Lähdekoodi sivulle Hilma Malmivaara, o.s. Hautala

= Hilma Malmivaara, o.s. Hautala (1883–1941) =
[[Tiedosto:Wilhelmi ja Hilma Malmivaara.jpg|pienoiskuva|Wilhelmi ja Hilma Malmivaara]]
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Hilma Malmivaara, vuoteen 1906 Malmberg, o.s. Hautala
|-
| colspan="2" |Ruustinna
|-
|Syntynyt
|-
|21.8.1883 Alajärvi, Menkijärvi
|-
|Kuollut
|-
|23.12.1941 Lapua
|-
|Lähteet
|-
|Oiva Jäätteenmäen teksti Hirvijoen kylän kotisivuilla<br>Auk. Oravala: Wilhelmi Malmivaara, elämä ja elämäntyö<br>Kirkonkirjat<br>Rouva Saimi Lammin hallussa olevat arkistot osoitteessa Antinkatu 1, Lapua.
|-
|Puoliso(t)
|-
|Vihitty 18.8.1902 Lapua<br>[[Wilhelmi Malmivaara]] (1854–1922)
|}

= Piikatytöstä ruustinnaksi =
Alajärven Menkijärvellä syntyi 21.8.1883 Kustaa ja Kreeta Hautalan torppariperheeseen tyttö, joka sai nimen Hilma. Isä Kustaa oli kotoisin Lapualta Ala-Kojolan Kuistin torppariperheestä ja Kreeta Justiina Hirvijoelta Tiidun Kotajärven torpasta. He olivat tavanneet Tiistenjoella Topparin talon renkinä ja piikana ja asuneet sitten Kustaan kotona Kuistin torpassa, kunnes vuonna 1882 muuttivat Menkijärvelle Koskenniemen Hautalan torppareiksi.

Hilman äiti Kreeta kuoli vuonna 1885, ja Hilma jäi kaksivuotiaana orvoksi. Isä jäi kuuden lapsen yksinhuoltajaksi, mutta vuoden päästä perhe sai uuden äidin Kuortaneelta. Lapsia syntyi lisää. Hilman ollessa kuusivuotias perhe muutti takaisin Lapualle Kangasluoman torppareiksi.

Hilma oli reipas tyttö ja toimi jo varhain pikkupiikana Tiistenjoen kauppiaalla auttaakseen köyhän perheensä toimeentuloa. Seitsentoistavuotiaana vuonna 1900 hänestä tuli Virranniemen pappilan palvelustyttö noin vuodeksi.

Tunnettua historiaa on Lapuan kirkkoherra, rovasti Wilhelmi Malmivaaran jääminen leskeksi kesällä 1901 ja avioituminen vain vuoden päästä tämän 19-vuotiaan piikatytön kanssa, jonka Wilhelmi haki takaisin toisesta palveluspaikasta. Wilhelmi Malmivaara, (vuoteen 1906 asti Malmberg) ja Hilma Hautala vihittiin 18.8.1902. Seurakuntalaiset paheksuivat asiaa. Myös perheen isommille pojille asia oli vaikea. Pojat olivat äitinsä kuollessa 21-, 16- ja 12-vuotiaita. Hilma oli siis nuorempi kuin vanhin poika Väinö ja noin kolmekymmentä vuotta miestään nuorempi.

Ennen toista avioliittoaan Wilhelmi Malmivaara oli kokenut mahdottomaksi asua autioituneessa pappilassa yksin. Karin-vaimon ja kahden tyttären kuoltua lavantautiin hän oli muuttanut poikineen kahdeksi viikoksi Malkamäkeen. Hän kirjoitti eräälle pappisystävälleen: ”En ole luullut tarvitsevani uuteen avioliittoon mennä, mutta elämä ypöyksin 15 huoneessa näkyy olevan mahdotonta. Pojat ovat enimmän aikaa kodista poissa eikä minulla ole unta öisin eikä työtarmoa päivisin.”

Myös pappila tarvitsi emäntää. ”Kaikesta huolta pitävä kodin haltiatar oli välttämätön. Vieraanvaraisuuden ja palveluksen vaatimukset olivat tavallista suuremmat tässä harvinaisessa pappilassa, missä lakkaamatta liikkui vieraita, tuttuja ja tuntemattomia”, kirjoittaa Auk. Oravala. Wilhelmi vei nuoren vaimonsa mukanaan Helsinkiin ja laittoi tämän talouskouluun, jotta hän osaisi hoitaa pappilan suurta taloutta.

Sekä Wilhelmin että Hilman elämänkulut olivat valmistaneet heitä tähän ratkaisuun. Wilhelmi Malmivaara ei väheksynyt palvelusväkeä. Hän oli itse piikatytöstä Niilo Kustaa Malmbergin toiseksi vaimoksi vihityn Heleena Huhtalan poika. Pappilan kotiapulaiset olivat olleet Wilhelmille rakkaita. Hän oli pitänyt loppuun asti huolta erityisesti Marikaksi kutsutusta palvelijasta, joka tuli perheen mukana Kiuruvedelle ja jonka hän siellä siunasi haudan lepoon. ”Marikka, isän vanha palvelija, veisasi kauniisti ja sydämellisesti, niin että sävel soi lakkaamatta sielussa vielä Marikan kuolemankin jälkeen”, kuvaa Auk. Oravala. Hilma taas oli saanut uuden äidin vuoden kuluessa oman äitinsä kuolemasta.

Wilhelmin ja Hilman avioliittoa kesti kaksikymmentä vuotta, ja se oli onnellinen. "Kotini on nyt ollut sellainen, etten vuosi sitten voinut aavistaa sen ikänä enää siksi tulevan”, lainaus eräästä kirjeestä Oiva Jäätteenmäen mukaan. Wilhelmille ja Hilmalle syntyi kolme tytärtä, Aili, Saimi ja Maiju. Kaksi ensimmäistä saivat samat nimet kuin vuonna 1901 lavantautiin kuolleet tytöt olivat olleet. ”Myrskyjen aika oli ohitse ja niitä seurasi vielä lähes kaksi vuosikymmentä kestänyt työn ja siunauksen aika”, kuvaa Auk. Oravala.

Valtiopäivillä ollessaan Wilhelmi kirjoitti Hilmalle lähes joka päivä ja lähetti ainakin viikoittain tyttärille postikortteja. Tuntiessaan kuoleman lähestyvän hän hankki perheelleen talon Lapualta osoitteessa Antinkatu 1, joka edelleen kuuluu suvun jäsenille. Hilma eli parikymmentä vuotta miehensä jälkeen ja sai nähdä tyttäriensä perheet, Saimi ja Eero Linnolan sekä Aili ja Jaakko Lammin perheet. Maiju-tytär hoiti reumaa sairastavaa äitiään tämän loppuvuodet.

Kihlakuvassa Hilma on alle 19-vuotias, mutta näyttää jo ruustinnalta! Hän oli itsetietoinen ja komea nuori nainen.

Hilman mummola oli nyt tämän kirjoittajan hallussa oleva Kotajärven talo Hirvijoella. Hilma arvattavasti kävi joskus siellä katsomassa isoisäänsä Tuomas Kotajärveä ja isoäitiään Kreetaa (o.s. Fossi) ja lukuisia serkkujaan, joista yksi oli kirjoittajan isoisä Matti ja toinen Oiva Jäätteenmäen äiti Maria Kreeta.


''Kirjoittaja Hilkka Niemelä''

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|1.12.2014
|
|Versio 1
|
|AdminMuseo
|-
|2.12.2014
|
|Nykyinen versio
|
|AdminMuseo
|}
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Malmivaara,_o.s._Hautala Hilma_}}