Poutun koulun historiikki 4.9.2010
Historiikin on laatinut Esa Rintala Poutun koulun 90v juhlaan 4.9.2010
Sadanviidenkymmenen vuoden takainen Suomi oli rinnastettavissa nykyisiin kehitysmaihin. Köyhyydestä voi kuitenkin nousta. Keskeisenä välineenä on koulutus, etenkin Suomen kaltaisessa maassa, jossa luonto ei ole erityisen antelias. Vuoden 1866 kansakouluasetuksella luotiin puitteet modernille kansanopetukselle. Maalaiskunnilla oli pitkään paljon liikkumavaraa koulutuksen järjestämisessä. Vasta vuoden 1898 piirijakoasetus velvoitti kaikki kunnat perustamaan kansakouluja ja jakamaan alueensa piireihin niin, että koulua käyvien lasten koulumatkat eivät muodostuisi liian pitkiksi. Oppivelvollisuus astui voimaan vuonna 1921.
Poutun koulu oli viimeinen ennen oppivelvollisuuslain säätämistä Lapualle perustettu kansakoulu. Ennen Pouttua oli ehditty perustaa neljätoista koulua, joista monet sijaitsivat luonnollisesti kauempana kirkonkylästä. Koulun perustaminen Lapuan Alapäähän nähtiin tarpeellisena, koska Kirkonkylän kansakoulu oli täynnä oppilaita. Kirkonkylän piirin jakamista ja Alapään piirin perustamista pohdittiin jo vuonna 1908. Toteutus kesti yli kymmenen vuotta. Joen jakaman koulupiirin järkevyys epäilytti. Monet kannattivat Kirkonkylän koulun laajentamista. Maailmansota ja venäläistämiskausi hidastivat kaikkea hallintoa ja päätöksentekoa.
Vuonna 1919 Kirkonkylän kansakoulu paloi ja asioihin tuli vauhtia. Kunnanvaltuuston asettama toimikunta käsitteli jo ennen tulipaloa, lokakuun 20. päivänä, kahta kirjelmää. Toisen oli lähettänyt kansakouluntarkastaja Risto Kuosmanen, joka kehotti laittamaan kirkonkylän kouluasiat kuntoon. Toisen olivat lähettäneet Jänismäen ja Takaluoman kyläkuntien asukkaat, jotka pitkien koulumatkojen vuoksi esittivät koulun perustamista. Toimikunta katsoi, että kyseisten kylien väestöpohja oli liian pieni omaa kansakoulua varten ja päätyi esittämään suurempaa Alapään koulupiiriä, jonka rajoina olisivat joki, Kauhavan vanha maantie, sekä Kirkonkylän päässä Antilan ja Lahden talojen raja. Tällaisena uusi koulupiiri myöhemmin aloitti. Härsilän puolelle ehdittiin perustaa oma koulupiiri vuonna 1924, mutta päätös ei johtanut toimenpiteisiin. Vuonna 1926 rakennettiin kulkusilta joen yli ja Poutun piiri sai varsinaisen muotonsa.
Koulun sijaintia pohdittiin koulupiirin jäsenten kokouksessa 16. marraskuuta 1919. Vaihtoehtoina olivat Poutun, Talvitien ja Annalan kohdat. Keskustelun kuluessa Poutun paikan kannattajat luopuivat sillä ehdolla, että Talvitietä ylemmäksi koulua ei rakennettaisi. Poutun ja Talvitien paikat olivat itse asiassa vierekkäisiä peltoja. Lopullisessa äänestyksessä Talvitie sai 21 ääntä ja Annala 10. Koulutyö alkoi syksyllä 1920 51 oppilaan voimin ja omaan koulutaloon voitiin muuttaa jo marraskuussa samana syksynä. Siihen asti toimittiin vuokratiloissa, joita tarjosivat maanviljelijät Iisakki Talvitie ja Jaakko Latvala.
Kansakoulun tärkein hallintoelin oli kylän luottamushenkilöistä koostunut johtokunta. Sen sihteerinä ja asioiden keskeisenä valmistelijana toimi koulun johtajaopettaja. Johtokunnan jäsenyys edellytti työtä ja oma-aloitteisuutta. Kunnallinen virkamieskunta oli pitkään hyvin harvalukuinen, eikä se kyennyt tuottamaan nykyisen kaltaisia vain hyväksymistä vailla olevia esityksiä. Johtokunta kantoi vastuun koulun toiminnasta, valitsi opettajat ja huolehti kiinteistöstä. Päätökset tuli kuitenkin hyväksyttää kansakouluntarkastajalla ja luonnollisesti kunnan määrärahapäätökset asettivat omat rajoituksensa. Johtokunnan puheenjohtajana toimi vuodesta 1920 aina vuoteen 1953 saakka E.A. Turja. Turja toimi samoina vuosina myös Lapuan yhteiskoulun johtokunnan puheenjohtajana 25 vuotta, kansanedustajana yhdeksäntoista vuotta sekä kunnanvaltuuston puheenjohtajana 22 vuotta. Johtokunnan varapuheenjohtajana toimi toinen pitäjän eturivin luottamushenkilö, Aukusti Antila. Antila kuoli yllättäen vuonna 1924. Koulupiirissä kerättiin muistorahasto, jonka korkotuottoja käytettiin oppilaiden hyväksi. Muistorahaston tili on edelleen koulun käytössä.
Johtokunnan ensimmäisiä tehtäviä oli opettajien valinta. Koulu perustettiin kaksiopettajaisena ja virat pantiin hakuun kesällä 1920. Miespuolisen johtajaopettajan rahapalkaksi määriteltiin valtiolta saatava avustus. Kunta tarjosi opettajalle kolme huonetta ja keittiön, tarpeelliset ulkohuoneet, pilkotut polttopuut, valon, yhden hehtaarin suuruisen viljelysmaan sekä 800 markkaa korvaukseksi niistä luonnoneduista, joita kunta ei kyennyt tarjoamaan. Naisopettajan palkkaus noudatteli samoja linjoja. Hakijoita kahteen virkaan oli yhteensä 56. Ajan tavan mukaisesti hakijoiden joukossa oli 14 pariskuntaa. Valituiksi tulivat Kustaa ja Elli Latvala. Tuon ajan kansakoulunopettajilla oli vähän yksityisyyttä. He asuivat lähes poikkeuksetta koulullaan ja olivat monin tavoin paikkakunnan elämässä mukana. Elli ja Kustaa Latvalan sydämen asioita olivat isänmaa, valkoinen Suomi sekä vapaaehtoinen maanpuolustus, Suojeluskunta ja Lotta Svärd. Kustaa Latvala osallistui Lapuan liikkeen toimintaan ja hänen elämänsä päättyi traagisella tavalla. Hän kuoli oman käden kautta Seinäjoella Mäntsälän kapinan kiihkeinä päivinä. Elli Latvala opetti Poutussa vuoteen 1956 saakka, monia vuosia johtajaopettajana.
Poutun koulu oli alkuvaiheessa neliluokkainen niin sanottu ylempi kansakoulu. Kouluun tulevan piti hallita jo lukutaito ja muita perusasioita. Ne taidot saattoi hankkia esimerkiksi perinteisessä kiertokoulussa. Kustaa Latvala totesi jo vuoden 1921 toimintakertomuksessa alkuopetuksen kehnon tilan ja esitti alakansakoulun perustamista Poutun koulun yhteyteen. Alakansakoulun opettajan virka laitettiin hakuun kesällä 1922. Vaihtuvuus oli aluksi melkoista. Vasta vuonna 1928 virkaan tullut Aino Hantula tuli jäädäkseen, aina vuoteen 1951. Hänen jälkeensä alakansakoulun opettajan virkaan tuli Martta Takala, joka niin ikään palveli Poutun koulua pitkään. Alakansakoulu-nimike poistui vasta vuoden 1958 lainmuutoksen myötä.
Poutun koulun ensi vuosien toimintaa sävytti oppivelvollisuuden tulo. Lain astuttua voimaan johtokunnan oli todella valvottava, että kaikki laittoivat lapsensa kouluun. Heti ensimmäisenä syksynä ilmeni, että kaikki eivät lakia noudattaneet. Johtokunta päätti antaa niskoittelijoille virallisen muistutuksen ja tarvittaessa siirtää asia viralliselle syyttäjälle. Yhden tytön vanhemmat vetosivat tytön heikkoihin silmiin, joiden vuoksi tämä ei kyennyt käymään koulua. Johtokunta määräsi tytön heti lääkärintarkastukseen kunnan kustannuksella. Valvontaa ja patistelua tarvittiin noin kymmenen vuotta, ennen kuin oppivelvollisuus sisäistettiin koko koulupiirissä. Koulunkäynnillä oli ollut omat vastustajansa kansakoululaitoksen perustamisesta saakka. Hyvän työvoiman istuttaminen koulunpenkillä edellytti suuntautumista tulevaisuuteen. Maatalousyhteiskunnassa olisi ollut kiireellisempääkin tekemistä. Ajalle kuvaavaa oli ylimpien luokkien 15 työpäivän mittainen maatalousloma lukuvuoden alussa. Tämä käytäntö säilyi neljäkymmentä vuotta.
Oman kysymyksensä muodosti Rajamäen kylän lasten saaminen kouluun. Ongelmana oli matka, ei koulukielteisyys. Lopulta päädyttiin sopuratkaisuun. Johtokunta järjesti koulukyydin. Kyseinen julkinen hankinta kilpailutettiin vuosittain modernilla tavalla. Esimerkiksi lukuvuonna 1928-29 kuljetuksen hoiti Antti Haapoja viidelläsadalla markalla per lapsi per vuosi.
Yksi johtokunnan tehtävistä oli kunnallisten avustusten jakaminen. Avustusten saajien suuri määrä yllättää. Yleisissä mielikuvissa Lapuan Alapää on uljas ja vakavarainen kylä. Kuitenkin, esimerkiksi lokakuussa 1930 johtokunta jakoi ravintoavustusta 18 oppilaalle, vaateavustusta 16:lle ja kenkiä 19:lle. Syksyllä 1932, lamakaudella, avustusten piirissä oli 33 oppilasta. Kaikki oppilaat eivät todellakaan tulleet suurista taloista. Vielä 1960-luvulla jaettiin oppilaille kenkiä ja ostokortteja. Avustusten jakaminen koulun kautta oli aikanaan luontevaa. Kunnallinen sosiaalitoimi kehittyi hitaasti. Kansakoulun kautta tavoitettiin suuri osa väestöstä, ainakin lapsiperheet. Elämän kovuus tuli joskus kouluun myös sairauksien muodossa. Jo ensimmäinen vuosikertomus toteaa Poutussakin esiintyneen tarttuvia tauteja, muun muassa syyhyä, ja toivottiin lääkärintarkastusta ainakin kerran vuodessa. Talvella 1938 kunnanlääkäri määräsi koulun muutamaksi päiväksi jopa suljettavaksi kurkkumätäepidemian vuoksi. Keskeytys korvattiin siten, että hiihtoloma, tuolloin vielä uusi keksintö, jätettiin väliin.
Sosiaaliselta puolelta mainittakoon vielä suomalainen ylpeydenaihe, kouluruokailu. Vuonna 1943 kunnat velvoitettiin siihen lailla. Sodan jälkeen uudistus toteutettiin Poutussakin. Johtokunnan tehtäväksi tuli perunoiden ja muiden ruokatavaroiden hankinta. Johtokunnassa sai tehdä oikeita töitä, eikä jäsenyys ei ollut mikään hienon herran homma. Johtokunta huolehti esimerkiksi käymälöiden tyhjennykset.
Kustaa Latvalan jälkeen pitkäaikaisen miesopettajan saaminen ei tahtonut onnistua millään. Paavo Voltti hoiti virkaa kuusi vuotta, minkä jälkeen menehtyi vaikeaan sairauteen. Toivo Järvinen kaatui jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Hänen tilalleen valittiin Ahti Koivula, joka ei sota-aikana virkaa hoitanut vaan suoritti rintamapalvelusta. Sota-aikana koulua pidettiin lähes täysin naisten voimin, ja myös Elli Latvala oli ainakin jatkosodan alussa maanpuolustustehtävissä sotasairaalassa. Haasteellisinta niissä oloissa oli hoitaa poikien käsityöt. Niistä huolehti johtokunnan jäsen maanviljelijä Arvo Vaahtoniemi. Sodan seurauksia oli myös siirtoväen tulo Lapualle. Poutussa, kuten muuallakin, oppilaita oli niin paljon, että opetusta hoidettiin kahdessa vuorossa. Osa uusista oppilaista oli ortodokseja, ja näille uskontoa opetti Suistamon kirkkoherra Aleksanteri Ryttyläinen.
Vuonna 1943 johtajaopettajan virkaan valittiin kokenut Esa Repola, joka jäi kahden vuoden kuluttua eläkkeelle. Seuraavat viranhaltijat, Matti Keskinen, Sakari Jaskari ja Matti Honkanen palvelivat Poutun koulua pitkään. Honkasen jälkeen tehtävään astui Teija Karvonen, joka hoitaa virkaa nyt toista vuotta rehtorin nimikkeellä. Kaiken kaikkiaan opettajakunta on viime vuosikymmeninä ollut varsin vakaa. Terttu Hämäläinen, Anna Remahl, Anneli Torppa, Hilkka Järvinen, Riikka Ahonen, Jaana Ketoja ja Kari Västinsalo sekä monet kiertävät ja lyhytaikaisemmat opettajat ovat tulleet pouttulaisille tutuiksi. Oppimiseen tarvitaan myös energiaa ja sitä saa hyvästä ravinnosta. Ja puhtaushan on puoli ruokaa. Näistä asioista ovat viime vuosikymmeninä vastanneet Aino Passi, Maire Kaitalahti, Kerttu Ikola ja Anita Perälä.
Poutun koulu on ollut kautta vuosikymmenten Lapuan mittakaavassa keskisuuri koulu. Viidelläkymmenelläyhdellä oppilaalla aloitettiin, tosin ilman alakansakoulua. Vuonna 1934 pelkästään alakansakouluun, eli kahdelle alimmalle luokalle, oli tulossa 47 oppilasta, yhdelle opettajalle. Osa meni kuitenkin Toijanniemen juuri perustettuun alakansakouluun. Suurten ikäluokkien kaudella ratkaisua vaati sama sinänsä positiivinen ongelma. Esimerkiksi syksyllä 1955 kahdella alimmalla luokalla oli 40 oppilasta. Laki salli yhdelle opettajalle 34 oppilasta. Täytyi perustaa väliaikaisia opettajanvirkoja. Oppilaspainetta helpotti oppikoulun suosion kasvu. Oppikouluun siirryttiin yleensä neljännen luokan jälkeen. Esimerkiksi vuonna 1959, jolloin Lapualla toimi jo kaksi oppikoulua, Poutun piirin oppivelvollisista 97 opiskeli Poutussa ja 42 oppikouluissa. Yksitoista kävi kansalaiskoulua. Lapualla siirryttiin vuonna 1974 peruskoulujärjestelmään, minkä jälkeen Poutustakin tuli kuusiluokkainen kaikille piirin lapsille yhteinen peruskoulun ala-aste.
Ennen peruskouluun siirtymistä oppilasennusteet olivat huolestuttavan alhaiset, jopa niin, että säädösten mukaan Pouttu olisi pitänyt muuttaa kaksiopettajaiseksi. Johtokunta vastusti ankarasti. Se totesi, että pudotus oli väliaikainen ja suunniteltu opettajanviran lakkautus karhunpalvelus opetustoimelle. Kansakoululautakunta perui suunnitelmansa. Peruskouluun siirtymisen aikoihin koulun kiinteistö oli ajastaan jälkeen jäänyt. Seuraavien kymmenen vuoden aikana saatiin aikaan lukuisia parannuksia, esimerkiksi sisävessat ja suihkut. Koulu sai myös urheilukentän, joka oli aktiivisessa käytössä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Sisäliikuntatila Poutusta edelleen puuttuu.
Julkaisuhistoria:
| 23.8.2013 | Versio 1 | Pasi Ahola | ||
| 23.8.2013 | Versio 2 | Pasi Ahola | ||
| 23.8.2013 | Nykyinen versio | Pasi Ahola |