Lähdekoodi sivulle Juho Valli

= Juho Valli (1843–1924) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Juho Iisakinpoika Valli
|-
| colspan="2" |(Puhuroon Valli)
|-
| colspan="2" |Pienviljelijä, raivaaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |27.2.1843 Ylistaro
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |4.11.1924 Lapua
|}
''Juho Iisakinpoika Valli (1843–1924) eli Puhroon Valli oli lapualainen pienviljelijä ja raivaaja. Hänestä tuli jo eläessään eräänlainen aikakautensa eteläpohjalaisen periksiantamattoman maanraivaajan arkkityyppi.''

== Köyhät lapsuusvuodet ==
Juho Valli syntyi Ylistaron Topparlan kylän Kyntäänmäellä, Marttalan talon Vallin torpassa. Lapsuusvuosia leimasi puute, ja ainakin ajoittain nuori Juhokin joutui kerjuulle.[1]

Vallin lapsuudesta tunnetaan kertomus, jonka mukaan hän oli eräänä nälkävuonna käynyt veljensä kanssa jalkapatikassa pikkukärryillä Vaasassa myymässä potaskaa. Isä oli antanut kotiin tultua ankaran löylytyksen, kun pojat olivat tuhlanneet 30 penniä almanakkaan, katekismukseen ja lakritsaan.

Vartuttuaan Valli meni paimeneksi ja otti vuonna 1864 renginpestin Ison Malkamäen talosta läheltä Lapuan rajaa. Hän lienee suunnitellut tätä ennen lähtöä Helsinkiin, koskapa rippikirjassa hänelle on merkitty myönnetyksi sinne muuttokirja.[2] 

== Pienviljelijänä Lapualla ==
Valli meni naimisiin 23-vuotiaana. Nuori perhe oleskeli milloin Ylistaron, milloin vaimon kotipitäjän Lapuan puolella. Elanto hankittiin satunnaisilla puu-, maa- ja kivitöillä. Ensimmäinen pysyvämpi koti perheellä oli Alanurmon Keisalan Mäenpään torpassa. Sinne asetettiin vuonna 1870.[3]

Vuonna 1877 perhe siirtyi Prepulan Höykinsaareen, joka oli Vallin omien sanojen mukaan ”nystylä laajan ja märän nevan keskellä”. Paikalle rakennettiin asuinrakennus ja navetta. Nevasta Valli kuokki peltoa niin että sai siitä parhaimmillaan 10.000 litran sadon. Alituiset hallat ja tulvat pakottivat kuitenkin luopumaan tästäkin paikasta.[4]

Vuoden 1889 tienoilla Valli lähti jälleen raivaamaan uutta tilaa, nyt Hellanmaan Puhdosta. Siellä hän käytännössä erakoitui, sillä paikalla ei ollut omaa asuntoa vuosikausiin. Ensimmäinen vaimo ja viisi elossa olevaa lasta jäivätkin Kirkonkylään, jossa äiti hankki elannon kankaankudonnalla.[5]

== Puhuroon Valli ==
Puhdosta tuli Vallin elämän pitkäaikaisin asuin- ja työpaikka. Sen mukaisesti hänet alettiin vähitellen tuntea Puhuroon-Vallin nimellä.[6]

Valli teki pitkää päivää vuokramaillaan Puhdon ja Hellanmaan välisellä rahkasuolla. Raivaustyö osoittautui kuitenkin täälläkin kannattamattomaksi. Vallin oman raivaustoiminnan kannalla tulivat todeksi hänen omat sanansa: ”Joka penniksi on luatu, se penninä pysyy.”[7]

Tunnetummaksi Valli tulikin muiden töissä. Erityisesti suoviljelyksen erään merkkimiehen Fredrik Vilhelm Lagerstedtin ojankaivajana hän oli useita vuosikymmeniä. ”Feetu-vainajalla oli rahaa ja mulla hyvät ajoroskat”, Valli kokosi.[8]

Lagerstedtin poika Jalo Lahdensuo on arvellut Vallin kaivaneen elämänsä aikana vähintään 200 kilometriä ojaa.[9]

== Raivaajasankari ==
Juho Valli sai laajaa julkisuutta, kun [[F. W. Lagerstedt]] alkoi kuljettaa maanviljelysväkeä katsomassa tätä ojankaivuun suurmiestä. Mustialan maatalousoppilaitoksen agronomikurssi vieraili ainakin kolmesti tutustumassa Lagerstedtin suoviljelyksiin ja Vallin ojankaivuuseen.[10]

Kansallisuusaatteen hengessä Valli nostettiin yhdeksi suomalaisen työmiehen malliksi. Hänessä nähtiin jotakin todellista suomalaista kansanomaisuutta, sisukkuutta ja alkukantaisuutta. ”Ei mua tarvitte neuvua! Kyllä mä ittekkin tiärän”, hän tiuski Mustialan oppineille näiden ilmeiseksi ihastukseksi.[11]

Maatyö oli epäilemättä Juho Vallille elämäntapa. Eräs aikalainen tapasi hänet ojan pohjasta jopa juhannusyönä. Työssään hän oli perusteellisen tarkka ja tietoinen ammattitaidostaan. ”Ei sitä kysy kukaan, kuinka kauan sitä on tehty, vaan kuka sen on tehnyt”, hän totesi.[12]

”Tällainen elämä on sankaruutta, jota ei kyllin voida arvostaa”, totesivat Maunu Sinnemäki ja Jalo Lahdensuo 1960-luvulla.[13]

Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseura palkitsi Vallin vuonna 1910 raivaajapalkinnolla yhdessä 24 muun raivaajan kanssa.[14] Sen myötä hänen valokuvansa nähtiin niin Suomen suoviljelysyhdistyksen ”etiketissä” kuin Kyläkirjaston kuvalehden suomalaisia maanviljelyksen merkkimiehiä esittelevässä sarjassakin.[15]

Raivaaja-sankarin kuvaa korostettiin vielä nostamalla esiin Vallin jatkuvasti kohtaamia vaikeuksia. ”Häntä on aina ja pitkin elämäänsä kohdannut voittamattomat vastoinkäymiset milloin sairauden tai tapaturmain muodossa, halla tulva y.m. luonnon ankaruudet ovat häntä kohdanneet, mutta koskaan hän ei ole lannistunut. Hän on aina alkanut uusilla voimilla ja valitettavasti, samanlaisella menestyksellä”, kuvasi ylihärmäläinen Kustaa Kangas-Kurki.[16]

== Keksijä ja omaelämäkerturi ==
Hellanmaalaislähtöinen Lapuan kirkkoherra [[Jussi Sinnemäki]] kuvasi Vallia karkeaksi ja koristelemattomaksi, itsetietoiseksi ja hieman äksyksi vanhankansan mieheksi. Työkalut hänellä piti olla paremmat kuin muilla, eikä Valli tunnustanut kaivuutöissä ketään paremmakseen vielä ikämiehenäkään.[17]

Vallin käytännöllisistä taidoista oli esimerkkinä hänen kehittämänsä ojapiilu, joka eteni tehdasvalmistukseen asti.[18] Tupansa seinään hän asetti selän korkeudelle kahteen navarinreikään puunappulat. Tähän hieromalaitteeseen selkäänsä hinkkaamalla saattoi pehmitellä puutuneita lihaksiaan.[19]

Juho Valli osasi 25-vuotiaana lukea vain ”avullisesti”, mutta opetteli siihen aikaan tilattomalla väestöllä harvinaisen kirjoitustaidonkin.[20] Vaasa-lehti muisti toistamiseen mainita, kuinka Valli seurasi aikaansa Vaasasta sen perustamisesta lähtien.[21]

Valli kirjasi sää- ja muita merkintöjään almanakkoihinsa vuosikymmenien ajan. Hän kirjoitti myös omaelämäkerran, joka kuitenkin katosi hänen kuolemansa jälkeen.[22]

== Vanheneva körttiläinen ==
Vanhemmiten myös uskonasiat kävivät körttivästiä kantaneelle Vallille läheisiksi. Hän pistäytyi usein tunnetun körttinaapurinsa Niiles Hantulan luona. Karhunmäen kansanopiston johtaja Väinö Malmivaara puolestaan vieraili katsomassa Vallia tämän sairasvuoteella.[23]

Vanhetessaan Valli muutti pois tuuliselta ja viluttavalta Puhdonmäeltä, ja siirtyi 71-vuotiaana Hantulaan vuonna 1914. Sinne hän rakensi vielä uuden talon ja viljeli pappilan vuokramaita.[24]

Jo kovin raihnaisena hän muutti vielä juuri ennen kuolemaansa tyttärensä ja vävynsä luokse parin kilometrin päähän. Hän oli kuollessaan 81-vuotias. Hänet haudattiin Simpsiön hautausmaalle. Haudan tarkka sijainti ei kuitenkaan ole tiedossa.[25]

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|6.7.2013
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Rippikirjat ja historiakirjat. Lapuan ja Ylistaron kirkonarkistot; Jussi Sinnemäki: Erään raatajan elämäntarina. Kyrönmaa VII. Vanhaa ja uutta Lapuaa. Etelä-Pohjalaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja. Helsinki 1950. s. 217-227; Maunu Sinnemäki & Jalo Lahdensuo: Valli Juho. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto 1965. s. 827-828; K[ustaa] K[angas]-K[urki]: Kaksi raivaajaa. Vaasa 13.1.1912.

2

Sinnemäki 1950.

3

Rippikirjat ja historiakirjat. Lapuan ja Ylistaron kirkonarkistot; Sinnemäki 1950; Kangas-Kurki 1912.

4

Sinnemäki 1950; Kangas-Kurki 1912.

5

Sinnemäki 1950.

6

Sinnemäki 1950.

7

Sinnemäki 1950; Kangas-Kurki 1912.

8

Sinnemäki 1950; Kangas-Kurki 1912; Sinnemäki & Lahdensuo 1965.

9

Sinnemäki & Lahdensuo 1965.

10

Sinnemäki 1950.

11

Sinnemäki 1950.

12

Sinnemäki 1950.

13

Sinnemäki & Lahdensuo 1965.

14

Sinnemäki 1950.

15

Kangas-Kurki 1912.

16

Kangas-Kurki 1912.

17

Sinnemäki 1950.

18

Sinnemäki & Lahdensuo 1965.

19

Sinnemäki 1950.

20

Sinnemäki 1950.

21

Kangas-Kurki 1912; Kuollut raataja. Vaasa 7.11.1924.

22

Sinnemäki 1950; Kangas-Kurki 1912.

23

Sinnemäki 1950.

24

Sinnemäki 1950; Sinnemäki & Lahdensuo 1965.

25

Sinnemäki 1950; Kuollut raataja. Vaasa 7.11.1924.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Valli Juho_}}