Kauppakatu

Helemistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ennen 1950-lukua

Lapuan Kauppakatu.jpg

Lapuan vähittäiskauppaa hallitsivat 1910-luvulta 1970-luvulle Kauppakatu ja kyläkaupat. On kuitenkin muistettava, että vielä 1950-luvulle asti monet elivät osittaisessa omavaraistaloudessa. 1910-luvun jälkipuolen elintarvikepula, 1930-luvun alun syvä pula-aika sekä 1940-luvun säännöstelytalous pakottivat ihmiset omavaraisiksi. Tällaisissa oloissa kansalla ei juuri ollut ostovoimaa. 1930-luvun loppupuoli oli sitä vastoin vaurastumisen aikaa kuten myös 1950-luku. Yleinen elintason nousu nosti Kauppakadun siihenastisen historian kirkkaimpaan kukoistukseen.[1]

Kauppakatu ei ollut ennen kaavoitusta varsinaisesti edes katu vaan maantie. 1960-luvun loppupuolelle saakka Lapuan läpi kulki liikenne Vaasaan, tuoden Kauppakadun liikkeiden asiakkaiksi runsaasti Järviseudun väkeä. Seinäjoki ei myöskään ollut selkeästi ohittanut Lapuaa kaupan volyymissa.[2]

Vilkas kauppakeskittymä

1940-1960-luvuilla Kauppakadulla oli liikeyrityksiä vieri vieressä. Kirkonkylän modernisoitumista henki muun muassa vuonna 1955 rakennettu uusi kivinen kauppatalo, jossa toimi Väinö Toivosen sekatavarakauppa aina 1990-luvulle saakka. Toivosen kaupasta seuraavana Paukulle kuljettaessa sijaitsi Lapuan Osuuskaupan puinen päämyymälä.[3] Vuonna 1904 Lapualle oli päätetty perustaa ”kauppaosuuskunta”, jonka ensimmäinen myymälä sijaitsi Kosolan talon kylänpuoleisessa nurkkauksessa. Sieltä kauppa muutti kauppias V. Antilan hirsiseen makasiiniin jo vuonna 1906.[4] Puinen rakennus korvautui 1970-luvulla uudella tavaratalolla.[5]

Seuraavaksi Patruunatehtaan suuntaan kuljettaessa olivat Hissan talo sekä Lapuan Osuusmeijeri. Tämän jälkeen tuli Virtasen talo, jossa oli aikojen saatossa monia pikkuliikkeitä. Virtasen talon vieressä sijaitsi Pyhälahden talo ja valokuvaamo. Nelinin talo sijaitsi Pyhälahden talon vieressä. Se peruskorjattiin vuonna 1919 Lapuan KOP:n tiloiksi ja purettiin vuonna 1968 betonielementti-kerrostalon tieltä. Viimeisenä ennen rautatiesiltaa olivat Heikkilän ja Lahdensuon kauppatalot, Heikkilän talossa oli matkustajakoti 1940-luvulla, alakerrassa Laakson kultasepänliike ja pihan perällä myös yleinen sauna.[6]

1960-luvulla Lahdensuon talossa toimi Aarla-vaatekaupan viimeisin ja kukoistavin toimipiste. Aarla perustettiin 1935, ja 1960-luvulla se oli kasvanut Lapuan suurimmaksi naistenvaateliikkeeksi. Aarlalla oli myymälä myös Seinäjoella ja leipomo Lapualla. Rautatiesillan alikulun toiselta puolelta löytyi Lapua-kerho, joka purettiin 1990-luvulla. Lapua-kerhon naapurissa sijaitsi kunnanlääkärin virkatalo. 1990-2000-luvuilla siinä toimi Päivärannan päiväkoti. Toisella puolen tietä sijaitsi Latomäen sähköliike.[7]

Alikulun jälkeen Kauppakadun ja Asemakadun kulmauksessa sijaisi 1920-1950-luvuilla useita kauppapuutaloja, Gulfin huoltoasema ja Kivikuppila, jossa sijaitsi muun muassa elokuvateatteri Kino Tapio. Alueen ilme muuttui, kun joukko yrittäjiä perusti Simpsiö Oy:n, joka osti KOP:lle 1930-luvulla päätyneet rakennukset ja rakennutti vanhaan kirjapainotaloon tilat Alkoholiliikkeelle, uudisti Hotelli Lapuan ja laajennutti Kivikuppilaan tilat Poliisilaitokselle. Hotelli Lapua lopetti toimintansa 1980-luvun lopulla, kun Lapualle rakennettiin uusi hotellitalo.[8]

Seuraavaksi Kosolan risteystä kohti siirryttäessä tuli Laajan liikerakennus. 1900-luvun alussa Vasemmiston erottua Lapuan Osuuskaupasta, päätettiin Lapuan työväentalossa perustaa vuonna 1908 kuluttajaväestön etuja palveleva Työväen Osuuskauppa r.l., Lapua. Osuuskauppa osti vararikkoon menneen kauppias Hellsbergin kauppakartanon varastoineen ”Lapuan kirkonkylän parhaalta paikalta”. Kaupankäynti alkoi vuonna 1909. Kaupan nimi muuttui Osuusliike Laajaksi vasta vuonna 1939.[9] Ol. Laajan päämyymälä korvautui 1960-luvun lopulla uuden tavaratalon tieltä. Vuonna 1967 avattu Centrumin tavaratalo edusti 1960-luvun rationalismia. Se oli 1960-luvulta 1980-luvulle Lapuan hienoimpia liikkeitä, joissa sijaitsivat myös ravintola ja disko.[10]

Laajan vieressä sijaitsi Keskon osuusliike Maanviljelijäin Oy. Nimensä mukaisesti se oli erikoistunut maatalouden ammatinharjoittajien palvelemiseen, mutta elintarvike- ja rautakauppa kasvoi jatkuvasti kirkonkylän rakentamisen myötä. Maanviljelijäin Oy ajautui 1970-luvulla kireässä kauppakilpailussa konkurssiin ja kauppatalo purettiin 1970-luvulla Tähkämarketin tieltä. Tähkämarket muutti hotelli Kantarelliksen viereen vuonna 1986. Tähkämarketin tiloissa toimi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Vaatehuone.[11]

Meijeriä vastapäätä sijaitsi 1930-40-luvuilla Liisa Viitalan ompelimo. Samalle paikalle rakennettiin myöhemmin Haapamäen tekstiilitalo. LOK:n päämyymälää vastapäätä, entisen Sampolan asuntolan paikalla, toimi vuonna 1956 rakennettu Hotelli-ravintola Sampola. Sen vieressä sijaitsi Lapuan Osuuskassa, jonka uudisrakennus valmistui Kauppakadulle vuonna 1954. Kosolan risteyksestä kehittyi 1950-luvulla lapualaisen pankkitoiminnan ydin: siellä sijaitsivat Lapuan Säästöpankin ja SYP:n uudisrakennukset.[12]

1960- ja 1970-lukujen muutos

1960-luvulta 1990-luvulle tultaessa kaupat muuttuivat merkittävästi niin ulkoasultaan, toimintatavoiltaan kuin omistajasuhteiltaan. Näyteikkunoiden suunnittelua alettiin pitää tärkeänä. Kilpailu muuttui aggressiivisemmaksi ja näyttävämmäksi. Kiihtynyt hintasota ja yksityisautoilun yleistyminen muuttivat kauppiaiden markkinat asiakkaiden markkinoiksi. 1960-luvulla uutta olivat itsepalvelumyymälät. Lapualle ne rantautuivat 1970-luvulla. Uusi ilmiö oli myös tuotteistaminen.[13]

Asutuskeskittymien kaupat alkoivat muistuttaa entistä enemmän toisiaan uuden tavaratalorakentamisen ja valintamyymälöiden yleistymisen myötä. Tavaratalojen rakentaminen johti siihen, että kaupan palvelut alkoivat 1970-luvulla olla ylimitoitettuja. Asiakkaat voittivat hinnoissa, mutta kauppiaille tämä tiesi kovia aikoja.[14]

Kauppakadun tavaratalot Ol. Laaja, LOK ja K-Tähkämarket alkoivat menettää asiakkaita hintakilpailun myötä. 1978 avattu Halpa-Halli ja vuonna 1987 avattu Rabatti kiristivät kilpailua erityisesti taloustarvikkeiden osalta. 1980-luvun fuusioitumisen myötä Laaja ja LOK menettivat myös lojaliteettietuaan.[15]

1980-luvulta eteenpäin

1980-luvulla kaupat eivät enää keskittyneet Kauppakadulle samoin kuin 1940-1960-luvuilla. Virastotalon ja Miiankylän sekä Kiviristin ja Välilän asuinalueiden rakentaminen siirsivät kauppoja toisaalle. 1960-1970-luvuilla modernisoitu Kauppakatu alkoi 1980-luvulla olla myös liian ahdas parkkitilaa kaipaaville kauppiaille.[16]

1990-luvulta lähtien pendelöinti eli työssä käynti kotikaupungin ulkopuolella, siirsi kaupan keskittymistä entistä enemmän Seinäjoelle. Suuret automarketit alkoivat tyhjentää Lapuan keskustan kauppoja 1990-luvulta alkaen.[17]

Kauppakadun hiljenemiseen on esitetty syyksi 1990-luvun lamaa, mutta ostovoiman väheneminen ei yksin riitä selittämään Kauppakadun tyhjenemistä, sillä Kauppakadun taantuminen jatkui vaikka lapualaisten ostovoima jälleen kasvoi.[18]

Yksi merkittävä syy löytyy 1960-luvun tielinjauksista, jotka veivät ohiajoliikenteen ja pendelöinnin kauas Kauppakadusta. Kauppakatu ei ollut enää tärkeä ohiajoväylä vaan pienen kaupungin pääkatu. Kauppakadun suosio laski samaa vauhtia kun valtateiden 16 ja 19 suosio kasvoi autoistumisen myötä.[19]

Kauppakadun hiipumisen syynä voi pitää myös ostokäyttäytymisen muutosta. 1990-luvuilla kauppojen houkuttelevuutta mitattiin varsin erilaisin kriteerein kuin vielä 1950-1970-luvuilla. Asiakkaat halusivat nyt paitsi edullisia hintoja myös oheispalveluita ja mahdollisuuksia vapaa-ajanviettoon. Laajat tuotevalikoimat olivat jo itsestäänselvyys. Palvelukulttuurin muutos vähensi osaltaan asiointia keskustassa, kun pankissa, toimistoissa ja virastoissa ei tarvinnut asioida enää yhtä tiuhaan kuin vielä 1970-luvulla.[20]

Lähteet

  1. Esa Ruuskanen & Teppo Ylitalo: Lapuan historia 3. Lapuan kaupunki ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2010. s. 156.
  2. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 157
  3. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 157
  4. Erkki Lehtinen: Lapuan historia 1. Lapuan kunta 1963. s. 291.
  5. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 157
  6. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 157
  7. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 157
  8. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 158
  9. Lehtinen 1963 s. 295
  10. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 158
  11. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 158
  12. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 158-159
  13. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 160
  14. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 160-161
  15. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 162
  16. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 163
  17. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 163
  18. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 163
  19. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 163
  20. Ruuskanen & Ylitalo 2010 s. 163