Juho Kustaa Paavola

Helemistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juho Kustaa Paavola eli Kriivarinmäki (1820–1895)

Juho Kustaa Paavola eli Kriivarinmäki
Kyläkirjuri, viisunikkari
Syntynyt
23.12.1820 Lapua
Kuollut
25.6.1895 Lapua

Juho Kustaa Paavola eli Kriivarinmäki (1820–1895) oli lapualainen kyläkirjuri, viisunikkari ja pienpainatteiden tekijä. Hänet tunnetaan paremmin Paavolan kriivarin nimellä.

Maanviljelystä vierastava talonpoika

Juho Kustaa Paavola syntyi Lapuan Tiistenjoella Yli-Paavolan taloon. Isän kuoleman jälkeen kotitalo jaettiin kahtia vuonna 1850. Alkuperäisen Yli-Paavolan sai isännöitäväkseen nuorempi veli Matti Kustaanpoika, kun taas Juho Kustaa perusti omasta osastaan uuden, isännän nimeä kantaneen Juhanneksen tilan.[1]

Juhanneksen tuore isäntä rakennutti oman talonsa vanhan Yli-Paavolan yläpuolelle. Maanviljelys ei kuitenkaan ollut millään tavalla hänen kutsumuksensa. Jo parin vuoden kuluttua Juhannes liitettiin yhdysviljelykseen vanhan kotitalon kanssa.[2]

Juho Kustaan talosta tehtiin 1860-luvulla Kriivarinmäki-niminen torppa. Senkään viljelys ei oikein ottanut onnistuakseen, ja se muuttui 1870-luvulla mäkitupalaismökiksi.[3] Omien peltojen sijaan elantoa toivat työt päivämiehenä ja rautateillä.[4]

Lopulta perhe päätyi 1880-luvulla Lapuan Kirkonkylään, josta ostettiin Litzellin talo. Kun se periytyi Kustaa-pojalle, hankittiin vielä vanhuuden asunto viimeistään vuonna 1885 Pleunan talosta Lapuan- ja Nurmonjokien yhtymäkohdassa.[5]

Paavolan kriivari

Maanviljelyksen sijaan Juho Kustaan innostus paloi kirjallisille harrastuksille. Niiden ansiosta hänet tunnettiinkin parhaiten Paavolan kriivarin nimellä. Varhaisempina vuosina hän signeerasi nimensä ruotsinkielisessä muodossa Joh. Gus. Paavola.[6]

”Kun olin nuori, ei kunnassamme ollut vielä minkäänlaista koulua. Itsepä opettelin kirjoittamaan Raamatun kanteen; noesta ja maidosta tein mustetta ja teeren sulka oli kynäni”, kriivari muisteli vanhoilla päivillään.[7]

Juho Kustaa Paavola toimi paikallisena kyläkirjurina ja laati kaikenlaisia asiakirjoja niitä tarvitseville. Hänen käsialansa ja oikeinkirjoituksensa kehittyivät ajan myötä. Jälkipolville on säilynyt muistitieto tuomarin lausunnosta, jonka mukaan hänestä tulisi vähällä koulutuksella vaativatkin mitat täyttävä kirjuri.[8]

Omiakin kirjoituksia kriivari laati. Hän kirjoitteli ja kustansi pieniä painotuotteita, joita sitten kaupitteli taloihin.[9] Kirjoituksia on säilynyt kuitenkin hyvin vähän.

Tunnetuin Paavolan kriivarin teksti lienee viisu, jonka hän teki huhtikuussa 1885 surmatun Maija-tyttärensä muistoksi. Vuonna 1892 hän painatti muutaman sivun mittaisen kirjoituksen Lapuan seurakunnan keskeisistä tapahtumista vuodesta 1800 lähtien.[10]

Leikkisä körttiläinen

Paavolan kriivari oli Vihtori Latvamäen keräämän muistitiedon mukaan ”tasamittainen, eräitten mukaan pienehkö, suoranenäinen ja keskitumma sekä lisäksi puhelias, mukava ja laadullinen mies.”[11]

Kriivari tuli herätykseen Nils Gustav Malmbergin julistuksesta ja omaksui körttiläisen vakaumuksen. Hänen talossaan pyhitettiin sunnuntait ja kriivari itse luki tekstit ja luki saarnan ellei kirkkoon päästy. Viinaksia hän silti nautiskeli ajan tavan mukaan.[12]

Ihmisten muistissa säilyi kriivarin näkyvimpänä luonteenpiirteenä hänen hyväntahtoinen leikkisyytensä. Kun hän oli eräässä Haapakosken talossa päivämiehenä, löytyi syömäpöydässä perunain alta keittynyt sammakko. ”Lihako teillä ala pannahan ja pärnät päälle”, kriivari veisteli. ”Siinä on tullu emännelle vahinko, ei ny huali puhua mitää. Tuas on kakskymmentä kopeekkaa suuntukuksi”, isäntä pyysi. Tähän kriivari: ”Pirä rahas, en minä piankaan malta olla sanomata.”[13]

Kriivari oli tunnettu myös hyväntahtoisuudestaan. Vaikka kirjoitustyöllä oli taksansa, saattoi niistä joskus selvitä kestityksellä tai pelkällä kiitoksellakin. Joku saattoi tästä hyväntahtoisuudesta pyrkiä hyötymäänkin. Pelkkää lämpöä ei kriivarinkaan mielessä silti ollut. Suuttuessaan häntä on luonnehdittu ankaraksi.[14]

Kriivarinmäen nimellä kulkeneen Paavolan kriivarin elämän päätti rintatauti juhannuksena 1895.[15] Häneltä jäi yksitoista lasta, joista kahdeksan eli aikuisikään. Myös pari vuotta ennen avioitumista syntynyt vaimon avioton poika Yrjö Kustaa piti tiettävästi kriivaria isänään.[14]

Julkaisuhistoria:

19.11.2012 Nykyinen versio Teppo Ylitalo

Viittaukset

1

Reino Kallio: Talollisia ja tilattomia. Tiistenjoen Paavola ja sen tytärkylät 1554-2004. 2006. s. 49.

2

Kallio 2006 s. 51.

3

Kallio 2006 s. 51.

4

Vihtori Latvamäki: Paavolan kriivari. Teoksessa Kyrönmaa VII. Vanhaa ja uutta Lapuaa. Etelä-Pohjalaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja, Helsinki 1950. s. 229, 231.

5

Kallio 2006 s. 51; Latvamäki 1950 s. 231.

6

Latvamäki 1950 s. 228-229.

7

Latvamäki 1950 s. 228-229.

8

Latvamäki 1950 s. 230.

9

Kallio 2006 s. 51, 108�109.

10

Latvamäki 1950 s. 232-239; Kallio 2006 s. 151-152.

11

Latvamäki 1950 s. 228-229.

12

Latvamäki 1950 s. 231; Kallio 2006 s. 51.

13

Latvamäki 1950 s. 229.

14

Latvamäki 1950 s. 230.

15

Haudattujen luettelo 1895. Lapuan kirkonarkisto.