Lähdekoodi sivulle T. E. Alajoki

= T. E. Alajoki (1882–1958) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Toivo Ernst (Erkki) Alajoki, vuoteen 1906 Filppula
|-
| colspan="2" |Maanviljelysneuvos, kunnallisneuvos, osuustoimintamies
|-
|Syntynyt
|
|-
| colspan="2" |22.5.1882 Lapua
|-
|Kuollut
|
|-
| colspan="2" |10.5.1958 Lapua
|}
{| class="wikitable"
|-
|Vanhemmat
|
|-
| colspan="2" |Juho Filppula (1848–1928)
|-
|Sisarukset
|
|-
| colspan="2" |Vihtori Alajoki (1876–1926)
|}
''Toivo Ernst (Erkki) Alajoki, vuoteen 1906 Filppula (1882–1958) oli lapualainen maanviljelijä ja osuustoimintamies. Hän oli SOK:n keskeinen valtakunnallienen vaikuttaja 1930–1950-luvuilla. Lapuan kunnanvaltuustoa hän johti 1929–1930. Hänelle myönnettiin sekä kunnallisneuvoksen että maanviljelysneuvoksen arvonimet.''

== Kotitalon isäntä ja maatalousmies ==
Toivo Ernst Filppula syntyi suureen maalaistaloon keskelle Lapuan Kirkonkylää. Isä Juho Filppula oli pitäjän keskeisimpiä kuntamiehiä.[1]

Poika ei kuitenkaan tullut tunnetuksi sukunsa nimellä, kun hän sisarustensa kanssa vaihtoi suomalaisuusaatteen hengessä sukunimensä Alajoeksi suurena nimenvaihtovuonna 1906. Etunimikään ei säilynyt, sillä vaikka virallisissa yhteyksissä hänestä käytettiin usein nimikirjain lyhennettä T. E., mutta varsinkin Lapualla hänet tunnettiin useimmiten Erkki Alajokena.[2]

Kookkaan ja harvapuhuisen isän sekä pienen ja vilkkaan äidin poika kasvoi leveäharteiseksi ja reipasotteiseksi mieheksi. Hänestä kasvatettiin jatkajaa kotitilalle, minkä vuoksi hänet lähetettiin kansakoulun jälkeen Orisbergin maanviljelyskoulun 2-vuotiselle kurssille.[3]

Yhdessä veljensä kanssa Alajoki sai kotitalon viljeltäväkseen vuonna 1923. Hän oli edistyksellinen maamies. Hän lisäsi sen pinta-alaa, voimaperäisti maanviljelystä, jalosti karjaa ja piti hyviä hevosia.[4] Esimerkiksi vuonna 1907 Alajokeen sijoitettiin maamiesseuran turnipsinkylvökone ja vuonna 1912 maatiaisvasikoita.[5]

Alajoki meni innolla mukaan myös maatalousjärjestöjen toimintaan. Hän kuului Lapuan maamiesseuraan ja oli mm. sen käpyasiamies. Hän kiersi myös Lapuan kylissä innostamassa kyläläisiä maamiesseuratyöhön ja alusti ainakin Tiistenjoen maamiesseuran valmistelevassa kokouksessa maaliskuussa 1908.[6]

Kesällä 1904 Alajoki valittiin Lapuan Eläinvakuutusyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Lapuan Maanviljelysyhdistystä hän johti kahteen otteeseen 1907–1911 ja 1914–1916. Lapuan Maataloustuottajien yhdistyksessä hän oli ensimmäinen puheenjohtaja vuodesta 1926.[7]

Syksyllä 1909 hän valmisteli metsänhoitoyhdistyksen perustamista ja oli sitten syksyllä 1911 valmistelemassa sille sääntöjä. Kun yhdistystä perustettiin toistamiseen syksyllä 1927, Alajoki oli taas mukana. 1910-luvulla hän oli puuhaamassa Kirkonkylään karjantarkkailuyhdistystä.[8]

Vuodesta 1917 Alajoki kuului Maataloustuottajain Keskusliiton valtuuskuntaan ja oli sen liittoneuvoston puheenjohtaja 1919–1920. Etelä-Pohjanmaan maataloustuottajain piiriliiton johtokunnassa hän oli vuodesta 1933.[9]

== Nuorisoseuralainen nousevassa Suomessa ==
Kuten moni muukin aikalainen, Alajoki löysi ensimmäisen yhteistoiminnan fooruminsa nuorisoseurasta. Hän oli Lapuan Nuorisoseuran johtokunnan aktiivinen jäsen. Hän puhui sen tilaisuuksissa, ja alusti mm. keväällä 1903 hän alusti nuorisoseurassa seuran ja työväenyhdistyksen suhteista, sillä niiden tilaisuuksia oli pidetty yhtä aikaa ja seuran tilaisuuksissa oli sen vuoksi ollut yleisökato.[10]

Alajoki valittiin keväällä 1901 myös nuorisoseuran urheilutoimikuntaan. Hän oli eturivin kenttäurheilija, joka saavutti myös Lapuan Urheilukuninkaan tittelin. Hänen lajejaan olivat erityisesti kuulantyöntö, moukarinheitto, painonnosto ja juoksut.[11]

Alajoki lauloi kanttori Aaret Maunulan ja veljensä nimismies Vihtori Alajoen johtamissa seka- ja mieskuoroissa. Hän oli myös mukana Valfrid Antilan vetämässä torvisoittokunnassa.[12]

1910-luvulla Alajoki kuului nuorten miesten muodostamaan epäviralliseen Laiskain Seuraan, jolla oli tapana kokoontua toistensa luo keskustelemaan isänmaan asioista ja yhteiskunnan uudistuksista.[13]

Monet Laiskan Seuran nuoret olivat aktiivisia jääkärivärväyksessä. Alajoki suostui jopa ottamaan päävärvärin tehtävät Lapualla ja tarjosi peräti pankkikirjansa liikkeen käyttöön. Hän lienee värvännyt ensimmäiset jääkärit Lapualla. Jääkärietapiksi tuli kuitenkin Kosolan talo.[14]

Kun yhteiskunnalliset olot alkoivat järkkyä vuonna 1917, Lapualla järjestettiin kesällä maatalouslakkojen pelossa maanviljelijäin kokous. Alajoki alusti siellä maanviljelijäin yhteenliittymiskysymyksestä, ja yhteistoimintakokous kutsuttiinkin sitten koolle jo samana syksynä.[15]

Vapaussodan alettua vuoden 1918 alussa Alajoki nimettiin Mannerheimin järjestämään kymmenmiehiseen Suomen talonpoikien lähetystöön, joka kävi Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa hankkimassa valkoiselle armeijalle aseita ja elintarvikkeita. Sen aikaansaannokset jäivät kuitenkin vaatimattomiksi. Palattuaan Suomeen Alajoki osallistui vielä rintamataisteluihin Tampereen valtauksessa.[16]

Sodan jälkeen oli mukana suojeluskunnan toiminnassa. Hän oli mm. toimikunnassa, joka valitsi Lapuan ensimmäistä aluepäällikköä.[17]

Alajoki oli kotiseutuyhdistys Lapua-Seuran perustajia ja sen pitkäaikainen puheenjohtaja vuodesta 1937 aina 1950-luvulle saakka. Hän toivoi puuhattavan kotiseutumuseon sijoittamista jokivarteen, mutta esteeksi tulivat yhdistyksen vähäiset rahavarat. Ulkomuseoon hankitun tuulimyllyn Alajoki maksoi omasta pussistaan. Hän esiintyi myös puhujana Lapuan Päivillä.[18]

== Lapualla kunnan, seurakunnan ja yritysten töissä ==
Lapuan kuntaan Alajoki valittiin jo valtuuston alkutaipaleella tilintarkastajaksi. Sittemmin hänestä tuli kokoomuksen listalta kunnanvaltuutettu, ja vuosina 1929–1930 hän oli valtuuston puheenjohtajana.[19]

Kun E. A. Turja lopetti vuonna 1930 kunnallislautakunnan puheenjohtajana, Alajoki oli ehdolla hän seuraajakseen, mutta hävisi Kustaa Ikolalle.[20]

Muita kuntatehtäviä Alajoella oli runsaasti. Hänet valittiin mm. vuonna 1929 ensimmäiseen kunnansairaalalautakuntaan. Hän kuului vuonna 1930 säästöjyvästöjen sääntöjen uudistamistoimikuntaan ja lukuisiin muihin toimikuntiin. Alajoki oli Lapuan Yhteiskoulun johtokunnan jäsen ja oli merkittävästi vaikuttamassa siihen, että vuosien yritysten jälkeen Yhteiskoulusta saatiin vuonna 1952 valtion koulu.[21]

Jo 1920-luvulta lähtien käynnistyneille hankkeille, joissa Lapuan keskusta-alueesta suunniteltiin kauppalaa, Alajoki ei lämmennyt. Hän totesi ykskantaan, että kauppalaa ei tule niin kauan kuin hän elää. Tämä myös toteutui. Lapuan koko pitäjän käsittänyt kauppala perustettiin reilut viisi vuotta Alajoen kuoleman jälkeen.[22]

Seurakunnassa Alajoki kuului Lapuan kirkon uudistamistoimikuntaan 1920-luvulla.[23] Seurakuntahistoriaan hän jäi kuitenkin ennen muuta Lapuan hiippakunnan perustamista edeltäneessä keskustelussa esittämästään kommentista: ”Olokohon se piispa vaikka helevetis, kunhan ei vaan Seinäjoella!”.[24]

Myös useisiin lapualaisyrityksiin Alajoki laittoi lusikkansa. Isän Juho Filppulan komennossa Alajoen talossa toimintansa aloittaneen Lapuan Säästöpankin hallituksessa hän oli pitkään. Hän oli myös KOP:n Lapuan konttorin ensimmäisiä valvojia vuodesta 1916 sekä Lapuan Sähkö Osakeyhtiön pitkäaikainen johtokunnan jäsen.[25]

== SOK:n vuosikymmenien johtomies ==
Keskeisimmän elämäntyönsä Erkki Alajoki teki kuitenkin osuustoimintaliikkeen parissa. Ensi kosketus tuli jo vuonna 1904, kun hän oli perustamassa naapuriin sijoittunutta Lapuan Osuuskauppaa. Vuonna 1909 hänet valittiin sen johtokuntaan, jossa hän sitten vaikutti lähes puoli vuosisataa elämänsä loppuun saakka. Etelä-Pohjanmaan osuuskauppapiiriä Alajoki johti vuodesta 1917.[26]

Osuustoimintaliikkeen sisällä käytiin 1910-luvulla voimakasta ideologista linjataistelua, joka johti työläisosuuskauppojen eroamiseen Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnasta SOK:sta vuonna 1916. Alajoki oli suuntataistelun keskeisiä aktiiveja ja puolueettomuuslinjan voitto SOK:ssa oli paljolti hänen ansiotaan.[27]

Joulukuussa 1917 Alajoki valittiin SOK:n ja Yleisen Osuuskauppojen Liiton YOL:n hallintoneuvostoon. Vuonna 1927 hänestä tuli hallintoneuvoston varapuheenjohtaja ja vuodesta 1934 puheenjohtaja.[28]

Alajoesta kasvoi nopeasti SOK-laisen osuuskauppaliikkeen keskeinen vaikuttaja. Ennen suuntataistelua puheenjohtajien toimikaudet olivat varsin lyhyitä, mutta sen jälkeen tilanne muuttui. Alajoki oli puheenjohtajana lähes neljännesvuosisadan ajan, aina kuolemaansa 1958 saakka.[29]

Vuonna 1926 Alajoki esitti YOL:n neuvottelukunnan kokouksessa, että SOK:n jäsenkaupat alkaisivat tukea kotimaista viljakauppaa. Esitys hyväksyttiin ja jäsenkauppojen maataloustuotemyynti kaksinkertaistui vuoteen 1932 mennessä. Osuuskauppojen toimintaa tehostivat myös Alajoen yksimielisesti hyväksytyt esitykset investoinneista ajanmukaisiin viljavarastoihin, viljankäsittelylaitteisiin sekä rehu- ja tuulimyllyihin.[30]

Vuodesta 1928 Alajoki oli SOK:n myllytoimintaa suunnittelevassa toimikunnassa. Oma mylly valmistui vuonna jo seuraavana vuonna Ouluun. SOK:n oma leipomo ja leipätehdas perustettiin Alajoen aloitteesta vuonna 1936.[31]

Alajoki kuului myös pohjoismaisten osuuskauppakeskusliitteiden yhteistyöelimen NAF:n hallintoneuvostoon. Hän teki osuustoimintatyössään lukuisia ulkomaanmatkoja Amerikkaa myöten.[32]

== Monipuolinen osuustoimintamies ==
SOK:n lisäksi Alajoki teki pitkän päivätyön myös useassa muussa osuustoiminnallisessa liikkeessä. Vuonna 1916 Alajoki aloitti Keskusosuusliike Hankkijan hallintoneuvostossa. Hän oli sen puheenjohtajana 1929–1933 ja sen jälkeen varapuheenjohtajana kuolemaansa saakka.[33] Alajoki ehdotti Hankkijalle yhdistymistä SOK:n kanssa, mutta ei saanut Hankkijasta asialle tukea.[34]

Pellervo-Seuran neuvottelukuntaan Alajoki kuului vuodesta 1916 sekä valtuuskuntaan 1918–1940, josta 1928–1929 puheenjohtajana. Vuodesta 1940 hän kuului Pellervo-Seuran johtokuntaan ja vuodesta 1945 sen taloudelliseen neuvottelukuntaan.[35]

Alajoki oli perustamassa Osuuskunta Itikkaa ja kuului sen johtokuntaan yli 10 vuoden ajan sekä hallintoneuvostoon useaan otteeseen. Karjanmyyntiosuuskuntien keskusliikkeen Karjakunnan hallintoneuvostossa hän oli vuodesta 1923 kuolemaansa saakka.[36]

Myös osuustoiminnallisiin vakuutuslaitoksiin Alajoella riitti aikaa. Hän oli Henkivakuutusyhtiö Pohjan hallintoneuvostossa vuodesta 1922, Paloapuyhdistys Tulenvaran hallintoneuvostossa vuodesta 1918 ja Eläkekassa Elonvaran hallintoneuvoston puheenjohtajana vuodesta 1919, ja kun nämä sulautuivat vuonna 1947 Pohja-Yhtymäksi, Alajoesta tuli uuden yrityksen johtokunnan jäsen ja hallintoneuvoston puheenjohtaja.[37]

Vuosien myötä Alajoelle kertyi huikea määrä muitakin yrityselämän näkyviä tehtäviä. Hän mm. kuului Metsäliiton, Metsäpalon, Turengin Sokeritehtaan, Pellonraivaus Oy:n ja Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvostoihin.[38]

== Vähäpuheinen suoran linjan mies ==
Alajoki tuli tunnetuksi erittäin tarmokkaana monien toimien miehenä. Hän oli suoranluonteinen, joidenkin mielestä liiankin itsenäinen ja itsepäinen. Alajoki arvosti rehtiä toimintaa ja vaati sitä itsensä lisäksi muiltakin.[39]

Isänsä tavoin Alajoki oli vähäpuheinen, itseään ytimekkään iskevästi ilmaiseva mies. Monesti hänen puheisiinsa sisältyi kuitenkin huumoriakin höysteeksi.[40]

Alajoki saavutti poikkeuksellisen laajaa arvonantoa. Hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvo vuonna 1929 ja maanviljelysneuvoksen arvo vuonna 1952.[41] SOK:n historian kirjoittanut Touko Perkon mukaan ”voidaan hänet epäilyksettä nostaa 1900-luvun talonpoikaisväestömme merkittävimpien edustajien joukkoon”.[42]

Erkki Alajoki kuoli 75-vuotiaana toukokuussa 1958. Kiitollisuuden osoituksena SOK pystytti hänen haudalleen Simpsiön hautausmaalle muistomerkin kesäkuussa 1960.[43]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|6.7.2013
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

H. S. L.: Alajoki Toivo Ernst. Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-L. Etelä-Pohjanmaan liitto, Seinäjoki 1963. s. 19.

2

H. S. L. 1963 s. 19; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

3

H. S. L. 1963 s. 19.

4

Lapuan Sanomat 14.5.1952; H. S. L. 1963 s. 19.

5

Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 186, 243.

6

Lehtinen 1984 s. 187, 274.

7

Lehtinen 1984 s. 183-184, 270; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

8

Lehtinen 1984 s. 245-246, 274-276; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

9

Anomus maanviljelysneuvoksen arvonimestä T. E. Alajoelle 28.3.1952. Valtioneuvoston kanslia (VNK); H. S. L. 1963 s. 20.

10

Lehtinen 1984 s. 517, 555; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

11

Lehtinen 1984 s. 517, 555; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

12

Lapuan Sanomat 14.5.1952; Lehtinen 1984 s. 535; H. S. L. 1963 s. 19.

13

Lehtinen 1984 s. 571.

14

Lehtinen 1984 s. 582, 584.

15

Lehtinen 1984 s. 589.

16

H. S. L. 1963 s. 20; Lehtinen 1984 s. 611.

17

Lehtinen 1984 s. 626.

18

Lehtinen 1984 s. 764-769; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

19

Lehtinen 1984 s. 411, 416; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

20

Lehtinen 1984 s. 414.

21

Lehtinen 1984 s. 202, 422-423, 458, 755; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

22

Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 199.

23

Lehtinen 1984 s. 822.

24

Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 584.

25

Lehtinen 1984 s. 330, 334, 342, 344; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

26

Anomus maanviljelysneuvoksen arvonimestä T. E. Alajoelle 28.3.1952. VNK; H. S. L. 1963 s. 19; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

27

Anomus maanviljelysneuvoksen arvonimestä T. E. Alajoelle 28.3.1952. VNK; Vesa Bauters: Alajoki Ernsti. Suomen Kansallisbibliografia 1. Studia Biographica 3:1. SKS 2003. s. 194; H. S. L. 1963 s. 20; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

28

Anomus maanviljelysneuvoksen arvonimestä T. E. Alajoelle 28.3.1952. VNK; Bauters 2003 s. 194; H. S. L. 1963 s. 20.

29

Anomus maanviljelysneuvoksen arvonimestä T. E. Alajoelle 28.3.1952. VNK; Bauters 2003 s. 194; H. S. L. 1963 s. 20.

30

Bauters 2003 s. 194-195.

31

Bauters 2003 s. 195.

32

Lapuan Sanomat 14.5.1952.

33

Anomus maanviljelysneuvoksen arvonimestä T. E. Alajoelle 28.3.1952. VNK; H. S. L. 1963 s. 20.

34

Bauters 2003 s. 195.

35

Anomus maanviljelysneuvoksen arvonimestä T. E. Alajoelle 28.3.1952. VNK; H. S. L. 1963 s. 20.

36

Anomus maanviljelysneuvoksen arvonimestä T. E. Alajoelle 28.3.1952. VNK; H. S. L. 1963 s. 20; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

37

Anomus maanviljelysneuvoksen arvonimestä T. E. Alajoelle 28.3.1952. VNK; H. S. L. 1963 s. 20; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

38

H. S. L. 1963 s. 20; Lapuan Sanomat 14.5.1952.

39

H. S. L. 1963 s. 20.

40

H. S. L. 1963 s. 20.

41

Anomus maanviljelysneuvoksen arvonimestä T. E. Alajoelle 28.3.1952. VNK.

42

Lehtinen 1984 s. 294.

43

Lapuan Sanomat 16.6.1960.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Alajoki T._E._}}