Herman Ikola

Helemistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Herman Ikola (1905–1957)

Herman (Hermanni) Ikola
Pankinjohtaja, kunnallismies
Syntynyt
14.9.1905 Lapua
Kuollut
13.1.1957 Lapua
Vanhemmat
Juho Ikola (1881–1927)

Sofia Ikola, o.s. Koski (1881–1927)

Sisarukset
Paavo Ikola (1914–1980) Elisabeth Ikola (1908–1914) Niilo Kustaa Ikola (s.1910) Susanna Ikola (1912–1913) Maria Johanna Ikola (s. 1916) Vilho Jaakko Ikola (1919–1922) Selma Sofia Ikola (1921–1921) Aili Katri Ikola (s. 1922) Yrjö Ikola (1924–1924)

Aiheeseen liittyvät otsikot

Jaakko Ikola: Kun Hallbergin Maria lauloi Iitin Tiltua ja tanssi polkkaa niin paimenet heräsivät

Herman Ikola (1905–1957) oli lapualainen pankinjohtaja ja kunnallismies. Hän oli kirkkoneuvoston jäsen, kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja ja presidentin valitsijamies vuonna 1950. Lapuan Osuuskassaa hän johti lähes kaksi vuosikymmentä.

Kotitilan isäntä ja isähahmo

Herman Ikolan syntymäkoti oli maatalo Lapuan Härsilänkylässä. Perheen vanhimpana poika hänen varalleen oli laskettu kotitilan jatkaminen. Sen vuoksi yhteiskoulukaan ei tullut ajankohtaiseksi, vaan sinne menivät nuoremmat sisarukset.[1]

Aikuistumisen suunnitelmat saivat vauhtia järkyttävällä tavalla, kun perheestä kuolivat isä ja äiti kahden viikon välein syyskuussa 1927. Vasta 22-vuotias esikoinen joutui ottamaan nyt vastuun maatalosta ja sisaruksistaan, joista nuorimmainen oli vasta viiden.[2]

Herman Ikola jatkoi kotitilan isännöimistä elämänsä loppuun saakka.[3]

Laajentuvan osuuskassan johtaja

Maanviljelys sai vuonna 1931 rinnalleen sivutyön, kun Ikola lupautui Alapään Osuuskassan kassanhoitajaksi. Se oli nuorten tarmokkaiden isäntien hommaa, joka sopi hänelle erittäin hyvin.[4]

Syksyllä 1939 Osuuskassan toiminta laajennettiin kattamaan koko pitäjä. Se otti nimekseen Lapuan Osuuskassa, ja toimitila vaihtui Ikolan makuukamarista Sähköyhtiön taloon. Ikolasta tuli muutoksen yhteydessä Lapuan Osuuskassan ensimmäinen toimitusjohtaja. Tässä tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka.[5]

Osuuskassan kehitys oli Ikolan kaudella nopeaa. Menestyksen merkiksi nousi vuonna 1954 uusi hulppea toimitalo Kauppakadulle.[6] Ikola oli mukana myös Etelä-Pohjanmaan osuuskassaliiton johtokunnassa.[7]

Oman toimen ohella Herman Ikola oli myös Lapuan kunnan eläinvakuutusyhdistyksen toiminnanjohtajana 1934–1948.[8]

Kunnan ja seurakunnan luottomies

Kodinperintönä Ikola oli saanut vankan heränneen vakaumuksen. Sen parista hänet keksittiin vuonna 1928 kirkkoneuvoston jäseneksi. Hän oli vasta 23-vuotias ja poikkeuksellisen nuori seurakunnalliseen luottamustoimeen. Siitä muodostui lähes koko elämän mittainen tehtävä.[9]

Vuonna 1946 Ikola äänestettiin kunnanvaltuustoon ja nousi sen varapuheenjohtajaksi. Vuoden 1950 presidentinvaaleissa hän sai valtakirjan presidentin valitsijamieheksi.[10]

Laajemman pohjan poliittiselle vaikuttamisesta antoivat Lapuan Kansallisseuran puheenjohtajuus sekä Kansallisliiton piiritoimikunnan työvaliokunnan jäsenyys. Ikola oli myös Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaana.[11]

Talouden asiantuntijana Ikolaa pyydettiin paljon monen järjestön ja yrityksen tilintarkastajaksi. Siihen hän myös mieluusti suostui. Haavoittuminen jatkosodassa johti hänet perustamaan Etelä-Pohjanmaan sotainvalidien piirijärjestöä ja Lapuan alaosastoa.[12]

Körttiläinen laulumies

Herman Ikola säilytti kotoa omaksumansa herännäistavat. Hänet nähtiin usein seuroissa sanan parissa ja virsiä veisaamassa.[13]

Musiikki oli muutenkin Ikolan sydäntä lähellä. Hänen komea äänensä kaikui monesti Lapuan kirkkokuorossa ja Alapään sekakuorossa.[14]

Kun Lapuan Aseveljet hankkivat syksyllä 1942 omistukseensa paikallislehti Lapuan Sanomat, Ikola tuli valituksi sen julkaisutoimikuntaan. Siinä tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka.[15]

Huumori kantoi läpi koettelemusten

Ikolan elämänpolkua reunusti monia suuria varjoja. Siinä missä vanhempien menettäminen raastoi sydäntä, sota kävi kehon päälle. Ikola haavoittui 16.8.1941 Kuokkaniemessä kranaatinsirpaleesta jalkaansa. Vamma ei estänyt liikkumista, mutta jalka vaati jonkinlaista tukea. Kävelykepin virkaa sai hoitaa polkupyörä, jota Ikola sittemmin jatkuvasti talutti kävelymatkoillaan.[16]

Lopulliseksi koettelemukseksi tuli syöpä, joka oireili ensi kerran vakavammin kesällä 1953. Elokuussa 1956 Ikola leikattiin Helsingissä. Sinne valmistautuessaan hän alleviivasi rukouskirjastaan sanat: ”Tyydyn jättämään, Isä, elämäni Sinun käsiisi …”[17]

Leikkauksesta ei kuitenkaan ollut apua, vaan kunto heikkeni nopeasti.[18] Ikola siirtyi jouluksi kotiin, jossa hän tammikuun puolivälissä kuoli.[19]

Kovan elämän läpi Ikolaa kuljetti suuri positiivinen elämänasenne ja huumorinlahja. Sillä ”hän kykeni valamaan lähimmäistensä vaikeuksiinkin uskoa, josta monet muistavat häntä vilpittömällä kiitollisuudella.”[20]

Työn ja toimen miehenä tunnetun Ikolan hautajaiset muodostuivat Lapuan Sanomien arvelujen mukaan ”eräiksi suurimmista surujuhlista, mitä Lapualla yleensä koskaan on pidetty”.[21]

Julkaisuhistoria:

29.6.2013 Nykyinen versio Teppo Ylitalo

Viittaukset

1

Lapuan oppikoulut 1955. Lapuan kunta. s. 50�51.

2

Ylistaron Kaukosen sukua 1600�2008. Ylistaron Kaukosen sukuseura 2008. s. 18.

3

Lapuan Sanomat 8.9.1955, 17.1.1957.

4

Aaro Jalas: Järki mukana. Lapuan Osuuspankki 1904�2004. Lapuan Osuuspankki 2004. s. 46

5

Jalas 2004 s. 55-56; Lapuan Sanomat 8.9.1955, 17.1.1957.

6

Jalas 2004 s. 76.

7

Vaasa 14.10.1955.

8

Yhteistoiminnan väkeä. Pellervolaisen osuustoimintatyön tekijöitä. Pellervo-Seura, Helsinki 1950. s. 58; Vaasa 14.10.1955, 14.1.1957.

9

Lapuan Sanomat 8.9.1955, 17.1.1957.

10

Lapuan Sanomat 8.9.1955, 17.1.1957.

11

Vaasa 14.10.1955, 14.1.1957.

12

Lapuan Sanomat 8.9.1955; Vaasa 14.10.1955.

13

Lapuan Sanomat 8.9.1955.

14

Lapuan Sanomat 8.9.1955, 17.1.1957.

15

Teppo Ylitalo: Lapuan kirjallinen historia. Lapuan kaupunginkirjasto, Lapuan tuomiokirkkoseurakunta, Lapuan Sanomat 2012. s. 127.

16

Jalas 2004 s. 65; Puolesta kansan ja maan. Sotien 1939�1945 lapualaiset rintamanaiset ja sotaveteraanit. Lapuan sotaveteraanit ry, Lapua 1987. s. 78.

17

Jalas 2004 s. 82; Vaasa 20.1.1957.

18

Jalas 2004 s. 82.

19

Lapuan Sanomat 17.1.1957.

20

Lapuan Sanomat 8.9.1955, 17.1.1957. Lainaus jälkimmäisestä.

21

Lapuan Sanomat 23.1.1957; Vaasa 20.1.1957.