Juho Sinnemäki
Juho Sinnemäki (1866–1923)
| Juho Jaakonpoika Sinnemäki | |
| Maanviljelijä, herännäisvaikuttaja | |
| Syntynyt | |
| 11.7.1866 Lapua | |
| Kuollut | |
| 14.11.1923 Lapua | |
| Vanhemmat | |
| Jaakko Sinnemäki (1820–1893) | |
| Lapset | |
| Jussi Sinnemäki (1895–1958) | |
Juho Jaakonpoika Sinnemäki (1866 –1923) oli hellanmaalainen maanviljelijä, kunnallismies ja paikkakunnan keskeisimpiä herännäisvaikuttajia. Hän oli kirkkoneuvoston pitkäaikainen jäsen ja lautamies lähes kahden vuosikymmenen ajan.
Kotitalon viljelijä
Juho Sinnemäki syntyi yhteen Etelä-Pohjanmaan merkittävimmistä herännäistaloista. Talo oli kylän suurimpia ja tunnettu heränneiden kohtaamispaikka. Isä Jaakko Sinnemäki puolestaan oli paikkakunnan merkittävin herännäisvaikuttaja 1880–1890-luvuilla.[1]
Sivistyshenkinen isä laittoi Juhon Kirkonkylän kansakouluun, mikä ajan oloon oli vielä harvinaista. Sotapalveluksen hän suoritti Vaasan pataljoonassa. Oppikouluunkin nuorukaisen olisi periaatteessa ollut mahdollista mennä, mutta käytännössä se olisi tarkoittanut pappisuralle pyrkimistä. Ja Juholle oli valmistettu elämäntie kotitilalla.[2]
Isänsä kuoltua 1893 Juho sai puolet kotitalosta isännöitäväkseen. Kolmen vuosikymmenen aikana hän laajensi viljelyksiä ja hoiti taloaan huolellisuudella, täsmällisyydellä ja itse ensimmäisenä. Maataloustyöt olivat hänelle mieluinen elämäntapa. Vielä vanhempanakin, kun luottamustoimet veivät paljon hänen aikaansa, hän tapasi Lapualta kokouksista palattuaan mennä talon töihin.[3]
Sinnemäki otti osaa maatalouden uudistusrientoihin. Hänet valittiin suoviljely-yhdistyksen johtokuntaan sekä Lapuan maanviljelysyhdistyksen ensimmäiseen johtokuntaan vuonna 1900. Hän oli myös osakkaana Liuhtarin Keskimyllyssä.[4]
Herännäiskodin perinnön jatkaja
Herännäiskodin perintö viitoitti nuoren miehen elämää jo nuoresta pitäen. Vuonna 1887 hän meni naimisiin koko maakunnan tärkeimmän herännäisjohtajan Juho Malkamäen tyttären Kreetan kanssa, ja tuli näin entistä lujemmin vedetyksi herännäisyyden keskiöön. Sinnemäen Kustaa-veli nai vielä Kreetan sisaren Josefiinan, olivat suhteet Malkamäkeen hyvin tiiviit.[5]
Sinnemäestä tuli jo Jaakko-isännän aikana heränneiden vakinainen seurapaikka. Juhon aikana seurat kasvoivat entistä suuremmiksi. Seuravieraina olivat monesti Juho Malkamäki ja Wilhelmi Malmivaarakin. Vuonna 1901 Sinnemäessä pidettiin Herättäjäjuhlat.[6]
”Tässä kodissa on niin monta kertaa majaillut ystäviä ainakin kuudenkymmenen vuoden aikana, ja he ovat toivoneet jatkuvasti jälkeenpäin, etteivät nuo harjoitukset loppuisi. Ja näyttää nyt siltä, kun heidän toiveitansa ajattelee, että enemmän on annettu kuin on jaksettu toivoa”, Juho Sinnemäki itse kuvaili.[7]
Seurakunnan ja kunnan tehtävissä
Ison talon pidetystä herännäisisännästä tuli oman kylänsä johtohenkilö ja edusmies. Hän hoiteli kyläläisten asioita esimerkiksi käräjillä ja pankissa. Vuodesta 1901 lähtien hän oli kuolemaansa saakka Hellanmaan kansakoulun johtokunnassa.[8] Sittemmin hänet valittiin myös kansakoulujen yhteiseen johtokuntaan.[9]
Kirkkoneuvostoon Sinnemäki valittiin poikkeuksellisen nuorena, vain 31-vuotiaana 1897. Hän oli mukana myös Kustannusosakeyhtiö Herättäjässä sekä Karhunmäen kristillisen kansanopiston suunnittelutoimikunnassa ja sen johtokunnassa alusta saakka kuolemaansa asti 1914–1923.[10]
Lautamiehenä Sinnemäki istui lähes kaksi vuosikymmentä 1905–1923. Viimeisenä elinvuotenaan hänelle myönnettiin tästä tunnustuksena herastuomarin arvo.[11]
Erityisen lähellä Sinnemäen sydän olivat vähäosaisten asiat. Hän oli jäsenenä holhouslautakunnassa ja vaivaishoitolautakunnassa.[12] Vuosina 1904–1905 hän piti kotonaan väliaikaista vaivaismajaa ja oli 1906 mukana kätilön hankkimista pohtineessa toimikunnassa.[13]
Kun Lapualle perustettiin vuonna 1916 kunnanvaltuusto, Sinnemäestä tuli ensimmäisen valtuuston jäsen. Hänet valittiin myös kunnallislautakuntaan, raittiuslautakuntaan sekä Lapuan ja Nurmon paloapuyhdistyksen johtokuntaan. Vielä elämänsä viime vuosina hän kuului Lapuan kunnantalon rakennustoimikuntaan.[14]
Lapuan Säästöpankin hallitukseen hän kuului yli 20 vuotta sen perustamisesta 1901 lähtien.[15]
Koristelematon ja hyväsydäminen uskonmies
Juho Sinnemäki oli kookas, solakkavartaloinen ja korkeaotsainen herännäismies. Hänen luonteensa oli koristelematon ja jäykän oikeudenmukainen. Oikean ja väärän välillä hän veti vankkumattoman rajan, jossa ei ollut neuvotteluvaraa.[16]
Vaikka Sinnemäestä oli melkoisesti matkaa Lapuan kirkolle, hän oli erittäin ahkera kirkossakävijä.[17] Jokaisen päivänsä hän aloitti Raamatun lukemisella.[18]
Tiukkaan herännäishenkeen yhdistyi valistunutta uudistusmieltä. Sinnemäessä oli avarakatseisuutta sekä aineellisille että henkisille pyrkimyksille. Hän myös luki paljon hengellistä ja tietokirjallisuutta. Myöhempi Oulun piispa J. R. Forsman kirjoitti päiväkirjaansa Sinnemäen olevan ”oikean körttiläisisännän tyyppi”.[19]
Monessa kohden Sinnemäen luonne ja tavat muistuttivat hänen isäänsä Jaakko Sinnemäkeä.[20] Hän oli sopuisa ja isällisen huolehtivainen palkollisilleen. Isänsä tavoin hän tuli myös tunnetuksi laajasta hyväsydämisyydestään ja anteliaisuudestaan vähäosaisia kohtaan.[21]
Kokouksissa Sinnemäki ei puhunut paljon, käytti yleensä vain yhden puheenvuoron asian käsittelyn lopulla. Hänen arvostustaan kuitenkin kuvaa hyvin, että monta kertaa päätös oli hänen kantansa mukainen.[22]
Juho Sinnemäki sai Herättäjäjuhla-matkallaan Kalajokilaaksossa heinäkuussa 1923 keuhkopussintulehduksen, joka sairaalahoidosta huolimatta mursi terveyden vääjäämättä. Hän kuoli kotonaan 57-vuotiaana.[23]
Julkaisuhistoria:
| 2.7.2013 | Nykyinen versio | Teppo Ylitalo |
Viittaukset
1
Maunu Sinnemäki: Sinnemäki Juho. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto 1965. s. 711.
2
Kustaa Kujanpää:Juho Sinnemäki ja hänen kotinsa. Herättäjän talvikynttilät 1924. s. 14.
3
Sinnemäki 1965 s. 711.
4
Erkki Lehtinen: Lapuan historia 2. Lapuan kaupunki 1984. s. 318; Lehtinen 1984 s. 182.
5
Sinnemäki 1965 s. 711; Olavi Kares: Heränneen kansan vaellus. Suomen herännäisyyden elämää ja vaiheita noin v:sta 1880 v:een 1930 I. Werner Söderström osakeyhtiö, Helsinki 1941. s. 398.
6
Kujanpää 1924 s. 14; Kares 1941 s. 399.
7
Kares 1941 s. 393.
8
Sinnemäki 1965 s. 711; Lehtinen 1984 s. 489.
9
Vaasa 17.11.1923.
10
Sinnemäki 1965 s. 711; Lehtinen 1984 s. 835, 885; Vaasa 17.11.1923.
11
Sinnemäki 1965 s. 711.
12
Sinnemäki 1965 s. 711.
13
Lehtinen 1984 s. 445, 461.
14
Sinnemäki 1965 s. 711; Lehtinen 1984 s. 410, 424.
15
Sinnemäki 1965 s. 711; Lehtinen 1984 s. 333; Vaasa 17.11.1923.
16
Kujanpää 1924 s. 14.
17
Vaasa 17.11.1923; Kujanpää 1924 s. 14.
18
Sinnemäki 1965 s. 711.
19
Kujanpää 1924 s. 14; Sinnemäki 1965 s. 711.
20
Kares 1941 s. 398; Kujanpää 1924 s. 13�14.
21
Sinnemäki 1965 s. 711.
22
Sinnemäki 1965 s. 711.
23
Vaasa 17.11.1923; Kujanpää 1924 s. 15.