Esko Annala
Esko Annala (1920–2001)
| Esko Johannes Annala | |
| Tekstiilitehtailija, talousvaikuttaja | |
| Syntynyt | |
| 17.11.1920 Lapua | |
| Kuollut | |
| 22.2.2001 Lapua | |
Esko Johannes Annala (s. 17.11.1920 Lapua – k. 22.2.2001 Lapua) oli lapualainen tehtailija ja talousvaikuttaja. Palveltuaan II maailmansodassa SS-miehenä hän oli vuosina 1945–1986 kahden tekstiiliyrityksen toimitusjohtajana. Hänellä oli lukuisia talouselämän luottamustehtäviä mm. Lapuan sähköyhtiön puheenjohtajana. Lapuan kauppalanhallitukseen hän kuului 1968–1970.
Tehtaan poika koulussa
Esko Annala syntyi tehtailijaperheeseen. Isä Juho Annala pyöritti Lankilankoskella huopatehdasta, jonka oli perustanut yhdessä kauhavalaisen Jaakko Kujanpään kanssa.[1]
Yrittäjän arki tuli tutuksi jo koulupoikana, sillä koulunkäynnin loma-aikoina täytyi käydä auttamassa huopatehtaalla.[2]
Kansakoulun jälkeen Esko aloitti Lapuan yhteiskoulussa 1931 ja kirjoitti ylioppilaaksi välirauhan aikana 1941.[3]
SS-miehenä ja Suomen sissinä
Talvisodan syttyessä Annala oli vielä koululainen. Sodan aikana hän kuului Lapuan suojeluskunnan desanttitorjuntajoukkueeseen.[4]
Kesällä 1941 innokas uunituore ylioppilas otti pestin Saksan armeijaan kahdeksi vuodeksi. Hän taisteli SS-divisioona Wikingin joukoissa Saksan itärintamalla gefreiterina ja haavoittui 30.7.1941 Ukrainassa. Vuonna 1942 hänet komennettiin 11 muun suomalaisvapaaehtoisen kanssa Suomeen, jossa tehtävänä oli kaukopartiotoiminta suomalaisten ja saksalaisten muodostaman yhteisosaston puitteissa Itä-Karjalassa, Pääjärvellä, Kantalahdella ja Muurmanskin suunnalla.[5]
Alkuvuonna 1943 Annala kävi Itävallassa kahden kuukauden mittaisen saksalaisen aliupseerikoulun ja ylennettiin rottenführeriksi.[6]
Kahden vuoden komennuksen jälkeen hän palasi Suomeen, mutta saikin yllättäen uuden määräyksen Saksan armeijan upseerikouluun. Kun halu paloi kuitenkin Suomen armeijaan, hän haki vapautusta hakeutumalla Suomen reserviupseerikouluun Niinisaloon. Hän kävi heinäkuun alussa 1943 alkaneen kurssin nro 57.[7]
Valmistuttuaan upseeriksi jouluun 1943 mennessä Annala komennettiin joukkueenjohtajaksi sissitoimintaan Tuoppajärven ja Röhöjärven välikannakselle Vienan Karjalaan. Erämaasota muuttui venäläisten suurhyökkäyksen myötä 9.6.1944 viivytystaisteluiksi ja asemasodaksi.[8]
Syksyllä 1944 alkoi vielä sota entistä kotiarmeijaa Saksaa vastaan. ”Kummalliselta tuntui ainakin allekirjoittaneesta ryhtyä taisteluihin saksalaisia vastaan, joiden rinnalla oli 2 vuotta sotaa käyty yhteistä vihollista vastaan ja joiden kanssa muutenkin oli tottunut aseveljenä olemaan. Monta erityisen hyvää ystävääkin oli saksalaisten joukosta löytynyt. Omaa lippua oli kuitenkin seurattava äkkinäisten käännösten ja mullistuksienkin aikana”, hän muisteli.[9]
Sota-ajan ansioista Annalalle myönnettiin VR 4 mk sekä kolme saksalaista kunniamerkkiä. Hänet ylennettiin yliluutnantiksi vuonna 1968.[10]
Tekstiilitehtailija ja toimitusjohtaja
Tehtailija Juho Annala oli kuollut jo ennen sotia. Lankilankosken huopatehtaan johtoon tuli sen jälkeen Eskon setä Köpi Annala.[11]
Köpi Annalankin kuoltua 1947 johtajantehtävät sai Esko Annala vain 26-vuotiaana. Hän johti vuonna 1960 Lankilankoski oy:ksi muutettua yhtiötä aina vuoteen 1977. Yritys keskittyi lähinnä karstalankakehruuseen.[12]
Juho Annala jätti jälkeensä myös toisen yrityksen: värjäämön ja pesulan. Esko Annala muodosti Erkki-veljensä kanssa tästä Värikutomo oy:n vuonna 1944. Hän toimi yrityksen toimitusjohtajana 1945–1986.[13]
Värikutomon päätuotteita olivat mm. Suomen armeijalle ja Suomen punaiselle ristille toimitetut peitehuovat. Yrityksen palveluksessa oli laajimmillaan noin 120 henkilöä.[14]
Talouselämän vaikuttaja
Oman yrityksen lisäksi Annalan taloudellisia ja yhteiskunnallisia taitoja hyödynnettiin myös muualla. Hän toimi KOP:n Lapuan konttorin valvojana vuodesta 1951 kolmen vuosikymmenen ajan. Vakuutusyhtiö Pohjolan Seinäjoen konttorin valvojana hän oli vuodesta 1962.[15]
Lapuan sähkö oy:n hallituksen jäsenenä Annala oli vuodesta 1965 neljännesvuosisadan ajan, näistä kahdeksan vuotta puheenjohtajana. Menestyksellisestä toiminnasta kiitollisena sähköyhtiö maalautti hänestä vuonna 1993 Ritva Oksasella muotokuvan.[16]
Vuonna 1964 oli perustamassa Simpsiö oy:tä, joka osti Hotelli Lapuan talon, kirjapainotalon ja Kivikuppilan ja kunnosti ne uutta toimintaa varten. Hän oli myös yhtiön hallituksen jäsen.[17]
Annala kuului vuodesta 1964 Etelä-Pohjanmaan kauppakamarin talousvaliokuntaan ja osallistui myös Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahaston toimintaan.[18]
Kuntapolitiikkaan Annala ei lähtenyt enemmälti mukaan. Hän oli kuitenkin Lapuan kauppalanhallituksen jäsenenä 1968–1970. Lisäksi hän osallistui useiden lautakuntien toimintaan, pisimpään työvoimalautakunnan ja nimistötoimikunnan työhön. Hän oli myös vero- ja kirjastolautakuntien jäsen.[19]
Laaja-alainen kulttuurin ja musiikin ystävä
Esko Annala oli laaja-alainen persoona, jolla riitti mielenkiintoa moniin harrastuksiin. Hän oli Lapuan rotaryklubin perustajajäsen vuodesta 1951 ja järjesti vuosikymmenestä toiseen aikaa sen viikoittaisille kokoontumisille.[20]
Toinen sydämenasia oli reserviupseeri- ja sotainvaliditoiminta. Annala kuului Lapuan reserviupseerikerhoon vuodesta 1945 ja toimi sen hallituksessa 1980–1985.[21]
Annala oli innokas matkustaja. Monesti reissut olivat yhdistettyjä liike- ja virkistysmatkoja. Toisaalta hän arvosti kotiseututyötä ja kuului pitkään Lapua-Säätiön ja Lapuan paikallisradio oy:n hallituksiin. Sekä kotipitäjässä että laajemmaltikin hän oli ahkera valokuvaaja ja kaitafilmaaja.[22]
Keskeisiä itseilmaisun keinoja olivat haitarinsoitto ja kirjoittaminen. Annala kirjoitti erityisesti sota-aiheista sotakirjoihin sekä veteraanien ja reserviläisten julkaisuihin. Hän oli lukumies ja luki paljon vieraskielistä kirjallisuutta kehittääkseen kielitaitoaan. Annala oli myös innokas penkkiurheilija.[23]
Esko Annala kuoli Lapuan terveyskeskuksessa 80-vuotiaana.[24]
Julkaisuhistoria:
| 2.7.2012 | Nykyinen versio | Teppo Ylitalo |
Viittaukset
1
Vaasa 16.11.1965.
2
Lapuan Sanomat 13.11.1980.
3
Lapuan oppikoulut. Lapuan yhteiskoulu�yhteislyseo 1904�1974, Lapuan maanviljelyslyseo 1915�1926, Lapuan keskikoulu 1959�1964, Kiviristin yhteiskoulu 1964�1974, Tiistenjoen yhteiskoulu 1962�1974, Lapuan lukio 1974�1979. Lapuan kaupunki 1984. s. 188.
4
Puolesta kansan ja maan. Sotien 1939-1945 lapualaiset rintamanaiset ja sotaveteraanit. Toim. Johannes Hippolin, Eino Autio, Jaakko Ikola ja Paavo Maunula. Lapuan sotaveteraanit ry 1987. s. 41.
5
Yliluutnantti Esko Annala: Armeijan vaihto-operaatio kesällä 1943. Teoksessa Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 15-16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.
6
Annala 1991 s. 17.
7
Annala 1991 s. 16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.
8
Annala 1991 s. 16; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan Sanomat 27.2.2001.
9
Annala 1991 s. 16.
10
Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Puolesta kansan ja maan 1987 s. 41; Lapuan Sanomat 27.2.2001.
11
Esko Annala: Annala Kustaa Albert. Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Seinäjoki 1963. s. 34; Lapuan Sanomat 27.2.2001.
12
Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001.
13
Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188.
14
Vaasa 16.11.1965; Ilkka 22.1.1969; Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188.
15
Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapuan Sanomat 5.4.1962, 27.2.2001.
16
Lapuan Sanomat 18.3.1993, 27.2.2001.
17
Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 158; Vaasa 17.11.1970.
18
Vaasa 17.11.1970.
19
Lapuan Sanomat 27.2.2001; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.
20
Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapuan Sanomat 27.2.2001.
21
Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.
22
Lapuan Sanomat 13.11.1980, 27.2.2001; Lapuan oppikoulut 1984 s. 188; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.
23
Lapuan Sanomat 13.11.1980, 27.2.2001; Lapualaiset reserviupseerit 1917-1991 s. 32.
24
Lapuan Sanomat 27.2.2001.