Lapuan murteen sanasto – I

Sanaston pohjana on käytetty erillisen luvan perusteella teosta Johannytoki Lapuan murteella. Lapuan murteen sanakirja. Toim. Kaarina Toijanniemi. Lapua-Seura ry 1998.

A E F H I J K L M N O P R S T U V Y Ä Ö

IHANNELLA	ihastella, ihailla, kehuskella
IHIRA	ihra, tali
IHIROOLLANSA	itsekseen, aiheetta Hikuaa aivan ihiroollansa.
IHIVATA	tehdä hitaasti huonoilla välineillä
IHIVI	pinttynyt rasva
IHOMYÄTÄÄNEN	tiukasti istuva, vyötäröä myötäilevä vaate
IILI	oikku
IITIÄ	udella, ottaa selville
IKISOKIN	tahallaan, välttämättä
ILAMAN	ilmaiseksi
ILAMANAIKAANEN	turhanaikainen, merkityksetön
ILIEKSYÄ	iljeksyä
ILIKEELLÄ	iljeksyä, olla ilkeä
ILLISTELLÄ	ilmeillä, tehdä naamaliikkeitä, irvailla
ILLOTTAA	pullistella
IMEHRELLÄ	ihmetellä
IMES	ihme
IMISÄ	emäsika
IMU	takku
INAATA	inistä
INAHROS	äännähdys
ININÄ, INAHROS	hiljainen ääni
INKKU	potkuri hevonen
INKKUMERA	potkuri maho tammahevonen
INKKUA	inua, mankua
INTAANTUA	riehaantua, vihastua
INTTI, NIINKUN INTTI	ympäripäissään
INUA	inistä, mankua Älä inu, kun et lypsäkkään.
IRSOTTAA	pursuta, pullistella, roikkua
IRUJAAN	olemattoman pieni olio
ISOO ASIA	pääasia, salaisuus
ISOO ELÄMÄ	rähinä
ISOOTURPA	kovaääninen
ISTUA LYPSYYLLÄ	odottaa kehuja, kehuttaa itseään
ITTE	itse
ITTEJUTTUUNEN	itsepäinen, vääjäämätön
ITTE TYKÖNÄNSÄ	itsekseen
ITTELLINEN	itsenäinen, maatilaton Ny minäkin rupian ittelleni, sanoo flikka, kun maata pani.
ITUNISKA	maanviljelijä