Alpo Koski

Helemistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alpo Koski (1927–1978)

Alpo Koski
Alpo Johannes Koski
Lainoppinut asessori
Syntynyt
14.2.1927 Ylistaro
Kuollut
5.1.1978 Lapua
Puoliso(t)
Aino Koski

Alpo Johannes Koski (1927–1978) oli lapualainen varatuomari ja kirkollinen vaikuttaja. Hän oli Lapuan tuomiokapitulin pitkäaikainen lainoppinut asessori sekä Lapuan järjestysoikeuden puheenjohtaja. Vähän ennen kuolemaansa hänestä tuli Lapuan kirkkovaltuuston ensimmäinen maallikkopuheenjohtaja.

Maatalon pojasta lakimieheksi

Alpo Koski syntyi Ylistarossa opettajaperheeseen. Isä oli opettajana Kosken kansakoululla.[1]

Valistuneet vanhemmat laittoivat poikansa 12-vuotiaana naapuripitäjään Lapuan Yhteiskouluun. Kouluvuosia leimasivat pitkät sotavuodet. Liikennevaikeuksien takia kotiin ei voinut mennä viikonlopuiksi. Toisaalta lukukaudet olivat sodan vuoksi lyhyempiä. Ylioppilaaksi Alpo Koski kirjoitti keväällä 1947.[2]

Nuorukaisen mielessä välkkyi lakimiehen ura, ja armeijan jälkeen tie kulki Helsingin ylipiston lainopilliseen tiedekuntaan. Sieltä hän valmistui lainopin kandidaatiksi helmikuussa 1955. Auskultointi onnistui Vaasan hovioikeudessa ja sai varatuomarin arvon joulukuussa 1957.[3]

Maaseutulakimiehen ammatti tarkoitti useimmiten nimismiehen tehtäviä. Niihin Koski pääsi tutustumaan jo opiskeluaikana väliaikaisissa tehtävissä Isonkyrön nimismiespiirin kanslistina 1950 sekä nimismiehen kesäsijaisena Askolassa 1952 ja kotipitäjässä Ylistarossa 1953–1954. Varsinainen virkaura alkoi Lapuan tuomiokunnan notaarina keväällä 1955.[4]

Elämäntyö kirkon palveluksessa

Keskeisimmän elämäntyönsä Koski teki kuitenkin kirkon palveluksessa. Hän omaksui jo varhain heränneen vakaumuksen ja osallistui aktiivisesti seurakunnan toimintaan kouluvuosista saakka.[5]

Kun Lapualle perustettiin 1.7.1956 hiippakunta, tuntui sinne siirtyminen luontevalta. Koski aloitti tuomiokapitulin lainopillisena sihteerinä ja nimitettiin vuonna 1958 lainoppineeksi asessoriksi. Tässä tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka.[6]

Virkaansa liittyen Koski oli myös Lapuan hiippakuntatalosäätiön hallituksen jäsen ja sihteeri vuodesta 1957. Vuosina 1972–1975 hän oli piispainkokouksen asettaman hiippakuntahallinnon uudistusta tutkivan työryhmän jäsen ja sihteeri.[7]

Näkyvälle kirkolliselle toimijalle oli luontevaa toimi myös paikallisseurakunnassa. Kun kirkkovaltuustojen valinta siirtyi vuonna 1970 kirkonkokoukselta seurakuntavaaleihin, Koski tuli valituksi ensimmäisissä vaaleissa. Hän vaikutti Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkovaltuustossa kuolemaansa saakka ja oli sen ensimmäinen maallikkopuheenjohtaja 1977–1978.[8]

Maallisen yhteiskunnan palveluksessa

Osaavan lakimiesasessorin taidot tulivat Lapualla nopeasti tunnetuiksi, ja häntä alettiin pyytää myös kunnallisiin tehtäviin. Ensimmäisenä tulivat vesilautakunnan varapuheenjohtajan ja sihteerin tehtävät 1962–1978.[9]

Erittäin merkittävän pestin Koski sai helmikuussa 1964, kun hänestä tuli Lapualle kauppalaksi muuttumisen yhteydessä perustetun järjestysoikeuden puheenjohtaja. Tässä tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka.[10]

Lisäksi Koski oli keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja 1970–1978, Kiviristin yhteiskoulun johtokunnan jäsen 1968 ja puheenjohtaja 1969–1974 sekä koululautakunnan jäsen vuonna 1977.[11] Kunnallispolitiikkaan hän ei ottanut osaa.

Vuosina 1971–1978 Koski kuului Lapuan Säästöpankin hallitukseen.[12]

Urheilu sydämen asiana

Kosken urheilulliset kyvyt tulivat esiin jo kouluvuosina. Hän kuului Yhteiskoulun telinevoimisteluryhmään, joka antoi näytöksiä Lapualla ja lähiympäristössä. Hän kilpaili piiritasolla niin voimistelussa kuin yleisurheilussakin ja oli mukana Suomen Oppikoulujen Urheilijoiden 4x100 metrin viestimestaruusjoukkueessa.[13]

Pesäpallosta tuli vähitellen Kosken rakkain laji. Opiskeluvuosinaan hän pelasi Ylistaron Kilpa-Veljissä. 1960-luvulla hän oli tuomarina pesäpallon mestaruussarjassa ja tuomitsi mm. Itä-Länsi 30-vuotisjuhlaottelun vuonna 1964.[14]

Erityisesti 1960-luvulta saakka myös ammunta ja metsästys tulivat läheisiksi. Vuosina 1965–1968 hän osallistui useisiin pienoiskivääri- ja pistooliammuntakilpailuihin.[15]

Monipuolinen urheiluosaaminen ja urheilullinen elämäntapa veivät Kosken myös Lapuan Virkiän moniin tehtäviin. Hän kuului seuran johtokuntaan 1972–1978 sekä toimi suunnistusjaostossa 1963–1965, pesäpallojaostossa 1968, yleisurheilujaostossa 1971–1978 sekä hiihto- ja ampumajaostossa 1972–1974.[16]

Urheilun lisäksi lauluharrastus oli rakas. Koski lauloi kouluvuosina Yhteiskoulun teinikuorossa ja ylioppilasaikana Heränneiden Ylioppilaskodin Körttikodin kuorossa.[17]

Vaatimattoman asiantuntijan kesken jäänyt elämä

Alpo Koski kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen kotonaan vuoden 1978 alussa vain 50-vuotiaana. Hänen hautausjumalanpalveluksessaan saarnasi piispa Yrjö Sariola. Ruumiinsiunauksen suoritti Lapuan ensimmäinen piispa Eero Lehtinen.[18]

”Alpo Kosken ympärillä vallitsi turvallisen avoin ilmapiiri. Hänen kanssaan ei tarvinnut jännittää. Päinvastoin sai vapaasti keskustella vaikeistakin asioista. Hän ei suinkaan aina käynyt heti neuvomaan, miten ne tulisi ratkaista. Hänen oma kantansa tuli esille ehkä vasta vähitellen keskustelun jatkuessa, maltillisesti ja harkitusti. Tähtäimenä oli lähimmäisen paras”, piispa Yrjö Sariola kuvasi.[19]

Koskea pidettiin vaatimattomana ja kotiseutuun sydämestään kiintyneenä miehenä. Tehtävissään hän oli tunnollisena ja tarkkana.[20]

Alpo Koskelle myönnettiin vuonna 1977 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki.[21]

Julkaisuhistoria:

18.10.2012 Versio 1 Teppo Ylitalo
21.7.2014 Nykyinen versio AdminMuseo

Viittaukset

1

Aino Koski 3.10.2012.

2

Jussi Ranta: Koski Alpo Johannes. Eteläpohjalaisia elämäkertoja. Täydennysosa A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto 1994. s. 253; Lapuan oppikoulut 1955. s. 88.

3

Suomen lakimiehet 1958. Toim. Eero Schrey. Suomen lakimiesliiton kirjasarja nro 11. 1958. s. 317; Suomen lakimiehet 1965. Toim. Åke Backström. Suomen lakimiesliiton kirjasarja nro 24. 1965. s. 353; Suomen lakimiehet 1970. Toim. Lars Karlsson ja Pertti Vartiainen. Suomen lakimiesliiton kirjasarja nro 30. 1970. s. 409; Suomen lakimiehet 1975. Toim. Seija Posti ja Mikael Tiderman. Suomen lakimiesliiton kurjasarja nro 44. 1975. s. 413; Ranta 1994 s. 253.

4

Suomen lakimiehet 1958 s. 317; Suomen lakimiehet 1965 s. 353; Suomen lakimiehet 1970 s. 409; Suomen lakimiehet 1975 s. 413; Ranta 1994 s. 253.

5

Ranta 1994 s. 253.

6

Suomen lakimiehet 1958 s. 317; Suomen lakimiehet 1965 s. 353; Suomen lakimiehet 1970 s. 409; Suomen lakimiehet 1975 s. 413; Ranta 1994 s. 253.

7

Ranta 1994 s. 253; Suomen lakimiehet 1965 s. 353; Suomen lakimiehet 1970 s. 409; Suomen lakimiehet 1975 s. 413.

8

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 475; Ranta 1994 s. 253; Suomen lakimiehet 1975 s. 413.

9

Ranta 1994 s. 253; Suomen lakimiehet 1965 s. 353; Suomen lakimiehet 1970 s. 409; Suomen lakimiehet 1975 s. 413.

10

Suomen lakimiehet 1965 s. 353; Suomen lakimiehet 1970 s. 409; Suomen lakimiehet 1975 s. 413; Ranta 1994 s. 253; Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 203.

11

Suomen lakimiehet 1970 s. 409; Suomen lakimiehet 1975 s. 413; Ranta 1994 s. 253.

12

Ranta 1994 s. 253; Suomen lakimiehet 1975 s. 413.

13

Ranta 1994 s. 253.

14

Ranta 1994 s. 253; Lapuan oppikoulut 1955. s. 88; Suomen lakimiehet 1958 s. 317; Suomen lakimiehet 1965 s. 353.

15

Ranta 1994 s. 253; Suomen lakimiehet 1965 s. 353; Suomen lakimiehet 1970 s. 409.

16

Ranta 1994 s. 253.

17

Ranta 1994 s. 253; Lapuan oppikoulut 1955. s. 88.

18

Lapuan Sanomat 12.1.1978, 19.1.1978.

19

Lapuan Sanomat 12.1.1978.

20

Lapuan Sanomat 12.1.1978; Ranta 1994 s. 253.

21

Ranta 1994 s. 253; Aino Koski 21.7.2014.