Lähdekoodi sivulle Volter Asplund

= Volter Asplund (1893–1932) =
{| class="wikitable"
| colspan="2" |Fritz Emil <u>Volter</u> Asplund
|-
| colspan="2" |Jääkärieverstiluutnantti, Lapuan Patruunatehtaan johtaja
|-
|Syntynyt
|-
| colspan="2" |8.3.1893 Vaasa
|-
|Kuollut
|-
| colspan="2" |20.4.1932 Lapua
|}
''Fritz Emil Volter Asplund (1893–1932) oli jääkärieverstiluutnantti, aseseppäkoulujen johtaja ja ampuja. Hän oli Lapualla Valtion Patruunatehtaan johtajana 1929–1932. Hänet surmattiin myrkyttämällä 39-vuotiaana.''

== Kauppiaanpojasta Saksan jääkäriksi ==
Volter Asplund syntyi Vaasassa kauppiasperheeseen. Kaupungin porvarissuvut olivat tiiviissä kosketuksissa toistensa kanssa. Niinpä vaimokin löytyi aikanaan toisen vaasalaiskauppiaan tyttärestä.[1]

Nuori Volter kirjoitti ylioppilaaksi 21-vuotiaana Kokkolan ruotsalaisesta yhteiskoulusta. Jo saman vuoden 1914 syksyllä hän aloitti opiskelut Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisessa osastossa. Osin varmasti jo ennestään tuttu toveriporukka löytyi Vaasalaisesta osakunnasta.[2]

Yliopisto-opiskelut eivät ehtineet edes ensimmäisen lukuvuoden loppuun, kun Asplund innostui ylioppilaspiireissä suosiota saavuttaneesta jääkäriliikkeestä. Hän matkasi helmikuussa 1915 Saksaan Pfadfinder-kurssille ja liittyi sen 1. komppaniaan. Syksyllä tuli siirto konekiväärikomppaniaan.[3]

Jääkärijoukossa Asplund yleni vuodessa gewehrführeriksi asti. Ensimmäisen maailmansodan rintamalla hän osallistui Misse-joen, Riianlahden ja Aa-joen taisteluihin. Kesällä 1917 hän osallistui Kovnossa Saksan armeijan konekivääriasemestarikurssille, mikä antoi jo viitteitä hänen myöhemmälle elämänuralleen.[4]

== Ase-asiantuntijana Suomen armeijassa ==
Joulukuussa 1917 hän johti Equity-laivalla matkannutta, aseita Suomeen kuljettanutta komennuskuntaa. Kun aselastin purkaminen Porin ja Uudenkaupungin seuduille epäonnistui, Asplund palasi laivan mukana Libauhun.[5]

Vuoden 1918 ensimmäisenä päivänä Asplund palasi Suomeen, ja hänet määrättiin konekiväärikouluttajaksi Vimpelin sotakouluun. Vapaussodassa hän osallistui Vaasan valtaukseen Vaasan suojeluskunnan päällikkönä ja komennettiin sitten maaliskuussa 1918 Vaasaan perustetun konekiväärikorjauspajan ja aseseppäkoulun johtajaksi.[6]

Sodan jälkeen Asplund siirtyi perustamaan asekorjauspajaa ja aseseppäkoulua Kuopioon. Joulukuussa 1918 hänestä tuli Vuoristoprikaatin esikunnan adjutantti ja osastopäällikkö sekä prikaatin aseupseeri 1919–1920. Vuonna 1920 alkoi yli neljän vuoden kausi Tampereen rykmentissä, ensin pataljoonan komentajana 1920–1924 ja sitten rykmentin talouspäällikkönä tammikuusta 1924 lähtien.[7]

Vuonna 1924 Asplund komennettiin Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin tutustumaan aseseppäkouluihin ja asetehtaisiin sekä laajemminkin kivääri- ja aseteollisuuteen. Vuoden 1925 alusta hän otti johtoonsa Aseseppäkoulun Helsingissä.[8]

Asplundista kasvoi aseteollisuuden asiantuntija, jota käytettiin 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä 1921, konekiväärikomitean jäsenenä ja varapuheenjohtajana 1924 sekä pikakiväärikomitean teknisen alaosaston puheenjohtajana 1924–1926.[9]

== Lapuan Patruunatehtaan johtaja ==
Vuonna 1927 Asplund meni sotakorkeakoulun sotateknillisen osaston kursseille. Sen päättyessä syksyllä 1929 hänet valittiin Valtion Patruunatehtaan johtajaksi Lapualle, kun edellinen johtaja Kosti Veltheim siirtyi Valtion Kivääritehtaan johtajaksi.[10]

Asplund muutti Lapualle vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa ja asettui patruunatehtaan alueelle johtajan virka-asuntoon.[11]

Lapualle tullessaan Asplund oli jo tunnettu ampuja. Patruunatehtaalla hän tuki voimakkaasti käyttöpäällikkö J. E. Matsaksen patruunakehitystyötä. Koeammuntoja ja tutkimuksia tehtiin valtaisa määrä. Parantunut laatu näkyi räjähdysmäisesti levinneenä maineena ampumakisojen ennätystulosten myötä.[12]

Asplund ajoi voimakkaasti myös patruunoiden viennin ulkomaille sekä tehtaan laajentamista. Vuosina 1930–1931 patruunatehtaalla tehtiin sen johdosta huomattavia laajennustöitä. Tuotantomäärä tuplaantui vuoteen 1932 mennessä kaksinkertaiseksi.[13]

Tehtaan teknisten saavutusten ansiosta Asplund ylennettiin toukokuussa 1930 everstiluutnantiksi.[14]

== Hyvän johtajan äkillinen kuolema ==
Huhtikuun 14. päivän iltana 1932 Asplund vietti koti-iltaa perheensä ja lankonsa agronomi Paul Westmanin kanssa pelaamalla korttia puoleenyöhön saakka. Seuraavana aamupäivänä hän sairastui korkeaan kuumeeseen, pahoinvointiin, päänsärkyyn ja rintakipuun. Samanlainen tauti oli iskenyt jo kolmisen viikkoa aiemmin, mutta helpottanut osittain.[15]

Tällä kertaa lähinnä keuhkokuumetta muistuttanut tauti kuitenkin vain yltyi. Kun hengenahdistus kävi vaikeaksi, Helsingistä lennätettiin happiaparaatti. Se toi kuitenkin vain hetkellistä helpotusta. Asplund kuoli tautiinsa 20.4.1932 puoli neljän aikaan aamulla.[16]

”Oli aivan uskomaton katsoa kun meidän hyvä johtaja kannettiin viimeistä kertaa paraatirapusta ulos ja vietiin kylmään kärryvajaan. Kukkia on kannettu ystäviltä kaiken iltapäivää joiden keskellä uskollisesti kaiken isänmaan velvollisuuden täyttäny ja hyvää kaikille tarkoittava hymy iloinen kasvoillaan johtajamme nukkuu”, kirjoitti vartija Iisakki Koivumäki vartiopäiväkirjaan.[17]

Vain 39-vuotiaana kuollut jääkärieverstiluutnantti haudattiin sukuhautaan Vaasan vanhalle hautausmaalle.[18]

== Myrkyttämistä ja maanpetoksia ==
Seuraavana vuonna kuolemaa alettiin tutkia myrkytysepäilyjen vuoksi. Vasta tammikuussa 1934 – 20 kuukauden kuluttua kuolemasta – suoritetussa ruumiin oikeuslääketieteellisessä tarkastuksessa ei ollut enää mahdollista saada selville tarkkaa kuolinsyytä, mutta lääkintöhallitus piti sangen todennäköisenä, että kuoleman oli aiheuttanut hänen nauttimansa voimakas myrkky.[19]

Poliisitutkimuksissa kävi ilmi, että Asplundien kotiapulainen Jenny Anttila oli tavannut tansseissa herra Steninä esiintyneen neuvostoliittolaisen asiamiehen ja rakastunut tähän. Anttila oli antanut Asplundille kaksi kertaa kaljaan sekoitettuna mieheltä saamaansa myrkkyä. Tarkoitus oli tehdä johtaja huonovointiseksi, jotta Anttila pääsisi käsiksi johtajan salaisiin liikekannallepanoasiakirjoihin, jotka Sten oli pyytänyt itselleen toimittaa. Surmaamistarkoitusta ei pystytty todistamaan.[20]

Vaasan hovioikeus tuomitsi Jenny Anttilan maanpetoksesta ja myrkytyksistä 15 vuodeksi kuritushuoneeseen. Lisäksi salaisten asiakirjojen luovuttamisen edesauttamisesta tuomittiin valtiopetokseen tähtäävän toiminnan edistämisestä lapualainen nuorimies 1,5 vuoden vankeusrangaistukseen.[21]

Asplundin myrkytyksen tutkimuksia ja oikeudenkäyntiä seurattiin ajan lehdissä tiiviisti. Örnulf Tigerstedt käsitteli sitä laajasti vuonna 1943 ilmestyneessä teoksessaan ''Vastavakoilu iskee. Suomen taistelu neuvostovakoilua vastaan 1919-1939''. Vuonna 1981 ilmestyi Pentti Pirhosen aiheeseen liittyvä romaani ''Arsenikkia Lapuan patruunatehtaalla.''

Antti Tuuri kirjoitti Asplundin surmasta näytelmän ''Punakantiset kirjat.'' Lapuan Harrastajanäyttelijät esitti sen kantaesityksenä autenttisilla paikoilla Vanhan Paukun Kulttuurikeskuksen pihamaalla kesällä 2003.

==== Julkaisuhistoria: ====
{| class="wikitable"
|2.10.2012
|
|Versio 1
|
|Teppo Ylitalo
|-
|4.10.2012
|
|Nykyinen versio
|
|Teppo Ylitalo
|}

= Viittaukset =
1

Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön sotahistoriallisen toimiston julkaisuja 4. Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo 1938. s. 25; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen laitoksen julkaisuja 14. Jääkäriliitto ry, Helsinki 1975. s. 67.

2

Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938 s. 25; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

3

Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938 s. 25; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

4

Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938 s. 25; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

5

Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938 s. 25; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

6

Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938 s. 25; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

7

Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938 s. 25; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

8

Puolustusvoimiemme upseeristo 1929. Toim. L. J. Aalto, J. S. Wallden, Y.S. Hämeen-Anttila. Akateeminen kustannusosakeyhtiö, Helsinki 1929. s. 27; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938 s. 25; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

9

Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938 s. 25; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

10

Martti V. Terä: Lapuan patruunatehdas 1923-1963. Helsinki 1963. s. 31; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

11

Terä 1963 s. 31-32; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938 s. 25; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

12

Terä 1963 s. 31-32.

13

Terä 1963 s. 32-33.

14

Terä 1963 s. 33; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938 s. 25; Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

15

H. Lahdensuon lääkärintodistus 27.12.1933 ja Lääkintähallituksen lausunto maaliskuussa 1934. VD 651/254 1934. KA.

16

H. Lahdensuon lääkärintodistus 27.12.1933 ja Lääkintähallituksen lausunto maaliskuussa 1934. VD 651/254 1934. KA.

17

Lapuan patruunatehtaan vartiopäiväkirja. VD 651/254 1934 s. 250-251. KA.

18

Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 s. 67.

19

Lääkintähallituksen lausunto maaliskuussa 1934. VD 651/254 1934. KA.

20

Vaasan hovioikeuden pöytäkirja ja kuulustelupöytäkirjat. VD 651/254 1934. KA.

21

Vaasan hovioikeuden pöytäkirja 18.5.1934. VD 651/254 1934. KA.
[[Luokka:Henkilöt]]
{{DEFAULTSORT:Asplund Volter_}}