Lähdekoodi sivulle Juhani Yli-Rantala

= Juhani Yli-Rantala (1923–2011) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Johan Kustaa (Juhani) Yli-Rantala
|-
| colspan="2" |Nuorisoseuravaikuttaja, kanslianeuvos
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |9.6.1923 Lapua
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |9.9.2011 Espoo
|}
''Johan Kustaa (Juhani) Yli-Rantala (1923–2011) oli hellanmaalaissyntyinen kanslianeuvos ja nuorisoseuraliikkeen vaikuttaja. Hän toimi Suomen Nuorison Liiton pääsihteerinä 1958–1985. Hän oli keskeisesti mukana Hellanmaan kyläkirjan ja Rantala–Yli-Rantala-sukuseuran synnyttämisessä.''

== Maanviljelijästä liikunnanohjaajaksi ==
Juhani Yli-Rantala syntyi maalaistaloon Lapuan Hellanmaassa. Maanviljelijän ammatti oli elämäurista todennäköisin ja kotitilan töihin Yli-Rantala jäikin.[1] Oppikoulua Yli-Rantala ei koskaan käynyt, vaikka kaksi nuorempaa sisarusta laitettiinkin Lapuan Yhteiskouluun.[2]

Armeijaan Yli-Rantala lähti tammikuussa 1942. Hän kävi aliupseerikoulun ja toimi uusien ikäluokkien kouluttajana Kuopiossa 1942–1943. Vuonna 1944 hän osallistui taisteluihin Kannaksella ja Lapissa kenraali Laguksen jääkärijoukoissa.[3]

Kuten moni muukin, Yli-Rantalan reitti yhteisiin tehtäviin kulki nuorisoseuran kautta. Hän oli vuodesta 1941 mukana Hellanmaan nuorisoseuran toiminnassa, mm. sihteerinä, rahastonhoitajana ja sihteerinä.[4]

Yllättäen nuorisoseurasta alkoi viritä kokonainen elämänura. Yli-Rantala valittiin vuonna 1948 Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran liikunnan ja varhaisnuorisotyön ohjaajaksi ja jo seuraavana vuonna vastaavaan tehtävään nuorisoseurojen keskusjärjestön Suomen Nuorison Liittoon. Urheilullinen nuorimies oli myös SVUL:n Etelä-Pohjanmaan piirin voimistelunohjaajana ja voimistelujaoston jäsenenä 1947–1949.[5]

Osaavan ja ahkeran miehen ura urkeni järjestössä nopeasti. Hän oli maakunnallisten nuorisoseurojen toiminnanjohtajana Etelä-Pohjanmaalla 1951–1952 ja Varsinais-Suomessa 1952–1955.[6]

== Nuorisoseurojen johdossa neljällä vuosikymmenellä ==
Helmikuussa 1955 Yli-Rantala aloitti Suomen Nuorison Liiton järjestösihteerinä, jota tehtävää hän hoiti jo väliaikaisesti joulukuun 1954. Kahteen otteeseen hän tuurasi pääsihteeriä ja kun tehtävä avautui elokuun alusta 1958, Yli-Rantala tuli valituksi siihen.[7]

Pääsihteeriksi tultuaan Yli-Rantala oli 35-vuotias, mutta jo lähes ylivertainen nuorisoseuraelämän tuntija. ”Hän liikkui laajasti nuorisoseurajärjestön kentällä kaikissa maakunnissa lukuisten kurssien ja yhteisesitysten johtajana sekä kokous- ja juhlatilaisuuksien puhujana. Hän tunsi lopulta henkilökohtaisesti lähes kaikki maan nuorisoseurat ja niiden lukuisat toimihenkilöt”, nuorisoseurahistorioitsija Jaakko Numminen on kuvannut.[8]

Nuorisoseurat kokivat Yli-Rantalan aikana suuren nousun 1950-luvulla, sitten vaikean kauden 1960–1970-luvuilla ja jälleen uuden nousun 1970-luvulta lähtien. Yli-Rantalan usko nuorisoseurojen tehtävään ja tarkoitukseen ei horjunut vaikeinakaan aikoina. Hän oli ennakkoluuloton uudistaja, joka otti käyttöön monia uusia työmuotoja.[9]

Liikunta ja urheilu olivat Yli-Rantalalle läheisiä jo omasta poikavuosina alkaneesta harrastuksesta. Hän tuki tanhu- ja kansanmusiikkitoimintaa. Nuorisoseurojen kulttuuritoiminnan suhteen merkittäviä toimia olivat myös mm. ja vaikuttaminen Suomen Harrastajateatteriliiton perustamiseen sekä Harrastajateatterikesän käynnistäminen 1974 sekä toiminta Suomen Pelimanniyhdistyksen johtokunnassa vuodesta 1968.[10]

Yli-Rantala oli Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajiston 3. puhemies 1957–1959 sekä sen keskustoimikunnan jäsen 1959–1963 ja kuului Kalevan Nuorten Liiton johtokuntaan 1960–1973. Vuodesta 1978 hän hoiti myös nuorisoseurajärjestön yhteen perustetun, opintokeskustoimintaa pyörittäneen Vapaan Sivistystoiminnan Liiton toiminnanjohtajan tehtävää.[11]

== Valtakunnallinen nuoriso- ja kulttuurivaikuttaja ==
Yli-Rantalan asiantuntemusta ja asemaa suuren kansalaisjärjestön johdossa voitiin hyödyntää laajemminkin monissa luottamustehtävissä. Niistä monet kohdistuivat suoraan nuorisokulttuurin tukemiseen.[12]

Hän oli valtion nuorisotyölautakunnan jäsen 1957–1968, nuorison kulttuurikilpailutoimikunnan puheenjohtaja 1965–1966, nuorison musiikkitoimikunnan jäsen 1968–1970, nuorisojärjestöjen valtionapukomitean jäsen 1970–1971, valtakunnallisen Nuorison taidetapahtuman päätoimikunnan varapuheenjohtaja ja työvaliokunnan puheenjohtaja 1971–1979 sekä 1980-luvun taidetapahtumatoimintaa suunnitelleen Nuorison taidetapahtumatoimikunnan puheenjohtaja 1978–1979.[13]

Myös kansansivistystyön tehtävät tulivat lähelle nuorisoseurajohtajan aatemaailmaa ja toimintaa. Yli-Rantala oli Valtion askarteluohjaajaopiston johtokunnassa vuodesta 1957 ja sen varapuheenjohtajana 1966–1977, Suomen Nuoriso-opiston johtokunnassa vuodesta 1957, Opintotoiminnan Keskusliiton johtokunnan puheenjohtajana 1965–1972, Vapaan Sivistystyön Yhteistyöjärjestön johtokunnan jäsen tai varajäsen vuodesta 1969 sekä Valtion kansansivistyslautakunnassa 1965–1971 ja uudelleen vuodesta 1976.[14]

Yli-Rantala osallistui kansallisen perinteen vaalimiseen ja yleisempiin kulttuurinedistämistehtäviin. Hän oli Raja-Lapin Tuki ry:n johtokunnan jäsen 1952–1972 ja sihteeri 1957–1967, Suurarpa ry:n hallituksen jäsen vuodesta 1957 ja varapuheenjohtaja vuodesta 1966, Pohjola-Nordenin keskushallituksen jäsen 1965–1967, kuului Suomen itsenäisyyden 50-juhlavuoden 1967 juhlatoimikuntaan,  Suomen Kotiseutuliiton hallitukseen vuodesta 1970 ja toimi Seurasaaren Tuki Oy:n varapuheenjohtajana sen perustamisesta 1978. Hänet kutsuttiin Talonpoikaiskulttuurisäätiön ja Kalevalaseuran jäseneksi.[15]

Hän osallistui myös 1970-luvulla virinneeseen kylätoimintaliikkeeseen alusta lähtien muun muassa neuvottelukunnan jäsenenä sekä johti useita nuorisovaltuuskuntien matkoja mm. Neuvostoliittoon.[16]

== Avara ja menevä eteläpohjalainen ==
Juhani Yli-Rantala oli pitkänhuiskea ja reippaasti liikkuva urheilumies. Hän oli ikämieheksi saakka nuorekas ja joustava.[17] Hänellä oli usein iloinen kiire päälle: ”Hänen tyylinsä on mennä ja juosta, mutta ei hössöttämällä ja muita hermostuttamalla. Näin hän ei itsekään ehdi tai muista vanheta”, nuorisoseuran työtoverit kuvasivat.[18]

Asiantuntemuksensa, avaran ja myönteisen toimintatapansa sekä rehdin ja ymmärtäväisen suhtautumisensa johdosta Yli-Rantala sai laajaa luottamusta yli puoluerajojen. ”Yli-Rantala oli johtaja, jonka oli helppo saada kosketus nuorisojoukkoihin. Hienotunteisen käytöksensä ja valoisan olemuksensa ansiosta hän sai paljon ystäviä”, Jaakko Numminen on kuvannut.

Toimintatarmoinen mies ehti moneen. Hän kirjoitti useita julkaisuja ja artikkeleita, laatu voimistelu ja liikunnan ohjelmia ja osallistui urheilutoimintaan järjestöissä, kilpailijana ja tuomarina.[19]

Lapualaiset ja eteläpohjalaiset juuret olivat Yli-Rantalalle tärkeitä. Hän kuului Turun Eteläpohjalaisten johtokuntaan 1954–1955 ja Helsingin Eteläpohjalaisten johtokuntaan 1962–1970. Hän oli myös Santeri Alkion historiatoimikunnan jäsen 1971–1976 ja Artturi Leinosen seuran hallituksen jäsen vuodesta 1976.[20]

”Olen asunut 45 vuotta muualla eikä minun ole tarvinnut koskaan hävetä sitä, että olen Lapualta. – – Olen ollut ylpeä siitä, että olen syntyjäni lapualainen”, hän kuvasi Lapuan Päivien juhlapuheessaan vuonna 1997. ”Kyllähän se lapualaisuus on vähän niin kuin tauti, joka ei tahdo parantua, eikä lapualaisuudesta pääse eroon maailman äärissäkään”, hän virnuili tuoreena kanslianeuvoksena vuonna 1982.[21]

Yli-Rantala jäi eläkkeelle vuonna 1985. Eläkevuosinaan hän oli aktiivisesti mukana Hellanmaan kyläkirjan ja Hellanmaan nuorisoseuran satavuotiskirjan tekemisessä. Hän oli aloitteellinen Hellanmaan Rantala–Yli-Rantala-sukuseuran perustamisessa 1992. Hän toimi aktiivisesti myös Espoon sotaveteraaneissa.[22]

Hänet palkittiin pitkäaikaisesta ja monipuolisesta toiminnastaan Itsenäisyyden 50. juhlavuoden mitalilla 1967, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkillä 1971 ja Opintotoiminnan Keskusliiton kultaisella ansiomerkillä 1973. Vuonna 1982 hänelle myönnettiin kanslianeuvoksen arvonimi.[23]

Juhani Yli-Rantala kuoli Espoossa 88-vuotiaana syyskuussa 2011.[24]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|6.7.2013
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Jaakko Numminen: Kuolleita, Juhani Yli-Rantala. Ilkka 28.9.2011.

2

Lapuan oppikoulut. Lapuan yhteiskoulu-yhteislyseo 1904-1954. Lapuan maanviljelyslyseo 1915-1926. Lapua 1955. s. 271.

3

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. Valtioneuvoston kanslia (VNK); Numminen 2011.

4

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK; Numminen 2011.

5

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK; Numminen 2011.

6

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK; Numminen 2011.

7

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK; Numminen 2011.

8

Numminen 2011.

9

Numminen 2011.

10

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK.

11

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK; Numminen 2011.

12

Numminen 2011.

13

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK.

14

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK.

15

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK.

16

Numminen 2011.

17

Numminen 2011.

18

Lapuan Sanomat 17.6.1982.

19

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK.

20

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK.

21

Lapuan Sanomat 17.6.1982, 17.7.1997.

22

Numminen 2011.

23

Anomus kanslianeuvoksen arvonimestä Juhani Yli-Rantalalle 1982. VNK; Numminen 2011.

24

Numminen 2011.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Yli-Rantala Juhani_}}