuoli Lapuan kunnansairaalassa 82-vuotiaana vuonna 1957.[36]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|21.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Antti Uotila: Kustaa Jaakonpoika Ojala. Tarinoita Jaakko Ojalan suvusta. Toim. Seija Salmela. Ketolan Paksun sukuseura ry 2007. s. 45.

2

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

3

Uotila 2007 s. 45.

4

Vihtori Mäkelä: Ojala Kustaa. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan liitto, Seinäjoki 1965. s. 544.

5

Uotila 2007 s. 45; Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

6

Uotila 2007 s. 45-46.

7

Mäkelä 1965 s. 544.

8

Vaasa 4.12.1915.

9

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 269.

10

Uotila 2007 s. 46.

11

Lehtinen 1984 s. 344.

12

Mäkelä 1965 s. 544.

13

Vaasa 4.12.1915; Uotila 2007 s. 47.

14

Vaasa 4.12.1915.

15

Mäkelä 1965 s. 545.

16

Lehtinen 1984 s. 211.

17

Mäkelä 1965 s. 545.

18

Uotila 2007 s. 48.

19

Mäkelä 1965 s. 544; Lehtinen 1984 s. 483.

20

Mäkelä 1965 s. 545.

21

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

22

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

23

Lapuan Sanomat 18.7.1957.

24

Uotila 2007 s. 48.

25

Mäkelä 1965 s. 544; Lapuan Sanomat 18.10.1934, 18.7.1957; Heikki Pehkoranta: Kauhajärvi. Totta ja tarinaa pohjalaisesta rajakylästä. Lapua 1985. s. 68; Lehtinen 1984 s. 892.

26

Uotila 2007 s. 47.

27

Lehtinen 1984 s. 836.

28

Uotila 2007 s. 44-45.

29

Uotila 2007 s. 45; Pehkoranta 1985 s. 161-162.

30

Lapuan Sanomat 18.7.1957.

31

Heikki Pehkoranta Lapuan Sanomissa 22.1.1976; Mäkelä 1965 s. 544; Uotila 2007 s. 46.

32

Mäkelä 1965 s. 544.

33

Uotila 2007 s. 47.

34

Uotila 2007 s. 47.

35

Uotila 2007 s. 47.

36

Lapuan Sanomat 18.7.1957.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Ojala Kustaa_}}

Kustaa Ojala

2020-10-22T12:09:15Z

Mikko admin: /* Kustaa Ojala (1874–1957) */

= Kustaa Ojala (1874–1957) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Kustaa Ojala
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, kuntavaikuttaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |17.10.1874 Lappajärven Kauhajärvi
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |1.7.1957 Lapuan Kauhajärvi
|}
''Kustaa Ojala (s. 17.10.1874 Lappajärven Kauhajärvi – k. 1.7.1957 Lapuan Kauhajärvellä) oli kauhajärveläinen maanviljelijä, kuntamies ja evankelinen vaikuttaja. Hän oli kotikylänsä keskeinen vaikuttaja aikanaan, kuului Lappajärven kunnallislautakuntaan ja hoiti useita muita luottamustoimia. Vuosina 1939–1949 hän kuului Lapuan kirkkoneuvostoon.''

== Kuustaantuvan Kuustaa, kotitilan viljelijä ==
Kustaa Ojala syntyi yhteen Lappajärven suurimmista taloista. Isä, Ketolan Paksun lempinimen saanut, oli yksi kyläkunnan napamiehistä.[1]

Kodinperinnön isä tiivisti pojalleen eräänä pyhäpäivänä: ”Älä koskaan tee pyhänä työtä, älä koskaan erkane kirkost niin kauvan, kuin kirkossa uskontunnustus ja Isämeidän-rukous luetaan. Älä koskaan pidä huonoja hevosia, huonon hevosen kanssa menee hyvänkin miehen aika hukkaan. Kätke nämä mieleesi ja noudata niitä elinaikasi niin Jumala siunaa työsi. Tulet toimeen ilman pyhätyötäkin ja kirkkoonkin joudat menemään.”[2]

Alle kaksikymmenvuotiaana Kustaa työskenteli Miina-sisaren luona Alajärvellä. Tämä alkoi yllyttää veljeään ”ottamaan Paavolan Hanna-Tillasta vaimon, koska tämä oli komea ja työtä pelkäämätön tyttö”. Kustaa rukoili, että orastava tunne köyhään Paavolan tyttäreen kuihtuisi, olihan hän kihloissa suuren kauhavalaistalon tyttären Kaisa Jaskarin kanssa. Rakkaus kuitenkin kasvoi, ja Paavolasta tuli Ojalaan miniä.[3]

Kotitalon isännöinti oli elämänurana jonkinlainen itsestään selvyys, sillä suuresta talosta riitti jaettavaksi useammallekin lapselle.[4] Hän sai vuonna 1893 vaihteessa tehdyssä jaossa viljeltäväkseen kuudenneksen talosta.[5]

Oman talon, Kuustaantuvan, rakentamisesta jäi melkoisesti velkoja, ja niitä tienaamaan Kuustaantuvan Kuustaana tunnettu isäntä lähti Johannes-veljensä perässä keväällä 1905. Kotiin hän palasi parin vuoden jälkeen heti kun talorahat oli tienattu.[6]

Maanviljelijänä Ojala jatkoi isänsä suurisuuntaista uudisraivausta ja suoviljelyä. Hän otti käyttöön uuden ajan menetelmiä harkiten ja kokeillen.[7] Karjanhoidostakin hän oli kiinnostunut, ja vuonna 1908 sanomalehti Vaasan mukaan ”hänen navettaansa, vaikkei se vielä aivan kaikkia vaatimuksia täytäkään, täytyy sentään pitää uudenaikaisimpana paikkakunnallaan”.[8]

Ojala omisti myös kylän ensimmäisen kantakirjatamman, joka hyväksyttiin kirjoihin vuonna 1900.[9]

1920-luvun alussa Kuustantuvalla harkittiin vakavasti koko tilan myymistä ja muuttamista monen muun eteläpohjalaisen tavoin Keski- tai Pohjois-Pohjanmaalle. Huutokauppailmoitus oli jo valmiina ja lehti-ilmoituksista etsittiin sopivaa tilaa ostettavaksi. Syystä tai toisesta myynti jäi kuitenkin sikseen.[10]

Vuodesta 1921 Ojalassa alettiin pitää myös majataloa.[11]

== Kotikylän kärkimies ==
Isänsä esimerkin mukaisesti Kustaa Ojala kohosi vuorostaan yhdeksi kyläkunnan voimahahmoksi.

Vuonna 1908 hän oli perustamassa Kauhajärvelle nuorisoseuraa ja toimi sen ensimmäisen johtokunnan jäsenenä.[12] Hän oli jäsenenä Lappajärven kunnallislautakunnassa, verotuslautakunnassa ja holhouslautakunnassa sekä ahkerasti mukana kotikylän maamiesseurassa, osuusmeijerissä ja lainajyvästössä.[13]

Lappajärven säästöpankin perustamisessa Ojala oli yksi innokkaimmista ja valittiin sen isännistöönkin.[14] Kauhajärven kansakoulun johtokuntaa hän johti peräti 35 vuotta.[15]

Kauhajärven viljelyskelpoisten maiden kanavoimishankkeissa Ojala oli kärkimiehenä. Vuosina 1901–1903 Kauhajärvellä kaivettiin valtion varoin viemäreitä noin 25 kilometriä.[16] 1910-luvulla Ojala oli vielä ajamassa Kokkonevan kanavan rakentamista.[17]

Ojalan kokemaa paikallista luottamusta kuvaavat hyvin ensimmäisen maailmansodan vuodet. Hän toimi majatalonpitäjänä oivallisena jääkärien etappimiehenä. Vuosina 1917–1918 hän toimi vuoden ajan Lappajärven nimismiespiirissä poliisina tehtävänään ainakin viinanpolttimoiden etsiminen ja hävittäminen.[18]

Useita kertoja Ojala ajoi kauhajärveläisten asiaa senaatissa asti. Hänen uskottunsa oli Lappajärven kirkkoherran poika, senaattori Isak Fellman, jolle sai esittää asiansa häkeltelemättä suomeksi. Sittemmin Ojala oli itsekin ehdokkaana eduskuntavaaleissakin, mutta ei tullut valituksi.[19]

Majatalonisäntä Ojala teki ison urakan vuonna 1912 valmistuneen Lapuan–Kurejoen maantien valmistumisessa. Lappajärven kunnan taholta tuli suuri vastustus, sillä kuntamiehet päättelivät, ettei ”lappajärvisten velvollisuus ole tehdä Ketoolan Kuustaalle kestitietä Alijärvelle”. Sittemmin Ojala oli ajamassa vahvasti Kauhajärven liittämistä Lapuaan, mikä tapahtuikin vuonna 1938.[20]

== Evankelinen pyhäkoulunopettaja ==
Lapsuudenkotoaan Ojala oli imenyt vahvan evankelisen vakaumuksen. Henkilökohtaisen herätyksen hän koki rippikoulun jälkeen. ”Kyrönojalla ollessani Jumalan armo kirkastui minulle. Tuli mieleeni Raamatunlause: ”Jeesus on syntisten edestä kuollut ja verellään syntivelan maksanut, autuus on armosta!”. Tuli hyvä olla ja omantunnon rauha. Pyhähenki vaikutti uskon niin vahvan, että olin rohkea uskoni tunnustamaan jokaiselle.”[21]

Vuonna 1895 tuli karkasi Ojalalta kydönpoltossa tuulen mukana metsään ja uhkasi polttaa sen. Kun muut olivat jo lähteneet töistä, hän makasi maassa voimattomana ja rukoili apua Jumalalta. ”Silloin tuli tuuliaispää tuoden kovan sateen ja valkia sammui. Kuljin ympäri, eikä ollut satanut kuin noin ¼ kilometrin leveydeltä. Minä uskon, että Jumala kuuli rukoukseni kohta. Hymyilköön kuka tahansa tälle, minä uskon vahvasti, että Jumala se oli joka sateen lähetti. On minulla kokemuksia ettei ole ruousta jäänyt kuulematta koskaan.”[22]

Pyhäkoulua Kustaa Ojala piti kotikylässään peräti 64 vuoden ajan.[23] ”Isoisä istui Kuustaantuvan ison pöydän päässä majesteetillisen ja pelottavankin arvokkaana. Päivän teksti ja muistolause käytiin asiallisesti läpi. Hän oli mahtavaääninen veisaaja, mutta nuottikorvaa oli suotu niukalti. Se ei kuitenkaan haitannut opettaa itseään ollenkaan, mutta oppilaiden laita oli pääsääntöisesti toisin”, tyttärenpoika Antti Uotila on muistellut.[24]

Evankeliumijuhlia Ojala järjesti innokkaasti, ja toimi Evankeliumiyhdistyksessä vuosikymmenien ajan keskeisenä toimihenkilönä ja ohjelmansuorittajana. Kauhajärven ensimmäisiä raamattupäiviä vietettiin 1935 Kustaa Ojalan talossa. Hän oli myös käytetty puhuja uskonnollisissa tilaisuuksissa.[25]

Yksi Ojalan pitkäaikaisia toiveita oli saada toinen Lappajärven papeista asumaan Kauhajärvelle. Tuomiokapituliin lähetettiin kirje, jossa uhattiin kielteisen päätöksen jälkeen perustaa oma kunnallisseurakunta. Lappajärven pappi ei kuitenkaan koskaan muuttanut Kauhajärvelle.[26]

Seurakuntavaihdoksen yhteydessä Ojala valittiin Lapuan kirkkoneuvostoon, jossa hän vaikutti yli kymmenen vuotta 1939–1949.[27]

== Älykäs ja kunnioitettu auktoriteetti ==
Kustaa Ojala oli vuoden 1943 henkilötodistuksen mukaan 167 cm pitkä ja tummahiuksinen. Silmät olivat siniharmaat ja olemus tanakka.[28] Kutsunnoissa vuonna 1895 Kustaa vapautettiin asevelvollisuudesta ”sotapalvelukseen kykenemättömänä”. Vapautuksen syynä oli ilmeisesti tapaturma.[29]

Lapuan Sanomien luonnehdinnan mukaan ”hän oli suora ja rehellinen ahertaja, jonka elämää kaunisti syvä ja vakava uskonnollinen mieli. Sellaisena häntä kunnioitettiin kaikissa piireissä.”[30]

Pelkän kansakoulusivistyksen pohjalta Ojala luki ja opiskeli itsenäisesti saavuttaen laajan tietopohjan sekä kehittyen sanavalmiiksi, hyväksi puhujaksi ja kirjoittajaksi. Puolen vuosisadan ajan hän teki jatkuvia muistiinpanoja paikkakunnan talouden kehityksestä ja sukunsa vaiheista.[31]

Ojalan majatalossa vieraili konsulentteja, tuomareita, insinöörejä, pappeja ja muitakin arvovieraita, joille isäntä lähti monesti itse kyytimieheksi. Näillä matkoilla hän lisäsi omaa tietomääräänsä, mutta antoi myös monelle vieraalle kuvan suuritietoisesta ja älykkäästä talonpojasta.[32]

Kotikylässään Ojalalla oli huomattava auktoriteetti, mutta joskus yleisessä kokouksessa päätettiin vastoin hänen tahtoaankin. Silloin hän sanoutui irti koko suunnitelmasta, mutta hyväksyi sitten enemmistön kannan ja palasi ruotuun.[33]

Näin kävi esimerkiksi Kauhajärven koulun myynnistä saatujen rahojen suhteen, joilla Ojala olisi vähemmistön kanssa halunnut remontoida kirkon, mutta enemmistö päätti jakaa varat pääluvun mukaan. Osuusmeijeriä perustettaessa Ojala puolestaan oli mukana innolla, kunnes enemmistä päätti sijoittaa sen Koukkarin sijasta Ranttilaan. Aikanaan Ojalankin maito kuitenkin vietiin Ranttilan meijeriin.[34]

Ojalan ajoittain itsepäisestäkin auktoriteettiasemasta antaa hyvän kuvan hänen 1910-luvun lopulla antama ilmoitus Ojalan väen- nimenmuutoksista. Keneltäkään kysymättä hän ilmoitti kinkereillä oman nimensä jäämisestä Ojalaksi, mutta muiden nimien muuttumisesta Alasiksi, Ylisiksi, Ahonpäiksi jne. Muuttamatta nimet kuitenkin lopulta jäivät.[35]

Kustaa Ojala kuoli Lapuan kunnansairaalassa 82-vuotiaana vuonna 1957.[36]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|21.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Antti Uotila: Kustaa Jaakonpoika Ojala. Tarinoita Jaakko Ojalan suvusta. Toim. Seija Salmela. Ketolan Paksun sukuseura ry 2007. s. 45.

2

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

3

Uotila 2007 s. 45.

4

Vihtori Mäkelä: Ojala Kustaa. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan liitto, Seinäjoki 1965. s. 544.

5

Uotila 2007 s. 45; Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

6

Uotila 2007 s. 45-46.

7

Mäkelä 1965 s. 544.

8

Vaasa 4.12.1915.

9

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 269.

10

Uotila 2007 s. 46.

11

Lehtinen 1984 s. 344.

12

Mäkelä 1965 s. 544.

13

Vaasa 4.12.1915; Uotila 2007 s. 47.

14

Vaasa 4.12.1915.

15

Mäkelä 1965 s. 545.

16

Lehtinen 1984 s. 211.

17

Mäkelä 1965 s. 545.

18

Uotila 2007 s. 48.

19

Mäkelä 1965 s. 544; Lehtinen 1984 s. 483.

20

Mäkelä 1965 s. 545.

21

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

22

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

23

Lapuan Sanomat 18.7.1957.

24

Uotila 2007 s. 48.

25

Mäkelä 1965 s. 544; Lapuan Sanomat 18.10.1934, 18.7.1957; Heikki Pehkoranta: Kauhajärvi. Totta ja tarinaa pohjalaisesta rajakylästä. Lapua 1985. s. 68; Lehtinen 1984 s. 892.

26

Uotila 2007 s. 47.

27

Lehtinen 1984 s. 836.

28

Uotila 2007 s. 44-45.

29

Uotila 2007 s. 45; Pehkoranta 1985 s. 161-162.

30

Lapuan Sanomat 18.7.1957.

31

Heikki Pehkoranta Lapuan Sanomissa 22.1.1976; Mäkelä 1965 s. 544; Uotila 2007 s. 46.

32

Mäkelä 1965 s. 544.

33

Uotila 2007 s. 47.

34

Uotila 2007 s. 47.

35

Uotila 2007 s. 47.

36

Lapuan Sanomat 18.7.1957.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Ojala Kustaa_}}

Kustaa Ojala

2020-10-22T12:09:06Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Kustaa Ojala (1874–1957) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Kustaa Ojala |- | colspan="2" |Maanviljelijä, kuntavaikuttaja |- |Syntynyt | |- | colspan="2" |17.10.1874 Lappaj...

= Kustaa Ojala (1874–1957) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Kustaa Ojala
|-
| colspan="2" |Maanviljelijä, kuntavaikuttaja
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |17.10.1874 Lappajärven Kauhajärvi
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |1.7.1957 Lapuan Kauhajärvi
|}
''Kustaa Ojala (s. 17.10.1874 Lappajärven Kauhajärvi – k. 1.7.1957 Lapuan Kauhajärvellä) oli kauhajärveläinen maanviljelijä, kuntamies ja evankelinen vaikuttaja. Hän oli kotikylänsä keskeinen vaikuttaja aikanaan, kuului Lappajärven kunnallislautakuntaan ja hoiti useita muita luottamustoimia. Vuosina 1939–1949 hän kuului Lapuan kirkkoneuvostoon.''

== Kuustaantuvan Kuustaa, kotitilan viljelijä ==
Kustaa Ojala syntyi yhteen Lappajärven suurimmista taloista. Isä, Ketolan Paksun lempinimen saanut, oli yksi kyläkunnan napamiehistä.[1]

Kodinperinnön isä tiivisti pojalleen eräänä pyhäpäivänä: ”Älä koskaan tee pyhänä työtä, älä koskaan erkane kirkost niin kauvan, kuin kirkossa uskontunnustus ja Isämeidän-rukous luetaan. Älä koskaan pidä huonoja hevosia, huonon hevosen kanssa menee hyvänkin miehen aika hukkaan. Kätke nämä mieleesi ja noudata niitä elinaikasi niin Jumala siunaa työsi. Tulet toimeen ilman pyhätyötäkin ja kirkkoonkin joudat menemään.”[2]

Alle kaksikymmenvuotiaana Kustaa työskenteli Miina-sisaren luona Alajärvellä. Tämä alkoi yllyttää veljeään ”ottamaan Paavolan Hanna-Tillasta vaimon, koska tämä oli komea ja työtä pelkäämätön tyttö”. Kustaa rukoili, että orastava tunne köyhään Paavolan tyttäreen kuihtuisi, olihan hän kihloissa suuren kauhavalaistalon tyttären Kaisa Jaskarin kanssa. Rakkaus kuitenkin kasvoi, ja Paavolasta tuli Ojalaan miniä.[3]

Kotitalon isännöinti oli elämänurana jonkinlainen itsestään selvyys, sillä suuresta talosta riitti jaettavaksi useammallekin lapselle.[4] Hän sai vuonna 1893 vaihteessa tehdyssä jaossa viljeltäväkseen kuudenneksen talosta.[5]

Oman talon, Kuustaantuvan, rakentamisesta jäi melkoisesti velkoja, ja niitä tienaamaan Kuustaantuvan Kuustaana tunnettu isäntä lähti Johannes-veljensä perässä keväällä 1905. Kotiin hän palasi parin vuoden jälkeen heti kun talorahat oli tienattu.[6]

Maanviljelijänä Ojala jatkoi isänsä suurisuuntaista uudisraivausta ja suoviljelyä. Hän otti käyttöön uuden ajan menetelmiä harkiten ja kokeillen.[7] Karjanhoidostakin hän oli kiinnostunut, ja vuonna 1908 sanomalehti Vaasan mukaan ”hänen navettaansa, vaikkei se vielä aivan kaikkia vaatimuksia täytäkään, täytyy sentään pitää uudenaikaisimpana paikkakunnallaan”.[8]

Ojala omisti myös kylän ensimmäisen kantakirjatamman, joka hyväksyttiin kirjoihin vuonna 1900.[9]

1920-luvun alussa Kuustantuvalla harkittiin vakavasti koko tilan myymistä ja muuttamista monen muun eteläpohjalaisen tavoin Keski- tai Pohjois-Pohjanmaalle. Huutokauppailmoitus oli jo valmiina ja lehti-ilmoituksista etsittiin sopivaa tilaa ostettavaksi. Syystä tai toisesta myynti jäi kuitenkin sikseen.[10]

Vuodesta 1921 Ojalassa alettiin pitää myös majataloa.[11]

== Kotikylän kärkimies ==
Isänsä esimerkin mukaisesti Kustaa Ojala kohosi vuorostaan yhdeksi kyläkunnan voimahahmoksi.

Vuonna 1908 hän oli perustamassa Kauhajärvelle nuorisoseuraa ja toimi sen ensimmäisen johtokunnan jäsenenä.[12] Hän oli jäsenenä Lappajärven kunnallislautakunnassa, verotuslautakunnassa ja holhouslautakunnassa sekä ahkerasti mukana kotikylän maamiesseurassa, osuusmeijerissä ja lainajyvästössä.[13]

Lappajärven säästöpankin perustamisessa Ojala oli yksi innokkaimmista ja valittiin sen isännistöönkin.[14] Kauhajärven kansakoulun johtokuntaa hän johti peräti 35 vuotta.[15]

Kauhajärven viljelyskelpoisten maiden kanavoimishankkeissa Ojala oli kärkimiehenä. Vuosina 1901–1903 Kauhajärvellä kaivettiin valtion varoin viemäreitä noin 25 kilometriä.[16] 1910-luvulla Ojala oli vielä ajamassa Kokkonevan kanavan rakentamista.[17]

Ojalan kokemaa paikallista luottamusta kuvaavat hyvin ensimmäisen maailmansodan vuodet. Hän toimi majatalonpitäjänä oivallisena jääkärien etappimiehenä. Vuosina 1917–1918 hän toimi vuoden ajan Lappajärven nimismiespiirissä poliisina tehtävänään ainakin viinanpolttimoiden etsiminen ja hävittäminen.[18]

Useita kertoja Ojala ajoi kauhajärveläisten asiaa senaatissa asti. Hänen uskottunsa oli Lappajärven kirkkoherran poika, senaattori Isak Fellman, jolle sai esittää asiansa häkeltelemättä suomeksi. Sittemmin Ojala oli itsekin ehdokkaana eduskuntavaaleissakin, mutta ei tullut valituksi.[19]

Majatalonisäntä Ojala teki ison urakan vuonna 1912 valmistuneen Lapuan–Kurejoen maantien valmistumisessa. Lappajärven kunnan taholta tuli suuri vastustus, sillä kuntamiehet päättelivät, ettei ”lappajärvisten velvollisuus ole tehdä Ketoolan Kuustaalle kestitietä Alijärvelle”. Sittemmin Ojala oli ajamassa vahvasti Kauhajärven liittämistä Lapuaan, mikä tapahtuikin vuonna 1938.[20]

== Evankelinen pyhäkoulunopettaja ==
Lapsuudenkotoaan Ojala oli imenyt vahvan evankelisen vakaumuksen. Henkilökohtaisen herätyksen hän koki rippikoulun jälkeen. ”Kyrönojalla ollessani Jumalan armo kirkastui minulle. Tuli mieleeni Raamatunlause: ”Jeesus on syntisten edestä kuollut ja verellään syntivelan maksanut, autuus on armosta!”. Tuli hyvä olla ja omantunnon rauha. Pyhähenki vaikutti uskon niin vahvan, että olin rohkea uskoni tunnustamaan jokaiselle.”[21]

Vuonna 1895 tuli karkasi Ojalalta kydönpoltossa tuulen mukana metsään ja uhkasi polttaa sen. Kun muut olivat jo lähteneet töistä, hän makasi maassa voimattomana ja rukoili apua Jumalalta. ”Silloin tuli tuuliaispää tuoden kovan sateen ja valkia sammui. Kuljin ympäri, eikä ollut satanut kuin noin ¼ kilometrin leveydeltä. Minä uskon, että Jumala kuuli rukoukseni kohta. Hymyilköön kuka tahansa tälle, minä uskon vahvasti, että Jumala se oli joka sateen lähetti. On minulla kokemuksia ettei ole ruousta jäänyt kuulematta koskaan.”[22]

Pyhäkoulua Kustaa Ojala piti kotikylässään peräti 64 vuoden ajan.[23] ”Isoisä istui Kuustaantuvan ison pöydän päässä majesteetillisen ja pelottavankin arvokkaana. Päivän teksti ja muistolause käytiin asiallisesti läpi. Hän oli mahtavaääninen veisaaja, mutta nuottikorvaa oli suotu niukalti. Se ei kuitenkaan haitannut opettaa itseään ollenkaan, mutta oppilaiden laita oli pääsääntöisesti toisin”, tyttärenpoika Antti Uotila on muistellut.[24]

Evankeliumijuhlia Ojala järjesti innokkaasti, ja toimi Evankeliumiyhdistyksessä vuosikymmenien ajan keskeisenä toimihenkilönä ja ohjelmansuorittajana. Kauhajärven ensimmäisiä raamattupäiviä vietettiin 1935 Kustaa Ojalan talossa. Hän oli myös käytetty puhuja uskonnollisissa tilaisuuksissa.[25]

Yksi Ojalan pitkäaikaisia toiveita oli saada toinen Lappajärven papeista asumaan Kauhajärvelle. Tuomiokapituliin lähetettiin kirje, jossa uhattiin kielteisen päätöksen jälkeen perustaa oma kunnallisseurakunta. Lappajärven pappi ei kuitenkaan koskaan muuttanut Kauhajärvelle.[26]

Seurakuntavaihdoksen yhteydessä Ojala valittiin Lapuan kirkkoneuvostoon, jossa hän vaikutti yli kymmenen vuotta 1939–1949.[27]

== Älykäs ja kunnioitettu auktoriteetti ==
Kustaa Ojala oli vuoden 1943 henkilötodistuksen mukaan 167 cm pitkä ja tummahiuksinen. Silmät olivat siniharmaat ja olemus tanakka.[28] Kutsunnoissa vuonna 1895 Kustaa vapautettiin asevelvollisuudesta ”sotapalvelukseen kykenemättömänä”. Vapautuksen syynä oli ilmeisesti tapaturma.[29]

Lapuan Sanomien luonnehdinnan mukaan ”hän oli suora ja rehellinen ahertaja, jonka elämää kaunisti syvä ja vakava uskonnollinen mieli. Sellaisena häntä kunnioitettiin kaikissa piireissä.”[30]

Pelkän kansakoulusivistyksen pohjalta Ojala luki ja opiskeli itsenäisesti saavuttaen laajan tietopohjan sekä kehittyen sanavalmiiksi, hyväksi puhujaksi ja kirjoittajaksi. Puolen vuosisadan ajan hän teki jatkuvia muistiinpanoja paikkakunnan talouden kehityksestä ja sukunsa vaiheista.[31]

Ojalan majatalossa vieraili konsulentteja, tuomareita, insinöörejä, pappeja ja muitakin arvovieraita, joille isäntä lähti monesti itse kyytimieheksi. Näillä matkoilla hän lisäsi omaa tietomääräänsä, mutta antoi myös monelle vieraalle kuvan suuritietoisesta ja älykkäästä talonpojasta.[32]

Kotikylässään Ojalalla oli huomattava auktoriteetti, mutta joskus yleisessä kokouksessa päätettiin vastoin hänen tahtoaankin. Silloin hän sanoutui irti koko suunnitelmasta, mutta hyväksyi sitten enemmistön kannan ja palasi ruotuun.[33]

Näin kävi esimerkiksi Kauhajärven koulun myynnistä saatujen rahojen suhteen, joilla Ojala olisi vähemmistön kanssa halunnut remontoida kirkon, mutta enemmistö päätti jakaa varat pääluvun mukaan. Osuusmeijeriä perustettaessa Ojala puolestaan oli mukana innolla, kunnes enemmistä päätti sijoittaa sen Koukkarin sijasta Ranttilaan. Aikanaan Ojalankin maito kuitenkin vietiin Ranttilan meijeriin.[34]

Ojalan ajoittain itsepäisestäkin auktoriteettiasemasta antaa hyvän kuvan hänen 1910-luvun lopulla antama ilmoitus Ojalan väen- nimenmuutoksista. Keneltäkään kysymättä hän ilmoitti kinkereillä oman nimensä jäämisestä Ojalaksi, mutta muiden nimien muuttumisesta Alasiksi, Ylisiksi, Ahonpäiksi jne. Muuttamatta nimet kuitenkin lopulta jäivät.[35]

Kustaa Ojala kuoli Lapuan kunnansairaalassa 82-vuotiaana vuonna 1957.[36]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|21.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Antti Uotila: Kustaa Jaakonpoika Ojala. Tarinoita Jaakko Ojalan suvusta. Toim. Seija Salmela. Ketolan Paksun sukuseura ry 2007. s. 45.

2

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

3

Uotila 2007 s. 45.

4

Vihtori Mäkelä: Ojala Kustaa. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan liitto, Seinäjoki 1965. s. 544.

5

Uotila 2007 s. 45; Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

6

Uotila 2007 s. 45-46.

7

Mäkelä 1965 s. 544.

8

Vaasa 4.12.1915.

9

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 269.

10

Uotila 2007 s. 46.

11

Lehtinen 1984 s. 344.

12

Mäkelä 1965 s. 544.

13

Vaasa 4.12.1915; Uotila 2007 s. 47.

14

Vaasa 4.12.1915.

15

Mäkelä 1965 s. 545.

16

Lehtinen 1984 s. 211.

17

Mäkelä 1965 s. 545.

18

Uotila 2007 s. 48.

19

Mäkelä 1965 s. 544; Lehtinen 1984 s. 483.

20

Mäkelä 1965 s. 545.

21

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

22

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 13.3.1952.

23

Lapuan Sanomat 18.7.1957.

24

Uotila 2007 s. 48.

25

Mäkelä 1965 s. 544; Lapuan Sanomat 18.10.1934, 18.7.1957; Heikki Pehkoranta: Kauhajärvi. Totta ja tarinaa pohjalaisesta rajakylästä. Lapua 1985. s. 68; Lehtinen 1984 s. 892.

26

Uotila 2007 s. 47.

27

Lehtinen 1984 s. 836.

28

Uotila 2007 s. 44-45.

29

Uotila 2007 s. 45; Pehkoranta 1985 s. 161-162.

30

Lapuan Sanomat 18.7.1957.

31

Heikki Pehkoranta Lapuan Sanomissa 22.1.1976; Mäkelä 1965 s. 544; Uotila 2007 s. 46.

32

Mäkelä 1965 s. 544.

33

Uotila 2007 s. 47.

34

Uotila 2007 s. 47.

35

Uotila 2007 s. 47.

36

Lapuan Sanomat 18.7.1957.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Ojala Kustaa_}}

Ossi Hjelt

2020-10-22T12:07:49Z

Mikko admin: /* Ossi Hjelt (1883–1929) */

= Ossi Hjelt (1883–1929) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Ossian Vilhelm Hjelt
|-
| colspan="2" |Lapuan nimismies, kruununvouti
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |27.12.1883 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |13.1.1929 Lapua
|-
|Lapset
|-
| colspan="2" |[[Esko Hjelt]] (1914–1941)
|-
|Lapsenlapset
|-
| colspan="2" |[[Juha Hjelt]]
|}
''Ossian Vilhelm Hjelt (1883–1929) oli Lapuan nimismies 1913–1917 ja kruununvouti 1925–1928. Hän oli voimakas jääkäriliikkeen tukija ja syvästä bassoäänestään tunnettu kuoromies.''

== Liikkuva virkamies ==
Ossi Hjelt oli vanhin Lapuan nimismiehen [[Ernst Hjelt|Ernst Hjeltin]] eloon jääneistä lapsista. Suvun perinteiden mukaan hänet laitettiin kouluun Vaasan reaalilyseoon, maakunnan ainoaan suomenkieliseen oppikouluun. Menetettyään isänsä vain 19-vuotiaana hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1902. Yliopistossa Hjelt aloitti lainopillisessa tiedekunnassa ja suoritti ylemmän hallintotutkinnon vuonna 1906.[1]

Hjelt ei viihtynyt kovin kauan samoissa tehtävissä, vaan virkapaikat vaihtuivat tiiviiseen tahtiin. Hän aloitti kanslistina Vaasan lääninhallituksessa syksyllä 1906. Sen jälkeen hän siirtyi nimismieheksi Toholammille joulukuussa 1906, sieltä Lohtajalla 1907 ja Alahärmään 1909.

Vuonna 1913 hänet nimitettiin nimismieheksi kotipitäjään Lapualle, samaan virkaan jota hänen isänsä oli hoitanut lähes 30 vuotta. Poika-Hjelt siirtyi kuitenkin neljän vuoden jälkeen Kuortaneen kihlakunnan kruununvoudiksi 1917. Virkauran päätti lyhyt kausi vastaavassa tehtävässä Lapualla 1925–1928.[2]

Kansanomaisuutensa ja suoran luonteensa vuoksi Ossi Hjelt oli pidetty virkamies.[3]

== Jääkäreitä ymmärtävä vallesmanni ==
Nimismiesuraa Lapualla leimasivat sortovuosien venäläistämistoimet. Virkansa puolesta venäläistä järjestysvaltaa edustava Hjelt kuitenkin ymmärsi ja jopa tuki itsenäisyysmiesten toimintaa. Hän oli mukana lapualaisten jääkäriaktivistien salaisissa kokouksissa ja auttoi huomattavasti paikallista jääkäritoimintaa.[4]

Helmikuussa 1916 nimismies Hjelt oli virkansa puolesta paikalla, kun lapualaisia jääkäriaktivisteja kuulusteltiin pidätettyinä Kosolan talossa. Hän sai tällöin kuiskattua pidätetyille sopivia vastauksia. Kunnaneläinlääkäri [[Juho Talvitie|Juho Talvitietä]] vangitsemaan lähteneen santarmiosaston Hjelt sai pidettyä pois tämän piilopaikasta ja ohjattua toista tietä kuin Talvitietä kuljetettiin etapilla eteenpäin.[5]

Hjelt kuului Lapuan suojeluskuntaan ja kuului uudistetun suojeluskunnan ensimmäiseen esikuntaan kansliapäällikkönä.[6]

== Monipuolinen kulttuuripersoona ==
Lapualainen kulttuurielämä veti Hjeltiä puoleensa jo nuorella iällä. Hän toimi Lapuan nuorisoseurassa ja herätti seuranäyttämöllä suurta huomiota erityisesti koomisissa rooleissa. Suomalaisen Teatterin perustanut Kaarlo Bergbom houkutteli häntä teatteriuralle. Hjelt paini tiettävästi itsekin lakiopintojen ja teatterin välillä, mutta yliopisto-opinnot veivät voiton.[7]

Kuorolaulusta tuli Hjeltille pitkäaikaisin kulttuuriharrastus. Hänellä oli harvinaisen syvä bassoääni, ja hän saattoi laulaa jopa oktaavin tavallista bassoääntä alempaa.[8]

Vaasan reaalilyseossa syntyi kvartetti, jossa Hjeltin lisäksi lauloivat [[Jalo Lahdensuo]], [[Arne Björlin|Arne]] ja [[Ilmari Björlin]] sekä [[Mikko Tallroth]]. Se esiintyi ainakin Lapualla ja Vaasan kaupungintalolla johtajanaan näytelmäkirjailijana sittemmin tunnetuksi tullut [https://fi.wikipedia.org/wiki/Artturi_J%C3%A4rviluoma Artturi Järviluoma]. Kvartetin jäsenten siirryttyä Helsinkiin heidän ympärilleen syntyi Pohjanmaan kööri, joka piti Järviluoman johdolla 1903–1905 noin 60 konserttia eri puolilla maata.[9]

Opiskeluaikanaan Hjelt lauloi myös maineikkaassa Ylioppilaskunnan laulajissa. Hänen bravuurikseen kerrottiin vuoropuhelu kuoron kanssa: (kuoro:) "Ei meitä löyttykänä" – (Hjelt syvällä kellaribassolla oktaavia tavallista bassoääntä alempaa:) "Mie vaan pankolla makasin”.[10]

Aikuisiällä Hjeltin musiikillisten rientojen näyttämönä oli [[Lapuan Sekakuoro|Lapuan sekakuoro]], jota johti jo opiskeluajoilta tuttu Jalo Lahdensuo. Hjelt oli kuoron uskollisista uskollisin laulaja ja toimi 1922–1928 sen puheenjohtajanakin.[11]

Nuorukaisena Ossi Hjelt myös voimisteli sekä Vaasan reaalilyseon voimisteluseurassaettä Lapuan Virkiäksi muodostuneessa voimisteluseurassa. Hän kunnostautui myös eteläpohjalaisten murrejuttujen kertojana.[12]

== Lyhyeksi jäänyt elämä ==
Kruununvouti Hjelt sai pyytämänsä virkaeron lokakuussa 1928. Hänen elämänsä päättyi kylmettymisen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen kolme kuukautta myöhemmin vain 45-vuotiaana.[13]

Ossi Hjeltin viimeisestä matkasta tuli kaunis ja aikalaisille mieleenpainuva. Ruumiinsiunaus toimitettiin kirkossa. [[Vihtori Kosola]] lausui muistosanoissaan kiitokset arvokkaasta tuesta jääkäriliikkeelle. Jalo Lahdensuo lausuessa [[Lapuan Sekakuoro|Lapuan Sekakuoron]] viimeistä tervehdystä kuoro lauloi hiljaa Tshesnakovin Rukousta. Aiemmin Hjeltin syvä basso oli ollut oleellinen osa teoksen esittämistä.[14]

Kuoleman jälkeen Ossi Hjeltin papereista löytyi hänen kirjoituksensa Yksinäisen ja väsyneen ihmisen rukous.[15]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|19.11.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Annaliisa Hjelt: Isän suku. Ottiliana Wilhelmina Allénin ja Karl Vilhelm Hjeltin esivanhempien ja jälkeläisten vaiheita. 2007. s. 36-42; Suomen lääninvirkamiehistön matrikkeli. Toimittanut Karl Ottelin. C. A. Heinzen kirjapaino, Waasa 1909. s. 124; Eero Kojonen: Hjelt Ossian Vilhelm. Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-L. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1963. s. 192-193.

2

Hjelt 2007 s. 36-42; Suomen lääninvirkamiehistön matrikkeli 1909 s. 124.

3

Kojonen 1963 s. 192-193.

4

Kojonen 1963 s. 192-193; Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 582.

5

Kojonen 1963 s. 192-193.

6

Lehtinen 1984 s. 625.

7

Kojonen 1963 s. 192-193.

8

Kojonen 1963 s. 192-193.

9

Hjelt 2007 s. 36-42.

10

Hjelt 2007 s. 36-42.

11

Kojonen 1963 s. 192-193; Lehtinen 1984 s. 777.

12

Hjelt 2007 s. 36-42; Lehtinen 1984 s. 540.

13

Kojonen 1963 s. 192-193.

14

Kojonen 1963 s. 192-193.

15

Hjelt 2007 s. 36-42.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Hjelt Ossi_}}

Ossi Hjelt

2020-10-22T12:02:58Z

Mikko admin: /* Ossi Hjelt (1883–1929) */

= Ossi Hjelt (1883–1929) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Ossian Vilhelm Hjelt
|-
| colspan="2" |Lapuan nimismies, kruununvouti
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |27.12.1883 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |13.1.1929 Lapua
|-
|Lapset
|-
| colspan="2" |Esko Hjelt (1914–1941)
|-
|Lapsenlapset
|-
| colspan="2" |Juha Hjelt
|}
''Ossian Vilhelm Hjelt (1883–1929) oli Lapuan nimismies 1913–1917 ja kruununvouti 1925–1928. Hän oli voimakas jääkäriliikkeen tukija ja syvästä bassoäänestään tunnettu kuoromies.''

== Liikkuva virkamies ==
Ossi Hjelt oli vanhin Lapuan nimismiehen Ernst Hjeltin eloon jääneistä lapsista. Suvun perinteiden mukaan hänet laitettiin kouluun Vaasan reaalilyseoon, maakunnan ainoaan suomenkieliseen oppikouluun. Menetettyään isänsä vain 19-vuotiaana hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1902. Yliopistossa Hjelt aloitti lainopillisessa tiedekunnassa ja suoritti ylemmän hallintotutkinnon vuonna 1906.[1]

Hjelt ei viihtynyt kovin kauan samoissa tehtävissä, vaan virkapaikat vaihtuivat tiiviiseen tahtiin. Hän aloitti kanslistina Vaasan lääninhallituksessa syksyllä 1906. Sen jälkeen hän siirtyi nimismieheksi Toholammille joulukuussa 1906, sieltä Lohtajalla 1907 ja Alahärmään 1909.

Vuonna 1913 hänet nimitettiin nimismieheksi kotipitäjään Lapualle, samaan virkaan jota hänen isänsä oli hoitanut lähes 30 vuotta. Poika-Hjelt siirtyi kuitenkin neljän vuoden jälkeen Kuortaneen kihlakunnan kruununvoudiksi 1917. Virkauran päätti lyhyt kausi vastaavassa tehtävässä Lapualla 1925–1928.[2]

Kansanomaisuutensa ja suoran luonteensa vuoksi Ossi Hjelt oli pidetty virkamies.[3]

== Jääkäreitä ymmärtävä vallesmanni ==
Nimismiesuraa Lapualla leimasivat sortovuosien venäläistämistoimet. Virkansa puolesta venäläistä järjestysvaltaa edustava Hjelt kuitenkin ymmärsi ja jopa tuki itsenäisyysmiesten toimintaa. Hän oli mukana lapualaisten jääkäriaktivistien salaisissa kokouksissa ja auttoi huomattavasti paikallista jääkäritoimintaa.[4]

Helmikuussa 1916 nimismies Hjelt oli virkansa puolesta paikalla, kun lapualaisia jääkäriaktivisteja kuulusteltiin pidätettyinä Kosolan talossa. Hän sai tällöin kuiskattua pidätetyille sopivia vastauksia. Kunnaneläinlääkäri Juho Talvitietä vangitsemaan lähteneen santarmiosaston Hjelt sai pidettyä pois tämän piilopaikasta ja ohjattua toista tietä kuin Talvitietä kuljetettiin etapilla eteenpäin.[5]

Hjelt kuului Lapuan suojeluskuntaan ja kuului uudistetun suojeluskunnan ensimmäiseen esikuntaan kansliapäällikkönä.[6]

== Monipuolinen kulttuuripersoona ==
Lapualainen kulttuurielämä veti Hjeltiä puoleensa jo nuorella iällä. Hän toimi Lapuan nuorisoseurassa ja herätti seuranäyttämöllä suurta huomiota erityisesti koomisissa rooleissa. Suomalaisen Teatterin perustanut Kaarlo Bergbom houkutteli häntä teatteriuralle. Hjelt paini tiettävästi itsekin lakiopintojen ja teatterin välillä, mutta yliopisto-opinnot veivät voiton.[7]

Kuorolaulusta tuli Hjeltille pitkäaikaisin kulttuuriharrastus. Hänellä oli harvinaisen syvä bassoääni, ja hän saattoi laulaa jopa oktaavin tavallista bassoääntä alempaa.[8]

Vaasan reaalilyseossa syntyi kvartetti, jossa Hjeltin lisäksi lauloivat Jalo Lahdensuo, Arne ja Ilmari Björlin sekä Mikko Tallroth. Se esiintyi ainakin Lapualla ja Vaasan kaupungintalolla johtajanaan näytelmäkirjailijana sittemmin tunnetuksi tullut Artturi Järviluoma. Kvartetin jäsenten siirryttyä Helsinkiin heidän ympärilleen syntyi Pohjanmaan kööri, joka piti Järviluoman johdolla 1903–1905 noin 60 konserttia eri puolilla maata.[9]

Opiskeluaikanaan Hjelt lauloi myös maineikkaassa Ylioppilaskunnan laulajissa. Hänen bravuurikseen kerrottiin vuoropuhelu kuoron kanssa: (kuoro:) "Ei meitä löyttykänä" – (Hjelt syvällä kellaribassolla oktaavia tavallista bassoääntä alempaa:) "Mie vaan pankolla makasin”.[10]

Aikuisiällä Hjeltin musiikillisten rientojen näyttämönä oli Lapuan sekakuoro, jota johti jo opiskeluajoilta tuttu Jalo Lahdensuo. Hjelt oli kuoron uskollisista uskollisin laulaja ja toimi 1922–1928 sen puheenjohtajanakin.[11]

Nuorukaisena Ossi Hjelt myös voimisteli sekä Vaasan reaalilyseon voimisteluseurassaettä Lapuan Virkiäksi muodostuneessa voimisteluseurassa. Hän kunnostautui myös eteläpohjalaisten murrejuttujen kertojana.[12]

== Lyhyeksi jäänyt elämä ==
Kruununvouti Hjelt sai pyytämänsä virkaeron lokakuussa 1928. Hänen elämänsä päättyi kylmettymisen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen kolme kuukautta myöhemmin vain 45-vuotiaana.[13]

Ossi Hjeltin viimeisestä matkasta tuli kaunis ja aikalaisille mieleenpainuva. Ruumiinsiunaus toimitettiin kirkossa. Vihtori Kosola lausui muistosanoissaan kiitokset arvokkaasta tuesta jääkäriliikkeelle. Jalo Lahdensuo lausuessa Lapuan Sekakuoron viimeistä tervehdystä kuoro lauloi hiljaa Tshesnakovin Rukousta. Aiemmin Hjeltin syvä basso oli ollut oleellinen osa teoksen esittämistä.[14]

Kuoleman jälkeen Ossi Hjeltin papereista löytyi hänen kirjoituksensa Yksinäisen ja väsyneen ihmisen rukous.[15]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|19.11.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Annaliisa Hjelt: Isän suku. Ottiliana Wilhelmina Allénin ja Karl Vilhelm Hjeltin esivanhempien ja jälkeläisten vaiheita. 2007. s. 36-42; Suomen lääninvirkamiehistön matrikkeli. Toimittanut Karl Ottelin. C. A. Heinzen kirjapaino, Waasa 1909. s. 124; Eero Kojonen: Hjelt Ossian Vilhelm. Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-L. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1963. s. 192-193.

2

Hjelt 2007 s. 36-42; Suomen lääninvirkamiehistön matrikkeli 1909 s. 124.

3

Kojonen 1963 s. 192-193.

4

Kojonen 1963 s. 192-193; Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 582.

5

Kojonen 1963 s. 192-193.

6

Lehtinen 1984 s. 625.

7

Kojonen 1963 s. 192-193.

8

Kojonen 1963 s. 192-193.

9

Hjelt 2007 s. 36-42.

10

Hjelt 2007 s. 36-42.

11

Kojonen 1963 s. 192-193; Lehtinen 1984 s. 777.

12

Hjelt 2007 s. 36-42; Lehtinen 1984 s. 540.

13

Kojonen 1963 s. 192-193.

14

Kojonen 1963 s. 192-193.

15

Hjelt 2007 s. 36-42.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Hjelt Ossi_}}

Ossi Hjelt

2020-10-22T12:02:35Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Ossi Hjelt (1883–1929) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Ossian Vilhelm Hjelt |- | colspan="2" |Lapuan nimismies, kruununvouti |- |Syntynyt | |- | colspan="2" |27.12.1883 L...

= Ossi Hjelt (1883–1929) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Ossian Vilhelm Hjelt
|-
| colspan="2" |Lapuan nimismies, kruununvouti
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |27.12.1883 Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |13.1.1929 Lapua
|}
{| class="wikitable"
|-
|Lapset
|
|-
| colspan="2" |Esko Hjelt (1914–1941)
|-
|Lapsenlapset
|
|-
| colspan="2" |Juha Hjelt
|}
''Ossian Vilhelm Hjelt (1883–1929) oli Lapuan nimismies 1913–1917 ja kruununvouti 1925–1928. Hän oli voimakas jääkäriliikkeen tukija ja syvästä bassoäänestään tunnettu kuoromies.''

== Liikkuva virkamies ==
Ossi Hjelt oli vanhin Lapuan nimismiehen Ernst Hjeltin eloon jääneistä lapsista. Suvun perinteiden mukaan hänet laitettiin kouluun Vaasan reaalilyseoon, maakunnan ainoaan suomenkieliseen oppikouluun. Menetettyään isänsä vain 19-vuotiaana hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1902. Yliopistossa Hjelt aloitti lainopillisessa tiedekunnassa ja suoritti ylemmän hallintotutkinnon vuonna 1906.[1]

Hjelt ei viihtynyt kovin kauan samoissa tehtävissä, vaan virkapaikat vaihtuivat tiiviiseen tahtiin. Hän aloitti kanslistina Vaasan lääninhallituksessa syksyllä 1906. Sen jälkeen hän siirtyi nimismieheksi Toholammille joulukuussa 1906, sieltä Lohtajalla 1907 ja Alahärmään 1909.

Vuonna 1913 hänet nimitettiin nimismieheksi kotipitäjään Lapualle, samaan virkaan jota hänen isänsä oli hoitanut lähes 30 vuotta. Poika-Hjelt siirtyi kuitenkin neljän vuoden jälkeen Kuortaneen kihlakunnan kruununvoudiksi 1917. Virkauran päätti lyhyt kausi vastaavassa tehtävässä Lapualla 1925–1928.[2]

Kansanomaisuutensa ja suoran luonteensa vuoksi Ossi Hjelt oli pidetty virkamies.[3]

== Jääkäreitä ymmärtävä vallesmanni ==
Nimismiesuraa Lapualla leimasivat sortovuosien venäläistämistoimet. Virkansa puolesta venäläistä järjestysvaltaa edustava Hjelt kuitenkin ymmärsi ja jopa tuki itsenäisyysmiesten toimintaa. Hän oli mukana lapualaisten jääkäriaktivistien salaisissa kokouksissa ja auttoi huomattavasti paikallista jääkäritoimintaa.[4]

Helmikuussa 1916 nimismies Hjelt oli virkansa puolesta paikalla, kun lapualaisia jääkäriaktivisteja kuulusteltiin pidätettyinä Kosolan talossa. Hän sai tällöin kuiskattua pidätetyille sopivia vastauksia. Kunnaneläinlääkäri Juho Talvitietä vangitsemaan lähteneen santarmiosaston Hjelt sai pidettyä pois tämän piilopaikasta ja ohjattua toista tietä kuin Talvitietä kuljetettiin etapilla eteenpäin.[5]

Hjelt kuului Lapuan suojeluskuntaan ja kuului uudistetun suojeluskunnan ensimmäiseen esikuntaan kansliapäällikkönä.[6]

== Monipuolinen kulttuuripersoona ==
Lapualainen kulttuurielämä veti Hjeltiä puoleensa jo nuorella iällä. Hän toimi Lapuan nuorisoseurassa ja herätti seuranäyttämöllä suurta huomiota erityisesti koomisissa rooleissa. Suomalaisen Teatterin perustanut Kaarlo Bergbom houkutteli häntä teatteriuralle. Hjelt paini tiettävästi itsekin lakiopintojen ja teatterin välillä, mutta yliopisto-opinnot veivät voiton.[7]

Kuorolaulusta tuli Hjeltille pitkäaikaisin kulttuuriharrastus. Hänellä oli harvinaisen syvä bassoääni, ja hän saattoi laulaa jopa oktaavin tavallista bassoääntä alempaa.[8]

Vaasan reaalilyseossa syntyi kvartetti, jossa Hjeltin lisäksi lauloivat Jalo Lahdensuo, Arne ja Ilmari Björlin sekä Mikko Tallroth. Se esiintyi ainakin Lapualla ja Vaasan kaupungintalolla johtajanaan näytelmäkirjailijana sittemmin tunnetuksi tullut Artturi Järviluoma. Kvartetin jäsenten siirryttyä Helsinkiin heidän ympärilleen syntyi Pohjanmaan kööri, joka piti Järviluoman johdolla 1903–1905 noin 60 konserttia eri puolilla maata.[9]

Opiskeluaikanaan Hjelt lauloi myös maineikkaassa Ylioppilaskunnan laulajissa. Hänen bravuurikseen kerrottiin vuoropuhelu kuoron kanssa: (kuoro:) "Ei meitä löyttykänä" – (Hjelt syvällä kellaribassolla oktaavia tavallista bassoääntä alempaa:) "Mie vaan pankolla makasin”.[10]

Aikuisiällä Hjeltin musiikillisten rientojen näyttämönä oli Lapuan sekakuoro, jota johti jo opiskeluajoilta tuttu Jalo Lahdensuo. Hjelt oli kuoron uskollisista uskollisin laulaja ja toimi 1922–1928 sen puheenjohtajanakin.[11]

Nuorukaisena Ossi Hjelt myös voimisteli sekä Vaasan reaalilyseon voimisteluseurassaettä Lapuan Virkiäksi muodostuneessa voimisteluseurassa. Hän kunnostautui myös eteläpohjalaisten murrejuttujen kertojana.[12]

== Lyhyeksi jäänyt elämä ==
Kruununvouti Hjelt sai pyytämänsä virkaeron lokakuussa 1928. Hänen elämänsä päättyi kylmettymisen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen kolme kuukautta myöhemmin vain 45-vuotiaana.[13]

Ossi Hjeltin viimeisestä matkasta tuli kaunis ja aikalaisille mieleenpainuva. Ruumiinsiunaus toimitettiin kirkossa. Vihtori Kosola lausui muistosanoissaan kiitokset arvokkaasta tuesta jääkäriliikkeelle. Jalo Lahdensuo lausuessa Lapuan Sekakuoron viimeistä tervehdystä kuoro lauloi hiljaa Tshesnakovin Rukousta. Aiemmin Hjeltin syvä basso oli ollut oleellinen osa teoksen esittämistä.[14]

Kuoleman jälkeen Ossi Hjeltin papereista löytyi hänen kirjoituksensa Yksinäisen ja väsyneen ihmisen rukous.[15]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|19.11.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Annaliisa Hjelt: Isän suku. Ottiliana Wilhelmina Allénin ja Karl Vilhelm Hjeltin esivanhempien ja jälkeläisten vaiheita. 2007. s. 36-42; Suomen lääninvirkamiehistön matrikkeli. Toimittanut Karl Ottelin. C. A. Heinzen kirjapaino, Waasa 1909. s. 124; Eero Kojonen: Hjelt Ossian Vilhelm. Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-L. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1963. s. 192-193.

2

Hjelt 2007 s. 36-42; Suomen lääninvirkamiehistön matrikkeli 1909 s. 124.

3

Kojonen 1963 s. 192-193.

4

Kojonen 1963 s. 192-193; Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 582.

5

Kojonen 1963 s. 192-193.

6

Lehtinen 1984 s. 625.

7

Kojonen 1963 s. 192-193.

8

Kojonen 1963 s. 192-193.

9

Hjelt 2007 s. 36-42.

10

Hjelt 2007 s. 36-42.

11

Kojonen 1963 s. 192-193; Lehtinen 1984 s. 777.

12

Hjelt 2007 s. 36-42; Lehtinen 1984 s. 540.

13

Kojonen 1963 s. 192-193.

14

Kojonen 1963 s. 192-193.

15

Hjelt 2007 s. 36-42.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Hjelt Ossi_}}

Antti Virrankoski

2020-10-22T12:01:10Z

Mikko admin: /* Neljännesvuosisata sähköyhtiön johdossa */

= Antti Virrankoski (1927–1993) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Antti Aimo Kullervo Virrankoski
|-
| colspan="2" |Toimitusjohtaja, kuntavaikuttaja
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |29.9.1927 Kauhava
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |27.2.1993 Kuortane
|}
''Antti Aimo Kullervo Virrankoski (s. 29.9.1927 Kauhava – k. 27.2.1993 Kuortane) oli lapualainen dipolomi-insinööri, toimitusjohtaja ja kuntavaikuttaja. Hän oli Lapuan sähkö oy:n toimitusjohtaja 1969–1992 ja Lapuan kaupunginhallituksen puheenjohtaja 1980–1992.''

== Maatalosta vesi-insinööriksi ==
Antti Virrankoski syntyi kauhavalaiseen maataloon. Hänen sisaruksistaan [[Kyösti Virrankoski|Kyösti Virrankoskesta]] tuli sittemmin kansanedustaja ja europarlamentaarikko.

Kouluaikaa leimasivat pitkät sotavuodet. ”Isä oli sodassa, äidin apuna oli oltava kesien lisäksi talvella viikonloput sekä useasti viikollakin”, hän muisteli.[1] Keskikoulun ja lukion jälkeen Virrankoski kirjoitti ylioppilaaksi Kauhavan yhteiskoulusta vuonna 1946.[2]

Kauhavanjoen varressa kasvanut nuorimies suuntasi ylioppilaslakin jälkeen teknillisen korkeakoulun rakennusinsinööriosastolle. Opiskeluaikana Virrankoski teki opintomatkat Ruotsiin, Saksaan ja Hollantiin vuonna 1951. Seuraavana vuonna hän valmistui diplomi-insinööriksi. Myöhemmin hän täydensi koulutustaan liikkeenjohdollisella täydennyskurssilla 1965–1966.[3]

Ensimmäinen ammatillinen työpaikka löytyi apulaisinsinöörinä maataloushallituksen jokitoimistosta Haapajärveltä 1952–1953. Hän pääsi kylmiltään toimitusinsinööriksi Pyhäjoen, Pyhäjärven, Lestijoen ja Lestijärven alueille.[4]

Sotaväen jälkeen Virrankoski pääsi vesihuoltoinsinööriksi Kokkolan maanviljelysinsinööripiiriin 1954–1956. Vuonna 1956 hän muutti Lapualle, kun Insinööritoimisto Vesto palkkasi hänet perustamaan Lapualle paikkakunnalle aluetoimistoa.[5]

Vuodesta 1960 Virrankoski johti Veston suunnittelualasta muodostettua Insinööritoimisto Maa ja veden Lapuan aluetoimistoa. ”Mielekästä aikaa, jolloin melkein kakkien Keski-Suomen ja Vaasan läänin kuntien vesihuoltoasiat tulivat jollain lailla tutuiksi”, hän muisteli.[6]

== Neljännesvuosisata sähköyhtiön johdossa ==
Ura vesialalla joutui kuitenkin puntariin, kun [[Lapuan Sähkö Oy|Lapuan Sähkö Oy:n]] hallituksesta otettiin yhteyttä ja pyydettiin yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi eläkkeelle jääneen Leevi Mäen jälkeen. ”Vaihtaminen tyystin uudelle alalle mietitytti pitkään. Päivääkään en ole valintaa katunut”, hän muisteli 23 vuoden työrupeaman jälkeen.[7]

Virrankoski sai johdettavakseen kasvavan sähköyhtiön; alueella oli patoutunutta sähkönkäyttötarvetta. Ensimmäisiä tehtäviä olivat verkon saneeraus ja vahvistaminen. Kulutus kohosi 1960-luvun lopun 30 miljoonasta kilowattitunnista 1990-luvun alkuun mennessä yhdeksänkertaiseksi.[8]

Virrankosken aikana muuntamoiden määrä nousi 300:sta 1100:aan. 1000 kilometrin sähköverkosto kaksijapuolikertaistui, ja yhtiö investoi voimakkaasti myös sahatoimintaan.[9]

Kiivaan rakentamistahdin aikana rahoituksen järjestäminen oli valtakunnassa tiukassa. Apua tarjosi erityisesti kunnallisneuvos [[Kustaa Tiitu]], jonka suhteilla järjestyi tapaaminen mm. Suomen pankin pääjohtajan Mauno Koiviston kanssa.[10]

== Kolmekymmentä vuotta kunnan luottomiehenä ==
Nuori ja taitava diplomi-insinööri alkoi heti Lapualle tultuaan saada monenlaisia luottamustehtäviä hoitaakseen. Vuosina 1963–1969 hän oli Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n hallituksessa. Vuonna 1968 hän sai johdettavakseen Lappavesi oy:n hallituksen puheenjohtajuuden, joka venyi yli kahden vuosikymmenen mittaiseksi.[11]

Sähköyhtiön toimitusjohtajan tehtävän myötä hänestä tuli vuonna 1969 Lapuan sähkön, Etelä-Pohjanmaan voiman ja Kestopuu oy:n hallituksien jäsen yli kahdeksi vuosikymmeneksi. Vuosina 1970–1973 hän oli Vaasan läänin seutukaavaliiton Etelä-Pohjanmaan aluetoimiston puheenjohtajana, vuosina 1977–1980 Suomen sähkölaitosyhdistyksen valtuutettuna ja Yrittäjäin Fennian -vakuutusyhtiön tilintarkastajana vuodesta 1988.[12]

Kunnallisissa tehtävissä Virrankoski teki Lapualla yli 30 vuoden elämäntyön. Ura alkoi vuonna 1962 yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajana. Siitä hän jatkoi teknisen lautakunnan puheenjohtajana vuoteen 1980 saakka. Kaupunginvaltuustoon hänet valittiin vuonna 1977 kokoomuksen listalta ja vuosina 1981–1992 hän johti Lapuan kaupunginhallitusta.[13]

Erityisen vahvasti Virrankosken kädenjälki näkyi kaupungin teollistamis- ja elinkeinopolitiikassa.[14]

Vuoden 1984 kunnallisvaalit tuottivat pettymyksen: istuvan kaupunginhallituksen puheenjohtajan äänimäärä ei riittänytkään läpimenoon. ”Tämä on elämää kaikki tällainen, vastoinkäymisiäkin tulee aina silloin tällöin. – – En kuitenkaan aio pukeutua surupukuun vaikka äänestäjät minut sivuun jättivätkin”, hän kommentoi tuoreeltaan.[15]

Valtuustopaikan menettämisestä huolimatta Virrankoski valittiin jatkamaan kaupunginhallituksen johdossa.

== Kiireisen miehen lyhyet eläkepäivät ==
Kiireisen elämän ohessa Virrankoski pyrki löytämään aikaa erityisesti skruuville ja ulkoilulle.[16] Hän oli kiinnostunut myös lukemisesta ja postimerkkeilystä.[17]

”Jatkossa keskityn niihin töihin, jotka ovat vuosien varrella jääneet rästiin”, hän suunnitteli jäädessään eläkkeellä vuoden 1992 lopussa.”Aion hakata halkoja ja mennä risusavottaan Kauhavalle. Myös mökki Kuortaneella odottaa asujaansa.”[18]

Eläkeaika jäi kuitenkin vain kahteen kuukauteen, kun hän kuoli sairauskohtaukseen loma-asunnollaan Kuortaneella helmikuisena lauantaina 1993.[19]

Virrankoski palkittiin ansioistaan Suomen leijonan ritarimerkillä.[20] Lapuan sähkö maalautti eläkkeelle jäävästä toimitusjohtajastaan muotokuvan, jonka maalasi Per-Olof Hjortell. Se paljastettiin marraskuussa 1992.[21]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|20.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

2

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965. STS ja TFiF, Helsinki 1965. s. 639�640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973. STS ja TFiF, Helsinki 1973. s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982. Suomen teknillinen seura ja Tekniska föreningen i Finland, Helsinki 1982. s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991. Suomen teknillinen seura ja Tekniska föreningen i Finland, Helsinki 1991. s. 139.

3

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

4

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

5

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

6

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

7

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

8

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

9

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

10

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

11

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

12

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

13

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

14

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 336, 341, 463�464.

15

Lapuan Sanomat 25.10.1984.

16

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

17

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

18

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

19

Lapuan Sanomat 2.3.1993.

20

Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

21

Lapuan Sanomat 22.12.1992.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Virrankoski Antti_}}

Antti Virrankoski

2020-10-22T11:59:29Z

Mikko admin:

= Antti Virrankoski (1927–1993) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Antti Aimo Kullervo Virrankoski
|-
| colspan="2" |Toimitusjohtaja, kuntavaikuttaja
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |29.9.1927 Kauhava
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |27.2.1993 Kuortane
|}
''Antti Aimo Kullervo Virrankoski (s. 29.9.1927 Kauhava – k. 27.2.1993 Kuortane) oli lapualainen dipolomi-insinööri, toimitusjohtaja ja kuntavaikuttaja. Hän oli Lapuan sähkö oy:n toimitusjohtaja 1969–1992 ja Lapuan kaupunginhallituksen puheenjohtaja 1980–1992.''

== Maatalosta vesi-insinööriksi ==
Antti Virrankoski syntyi kauhavalaiseen maataloon. Hänen sisaruksistaan [[Kyösti Virrankoski|Kyösti Virrankoskesta]] tuli sittemmin kansanedustaja ja europarlamentaarikko.

Kouluaikaa leimasivat pitkät sotavuodet. ”Isä oli sodassa, äidin apuna oli oltava kesien lisäksi talvella viikonloput sekä useasti viikollakin”, hän muisteli.[1] Keskikoulun ja lukion jälkeen Virrankoski kirjoitti ylioppilaaksi Kauhavan yhteiskoulusta vuonna 1946.[2]

Kauhavanjoen varressa kasvanut nuorimies suuntasi ylioppilaslakin jälkeen teknillisen korkeakoulun rakennusinsinööriosastolle. Opiskeluaikana Virrankoski teki opintomatkat Ruotsiin, Saksaan ja Hollantiin vuonna 1951. Seuraavana vuonna hän valmistui diplomi-insinööriksi. Myöhemmin hän täydensi koulutustaan liikkeenjohdollisella täydennyskurssilla 1965–1966.[3]

Ensimmäinen ammatillinen työpaikka löytyi apulaisinsinöörinä maataloushallituksen jokitoimistosta Haapajärveltä 1952–1953. Hän pääsi kylmiltään toimitusinsinööriksi Pyhäjoen, Pyhäjärven, Lestijoen ja Lestijärven alueille.[4]

Sotaväen jälkeen Virrankoski pääsi vesihuoltoinsinööriksi Kokkolan maanviljelysinsinööripiiriin 1954–1956. Vuonna 1956 hän muutti Lapualle, kun Insinööritoimisto Vesto palkkasi hänet perustamaan Lapualle paikkakunnalle aluetoimistoa.[5]

Vuodesta 1960 Virrankoski johti Veston suunnittelualasta muodostettua Insinööritoimisto Maa ja veden Lapuan aluetoimistoa. ”Mielekästä aikaa, jolloin melkein kakkien Keski-Suomen ja Vaasan läänin kuntien vesihuoltoasiat tulivat jollain lailla tutuiksi”, hän muisteli.[6]

== Neljännesvuosisata sähköyhtiön johdossa ==
Ura vesialalla joutui kuitenkin puntariin, kun Lapuan sähkö oy:n hallituksesta otettiin yhteyttä ja pyydettiin yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi eläkkeelle jääneen Leevi Mäen jälkeen. ”Vaihtaminen tyystin uudelle alalle mietitytti pitkään. Päivääkään en ole valintaa katunut”, hän muisteli 23 vuoden työrupeaman jälkeen.[7]

Virrankoski sai johdettavakseen kasvavan sähköyhtiön; alueella oli patoutunutta sähkönkäyttötarvetta. Ensimmäisiä tehtäviä olivat verkon saneeraus ja vahvistaminen. Kulutus kohosi 1960-luvun lopun 30 miljoonasta kilowattitunnista 1990-luvun alkuun mennessä yhdeksänkertaiseksi.[8]

Virrankosken aikana muuntamoiden määrä nousi 300:sta 1100:aan. 1000 kilometrin sähköverkosto kaksijapuolikertaistui, ja yhtiö investoi voimakkaasti myös sahatoimintaan.[9]

Kiivaan rakentamistahdin aikana rahoituksen järjestäminen oli valtakunnassa tiukassa. Apua tarjosi erityisesti kunnallisneuvos Kustaa Tiitu, jonka suhteilla järjestyi tapaaminen mm. Suomen pankin pääjohtajan Mauno Koiviston kanssa.[10]

== Kolmekymmentä vuotta kunnan luottomiehenä ==
Nuori ja taitava diplomi-insinööri alkoi heti Lapualle tultuaan saada monenlaisia luottamustehtäviä hoitaakseen. Vuosina 1963–1969 hän oli Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n hallituksessa. Vuonna 1968 hän sai johdettavakseen Lappavesi oy:n hallituksen puheenjohtajuuden, joka venyi yli kahden vuosikymmenen mittaiseksi.[11]

Sähköyhtiön toimitusjohtajan tehtävän myötä hänestä tuli vuonna 1969 Lapuan sähkön, Etelä-Pohjanmaan voiman ja Kestopuu oy:n hallituksien jäsen yli kahdeksi vuosikymmeneksi. Vuosina 1970–1973 hän oli Vaasan läänin seutukaavaliiton Etelä-Pohjanmaan aluetoimiston puheenjohtajana, vuosina 1977–1980 Suomen sähkölaitosyhdistyksen valtuutettuna ja Yrittäjäin Fennian -vakuutusyhtiön tilintarkastajana vuodesta 1988.[12]

Kunnallisissa tehtävissä Virrankoski teki Lapualla yli 30 vuoden elämäntyön. Ura alkoi vuonna 1962 yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajana. Siitä hän jatkoi teknisen lautakunnan puheenjohtajana vuoteen 1980 saakka. Kaupunginvaltuustoon hänet valittiin vuonna 1977 kokoomuksen listalta ja vuosina 1981–1992 hän johti Lapuan kaupunginhallitusta.[13]

Erityisen vahvasti Virrankosken kädenjälki näkyi kaupungin teollistamis- ja elinkeinopolitiikassa.[14]

Vuoden 1984 kunnallisvaalit tuottivat pettymyksen: istuvan kaupunginhallituksen puheenjohtajan äänimäärä ei riittänytkään läpimenoon. ”Tämä on elämää kaikki tällainen, vastoinkäymisiäkin tulee aina silloin tällöin. – – En kuitenkaan aio pukeutua surupukuun vaikka äänestäjät minut sivuun jättivätkin”, hän kommentoi tuoreeltaan.[15]

Valtuustopaikan menettämisestä huolimatta Virrankoski valittiin jatkamaan kaupunginhallituksen johdossa.

== Kiireisen miehen lyhyet eläkepäivät ==
Kiireisen elämän ohessa Virrankoski pyrki löytämään aikaa erityisesti skruuville ja ulkoilulle.[16] Hän oli kiinnostunut myös lukemisesta ja postimerkkeilystä.[17]

”Jatkossa keskityn niihin töihin, jotka ovat vuosien varrella jääneet rästiin”, hän suunnitteli jäädessään eläkkeellä vuoden 1992 lopussa.”Aion hakata halkoja ja mennä risusavottaan Kauhavalle. Myös mökki Kuortaneella odottaa asujaansa.”[18]

Eläkeaika jäi kuitenkin vain kahteen kuukauteen, kun hän kuoli sairauskohtaukseen loma-asunnollaan Kuortaneella helmikuisena lauantaina 1993.[19]

Virrankoski palkittiin ansioistaan Suomen leijonan ritarimerkillä.[20] Lapuan sähkö maalautti eläkkeelle jäävästä toimitusjohtajastaan muotokuvan, jonka maalasi Per-Olof Hjortell. Se paljastettiin marraskuussa 1992.[21]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|20.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

2

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965. STS ja TFiF, Helsinki 1965. s. 639�640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973. STS ja TFiF, Helsinki 1973. s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982. Suomen teknillinen seura ja Tekniska föreningen i Finland, Helsinki 1982. s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991. Suomen teknillinen seura ja Tekniska föreningen i Finland, Helsinki 1991. s. 139.

3

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

4

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

5

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

6

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

7

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

8

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

9

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

10

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

11

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

12

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

13

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

14

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 336, 341, 463�464.

15

Lapuan Sanomat 25.10.1984.

16

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

17

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

18

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

19

Lapuan Sanomat 2.3.1993.

20

Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

21

Lapuan Sanomat 22.12.1992.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Virrankoski Antti_}}

Antti Virrankoski

2020-10-22T11:58:52Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Antti Virrankoski (1927–1993) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Antti Aimo Kullervo Virrankoski |- | colspan="2" |Toimitusjohtaja, kuntavaikuttaja |- |Syntynyt | |- | colsp...

= Antti Virrankoski (1927–1993) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Antti Aimo Kullervo Virrankoski
|-
| colspan="2" |Toimitusjohtaja, kuntavaikuttaja
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |29.9.1927 Kauhava
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |27.2.1993 Kuortane
|}
''Antti Aimo Kullervo Virrankoski (s. 29.9.1927 Kauhava – k. 27.2.1993 Kuortane) oli lapualainen dipolomi-insinööri, toimitusjohtaja ja kuntavaikuttaja. Hän oli Lapuan sähkö oy:n toimitusjohtaja 1969–1992 ja Lapuan kaupunginhallituksen puheenjohtaja 1980–1992.''

== Maatalosta vesi-insinööriksi ==
Antti Virrankoski syntyi kauhavalaiseen maataloon. Hänen sisaruksistaan Kyösti Virrankoskesta tuli sittemmin kansanedustaja ja europarlamentaarikko.

Kouluaikaa leimasivat pitkät sotavuodet. ”Isä oli sodassa, äidin apuna oli oltava kesien lisäksi talvella viikonloput sekä useasti viikollakin”, hän muisteli.[1] Keskikoulun ja lukion jälkeen Virrankoski kirjoitti ylioppilaaksi Kauhavan yhteiskoulusta vuonna 1946.[2]

Kauhavanjoen varressa kasvanut nuorimies suuntasi ylioppilaslakin jälkeen teknillisen korkeakoulun rakennusinsinööriosastolle. Opiskeluaikana Virrankoski teki opintomatkat Ruotsiin, Saksaan ja Hollantiin vuonna 1951. Seuraavana vuonna hän valmistui diplomi-insinööriksi. Myöhemmin hän täydensi koulutustaan liikkeenjohdollisella täydennyskurssilla 1965–1966.[3]

Ensimmäinen ammatillinen työpaikka löytyi apulaisinsinöörinä maataloushallituksen jokitoimistosta Haapajärveltä 1952–1953. Hän pääsi kylmiltään toimitusinsinööriksi Pyhäjoen, Pyhäjärven, Lestijoen ja Lestijärven alueille.[4]

Sotaväen jälkeen Virrankoski pääsi vesihuoltoinsinööriksi Kokkolan maanviljelysinsinööripiiriin 1954–1956. Vuonna 1956 hän muutti Lapualle, kun Insinööritoimisto Vesto palkkasi hänet perustamaan Lapualle paikkakunnalle aluetoimistoa.[5]

Vuodesta 1960 Virrankoski johti Veston suunnittelualasta muodostettua Insinööritoimisto Maa ja veden Lapuan aluetoimistoa. ”Mielekästä aikaa, jolloin melkein kakkien Keski-Suomen ja Vaasan läänin kuntien vesihuoltoasiat tulivat jollain lailla tutuiksi”, hän muisteli.[6]

== Neljännesvuosisata sähköyhtiön johdossa ==
Ura vesialalla joutui kuitenkin puntariin, kun Lapuan sähkö oy:n hallituksesta otettiin yhteyttä ja pyydettiin yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi eläkkeelle jääneen Leevi Mäen jälkeen. ”Vaihtaminen tyystin uudelle alalle mietitytti pitkään. Päivääkään en ole valintaa katunut”, hän muisteli 23 vuoden työrupeaman jälkeen.[7]

Virrankoski sai johdettavakseen kasvavan sähköyhtiön; alueella oli patoutunutta sähkönkäyttötarvetta. Ensimmäisiä tehtäviä olivat verkon saneeraus ja vahvistaminen. Kulutus kohosi 1960-luvun lopun 30 miljoonasta kilowattitunnista 1990-luvun alkuun mennessä yhdeksänkertaiseksi.[8]

Virrankosken aikana muuntamoiden määrä nousi 300:sta 1100:aan. 1000 kilometrin sähköverkosto kaksijapuolikertaistui, ja yhtiö investoi voimakkaasti myös sahatoimintaan.[9]

Kiivaan rakentamistahdin aikana rahoituksen järjestäminen oli valtakunnassa tiukassa. Apua tarjosi erityisesti kunnallisneuvos Kustaa Tiitu, jonka suhteilla järjestyi tapaaminen mm. Suomen pankin pääjohtajan Mauno Koiviston kanssa.[10]

== Kolmekymmentä vuotta kunnan luottomiehenä ==
Nuori ja taitava diplomi-insinööri alkoi heti Lapualle tultuaan saada monenlaisia luottamustehtäviä hoitaakseen. Vuosina 1963–1969 hän oli Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n hallituksessa. Vuonna 1968 hän sai johdettavakseen Lappavesi oy:n hallituksen puheenjohtajuuden, joka venyi yli kahden vuosikymmenen mittaiseksi.[11]

Sähköyhtiön toimitusjohtajan tehtävän myötä hänestä tuli vuonna 1969 Lapuan sähkön, Etelä-Pohjanmaan voiman ja Kestopuu oy:n hallituksien jäsen yli kahdeksi vuosikymmeneksi. Vuosina 1970–1973 hän oli Vaasan läänin seutukaavaliiton Etelä-Pohjanmaan aluetoimiston puheenjohtajana, vuosina 1977–1980 Suomen sähkölaitosyhdistyksen valtuutettuna ja Yrittäjäin Fennian -vakuutusyhtiön tilintarkastajana vuodesta 1988.[12]

Kunnallisissa tehtävissä Virrankoski teki Lapualla yli 30 vuoden elämäntyön. Ura alkoi vuonna 1962 yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajana. Siitä hän jatkoi teknisen lautakunnan puheenjohtajana vuoteen 1980 saakka. Kaupunginvaltuustoon hänet valittiin vuonna 1977 kokoomuksen listalta ja vuosina 1981–1992 hän johti Lapuan kaupunginhallitusta.[13]

Erityisen vahvasti Virrankosken kädenjälki näkyi kaupungin teollistamis- ja elinkeinopolitiikassa.[14]

Vuoden 1984 kunnallisvaalit tuottivat pettymyksen: istuvan kaupunginhallituksen puheenjohtajan äänimäärä ei riittänytkään läpimenoon. ”Tämä on elämää kaikki tällainen, vastoinkäymisiäkin tulee aina silloin tällöin. – – En kuitenkaan aio pukeutua surupukuun vaikka äänestäjät minut sivuun jättivätkin”, hän kommentoi tuoreeltaan.[15]

Valtuustopaikan menettämisestä huolimatta Virrankoski valittiin jatkamaan kaupunginhallituksen johdossa.

== Kiireisen miehen lyhyet eläkepäivät ==
Kiireisen elämän ohessa Virrankoski pyrki löytämään aikaa erityisesti skruuville ja ulkoilulle.[16] Hän oli kiinnostunut myös lukemisesta ja postimerkkeilystä.[17]

”Jatkossa keskityn niihin töihin, jotka ovat vuosien varrella jääneet rästiin”, hän suunnitteli jäädessään eläkkeellä vuoden 1992 lopussa.”Aion hakata halkoja ja mennä risusavottaan Kauhavalle. Myös mökki Kuortaneella odottaa asujaansa.”[18]

Eläkeaika jäi kuitenkin vain kahteen kuukauteen, kun hän kuoli sairauskohtaukseen loma-asunnollaan Kuortaneella helmikuisena lauantaina 1993.[19]

Virrankoski palkittiin ansioistaan Suomen leijonan ritarimerkillä.[20] Lapuan sähkö maalautti eläkkeelle jäävästä toimitusjohtajastaan muotokuvan, jonka maalasi Per-Olof Hjortell. Se paljastettiin marraskuussa 1992.[21]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|20.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

2

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965. STS ja TFiF, Helsinki 1965. s. 639�640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973. STS ja TFiF, Helsinki 1973. s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982. Suomen teknillinen seura ja Tekniska föreningen i Finland, Helsinki 1982. s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991. Suomen teknillinen seura ja Tekniska föreningen i Finland, Helsinki 1991. s. 139.

3

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

4

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

5

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

6

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

7

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

8

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

9

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

10

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

11

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

12

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

13

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399; Lapuan Sanomat 22.12.1992.

14

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 336, 341, 463�464.

15

Lapuan Sanomat 25.10.1984.

16

Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965 s. 640; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973 s. 744; Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982 s. 1087; Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

17

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

18

Lapuan Sanomat 22.12.1992.

19

Lapuan Sanomat 2.3.1993.

20

Diplomi-insinöörit 1991 s. 1399.

21

Lapuan Sanomat 22.12.1992.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Virrankoski Antti_}}

Lapuan Sähkö Oy

2020-10-22T11:58:07Z

Mikko admin:

[[Tiedosto:Lapuan Sähkö Oy.jpg|pienoiskuva|Lapuan Sähkön vanha toimitalo.]]
Lokakuussa 1910 perustettiin ensimmäinen Lapuan Sähkö Osakeyhtiö. Yhtiö perusti voima-aseman Asemakadulle ja hankki sinne 50 hv:n imukaasumoottorin ja tasavirtakoneen. Jo ensimmäisenä talvena kirkonkylässä ja ympäristössä 800 lamppua hehkui sähkövaloa. Ensimmäinen maailmansota aiheutti kuitenkin yhtiölle polttoaine- ja rahavaikeuksia. Yhtiö myi koko omaisuutensa vapaaehtoisella huutokaupalla Lapuan Osuuskaupalle keväällä 1918.

Osuuskauppa puolestaan ryhtyi toimeen. Se osti Tiistenjoen Mäkelänkosken ja siinä olleen Reinilän sahan ja myllyn ja asennutti siihen vesivoimalla toimivan sähkökoneiston. Osuuskauppa rakennutti myös kirkonkylän sähköaseman yhteyteen sahan ja myllyn. Vuoden 1918 lopulla markkinoille ilmestyi toinenkin toimija. Osakeyhtiö Sähkövoima osti [[Eino Lahdensuo|Eino Lahdensuon]] sahan ja myllyn kirkonkylästä sekä [[Oskari Lahdensuo|Oskari Lahdensuon]] sahan Haapakoskelta. Yhtiö aloitti myös ensimmäisen suurjännitelinjan rakentamisen Lapualle.

Näin Lapualle oli syntynyt hyvin sekava tilanne, jossa toimi kaksi yhtymää, jolla kummallakin oli omat voima-asemansa sekä omat jännitejärjestelmänsä ja osittain rinnakkain kulkevat verkostonsa. Vuoden 1921 alkupuolella Oy Sähkövoima ajautui rakennushankkeidensa takia vaikeuksiin. Yhtiön huutokaupassa elokuussa 1921 [[Jalo Lahdensuo]], [[E.A. Turja]], [[Aukusti Antila]] ja [[Esa Repola]] huusivat omiin nimiinsä sähkölaitoksen, sahan, myllyn ym. Heidän tavoitteenaan oli perustaa uusi yhtymä. Myös neuvottelut Osuuskaupan kanssa etenivät ja Osuuskauppa suostui myymään perustettavalle yhtiölle hallussaan olevat laitokset koskioikeuksineen ja sähköverkostoineen.

Niinpä elokuun 27. päivä 1921 kutsuttiin asiaa harrastavia lapualaisia koolle ja perustettiiin Lapuan Sähkö Oy. Uuden yhtiön ensimmäisenä tehtävänä oli uuden voimalaitoksen suunnitteleminen ja rakentaminen. Ensin huomio kiinnitettiin Hourun- ja Mäkelänkosken rakentamiseen, mutta tiedettiiin että suunnitteleminen ja luvat yms. veisivät paljon aikaa. Sen takia päätettiin hankkia höyryvoimakoneisto ja sijoittaa se ns. paperitehdasrakennukseen keskustaan. Koneisto saatiin käyntiin kuitenkin vasta tammikuussa 1923 hankintojen viivästymisien takia. Jo samana vuonna kuitenkin paperitehtaan kiinteistöt koneistoineen myytiin puolustuslaitokselle, joka ryhtyi rakentamaan alueelle Patruunatehdasta.

Tilannetta paikkaamaan yhtiö osti kaupungintalon vieressä sijaitseva toimitalo, johon sijoitettiin konttori, varasto, sähkötarvikekauppa ja henkilökunnan asuntoja. Hourunkosken voimalaitos saatiin onneksi käyntiin jo syksyllä 1923 sähkön kysyntää täyttämään. Seuraavina vuosina keskityttiin voimakkaasti suurjännitelinjojen laajentamiseen, jopa naapurikuntiin asti. 1928 Hourunkosken voimalaitokselle hankittiin toinenkin turpiini tarvetta tyydyttämään. Tämäkään ei kauan pystynyt kauaa tyydyttämään kasvavaa kysyntää, vaan Mäkelänkosken voimalaitos valmistui ja saatiin käyttöön v. 1938. 30-luvulla solmittiin myös useita virranvaihtosopimuksia mm. seinäjokelaisten, ylistarolaisten ja vaasalaisten kanssa.[1][2]

Yhtiön toiminta jatkoi kasvuaan myös sotien jälkeen ulottui mm. Alajärven, Vimpelin ja Lappajärven alueelle, jotka kuitenkin 60-luvulla erkanivat. Merkittävä laajennus oli myös Kuortaneen Sähkön osto 1957, Ylistaron kunnan sähkölaitoksen osto 1992 sekä kunnallisten Lappajärven Sähkö Oy:n ja Evijärven Energia Oy:n osto 1994. Voimalarakentaminen tuli uudelleen ajankohtaiseksi 60-70-luvun taitteessa, kun yhtiö rakensi Hirvikosken voimalaitoksen Hirvijärven altaan yhteyteen.

Pitkäaikaisen kasvun merkkipaaluksi rakennettiin 1986 Poutun- ja Simpsiöntien kulmaukseen uusi hulppea toimitalo. Lapuan Sähkö Oy hallitsi seutukunnan sähkömarkkinoita aina 90-luvulle asti, jolloin Suomessa purettiin monia kilpailua rajoittavia lainsäädäntöjä. Yhtiöstä oltiin kovin kiinnostuneita 90-luvun energia-alan uusjaon yhteydessä. Tämä johtikin siihen, että yhtiö myytiin ruotsalaisjätti Vattenfallille 1995, joka hankittuaan viisi muuta

alueellista sähköyhtiötä aina Hailuodosta Karkkilaan ulottuvalla sadan kunnan alueella fuusioi kaikki yhtiöt yhdeksi yhtiöksi 2001-02, jolloin myös Lapuan Sähkö Oy:n toiminta omana yhtiönä päättyi..[3]

Sähköntuotannon ohella yhtiön toimintaan on kuulunut alusta alkaen olennaisesti myös saha- ja myllytoiminta. Myllytoiminta joka oli yhtiön toiminnassa mukana, uudistuen ja laajentuen, hiipui 60-luvun lopulla ja Asemakadulla sijainnut mylly purettiin v.1973.

Sahatoimintaa harjoittettiin aluksi kirkonkylän keskellä , kunnes 1934 hankittiin ns. Turjanpellon tontti sahalaitosta varten. Sahaus käynnistyi siellä seuraavana vuonna, jatkuen aina vuoteen 1967 jolloin saha muutti Honkimäelle nykyiseen sijaintiinsa. Yhtiö käynnisti 1993 sahan nykyaikaistamisen, joka käytännössä tarkoitti tuotantolinjojen kokonaan uudelleen rakentamista ja tontin merkittävää laajentamista. Sahasta muodostettiin oma yhtiö Lapuan Saha Oy. Vattenfallin

tullessa yhtiön omistajaksi oli sahan investointiohjelma puolivälissä. Sahayhtiö myytiin ja uudet omistajat ovat saattaneet investoinnit päätökseen. Saha on edelleen toiminnassa muutaman omistajavaihdoksen jälkeen.[4][3]

Toimitusjohtajat:

[[Martti Soiva]] 1921-25

[[Väinö Lehtinen]] 1925-27 ja 1929-32

[[Valfrid Lehmus]] 1927-29

[[Leevi Mäki]] 1932-1969

[[Antti Virrankoski]] 1969-1992

[[Raimo Luomanen]] 1993-

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|10.6.2016
|
|Versio 1
|
|AdminMuseo
|-
|10.6.2016
|
|Versio 2
|
|AdminMuseo
|-
|15.6.2016
|
|Versio 3
|
|AdminMuseo
|-
|8.9.2016
|
|Nykyinen versio
|
|AdminMuseo
|}

= Viittaukset =
1

Kertomus Lapuan Sähkö Osakeyhtiön toiminnasta vv:lta 1921-1940

2

Leevi Mäki: Lapuan Sähkön historia, Lapuan sanomat 31.8.1961

3

Ruuskanen & Ylitalo: Lapuan Historia 3, 2010

4

Kertomus Lapuan Sähkö Osakeyhtiön toiminnasta vv:lta 1921-1940

5

Ruuskanen & Ylitalo: Lapuan Historia 3, 2010
[[Luokka:Järjestöt, yritykset ja yhteisöt]]

J. H. Birling

2020-10-22T11:55:28Z

Mikko admin: /* J. H. Birling (1873–1951) */

= J. H. Birling (1873–1951) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Juho Heikki Birling
|-
| colspan="2" |Lapuan kunnansihteeri
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |13.4.1873 Kurikka
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |31.5.1951 Kokkola
|}
''Juho Heikki Birling (s. 13.4.1873 Kurikka – k. 31.5.1951 Kokkola) oli Lapuan pitkäaikainen kunnansihteeri vuosina 1913–1944. Ennen Lapualle tulemistaan hän oli Kurikassa huomattava kunta- ja paikallisvaikuttaja. [[Kirkkovaltuusto|Lapuan kirkkovaltuustossa]] hän vaikutti kaksi vuosikymmentä.''

== Kurikkalainen kuntamies ==
Juho Heikki Birling syntyi maataloon Kurikan Tuiskulan kylässä. Hänen isänsä Sameli Salomoninpoika Birling oli maanviljelyksen ohessa rakennusmestari ja kirkonrakentaja. Hän kuoli Juho Heikin ollessa vain viidentoista ikäinen.[1]

Vuonna 1895 J. H. sai viljeltäväkseen osan kotitilasta Nisulasta. Sieltä hän siirtyi perheineen vuonna 1907 Luovan kylään, josta hän osti vaimonsa kotitalon Iso-Tuiskun. Hänestä tulikin yksi paikkakuntansa huomattavimmista viljelijöistä.[2]

Jo pian 20 ikävuoden jälkeen näppärälle nuorukaiselle alettiin uskoa erinäisiä luottamustehtäviä. Hänet valittiin pöytäkirjanpitäjäksi ja asiakirjojen laatijaksi sekä tilien tekijäksi ja tarkastajaksi moniin yhteisöihin. Hän kuului esimerkiksi eläinvakuutusyhdistyksen hallitukseen.[3]

Birling oli mukana kunnan kehittymisen kannalta keskeisten osuusmeijerin, osuuskaupan ja säästöpankin perustamisessa. Kurikan säästöpankissa hän kuului myös sen ensimmäiseen hallitukseen vuodesta 1901.[4]

Birling valittiin myös kunnallislautakuntaan sekä moninaisiin muihin kunnallisiin toimiin. Hän oli jäsenenä taksoitus- ja tutkijalautakunnissa sekä Tuiskulan kansakoulun johtokunnassa, siemen- ja vaivaisjyvästön mittausten valvojana, yleisten teiden jakamista ja aukipitämistä varten asetetun toimikunnan jäsenenä ja kirjurina sekä erillisten rakennus- ja ohjesääntötoimikuntien jäsenenä.[5]

== Kolmekymmentä vuotta kunnankirjurina ==
Arvovaltaisen aseman Kurikassa saavuttanut Birling päätti vuonna 1910 kääntää elämässään uuden lehden ja suuntasi ajan tavan mukaan Amerikkaan. Kun hän seuraavana vuonna matkasi takaisin, tuomisina oli uusi elämä, mutta ei suinkaan Amerikassa vaan koulun penkillä.[6]

Birling otti lähes 40-vuotiaana uuden suunnan kohti Helsinkiä. Siellä hän suoritti vuonna 1912 Helsingin uuden yksityisen kauppakoulun kurssin sekä joitakin pienempiä erilliskursseja.[7]

Vuonna 1913 Birling tuli Lapuan kunnankirjuriksi. Hänet oli alun perin valittu varalle, mutta tuli lopulta asetettua virkaan.[8]

Kurikassa saadulla kuntakokemuksella ja tuoreet opiskelutiedot mielessään Birling alkoi kunnankirjurin työnsä määrätietoisesti. Kaikki vain ei mennyt hänen suunnitelmiensa mukaisesti: ”kuntalaisten suhtautuminen yleensä kunnan virkailijain toimintavelvollisuuksiin on vanhan totutun tavan mukaan käynyt yhä sietämättömämmäksi, senkautta ettei suuri yleisö vähääkään välitä esimiehille, rahastojen hoitajille ja kunnankirjurille asettamistaan toimintaohjesäännöistä, vaan hakee sanottuja toimihenkilöitä alati kaikkina viikonpäivinä pienimpiäkin asioitaan korjaamaan”, hän vuodatti vuoden 1918 kunnalliskertomuksessa.[9]

Itsetuntoisen Birlingin mitta täyttyi lopulta niin, että hän jätti koko toimensa vuonna 1920. Hänen sijalleen valittu Pentti Halttunen Petäjävedeltä kesti paineita vain kahdeksan kuukautta. Siinä ajassa Birling ehti rauhoittua, haki uudelleen vanhaa virkaansa – ja tuli valituksi. Lisäksi Lapuan kunta lähetti hänet täysin palkkaeduin kunnallisvirkamieskurssille Helsinkiin 1922.[10]

Jos lapualaiset luulivat Birlingin muuttaneen suorasukaista toimintatapaansa, he luulivat väärin. Pian hänellä oli napit vastakkain toisen itsetuntoisen, Jalo Lahdensuon kanssa. Birling sai epäasiallisesta käyttäytymisestä muistutuksen kunnallislautakunnalta. Kuvaavaa hänen järkähtämättömyydelleen ja oikeudentunnolleen kuitenkin oli, että hän merkitsi muistutuksensa näkyvästi tiedoksi laatimaansa suuritöiseen ja laajaan vuoden 1924 kunnalliskertomukseen, ensimmäiseen joka laadittiin poikkeuksellisen laajana ja julkaistiin painettuna.[11]

Birling oli lopulta Lapuan kunnankirjurina yli kolmekymmentä vuotta ja jäi eläkkeelle vasta vuoden 1944 lopussa. Tehtävä oli erittäin työteliäs, sillä vuoteen 1930 kirjuri oli kunnantoimiston ainoa työntekijä. Sen vuoksi toimisto oli avoinna yleisölle vain rajoitetusti. Kunnan kirjanpitoa kirjuri hoiti vuoteen 1939. Birlingin kärkevässä arvostelussa vuoden 1918 toimintakertomuksessa oli siten vissi perä.[12]

”Pitkäaikaisesta ja uhrautuvasta työskentelystä Lapuan kunnan hyväksi” kiitollisena kunta myönsi kunnankirjurilleen eläkkeen, joka oli määrältään suurempi kuin hän oli pyytänyt. Kuvaava on kuitenkin jälkinäytös, jossa kunta korotti loppuvuonna 1946 eläkettä huomattavasti, ”kuitenkin vasta sen jälkeen, kun hän luovuttaa nykyisen asuntonsa kunnantalossa kunnan vapaaseen käyttöön”. Alun perin sovittu muuttopäivä oli vappuna 1946.[13]

'''Asioitsijana ja hengen miehenä'''

Laajan virkatyönsä ohella Birling toimi Lapualla myös asioitsijana. Lisäksi häntä pyydettiin monen yhteisön tilimieheksi. Hän oli ainakin Lapuan eläinvakuutusyhtiön rahastonhoitaja vuosikausia.[14]

Vielä yhden toimen Birling sai ammattientarkastajan tehtävästä, jossa hän toimi parisenkymmentä vuotta. Lisäksi hän oli Lapuan ja Nurmon kuntain paloapuyhtiön esimiehenä 1918–1918.[15]

Kunnallisiin luottamustehtäviin Birling ei luonnollisesti voinut osallistua, koska oli kunnan keskeinen virkamies. Hänen asiantuntemustaan voitiin kuitenkin käyttää monissa valmistelevissa ja selvityksiä laatineissa toimikunnissa.[16]

Ahkerana kirkossakävijänä tunnettu mies oli Lapualla kirkkovaltuustossa kahden vuosikymmenen ajan.[17] Syksyllä 1917 hän oli perustamassa sekä palokuntaa että kunnallista suojeluskuntaa ja istui molempien johtokunnissakin.[18]

== Karun hyväsydäminen puurtaja ==
J. H. Birling oli erikoislaatuinen luonne. Hänen ulkoinen esiintymisensä oli usein karua, jopa tylyä ja liiallisen suorasukaista. ”Kunnanmiesten pitää olla sellaisia, että heitä vähän peljätään”, hän lausui joskus leikillään. Siinä oli kuitenkin totta toinen puoli.[19]

Karuun ulosantiin yhtyi kuitenkin sisäistä herkkyyttä, varauksetonta auttamisenhalua ja hengellistä nöyryyttä. Tämän ristiriitaisen yhdistelmän peitti alleen tinkimätön velvollisuudentunto, joka vaati yhtä lailla paljon itseltä kuin kanssaihmisiltäkin.[20]

Työssään Birling oli erittäin uuttera ja varsinkin tiliasioissa erityisen tarkka. Lapuan Sanomien luonnehdinnan mukaan hän oli ”uskollinen vanhan kansan mies, joka ei jouda kiinnittämään huomiotaan mihinkään työaikataulukkoon, vaan työskentelee työpöytänsä ääressä aamuvarhaisesta myöhäiseen iltaan”.[21]

Birling oli eläkkeelle jäädessään jo 71-vuotias. Hän joutui vuoteenomaksi melkein saman tien ja oli pitkään hoidettavana sairaalassa Kokkolassa, jossa hänen vanhin tyttärensä oli sairaanhoitajattarena. Siellä hän myös kuoli 78-vuotiaana. Hänet haudattiin kuitenkin Lapualle, jossa oli elämässään pisimpään vaikuttanut.[22]

”Hänet tunnettiin, hänestä puhuttiin omassa kunnassa, vieläpä muuallakin. Myönteisen ohella kriitillistäkin arvostelua. Yksi asia on varma: kaikilla kunnan toimi- ja luottamushenkilöillä oli tukeva hyvänolon tunne siitä, että J. H. Birling oli mukana”, Lapuan Sanomat kokosi ilmeisen osuvasti hänen henkilökuvaansa nekrologissaan.[23]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|18.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

V.-P. Aitola: Birling Juho Heikki. Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1963. s. 60; Osmo Rinta-Tassi: Kurikan historia 2. Kappelista kauppalaksi vuodesta 1809 vuoteen 1965 1. osa. Kurikan kaupunki 2003. s. 470.

2

Aitola 1963 s. 60; Lapuan Sanomat 13.4.1933.

3

Aitola 1963 s. 60; Lapuan Sanomat 7.6.1951.

4

Aitola 1963 s. 60; Rinta-Tassi 2003 s. 557.

5

Aitola 1963 s. 60.

6

Aitola 1963 s. 60.

7

Aitola 1963 s. 60.

8

Lehtinen 1984 s. 384; Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 209.

9

Lehtinen 1984 s. 384.

10

Lehtinen 1984 s. 384; Aitola 1963 s. 60.

11

Lehtinen 1984 s. 384-385; J. H. Birling: Lapuan kunnan kunnalliskertomus vuodelta 1924. Lapuan kunta 1925. s. 21, 28.

12

Lehtinen 1984 s. 384, 428-429; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 209.

13

Lehtinen 1984 s. 384.

14

Lehtinen 1984 s. 270; Lapuan Sanomat 15.4.1948.

15

Lehtinen 1984 s. 407.; Aitola 1963 s. 60.

16

Lehtinen 1984 s. 388, 574.

17

Aitola 1963 s. 60; Lapuan Sanomat 15.4.1948.

18

Lehtinen 1984 590, 598-599.

19

Lapuan Sanomat 7.6.1951; Aitola 1963 s. 60.

20

Aitola 1963 s. 60.

21

Lapuan Sanomat 13.4.1933, 7.6.1951.

22

Lapuan Sanomat 15.4.1948, 16.11.1950, 7.6.1951.

23

Lapuan Sanomat 7.6.1951.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Birling J._H._}}

J. H. Birling

2020-10-22T11:55:14Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = J. H. Birling (1873–1951) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Juho Heikki Birling |- | colspan="2" |Lapuan kunnansihteeri |- |Syntynyt | |- | colspan="2" |13.4.1873 Kurikka |...

= J. H. Birling (1873–1951) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Juho Heikki Birling
|-
| colspan="2" |Lapuan kunnansihteeri
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |13.4.1873 Kurikka
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |31.5.1951 Kokkola
|}
''Juho Heikki Birling (s. 13.4.1873 Kurikka – k. 31.5.1951 Kokkola) oli Lapuan pitkäaikainen kunnansihteeri vuosina 1913–1944. Ennen Lapualle tulemistaan hän oli Kurikassa huomattava kunta- ja paikallisvaikuttaja. [[Kirkkovaltuusto|Lapuan kirkkovaltuustossa]] hän vaikutti kaksi vuosikymmentä.''

== Kurikkalainen kuntamies ==
Juho Heikki Birling syntyi maataloon Kurikan Tuiskulan kylässä. Hänen isänsä Sameli Salomoninpoika Birling oli maanviljelyksen ohessa rakennusmestari ja kirkonrakentaja. Hän kuoli Juho Heikin ollessa vain viidentoista ikäinen.[1]

Vuonna 1895 J. H. sai viljeltäväkseen osan kotitilasta Nisulasta. Sieltä hän siirtyi perheineen vuonna 1907 Luovan kylään, josta hän osti vaimonsa kotitalon Iso-Tuiskun. Hänestä tulikin yksi paikkakuntansa huomattavimmista viljelijöistä.[2]

Jo pian 20 ikävuoden jälkeen näppärälle nuorukaiselle alettiin uskoa erinäisiä luottamustehtäviä. Hänet valittiin pöytäkirjanpitäjäksi ja asiakirjojen laatijaksi sekä tilien tekijäksi ja tarkastajaksi moniin yhteisöihin. Hän kuului esimerkiksi eläinvakuutusyhdistyksen hallitukseen.[3]

Birling oli mukana kunnan kehittymisen kannalta keskeisten osuusmeijerin, osuuskaupan ja säästöpankin perustamisessa. Kurikan säästöpankissa hän kuului myös sen ensimmäiseen hallitukseen vuodesta 1901.[4]

Birling valittiin myös kunnallislautakuntaan sekä moninaisiin muihin kunnallisiin toimiin. Hän oli jäsenenä taksoitus- ja tutkijalautakunnissa sekä Tuiskulan kansakoulun johtokunnassa, siemen- ja vaivaisjyvästön mittausten valvojana, yleisten teiden jakamista ja aukipitämistä varten asetetun toimikunnan jäsenenä ja kirjurina sekä erillisten rakennus- ja ohjesääntötoimikuntien jäsenenä.[5]

== Kolmekymmentä vuotta kunnankirjurina ==
Arvovaltaisen aseman Kurikassa saavuttanut Birling päätti vuonna 1910 kääntää elämässään uuden lehden ja suuntasi ajan tavan mukaan Amerikkaan. Kun hän seuraavana vuonna matkasi takaisin, tuomisina oli uusi elämä, mutta ei suinkaan Amerikassa vaan koulun penkillä.[6]

Birling otti lähes 40-vuotiaana uuden suunnan kohti Helsinkiä. Siellä hän suoritti vuonna 1912 Helsingin uuden yksityisen kauppakoulun kurssin sekä joitakin pienempiä erilliskursseja.[7]

Vuonna 1913 Birling tuli Lapuan kunnankirjuriksi. Hänet oli alun perin valittu varalle, mutta tuli lopulta asetettua virkaan.[8]

Kurikassa saadulla kuntakokemuksella ja tuoreet opiskelutiedot mielessään Birling alkoi kunnankirjurin työnsä määrätietoisesti. Kaikki vain ei mennyt hänen suunnitelmiensa mukaisesti: ”kuntalaisten suhtautuminen yleensä kunnan virkailijain toimintavelvollisuuksiin on vanhan totutun tavan mukaan käynyt yhä sietämättömämmäksi, senkautta ettei suuri yleisö vähääkään välitä esimiehille, rahastojen hoitajille ja kunnankirjurille asettamistaan toimintaohjesäännöistä, vaan hakee sanottuja toimihenkilöitä alati kaikkina viikonpäivinä pienimpiäkin asioitaan korjaamaan”, hän vuodatti vuoden 1918 kunnalliskertomuksessa.[9]

Itsetuntoisen Birlingin mitta täyttyi lopulta niin, että hän jätti koko toimensa vuonna 1920. Hänen sijalleen valittu Pentti Halttunen Petäjävedeltä kesti paineita vain kahdeksan kuukautta. Siinä ajassa Birling ehti rauhoittua, haki uudelleen vanhaa virkaansa – ja tuli valituksi. Lisäksi Lapuan kunta lähetti hänet täysin palkkaeduin kunnallisvirkamieskurssille Helsinkiin 1922.[10]

Jos lapualaiset luulivat Birlingin muuttaneen suorasukaista toimintatapaansa, he luulivat väärin. Pian hänellä oli napit vastakkain toisen itsetuntoisen, Jalo Lahdensuon kanssa. Birling sai epäasiallisesta käyttäytymisestä muistutuksen kunnallislautakunnalta. Kuvaavaa hänen järkähtämättömyydelleen ja oikeudentunnolleen kuitenkin oli, että hän merkitsi muistutuksensa näkyvästi tiedoksi laatimaansa suuritöiseen ja laajaan vuoden 1924 kunnalliskertomukseen, ensimmäiseen joka laadittiin poikkeuksellisen laajana ja julkaistiin painettuna.[11]

Birling oli lopulta Lapuan kunnankirjurina yli kolmekymmentä vuotta ja jäi eläkkeelle vasta vuoden 1944 lopussa. Tehtävä oli erittäin työteliäs, sillä vuoteen 1930 kirjuri oli kunnantoimiston ainoa työntekijä. Sen vuoksi toimisto oli avoinna yleisölle vain rajoitetusti. Kunnan kirjanpitoa kirjuri hoiti vuoteen 1939. Birlingin kärkevässä arvostelussa vuoden 1918 toimintakertomuksessa oli siten vissi perä.[12]

”Pitkäaikaisesta ja uhrautuvasta työskentelystä Lapuan kunnan hyväksi” kiitollisena kunta myönsi kunnankirjurilleen eläkkeen, joka oli määrältään suurempi kuin hän oli pyytänyt. Kuvaava on kuitenkin jälkinäytös, jossa kunta korotti loppuvuonna 1946 eläkettä huomattavasti, ”kuitenkin vasta sen jälkeen, kun hän luovuttaa nykyisen asuntonsa kunnantalossa kunnan vapaaseen käyttöön”. Alun perin sovittu muuttopäivä oli vappuna 1946.[13]

'''Asioitsijana ja hengen miehenä'''

Laajan virkatyönsä ohella Birling toimi Lapualla myös asioitsijana. Lisäksi häntä pyydettiin monen yhteisön tilimieheksi. Hän oli ainakin Lapuan eläinvakuutusyhtiön rahastonhoitaja vuosikausia.[14]

Vielä yhden toimen Birling sai ammattientarkastajan tehtävästä, jossa hän toimi parisenkymmentä vuotta. Lisäksi hän oli Lapuan ja Nurmon kuntain paloapuyhtiön esimiehenä 1918–1918.[15]

Kunnallisiin luottamustehtäviin Birling ei luonnollisesti voinut osallistua, koska oli kunnan keskeinen virkamies. Hänen asiantuntemustaan voitiin kuitenkin käyttää monissa valmistelevissa ja selvityksiä laatineissa toimikunnissa.[16]

Ahkerana kirkossakävijänä tunnettu mies oli Lapualla kirkkovaltuustossa kahden vuosikymmenen ajan.[17] Syksyllä 1917 hän oli perustamassa sekä palokuntaa että kunnallista suojeluskuntaa ja istui molempien johtokunnissakin.[18]

== Karun hyväsydäminen puurtaja ==
J. H. Birling oli erikoislaatuinen luonne. Hänen ulkoinen esiintymisensä oli usein karua, jopa tylyä ja liiallisen suorasukaista. ”Kunnanmiesten pitää olla sellaisia, että heitä vähän peljätään”, hän lausui joskus leikillään. Siinä oli kuitenkin totta toinen puoli.[19]

Karuun ulosantiin yhtyi kuitenkin sisäistä herkkyyttä, varauksetonta auttamisenhalua ja hengellistä nöyryyttä. Tämän ristiriitaisen yhdistelmän peitti alleen tinkimätön velvollisuudentunto, joka vaati yhtä lailla paljon itseltä kuin kanssaihmisiltäkin.[20]

Työssään Birling oli erittäin uuttera ja varsinkin tiliasioissa erityisen tarkka. Lapuan Sanomien luonnehdinnan mukaan hän oli ”uskollinen vanhan kansan mies, joka ei jouda kiinnittämään huomiotaan mihinkään työaikataulukkoon, vaan työskentelee työpöytänsä ääressä aamuvarhaisesta myöhäiseen iltaan”.[21]

Birling oli eläkkeelle jäädessään jo 71-vuotias. Hän joutui vuoteenomaksi melkein saman tien ja oli pitkään hoidettavana sairaalassa Kokkolassa, jossa hänen vanhin tyttärensä oli sairaanhoitajattarena. Siellä hän myös kuoli 78-vuotiaana. Hänet haudattiin kuitenkin Lapualle, jossa oli elämässään pisimpään vaikuttanut.[22]

”Hänet tunnettiin, hänestä puhuttiin omassa kunnassa, vieläpä muuallakin. Myönteisen ohella kriitillistäkin arvostelua. Yksi asia on varma: kaikilla kunnan toimi- ja luottamushenkilöillä oli tukeva hyvänolon tunne siitä, että J. H. Birling oli mukana”, Lapuan Sanomat kokosi ilmeisen osuvasti hänen henkilökuvaansa nekrologissaan.[23]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|18.7.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

V.-P. Aitola: Birling Juho Heikki. Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1963. s. 60; Osmo Rinta-Tassi: Kurikan historia 2. Kappelista kauppalaksi vuodesta 1809 vuoteen 1965 1. osa. Kurikan kaupunki 2003. s. 470.

2

Aitola 1963 s. 60; Lapuan Sanomat 13.4.1933.

3

Aitola 1963 s. 60; Lapuan Sanomat 7.6.1951.

4

Aitola 1963 s. 60; Rinta-Tassi 2003 s. 557.

5

Aitola 1963 s. 60.

6

Aitola 1963 s. 60.

7

Aitola 1963 s. 60.

8

Lehtinen 1984 s. 384; Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 209.

9

Lehtinen 1984 s. 384.

10

Lehtinen 1984 s. 384; Aitola 1963 s. 60.

11

Lehtinen 1984 s. 384-385; J. H. Birling: Lapuan kunnan kunnalliskertomus vuodelta 1924. Lapuan kunta 1925. s. 21, 28.

12

Lehtinen 1984 s. 384, 428-429; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 209.

13

Lehtinen 1984 s. 384.

14

Lehtinen 1984 s. 270; Lapuan Sanomat 15.4.1948.

15

Lehtinen 1984 s. 407.; Aitola 1963 s. 60.

16

Lehtinen 1984 s. 388, 574.

17

Aitola 1963 s. 60; Lapuan Sanomat 15.4.1948.

18

Lehtinen 1984 590, 598-599.

19

Lapuan Sanomat 7.6.1951; Aitola 1963 s. 60.

20

Aitola 1963 s. 60.

21

Lapuan Sanomat 13.4.1933, 7.6.1951.

22

Lapuan Sanomat 15.4.1948, 16.11.1950, 7.6.1951.

23

Lapuan Sanomat 7.6.1951.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Birling J._H._}}

Jaakko Ojala

2020-10-22T11:51:57Z

Mikko admin:

= Jaakko Ojala, ”Ketolan Paksu” (1833–1908) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Jaakko Erkinpoika Ojala
|-
| colspan="2" |(Ketolan Paksu)
|-
| colspan="2" |Uudisraivaaja, evankelinen vaikuttaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |8.6.1833 Lappajärven Kauhajärvi
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |17.6.1908 Lappajärven Kauhajärvi
|}
''Ketolan Paksuna tunnettu Jaakko Ojala (s. 8.6.1833 Lappajärvi – k. 17.6.1908 Lappajärven Kauhajärvi) oli kauhajärveläinen maanviljelijä, uudisraivaaja ja evankelinen vaikuttaja. Hän raivasi Kauhajärven Ojalaan 115 hehtaaria peltoa, oli mukana rakentamassa kyläkirkkoa ja toimi 23 vuotta Kauhajärven kansakoulun johtokunnan esimiehenä.''

== Kauhajärvelle vävyksi ==
Jaakko Erkinpoika Olli syntyi Lappajärven Tarvolassa talollisperheeseen. Talo oli vauras, mutta veljesten kesken sovittiin, että sitä ei jaettaisi vaan vanhin poika jäisi asumaan sitä. Nuorimpana Jaakko joutui siis katselemaan itselleen vävyn paikkaa.[1]

Ollissa oli siirrytty suoviljelykseen, joka kovasti innosti nuorta Jaakkoa. Tämäkin oli tarinan mukaan vaikuttamassa siihen kiinnostukseen, joka heräsi kauhajärveläiseen rippikoulutoveriin Sanna-Liisa Heikintytär Ojalaan, jota Jaakko oli tavannut silloin tällöin kirkonmäellä. Ojalassa oli suuri suoala ja sinne odoteltiin vävyä.[2]

Tarinan mukaan Jaakko lähti Ojalaan yhdessä ”Melperi”-nimisen lappajärveläisen puhemiehen kanssa. Häntä oli käytetty menestyksellisesti puhemiehenä yli kolmekymmentä kertaa. ”Melperi” vakuutti järjestävänsä Jaakon Ojalaan vävyksi: ”Sinua siellä tarvitaan. Siellä on niin suuret heinänevat, että sinun kaltaistasi asumamiestä siellä juuri kaivataan. Ja ennen kaikkea se tyttö …”[3]

Kaksikon saapuessa kesäisenä yönä Ojalaan tytär olikin toisessa talossa tapaamassa kuortanelaista sulhasehdokasta. Kotiin noudettu Sanna-Liisa tarjosi miehille yösijan. Asia näytti edistyvän, ja seuraavana päivänä miehet palasivat takaisin.[4]

Jaakon tultua Ojalaan uudelleen sama kuortanelainen oli kuitenkin jälleen paikalla. Lappajärvellä ”Melperi” valoi Jaakkoon uskoa, käski lähteä takaisin ja työskennellä talossa kaksi viikkoa, tehdä työtä kahden edestä ja pitää aina tyttö vierellään. Näin lähti Jaakko kolmannelle matkalleen. Ja sai lopulta tyttönsä ja talonsa.[5]

== Alasen uuttera viljelijä ==
Ojalan Alasen talon uusi isäntä sai viljeltäväkseen 1/8 manttaalin talon, jossa oli ”tupain lähellä olevat pienet peltotilkut” mutta paljon tehtävää. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua hän hankki ”Kuurtaneen Erkin” selvitystilaan joutuneen naapuritalon ja nai talon tyttären Anna Erkintytär Ojalan. Näin hän sai omistukseensa kaikkiaan 3/8 manttaalin talon.[6]

Ojalan taloissa aloitettiin voimakas suoviljelys, joka oli seudulla vielä varsin uutta. Tuloksena oli peräti 115 hehtaaria uutta peltoa, suurin osa kytömaata. Hiesumaiden kuntoa parannettiin mudanajolla, karjanlannalla ja huolellisella muokkauksella. Vuonna 1884 Ketolan Paksun liikanimen saanut isäntä hankki pitäjän ensimmäisen rauta-auran. Lisätuloja antoi vielä kevätkesäinen tervanpoltto.[7]

Tuloksena oli koko Lappajärven pitäjän suurin talo, jossa vuonna 1884 oli oli kuusi hevosta ja kolmekymmentä lehmää.[8]

== Kirkkoa ja koulua perustamassa ==
Ison talon uuttera isännästä tuli merkittävä hahmo myös Kauhajärven kylän yhteisissä riennoissa. Hän oli innokkaasti mukana vuonna 1871 valmistuneen oman kyläkirkon rakentamisessa. Rakennusaikana hän yöpyi usein Kiilusessa, jotta ehti aiemmin rakennustyömaalle.[9]

Kirkon saarnastuolin on kerrottu olleen hänen vastuullaan. Joidenkin mielestä se oli peräti hänen itsensä tekemä. Joka tapauksessa Paksu oli taitava puuseppä.[10]

Omaa kansakouluakin Paksu Kauhajärvelle ajoi yhdessä viiden muun isännän kanssa. Koulu aloitti toimintansa Paksun omistaman Alaasen ylistuvassa. Oma koulurakennus valmistui vuonna 1877.[11] Paksu toimi itse koulun johtokunnan esimiehenä 23 vuoden ajan.[12]

== Evankelisuuden lipunkantaja ==
Ketolan Paksun elämäntietä ryyditti vahva evankelinen hengellinen vakaumus. Jo kaksissakymmenissä hän oli yrittänyt tehdä parannusta, mutta koki tulevansa herännäisyyden ja beckiläisyyden kautta vain huonommaksi. Evankelinen herätys syttyi lopulta Lutherin Kirkkopostillasta, jonka hän osti 1860-luvun nälkävuosina.[13]

Paksun hengelliseksi suuntamieheksi tuli vuonna 1870 Lappajärvelle saapunut evankelinen pastori Johannes Bäck. Vuonna 1884 Paksun aloitteesta pidettiin Kauhajärvellä ensimmäiset evankeliumijuhlat, joissa Bäck oli puhujana. Paksu itse kohosi kylän johtavaksi uskonnolliseksi suunnannäyttäjäksi.[14]

Paksu oli Ojalan ensimmäinen pyhäkoulunopettaja, joka jatkoi pyhäkoulunpitoa usean vuosikymmenen ajan kuolemaansa asti. Hänen pyhäkoulunsa kesti aina välitunteineen kaksi tuntia. Vanhemmalla iällä hän piti seuroja ja esiintyi itse seurapuhujana kotikylän ulkopuolellakin.[15]

Hyvänä raamatun tuntijana ja lujassa uskossaan Paksu arvosteli suorasanaisesti pappien saarnoja. Hän jakoi ohjeita, mutta saattoi tarpeen tullen nuhdellakin.[16] Rovasti Fellmanin apupapille Hartmanille, joka tiedusti Paksulta jumalanpalveluksensa onnistumista Kauhajärvellä, Paksun kerrotaan sanoneen: ”Kävihän se niin kuin vihaiselta kartanokoiralta.”[17]

== Kunnioitettu ja pelätty vakaumuksen mies ==
Jaakko Ojala sai liikanimensä Ketolan Paksu vantterasta olemuksestaan. Hän oli tunnettu myös voimistaan. Poikansa kertoman mukaan erään kerran Paksun kolmen tynnyrin tervakuorma juuttui Hirvijärven haudalta palatessa liejuun. Tällöin Paksu otti tynnyrin selkäänsä ja kantoi pehmoisen paikan yli. ”Ei ole ollut ennen eikä jälkeen miestä Ojalassa, joka olisi kantanut tervatynnyriä sen paikan yli”, Kustaa Ojala muisteli.[18]

Perimätieto kertoo Ketolan Paksun kaulan olleen niin tukevan, että kyljellä maatessaan hän ei tarvinnut päänalustaa, kun pää pysyi koholla muutenkin.[19]

Paksua kunnioitettiin sekä hänen voimiensa että vahvan vakaumuksensa vuoksi. Tanssivan nuorison keskuudessa Ketolan Paksu herätti pelkoakin. Salaa pidetyissä tansseissa pidettiin vahtia erityisesti Ketolan Paksun varalta. Kiertävät romanitkin varoittelivat jälkipolveaan kiroilemasta Alaasessa, sillä ”jos kaajo sen kuulee, saamme heti lähteä. Paksu kun sanoo se on niin, ei auta itku eikä kylmä, sade eikä tuuli. On lähdettävä ja äkisti.”[20]

Kertoman mukaan Paksu oli uhannut kannella erään kyläläisen Antti Pajalan viinanmyynnistä nimismiehelle. Pajala uhkasi ottaa Paksulta luulot pois, mutta ryyppytoverit varoittivat, että ”olet Paksun käsissä kuin hiiri kissan käsissä”. Puukko turvanaan Pajala kuitenkin lähti Alaaseen, jossa Paksu tarttui hänestä tupaan tultua takaapäin ja puserti puukon lattialle. Painissa Pajala kaatui takanperään. Paksu painoi tämän palavine vaatteineen upoksiin muurinpielen parkkiammeeseen, nakkasi porraspäähän ja kysyi: ”Joko olet karennu vai karkastaanko toisen kerran?” Ryyppyseurueelleen Pajala antoi palautetta: ”En mene enää Paksun kynsiin, puserti kuin pihdeillä. On käsivarteni vieläkin turtana.”[21]

Paksu oli tunnettu hyväntahtoisena ja auttavaisena miehenä. Hänen talossaan oli aina ovi auki kulkijalle, ja harva olikin sellainen yö, ettei Alaasessa majoitettu köyhien aikojen vaeltajia. Häneen myös luotettiin laajalti. Esimerkiksi kauppias Äkermanin leski talletti rahansa hänen haltuunsa, mistä Paksu ne lesken kuoltua toimitti perillisille näiden täydeksi yllätykseksi.[22]

== Kolme elämänohjetta ==
Paksulta on jäänyt elämään kolme elämänohjetta, joita hän jatkuvasti teroitti itselleen ja muille. Ensimmäinen ohje oli: ”Älä koskaan tee pyhänä töitä, sillä ei ole ikinä siunausta”. Niinpä kun kerran naapuri pyysi Alaasesta sunnuntaina kylvöapua, Paksu kielsi väkeään menemästä. Varhain maanantaiaamuna hän laittoi kuitenkin väkensä siementen kanssa naapurin pellolle.[23]

Ensimmäiseen elämänohjeeseen liittyen hän antoi pojalleen neuvon: ”Jos milloin matkalla saavuttaa pyhä, niin aja kirkon luo hevosta ruokkimaan ja mee itte kirkkoon, sitä et ikinä karu.”[24]

Toinen ohje oli: ”Muista käydä kirkossa.”. Silloin kun oli mahdollisuus, Paksu ei sallinut kirkosta tai hartaustilaisuudesta laistamista. Oltiinpa kirkossa tai ei, sunnuntaisin Paksu luki Lutherin kirkkopostillasta saarnan, jota kaikkien talossa olevien oli tultava kuuntelemaan. Pyhätyö oli tiukasti kiellettyä. Naapuripitäjässä oleviin pitoihin palvelijat saivat luvan vain sillä ehdolla, että lupasivat mennä pyhänä kirkkoon.[25]

Kolmas ohje oli: ”Älä pidä huonoa hevosta.” Paksun mukaan huonolla hevosella ajaminen oli kannattamatonta.[26]

Jaakko Erkinpoika Ojala kuoli 75-vuotiaana kesällä 1908. Hänen suuren maineensa vuoksi hautausmatkasta haluttiin tehdä mahdollisimman vaikuttava. Niinpä kesäajasta huolimatta kaksi hevosta valjastettiin reen eteen vetämään Ketolan Paksu viime lepoonsa kotikylän hautausmaalle.[27]

'''Ketolan Paksu sananparsissa'''

Paksun poika Kustaa Ojala on tallettanut Paksuun liittyviä sananparsia:[28]

-On heti lähdettävä, kun Paksun käskystä.

-Olen tämän laivan kapteeni, sanoi Paksu pojilleen.

-Kaikki kirkkoon kun Paksun väki.

-Akoilta suu kiinni ja ruoka pöytä aikanaan, kun Paksun talossa.

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|18.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Heikki Pehkoranta: Kauhajärvi. Totta ja tarinaa pohjalaisesta rajakylästä. Lapua 1985. s. 163; Risto Ojala: Jaakko Erkinpoika Olli / Ojala, �Ketolan Paksu�. Tarinoita Jaakko Ojalan suvusta. Toim. Seija Salmela. Ketolan Paksun sukuseura ry 2007. s. 7.

2

Pehkoranta 1985 s. 163; Ojala 2007 s. 7.

3

Pehkoranta 1985 s. 163; Ojala 2007 s. 7-8.

4

Pehkoranta 1985 s. 164; Ojala 2007 s. 8.

5

Pehkoranta 1985 s. 164; Ojala 2007 s. 8.

6

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Vihtori Mäkelä: Ojala Jaakko. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1965. s. 544; Ojala 2007 s. 8, 12.

7

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 8-9; Vaasa 4.12.1915.

8

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 8.

9

Pehkoranta 1985 s. 29; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 9.

10

Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 9.

11

Pehkoranta 1985 s. 49�51; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 9.

12

Vaasa 4.12.1915.

13

Ojala 2007 s. 10.

14

Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 10.

15

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 10.

16

Mäkelä 1965 s. 544.

17

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 20.3.1952.

18

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Ojala 2007 s. 9.

19

Ojala 2007 s. 9.

20

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 20.3.1952; Ojala 2007 s. 10.

21

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Ojala 2007 s. 11.

22

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 20.3.1952; Ojala 2007 s. 11; Mäkelä 1965 s. 544.

23

Ojala 2007 s. 9-11.

24

Ojala 2007 s. 10.

25

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 20.3.1952; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 9-11.

26

Ojala 2007 s. 11.

27

Ojala 2007 s. 12.

28

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 20.3.1952.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Ojala Jaakko_}}

Jaakko Ojala

2020-10-22T11:51:47Z

Mikko admin: Ak: Uusi sivu: = Jaakko Ojala, ”Ketolan Paksu” (1833–1908) = {| class="wikitable" | colspan="2" |Jaakko Erkinpoika Ojala |- | colspan="2" |(Ketolan Paksu) |- | colspan="2" |Uudisraivaaja, e...

= Jaakko Ojala, ”Ketolan Paksu” (1833–1908) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Jaakko Erkinpoika Ojala
|-
| colspan="2" |(Ketolan Paksu)
|-
| colspan="2" |Uudisraivaaja, evankelinen vaikuttaja
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |8.6.1833 Lappajärven Kauhajärvi
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |17.6.1908 Lappajärven Kauhajärvi
|}
''Ketolan Paksuna tunnettu Jaakko Ojala (s. 8.6.1833 Lappajärvi – k. 17.6.1908 Lappajärven Kauhajärvi) oli kauhajärveläinen maanviljelijä, uudisraivaaja ja evankelinen vaikuttaja. Hän raivasi Kauhajärven Ojalaan 115 hehtaaria peltoa, oli mukana rakentamassa kyläkirkkoa ja toimi 23 vuotta Kauhajärven kansakoulun johtokunnan esimiehenä.''

== Kauhajärvelle vävyksi ==
Jaakko Erkinpoika Olli syntyi Lappajärven Tarvolassa talollisperheeseen. Talo oli vauras, mutta veljesten kesken sovittiin, että sitä ei jaettaisi vaan vanhin poika jäisi asumaan sitä. Nuorimpana Jaakko joutui siis katselemaan itselleen vävyn paikkaa.[1]

Ollissa oli siirrytty suoviljelykseen, joka kovasti innosti nuorta Jaakkoa. Tämäkin oli tarinan mukaan vaikuttamassa siihen kiinnostukseen, joka heräsi kauhajärveläiseen rippikoulutoveriin Sanna-Liisa Heikintytär Ojalaan, jota Jaakko oli tavannut silloin tällöin kirkonmäellä. Ojalassa oli suuri suoala ja sinne odoteltiin vävyä.[2]

Tarinan mukaan Jaakko lähti Ojalaan yhdessä ”Melperi”-nimisen lappajärveläisen puhemiehen kanssa. Häntä oli käytetty menestyksellisesti puhemiehenä yli kolmekymmentä kertaa. ”Melperi” vakuutti järjestävänsä Jaakon Ojalaan vävyksi: ”Sinua siellä tarvitaan. Siellä on niin suuret heinänevat, että sinun kaltaistasi asumamiestä siellä juuri kaivataan. Ja ennen kaikkea se tyttö …”[3]

Kaksikon saapuessa kesäisenä yönä Ojalaan tytär olikin toisessa talossa tapaamassa kuortanelaista sulhasehdokasta. Kotiin noudettu Sanna-Liisa tarjosi miehille yösijan. Asia näytti edistyvän, ja seuraavana päivänä miehet palasivat takaisin.[4]

Jaakon tultua Ojalaan uudelleen sama kuortanelainen oli kuitenkin jälleen paikalla. Lappajärvellä ”Melperi” valoi Jaakkoon uskoa, käski lähteä takaisin ja työskennellä talossa kaksi viikkoa, tehdä työtä kahden edestä ja pitää aina tyttö vierellään. Näin lähti Jaakko kolmannelle matkalleen. Ja sai lopulta tyttönsä ja talonsa.[5]

== Alasen uuttera viljelijä ==
Ojalan Alasen talon uusi isäntä sai viljeltäväkseen 1/8 manttaalin talon, jossa oli ”tupain lähellä olevat pienet peltotilkut” mutta paljon tehtävää. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua hän hankki ”Kuurtaneen Erkin” selvitystilaan joutuneen naapuritalon ja nai talon tyttären Anna Erkintytär Ojalan. Näin hän sai omistukseensa kaikkiaan 3/8 manttaalin talon.[6]

Ojalan taloissa aloitettiin voimakas suoviljelys, joka oli seudulla vielä varsin uutta. Tuloksena oli peräti 115 hehtaaria uutta peltoa, suurin osa kytömaata. Hiesumaiden kuntoa parannettiin mudanajolla, karjanlannalla ja huolellisella muokkauksella. Vuonna 1884 Ketolan Paksun liikanimen saanut isäntä hankki pitäjän ensimmäisen rauta-auran. Lisätuloja antoi vielä kevätkesäinen tervanpoltto.[7]

Tuloksena oli koko Lappajärven pitäjän suurin talo, jossa vuonna 1884 oli oli kuusi hevosta ja kolmekymmentä lehmää.[8]

== Kirkkoa ja koulua perustamassa ==
Ison talon uuttera isännästä tuli merkittävä hahmo myös Kauhajärven kylän yhteisissä riennoissa. Hän oli innokkaasti mukana vuonna 1871 valmistuneen oman kyläkirkon rakentamisessa. Rakennusaikana hän yöpyi usein Kiilusessa, jotta ehti aiemmin rakennustyömaalle.[9]

Kirkon saarnastuolin on kerrottu olleen hänen vastuullaan. Joidenkin mielestä se oli peräti hänen itsensä tekemä. Joka tapauksessa Paksu oli taitava puuseppä.[10]

Omaa kansakouluakin Paksu Kauhajärvelle ajoi yhdessä viiden muun isännän kanssa. Koulu aloitti toimintansa Paksun omistaman Alaasen ylistuvassa. Oma koulurakennus valmistui vuonna 1877.[11] Paksu toimi itse koulun johtokunnan esimiehenä 23 vuoden ajan.[12]

== Evankelisuuden lipunkantaja ==
Ketolan Paksun elämäntietä ryyditti vahva evankelinen hengellinen vakaumus. Jo kaksissakymmenissä hän oli yrittänyt tehdä parannusta, mutta koki tulevansa herännäisyyden ja beckiläisyyden kautta vain huonommaksi. Evankelinen herätys syttyi lopulta Lutherin Kirkkopostillasta, jonka hän osti 1860-luvun nälkävuosina.[13]

Paksun hengelliseksi suuntamieheksi tuli vuonna 1870 Lappajärvelle saapunut evankelinen pastori Johannes Bäck. Vuonna 1884 Paksun aloitteesta pidettiin Kauhajärvellä ensimmäiset evankeliumijuhlat, joissa Bäck oli puhujana. Paksu itse kohosi kylän johtavaksi uskonnolliseksi suunnannäyttäjäksi.[14]

Paksu oli Ojalan ensimmäinen pyhäkoulunopettaja, joka jatkoi pyhäkoulunpitoa usean vuosikymmenen ajan kuolemaansa asti. Hänen pyhäkoulunsa kesti aina välitunteineen kaksi tuntia. Vanhemmalla iällä hän piti seuroja ja esiintyi itse seurapuhujana kotikylän ulkopuolellakin.[15]

Hyvänä raamatun tuntijana ja lujassa uskossaan Paksu arvosteli suorasanaisesti pappien saarnoja. Hän jakoi ohjeita, mutta saattoi tarpeen tullen nuhdellakin.[16] Rovasti Fellmanin apupapille Hartmanille, joka tiedusti Paksulta jumalanpalveluksensa onnistumista Kauhajärvellä, Paksun kerrotaan sanoneen: ”Kävihän se niin kuin vihaiselta kartanokoiralta.”[17]

== Kunnioitettu ja pelätty vakaumuksen mies ==
Jaakko Ojala sai liikanimensä Ketolan Paksu vantterasta olemuksestaan. Hän oli tunnettu myös voimistaan. Poikansa kertoman mukaan erään kerran Paksun kolmen tynnyrin tervakuorma juuttui Hirvijärven haudalta palatessa liejuun. Tällöin Paksu otti tynnyrin selkäänsä ja kantoi pehmoisen paikan yli. ”Ei ole ollut ennen eikä jälkeen miestä Ojalassa, joka olisi kantanut tervatynnyriä sen paikan yli”, Kustaa Ojala muisteli.[18]

Perimätieto kertoo Ketolan Paksun kaulan olleen niin tukevan, että kyljellä maatessaan hän ei tarvinnut päänalustaa, kun pää pysyi koholla muutenkin.[19]

Paksua kunnioitettiin sekä hänen voimiensa että vahvan vakaumuksensa vuoksi. Tanssivan nuorison keskuudessa Ketolan Paksu herätti pelkoakin. Salaa pidetyissä tansseissa pidettiin vahtia erityisesti Ketolan Paksun varalta. Kiertävät romanitkin varoittelivat jälkipolveaan kiroilemasta Alaasessa, sillä ”jos kaajo sen kuulee, saamme heti lähteä. Paksu kun sanoo se on niin, ei auta itku eikä kylmä, sade eikä tuuli. On lähdettävä ja äkisti.”[20]

Kertoman mukaan Paksu oli uhannut kannella erään kyläläisen Antti Pajalan viinanmyynnistä nimismiehelle. Pajala uhkasi ottaa Paksulta luulot pois, mutta ryyppytoverit varoittivat, että ”olet Paksun käsissä kuin hiiri kissan käsissä”. Puukko turvanaan Pajala kuitenkin lähti Alaaseen, jossa Paksu tarttui hänestä tupaan tultua takaapäin ja puserti puukon lattialle. Painissa Pajala kaatui takanperään. Paksu painoi tämän palavine vaatteineen upoksiin muurinpielen parkkiammeeseen, nakkasi porraspäähän ja kysyi: ”Joko olet karennu vai karkastaanko toisen kerran?” Ryyppyseurueelleen Pajala antoi palautetta: ”En mene enää Paksun kynsiin, puserti kuin pihdeillä. On käsivarteni vieläkin turtana.”[21]

Paksu oli tunnettu hyväntahtoisena ja auttavaisena miehenä. Hänen talossaan oli aina ovi auki kulkijalle, ja harva olikin sellainen yö, ettei Alaasessa majoitettu köyhien aikojen vaeltajia. Häneen myös luotettiin laajalti. Esimerkiksi kauppias Äkermanin leski talletti rahansa hänen haltuunsa, mistä Paksu ne lesken kuoltua toimitti perillisille näiden täydeksi yllätykseksi.[22]

== Kolme elämänohjetta ==
Paksulta on jäänyt elämään kolme elämänohjetta, joita hän jatkuvasti teroitti itselleen ja muille. Ensimmäinen ohje oli: ”Älä koskaan tee pyhänä töitä, sillä ei ole ikinä siunausta”. Niinpä kun kerran naapuri pyysi Alaasesta sunnuntaina kylvöapua, Paksu kielsi väkeään menemästä. Varhain maanantaiaamuna hän laittoi kuitenkin väkensä siementen kanssa naapurin pellolle.[23]

Ensimmäiseen elämänohjeeseen liittyen hän antoi pojalleen neuvon: ”Jos milloin matkalla saavuttaa pyhä, niin aja kirkon luo hevosta ruokkimaan ja mee itte kirkkoon, sitä et ikinä karu.”[24]

Toinen ohje oli: ”Muista käydä kirkossa.”. Silloin kun oli mahdollisuus, Paksu ei sallinut kirkosta tai hartaustilaisuudesta laistamista. Oltiinpa kirkossa tai ei, sunnuntaisin Paksu luki Lutherin kirkkopostillasta saarnan, jota kaikkien talossa olevien oli tultava kuuntelemaan. Pyhätyö oli tiukasti kiellettyä. Naapuripitäjässä oleviin pitoihin palvelijat saivat luvan vain sillä ehdolla, että lupasivat mennä pyhänä kirkkoon.[25]

Kolmas ohje oli: ”Älä pidä huonoa hevosta.” Paksun mukaan huonolla hevosella ajaminen oli kannattamatonta.[26]

Jaakko Erkinpoika Ojala kuoli 75-vuotiaana kesällä 1908. Hänen suuren maineensa vuoksi hautausmatkasta haluttiin tehdä mahdollisimman vaikuttava. Niinpä kesäajasta huolimatta kaksi hevosta valjastettiin reen eteen vetämään Ketolan Paksu viime lepoonsa kotikylän hautausmaalle.[27]

'''Ketolan Paksu sananparsissa'''

Paksun poika Kustaa Ojala on tallettanut Paksuun liittyviä sananparsia:[28]

-On heti lähdettävä, kun Paksun käskystä.

-Olen tämän laivan kapteeni, sanoi Paksu pojilleen.

-Kaikki kirkkoon kun Paksun väki.

-Akoilta suu kiinni ja ruoka pöytä aikanaan, kun Paksun talossa.

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|18.6.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Heikki Pehkoranta: Kauhajärvi. Totta ja tarinaa pohjalaisesta rajakylästä. Lapua 1985. s. 163; Risto Ojala: Jaakko Erkinpoika Olli / Ojala, �Ketolan Paksu�. Tarinoita Jaakko Ojalan suvusta. Toim. Seija Salmela. Ketolan Paksun sukuseura ry 2007. s. 7.

2

Pehkoranta 1985 s. 163; Ojala 2007 s. 7.

3

Pehkoranta 1985 s. 163; Ojala 2007 s. 7-8.

4

Pehkoranta 1985 s. 164; Ojala 2007 s. 8.

5

Pehkoranta 1985 s. 164; Ojala 2007 s. 8.

6

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Vihtori Mäkelä: Ojala Jaakko. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1965. s. 544; Ojala 2007 s. 8, 12.

7

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 8-9; Vaasa 4.12.1915.

8

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 8.

9

Pehkoranta 1985 s. 29; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 9.

10

Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 9.

11

Pehkoranta 1985 s. 49�51; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 9.

12

Vaasa 4.12.1915.

13

Ojala 2007 s. 10.

14

Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 10.

15

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 10.

16

Mäkelä 1965 s. 544.

17

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 20.3.1952.

18

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Ojala 2007 s. 9.

19

Ojala 2007 s. 9.

20

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 20.3.1952; Ojala 2007 s. 10.

21

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 6.3.1952; Ojala 2007 s. 11.

22

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 20.3.1952; Ojala 2007 s. 11; Mäkelä 1965 s. 544.

23

Ojala 2007 s. 9-11.

24

Ojala 2007 s. 10.

25

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 20.3.1952; Mäkelä 1965 s. 544; Ojala 2007 s. 9-11.

26

Ojala 2007 s. 11.

27

Ojala 2007 s. 12.

28

Kustaa Ojala Lapuan Sanomissa 20.3.1952.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Ojala Jaakko_}}

Aino Vierula

2020-10-22T11:50:32Z

Mikko admin:

= Aino Vierula (1901–1988) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Aino Maria Vierula
|-
| colspan="2" |Agronomi, maanviljelijä
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |20.4.1901 Lapua
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |6.1.1988 Lapua
|}
''Aino Maria Vierula (1901–1988) oli lapualainen agronomi ja maanviljelijä. Hän oli yksi ensimmäisistä naisagronomeista, Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran karjakonsulentti sekä Kauhajoen kotitalousopiston ja [[Lapuan Emäntäkoulu|Lapuan emäntäkoulun]] opettaja. Vuosina 1948–1951 hän oli [[Lapuan kaupunginvaltuusto|Lapuan kunnanvaltuuston]] jäsen.''

== Ujo tyttö koulutiellä ==
Aino Vierula syntyi alanurmolaiseen maataloon. Jo lapsena hän osallistui kaikkiin talon töihin, joihin voimat vain riittivät. Mielissä alkoi palaa maanviljelijän ammatti.[1]

Maahengen elähdyttämä tyttönen oli kuitenkin kovin ujo. Isä arveli, että arkuus häviäisi koulussa ja halusi lähettää tyttärensä sen vuoksi oppikouluun. Tytön oma pitkä harkinta päättyi myönteisesti, kun muitakin sukulaisia ja opettajakin liittyi kehottelijoiden joukkoon.[2]

Kesän aikana nuori Aino paransi erityisesti ruotsin kielen taitojaan ja pääsi suoraan toiselle luokalle. Keskikoulun jälkeen koulunkäynti uhkasi ”plussahtaa”, mutta isä patisteli edelleen. Niinpä Aino Vierula kirjoitti ylioppilaaksi [[Lapuan Yhteiskoulu - Yhteislyseo|Lapuan yhteiskoulusta]] vuonna 1921.[3]

Seuraavaksi talveksi Vierula sai väliaikaisen opettajan pestin [[Männikön koulu|Männikön koululle]]. Toinen lukuvuosi kului uudessa [[Paavolan kansakoulu|Paavolan kansakoulussa]]. Vielä yksi lukuvuosi 1924–1925 meni [[Keskuskoulu|Kirkonkylän kansakoulussa]] 64 oppilaan suurluokan opettajana.[4]

== Yksi varhaisista naisagronomeista ==
Nuoren ylioppilaan mieltä askarrutti jatkuvasti opintojen jatkaminen. Kansakoulunopettajan ura ei kiinnostanut. Lääkärin ammatti olisi ollut mieluisa, mutta lääkäriopintojen sanottiin vievän paljon aikaa.[5]

Lapsuusajan maanviljelyshaaveet voittivat lopulta ja kuljettivat Vierulan Helsingin yliopistoon opiskelemaan maatalous- ja metsätieteitä. ”Tähän vaikutti osaltaan sekin, että minua vaivasi, kun monet talojentyttäret pitivät maatalousammattia ala-arvoisena, halveksivat sonnanajoa, yleensä kaikkia töitä, joita maatalouden piirissä esiintyy”, Vierula itse muisteli.[6]

Naisagronomeja oli 1920-luvulla vielä harvassa. Vierula valmistui sellaiseksi vuonna 1929. Hänen kandidaatin tutkintonsa pääaine oli kotieläinoppi, laudaturtyö syntyi maanviljelysopin alalta. Vuoden 1929 kesällä opinnot täydentyivät vielä kasvatusopin tutkinnolla Jyväskylässä sekä opetusnäytteillä tammikuussa 1931.[7]

Ammatillinen työura alkoi valtion maatalouskoelaitoksen ylimääräisenä assistenttina ja vielä samana vuonna Hämeen-Satakunnan tietopuolisen karjanhoitokoulun opettajana Aitolahdella 1929–1930.[8]

Sieltä tie kulki Järvenpään maatalousnormaalikoulun auskultointien kautta kotimaakuntaan ensin Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran karjatalouskonsulentiksi vuodesta 1930, sen jälkeen maatalousaineiden opettajaksi ja tilanhoitajaksi Kauhajoen kotitalousopistoon vuodesta 1935 ja sitten takaisin Maanviljelysseuraan jatkosodan aikana 1942.[9]

Aivan 1930-luvun alussa Vierula tiedusteli Suomen sianjalostusyhdistyksen toiminnanjohtajalta, josko Etelä-Pohjanmaallakin kannattaisi ruveta tuottamaan vähärasvaista sianlihaa eli pekonia. Vastaus oli kieltävä, sillä ”Amerikan fläskiä ne sielä syövät”. – ”Otin hieman nokkaani näistä sanoista ja ajattelin, että kyllä tämäkin maakunta pekonia kykenee tuottamaan. Niin aloin esitelmöidä pekonin tuotosta ja sikataloudesta yleensä ja niin vain kävi, että pekonia alettiin tuottaa tässäkin maakunnassa”, Vierula muisteli.[10]

Pidetty ja uudistushaluinen agronomi lisäsi tietojaan useilla ulkomaan opintomatkoilla. Vuonna 1928 hän kävi Unkarissa sekä 1937–1938 Baltiassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Vuonna 1939 hän vieraili Saksassa Dresdenin maailmanlaajuisessa maatalouskonferenssissa. Tonavan-risteilyllä hän tapasi Saksan diktaattorin Adolf Hitlerin sisaren, jonka kanssa pääsi valokuvaankin.[11]

== Takaisin Lapualle ==
Vuonna 1947 Vierula palasi Lapualle, kun iäkkäiden vanhempien hoidossa ollut kotitila alkoi vaatia hänen läsnäoloaan aiempaa enemmän. Sivutöinään hän opetti vielä vuosina 1947–1953 maatalousaineita ja yhteiskuntaoppia [[Lapuan Emäntäkoulu|Lapuan emäntäkoulussa]] tuntiopettajana.[12]

Vierula alkoi hoitaa kotitilaansa päätoimisesti yhdessä sisarensa Ailin kanssa. Molemmat olivat naimattomia. Vierulan sisarusten tila Alanurmossa käsitti 1960-luvun alussa 28 hehtaaria peltoa. Lehmiä oli 23, ja lisäksi useita hiehoja ja vasikoita. Hevosia oli kaksi. Työssä pidettiin apuna vakituista päivämiestä.[13]

Maatalouden lisäksi lisäansioita toivat Ainon selänparannuksilla kävijät. Hän oli itse saanut 1930-luvun alussa avun selkävaivoihinsa, ja alkoi siitä lähtien itsekin parannella. Ensin konsulenttimatkoilla joku isäntäväestä alkoi valitella selkäänsä. Maineen vähitellen levitessä Vierulaan alkoi tulla parannettavia päivittäin.[14]

Kuuluisimpia Vierulan Ainon parannettavia olivat Ella Eronen, Kauko Käyhkö ja Juha Mieto. Kaukaisimmat tulivat Kanadasta ja Lapista saakka. Monet joutuivat odottamaan useita tuntejakin kaivonkannella, kunnes Vierula ehti ottaa heidät vastaan.[15]

”Olin monet kerrat apulaisena, kun hän käsitteli potilaitaan ruokapöydän puisella penkillä, jossa oli viltti pehmusteena. Nostin potilasta hartioista tai liikuttelin jalkoja, samalla kun Aino paineli selkärangan nikamia paikoilleen. Olin todistamassa tapauksen, kun pari vuotta liikkumattomana ollut nuorehko mieshenkilö pystyi ottamaan ensiaskeleet Ainon käsittelyn jälkeen. Miehen äiti itki onnesta”, Vierulassa työskennellyt Erkki Peräsalo muisteli.[16]

== Maatalouden luottohenkilö ==
Aino Vierula sai aktiivisina työvuosinaan osakseen myös monia luottamustehtäviä, vaikka ne eivät olleetkaan varsinaisesti hänen leipälajinsa. Hän kuului Etelä-Pohjanmaan agronomikerhon johtokuntaan ja oli perustamassa Etelä-Pohjanmaan mehiläishoitajien yhdistystä.[17]

Vierula myös kirjoitti ahkerasti aikakaus- ja päivälehtiin maatalousaiheista.[18] Lapualla hänet valittiin Maalaisliiton listalta [[Lapuan kaupunginvaltuusto|kunnanvaltuuston]] jäseneksi 1948–1951.[19]

Maatalouden hyväksi tekemistään ansioista Vierulalle myönnettiin Maatalousseurojen keskusliiton hopeinen ansiomerkki.[20]

== Eläinrakkaudesta eläinrääkkäykseen ==
Maahenki oli Vierulassa arvossaan. Sisaruksilla oli maita myös Alajoelta, ja niitä hankittiin vielä Ailin tahdosta lisää.[21]

Eläimet olivat sisaruksille poikkeuksellisen rakkaita. Niitä silitettiin ja niille puhuttiin. ”Karjalle, lehmille on osoitettava hellyyttä ja rakkautta”, Aino uskoi lujasti. Jokainen eläin oli yksilö: lehmillä oli nimet ja jokainen vasikka valokuvattiin. ”Mistään ei tule niin hulluja kuvia kuin Vierulasta”, totesi valokuvaaja Tauno Pyhälahti kerran.[22]

Ajan myötä eläinrakkaus alkoi teettää ongelmia. Tilan hevoset olivat 1960-luvun alussa jo vanhoja, toinen 31- ja toinen 21-vuotias. Iso lehmälauma vaelsi oman laitumen syötyään naapurien pelloille ja talo oli täynnä kurittomia kissoja.[23]

Talon siisteys ei ollut parhaimmasta päästä, sillä kissojen jätöksiä oli joka paikassa. Ne hyppivät pöydälle ja nuoleskelivat ruokia. Niinpä monet talon vieraista joutuivat keksimään erilaisia tekosyitä kieltäytyessään tarjotusta ruoasta ja kahvista.[24]

Ikääntyvät sisarukset eivät enää jaksaneet hoitaa eläimiään, mutta pitivät silti niistä kiinni viimeiseen saakka. Vuonna 1971 tilanne meni niin huonoksi, että he saivat sakot eläinrääkkäyksestä.[25]

Asiat kuitenkin pahenivat tästäkin. Parin vuoden kuluttua eläinsuojeluviranomaiset ja poliisi löysivät navetasta osin kuolleen ja osin pahoin nälkiintyneen karjan. Omin jaloin ulos päässeet säästettiin, muut jouduttiin lopettamaan.[26]

Vierulan sisarusten vilpitön eläinrakkaus muuttui eläinrääkkäykseksi tavalla, jota he eivät itse käsittäneet. Oikeudessa he arvelivat karjan kuolleen puutostauteihin tai ostorehujen myrkkyihin. Oikeus tuomitsi sisarukset elinikäiseen kieltoon pitää nautakarjaa.[27]

Vierulat valittivat päätöksestä Korkeimpaan oikeuteen saakka, mutta päätös piti. Presidentti Kekkoselta saapui yllättäen armahdus Ainon 75-vuotislahjaksi. Se astui kuitenkin voimaan vasta 5 vuoden kuluttua myöntöpäivästä, jolloin sillä ei ollut merkitystä. Armahduksen takana lienee ollut sisarusten serkku [[Kustaa Tiitu]].[28]

== Vierula häipyy muistoihin ==
Karjan pakkohävityksen jälkeen sisarukset jättivät itselleen sikoja sekä yhden vasikan, joka sai nimekseen Ilon kyynel. Kun he eivät enää pystyneet asumaan omassa kodissaan, edessä oli holhoojan määrääminen ja muutto vanhainkotiin.[29] Aino Vierula kuoli siellä 87-vuotiaana.

Kun sisaruksilla ei ollut perillisiä, heidän omaisuutensa meni valtiolle ja vaihtokaupan myötä kunnalle. Huutokaupassa Vierulan talo ja lutti myytiin Länsikylään Timo Saarelle. Tuparakennus joutui sienivaurioiden vuoksi polttopuiksi, mutta lutti pystytettiin uudelleen Länsikylään.[30]

Vierulan tontista myytiin aikanaan maapala [[Alanurmon koulu|Alanurmon koululle]]. Vierulan maille sijoittuu myös kesällä 2012 aloitettu Alanurmon uusi koulurakennus. Entisistä asukkaista muistuttaa vielä tien nimi: Vierulantie.

== Vaatimaton vanhapiika maan ja taivaan välissä ==
Aino Vierula tunnettiin ”puuhakkaana, uutterana maanviljelijänä, vastaten miehen mittaa ja enemmänkin monessa suhteessa”.[31]

Hän oli vaatimaton ja syrjään vetäytyvä luonne, vaikka olikin työnsä ja parannustensa vuoksi paljon tekemisissä ihmisten kanssa.[32] Nuorempana hänellä kerrotaan olleen professori-ystävä, joka oli nimennyt kehittämänsä pellavalajikkeen Aino-pellavaksi. Ainolle olisi kuulemma ollut tarjolla myös emännän paikka suuresta kartanosta, mutta maalaistyttö ei ollut kelvannut pojan vanhemmille.[33]

Vierulalla oli myös vahva uskonnollinen vakaumus. ”Aina me emme muista siunata maahan kylvettyä siementä. Maa ei kasva, ellei Jumala suo suotuisia ilmoja, siksi ei rukousta pidä unohtaa. Kun me saamme hyvän sadon, silloin me monesti unohdamme taas kiittää kaiken antajaa, sitä, joka 'säät ja ilmat säätää'. Kiitostakaan ei pidä unohtaa”, hän pohti 60-vuotiaana.[34]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|15.6.2012
|
|Versio 1
|
|Teppo Ylitalo
|-
|29.6.2013
|
|Versio 2
|
|Teppo Ylitalo
|-
|21.7.2013
|
|Nykyinen versio
|
|AdminMuseo
|}

= Viittaukset =
1

Lapuan Sanomat 20.4.1961, 15.4.1971.

2

Lapuan Sanomat 20.4.1961, 15.4.1971.

3

Lapuan Sanomat 20.4.1961, 15.4.1971.

4

Lapuan Sanomat 20.4.1961, 15.4.1971.

5

Lapuan Sanomat 20.4.1961, 15.4.1971.

6

Lapuan Sanomat 20.4.1961, 15.4.1971.

7

Lapuan Sanomat 20.4.1961, 15.4.1971; Suomen agronomit 1853-1941. Toim. S. Mattsson. Agronomien yhdistyksen julkaisuja n:o 38. Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo 1942. s. 663.

8

Suomen agronomit 1853-1941 s. 663; Lapuan Sanomat 20.4.1961, 15.4.1971; Vaasa 20.4.1971.

9

Suomen agronomit 1853-1941 s. 663; Lapuan Sanomat 26.4.1951, 20.4.1961, 15.4.1971; Vaasa 20.4.1961.

10

Vaasa 20.4.1971.

11

Suomen agronomit 1853-1941 s. 663; Vaasa 20.4.1961, 20.4.1971.

12

Vaasa 20.4.1961.

13

Lapuan Sanomat 20.4.1961.

14

Lapuan Sanomat 20.4.1961.

15

Lapuan Sanomat 20.4.1961; Erkki Peräsalo: Koulupojan muisteluksia Vierulan talosta. Lapuan joulu 2011. s. 15.

16

Peräsalo 2011 s. 14-15.

17

Vaasa 20.4.1961.

18

Suomen agronomit 1853-1941 s. 663; Vaasa 20.4.1961.

19

Lapuan Sanomat 20.4.1961, 15.4.1971; Vaasa 20.4.1961.

20

Vaasa 20.4.1961.

21

Peräsalo 2011 s. 16.

22

Lapuan Sanomat 20.4.1961; Peräsalo 2011 s. 15.

23

Peräsalo 2011 s. 15-17; Lapuan Sanomat 20.4.1961.

24

Peräsalo 2011 s. 17.

25

Peräsalo 2011 s. 17.

26

Peräsalo 2011 s. 17.

27

Peräsalo 2011 s. 17.

28

Peräsalo 2011 s. 17.

29

Peräsalo 2011 s. 18.

30

Peräsalo 2011 s. 18.

31

Lapuan Sanomat 26.4.1951.

32

Lapuan Sanomat 20.4.1961.

33

Peräsalo 2011 s. 15.

34

Lapuan Sanomat 20.4.1961.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Vierula Aino_}}